Niin, sen näkyvissä olevaa tulevaisuutta. Siihen on hyvä syynsä. Ainakin minulle.
Olen pitänyt ensin yhtä blogia Kauppalehdessä, sitten yrittänyt Uudessa Suomessa huonolla menestyksellä, palannut Kauppalehteen ja avannut varoiksi blogit ainakin myös Bloggerissa, Vuodatuksessa, Wordpressissä ja Aamulehdessä sekä Maaseudun Tulevaisuudessa.
Ja matkan varrella blogaamisesta on tullut harraste, jolla pidän päässäni toivottavasti vielä risteilevät aivosolut aktiivisena myös nyt eläkkeelle jäätyäni. Mutta mukaan on kieltämättä tullut muutakin. Ensin kokeilijasta tuli kirjoittelija aiheenaan ”niitä, näitä ja mielipiteitä”. Mutta ”niistä näistä” on yhä enemmän tullut yhteiskunnallisten mielipiteitten, suomalaisen demokratian ja nykymenon vaihtoehtojen käsittelyä.
Tähän taas on ollut syynä Vanhasen hallituksen mielestäni edesvastuuton käyttäytyminen ja toiminta. Kansakunnan hallituksesta on nyt tehty muutaman etujärjestöksi muuttuneen puolueen rahantekokone. Ja sen seurauksena köyhät ainakin köyhtyvät kiihtyvällä vauhdilla ja ilmeisesti rikkaat rikastuvat vastaavasti? Ja maa on hallituksen toimettomuuden vuoksi sukeltamassa kansallisen rakennemuutoksen, poliittisen lahjuskriisin ja globaalin markkinalaman seurauksena todella vaarallisen syvälle. Ja hallitusherrat odottavat rauhassa seuraavia vaaleja.
Mutta kyseiset asiat ilmeisesti kiinnostavat vain harvoja ja vielä harvempi haluaa niistä edes nimimerkin suojassa keskustella? Ja perustelujen esittämisen ja olevien asioiden kyseenalaistamisen pohjalta vielä harvemmat? Kuitenkin meidän taloutemme ongelmat ovat seurausta demokratiamme ongelmista. Eikä kansantalouteen saada korjausta ennen kuin demokratian ongelmat saadaan korjattua. Eikä niitä taas saada korjattua ilman perusteellista kansallista keskustelua. Ja siltä puuttuu kansalaisten väline.
Kun sitten vielä nykyisten pääblogieni, siis Kauppalehden ja Aamulehden, blogialustat tuntuvat toimivan miten sattuu, niiden käytettävyys blogaajan kannalta jatkuvasti heikkenee, yhä vähemmän blogaajien mielipiteillä tuntuu olevan merkitystä kehitystyössä ja maksuton blogaaminen tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa niissä tiensä päähän, olen alkanut miettiä. Ja vahitellen alan olla todella pohteissani.
Jotain tarttis tehdä. Vaan mitä?
Yksi vaihtoehdoista on perustaa haluamaani aihepiiriin paneutuva oma sosiaalinen media. Olkoon työnimenä vaikka Suomen parhaaksi tai Demokratiamme Sosiaalinen Media. Ei joukkoa samanlaisia, samanmielisiä blogaajia ja kommentoijia, vaan samasta aihepiiristä kiinnostuneita omanlaisiaan, erilaisia ja erimielisiäkin ihmisiä.
Kun ainakaan omia rahoja ei minulla Niklas Herliinin määriä ole, blogipohjaksi muodostuisi väistämättä maksuton ning. Siis se sama pohja, jota Aamulehti käyttää mutta sen maksuton versio. Se mahdollistaa käytännössä blogaajille samat palvelut kuin Aamulehden maksullinen versio. Kuinka monta blogaajaa se mahdollistaa ja miten maksuttomuus mahdollisesti tätä ja käyttöä rajaa en vielä tiedä. Mutta ne eivät ole kysymyksinä ensisijaisia.
Keskeisimmät aloittamiseen liittyvät kysymykset ovat:
1. Miten löytää tarvittava kriittinen määrä blogaajia mukaan moiseen hullutteluun?
2. Miten saada turvattua mahdollisimman suuri lukijakunta ja erityisesti kommentoijakunta?
Kun ei parempaa keinoa tehdä ”markkinatutkimusta” tule mieleen, ajattelin julkaista tämän saman artikkelin kaikilla blogeillani. Oletan, että aihepiiristä kiinnostuneet blogaajat ottaisivat kantaa? Ainakin, jos he näkevät nykyisyyden ja tulevaisuuden yhtään samalla tavalla.
Kommentoi pyydän.
torstai 18. helmikuuta 2010
torstai 7. tammikuuta 2010
Pahoittelusta tekoihin hopi, hopi Kauppalehti
Kannattaisiko siirtyä pahoitteluista tekoihin Kauppalehti.fi?
Kirjoitin tuonne Aamulehden blogiin eilen artikkelin otsikolla Kuka tässä maassa vastaa mistään?
Kieltämättä tarkoitin hiukan laajempaa kokonaisuutta kuin Kauppalehden virtuaaliversiota, mutta kyllä aihe tännekin sopii.
On luonnollista (Onko? Pitäisikö olla?), että kaikki uudistukset eivät aivan välittömästi mene nappiin mutta seuraava, jatkuvasti toistuva ilmoitus alkaa herättää mm. kysymyksiä osaamisesta ja sen puutteesta.
Häiriö blogijärjestelmässä
Blogit ovat tilapäisesti pois käytöstä. Pahoittelemme häiriötä
Missä vaiheessa Kauppalehti siirtyy pahoittelusta tekoihin? Tämänkertainen taisi olla kolmas, neljäs tai viides kerta tämän uuden blogipohjan lyhyen historian aikana? Ainakin minua tilanne alkaa häiritä.
Ongelma ei yksinomaan ole siinä, että uusia artikkeleita ei voi julkaista. Vanhoja ei myöskään voi lukea. Eikä kommentoida. Eikä muualla kirjoittamiini artikkeleihin voi linkittää jo olevaa. Voinko edes olla varma siitä, että kolmen vuoden ”tuotantoni2 on edelleen edes tallessa?
Ja kun tilanne jatkuvasti toistuu häviävät ensin lukijat, kommentoijat ja lopuksi taatusti myös blogit. Olettaisi Kauppalehdenkin tuntevan journalismin ja median lainalaisuudet?
Mitä Kauppalehti aikoo asialle tehdä? Itselleni tulee mieleen muutamakin yksinkertainen toimenpidevaihtoehto.
Palataan vanhaan
Vaihdetaan johonkin ”uuteen ja testattuun” (Esimerkiksi Aamulehden Ning ainakin toimii hyvin)
Jatketaan räpeltämistä nykyisen kanssa
Varmasti löytyy nopeampiakin tapoja lopettaa blogaaminen Kauppalehden sivuilla. Mutta tuskinpa lopullisempaa ja Kauppalehden maineen kannalta vahingollisempaa.
PS.
Itse en juurikaan ole tehdyssä muutoksessa mitään erityisiä, positiivisia uudistuksia vielä löytänyt. Itse asiassa ehkä lähinnä huononnuksia. Mutta valintahan ei ole minun. Muuta kuin siltä osin missä kirjoitan.
Kirjoitin tuonne Aamulehden blogiin eilen artikkelin otsikolla Kuka tässä maassa vastaa mistään?
Kieltämättä tarkoitin hiukan laajempaa kokonaisuutta kuin Kauppalehden virtuaaliversiota, mutta kyllä aihe tännekin sopii.
On luonnollista (Onko? Pitäisikö olla?), että kaikki uudistukset eivät aivan välittömästi mene nappiin mutta seuraava, jatkuvasti toistuva ilmoitus alkaa herättää mm. kysymyksiä osaamisesta ja sen puutteesta.
Häiriö blogijärjestelmässä
Blogit ovat tilapäisesti pois käytöstä. Pahoittelemme häiriötä
Missä vaiheessa Kauppalehti siirtyy pahoittelusta tekoihin? Tämänkertainen taisi olla kolmas, neljäs tai viides kerta tämän uuden blogipohjan lyhyen historian aikana? Ainakin minua tilanne alkaa häiritä.
Ongelma ei yksinomaan ole siinä, että uusia artikkeleita ei voi julkaista. Vanhoja ei myöskään voi lukea. Eikä kommentoida. Eikä muualla kirjoittamiini artikkeleihin voi linkittää jo olevaa. Voinko edes olla varma siitä, että kolmen vuoden ”tuotantoni2 on edelleen edes tallessa?
Ja kun tilanne jatkuvasti toistuu häviävät ensin lukijat, kommentoijat ja lopuksi taatusti myös blogit. Olettaisi Kauppalehdenkin tuntevan journalismin ja median lainalaisuudet?
Mitä Kauppalehti aikoo asialle tehdä? Itselleni tulee mieleen muutamakin yksinkertainen toimenpidevaihtoehto.
Palataan vanhaan
Vaihdetaan johonkin ”uuteen ja testattuun” (Esimerkiksi Aamulehden Ning ainakin toimii hyvin)
Jatketaan räpeltämistä nykyisen kanssa
Varmasti löytyy nopeampiakin tapoja lopettaa blogaaminen Kauppalehden sivuilla. Mutta tuskinpa lopullisempaa ja Kauppalehden maineen kannalta vahingollisempaa.
PS.
Itse en juurikaan ole tehdyssä muutoksessa mitään erityisiä, positiivisia uudistuksia vielä löytänyt. Itse asiassa ehkä lähinnä huononnuksia. Mutta valintahan ei ole minun. Muuta kuin siltä osin missä kirjoitan.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Varastaako Kepu metsämme?
Metsähallitus hallinnoi yhtä kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Nyt sen hallintomallia yritetään yksityistää?
Aikooko tämä hallitus ulkoistaa myös valtiomme alueesta 1/3 osan, 4.000.000 hehtaaria? Olin ymmärtänyt, että nykyinen ja edelliset hallituksen ovat myyneet jo kaiken kansalaisomaisuutemme. Mutta ilmeisesti maa- ja metsätalousministeriö, Kepu ja Sirkka-Liisa Anttila yllättää jälleen?
Tähän mennessä lähes jokainen ulkoistuspäätös on ajanut kiville. Pahimmoillaan saadut rahatkin on jo alv-lisineen ja puunmyynnin myyntitulon alennuksien lisäksi siirrtetty Kepulandiaan.
Ja Vanhanen lienee edelleen sitä mieltä, että keskenalaisista asioista ei keskustella. Eikä hän näe syytä edes hallituksen eroamiseen.
Onko Kepulta mennyt se vähäinenkään tolkku mikä sillä joskus on ollut?
Tämä on skandaalina, jopa suurempi kuin Kepun junailema vaali- ja puoluerahoitusrevohka. Nyt meiltä kansalaisilta myydään jopa maamme jalkojemme alta. Eikä kukaan tiedä mitään. Eikä vastaa mistään.
Erotkaa Matti Vanhanen, Sirkka-Liisa Anttila, Mauri Pekkarinen et. kumppanit.
PS.
Olen esittänyt moneen kertaan huoleni siitä mitä seuraa siitä, että Kepu on miehittänyt valtaosan substanssiministeriöistä. Olen tähän asti olettanut, että he vallassaoloaikanaan harjoittamallaan rekrytointipolitiikalla jättävät ministeriöihin viidennen kolonnansa. Olen myös ollut huolissani verorahojemme ylenmääräisestä siirtämisestä Kepulandiaan. Mutta ilmeisesti suurinta huolta pitäkin kantaa siitä, että 4.000.000 hehtaaria, 1/3 maamme pinta-alasta siirretään Kepulandian pesämunaksi. Myytäväksi ulkopuolisille.
Aikooko tämä hallitus ulkoistaa myös valtiomme alueesta 1/3 osan, 4.000.000 hehtaaria? Olin ymmärtänyt, että nykyinen ja edelliset hallituksen ovat myyneet jo kaiken kansalaisomaisuutemme. Mutta ilmeisesti maa- ja metsätalousministeriö, Kepu ja Sirkka-Liisa Anttila yllättää jälleen?
Tähän mennessä lähes jokainen ulkoistuspäätös on ajanut kiville. Pahimmoillaan saadut rahatkin on jo alv-lisineen ja puunmyynnin myyntitulon alennuksien lisäksi siirrtetty Kepulandiaan.
Ja Vanhanen lienee edelleen sitä mieltä, että keskenalaisista asioista ei keskustella. Eikä hän näe syytä edes hallituksen eroamiseen.
Onko Kepulta mennyt se vähäinenkään tolkku mikä sillä joskus on ollut?
Tämä on skandaalina, jopa suurempi kuin Kepun junailema vaali- ja puoluerahoitusrevohka. Nyt meiltä kansalaisilta myydään jopa maamme jalkojemme alta. Eikä kukaan tiedä mitään. Eikä vastaa mistään.
Erotkaa Matti Vanhanen, Sirkka-Liisa Anttila, Mauri Pekkarinen et. kumppanit.
PS.
Olen esittänyt moneen kertaan huoleni siitä mitä seuraa siitä, että Kepu on miehittänyt valtaosan substanssiministeriöistä. Olen tähän asti olettanut, että he vallassaoloaikanaan harjoittamallaan rekrytointipolitiikalla jättävät ministeriöihin viidennen kolonnansa. Olen myös ollut huolissani verorahojemme ylenmääräisestä siirtämisestä Kepulandiaan. Mutta ilmeisesti suurinta huolta pitäkin kantaa siitä, että 4.000.000 hehtaaria, 1/3 maamme pinta-alasta siirretään Kepulandian pesämunaksi. Myytäväksi ulkopuolisille.
torstai 17. syyskuuta 2009
Saulin presidenttitien kunniaton loppu
Saulin presidenttitien kunniaton loppu
Eilen tuhoutui kansanedustaja Marja Tiuran poliittinen ura. Tänään Sauli Niinistön ura vakavasti otettavana, uskottavana presidenttiehdokkaana. Kävi Saulinkin osalta ilmi, että hän on jättänyt jo presidentinvaalien rahoitusilmoituksessaan erittelemättä mm. Nova Groupilta saamaansa vaalirahoitusta.
Samalla herää kysymys siitä missä määrin on oireellista, että ensimmäiset palauttajat osoittautuvat myös todella merkittäviksi ja todennäköisesti myös pitkäaikaisiksi yritysten vaalilahjomien vastaanottajiksi? Se miksi tulkitsen lahjoitukset lahjomiksi, pohjautuu kansanedustajain itselleen säätämän lain edellyttämän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin. Täytyy olettaa, että ainakin juristi Sauli Niinistön on tiedettävä mitä on laiksi säätämässä ja miksi moista lakia säädetään.
Entäpä sitten Kehittyvien Maakuntien Suomi ry. sen rooli ja perustaminen Kepun toimesta, sen tiloissa? Oliko niin, että härskinä tunnettu Jarmo Korhonen oli vain tehnyt poliittisen rahoituksen innovaation ja kaappauksen ja saanut yhdistys-virityksellään suuret sijoittajat myötämielisiksi rahoittamaan myös Kepua?
Varsin moni (4-5?) kokis-kansanedustaja saa kiittää Sauli Niinistön saamaa äänivyöryä paikastaan vuonna 2007. Yksi heistä on Eero Lehti. Ja yritykset maksoivat silloin (2006) rahansa suoraan Keski-uudenmaalla toteutetulle lehtikampanjan painotalolle. Mitä Eero Lehti omistaakaan Keski-Uudellamaalla?
Mitäköhän mieltä nyt ovat Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen? Onko suomalainen verisio demokratiasta kriisissä? Epäluotettaviksi ja kansalaisten arvomailman vastaisiksi ovat nyt osoittautuneet sekä Kepu että Kokoomus. Kokonaisuudessaan. Yritykset ostavat ääniä ajakseen omia tarkoitusperiään. Lahjovat puolueita. Ja puolueet sitä rahaa halajavat.
Blogillani Aamulehdessä http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/saulin-presidenttitie-tuhoutui käsittelen sen seurauksia yksityiskohtaisemmin.
Kun demokratian välineen eli puolueen puolue-eliitin ylläpitäminen tulee puolue-eliitin keskeisimmäksi tehtäväksi, se on aina tähän mennessä johtanut järjestelmän muuttumiseen. Tavalla tai toisella. Ennemmin tai myöhemmin.
Olipa hyvä, että Tarastin työryhmä katsoi tarvitsevansa aikalisän.
PS.
Jo aihetodisteiden perusteella on ilmeistä, että ainakin Kepu ja Kokoomus ovat jo pitkään hankkineet “äänensä” käyttämällä hyväksi yrityksiltä saamiaan lahjomia. Jo senkin vuoksi Eduskunta on hajotettava ja uudet vaalit järjestettävä mahdollisimman nopeasti. Täysin siitä riippumatta miten tilanteen oletataan vaalien seurauksen muuttuva. Muu ratkaisu on kansanvallan ylenkatsomista.
Eilen tuhoutui kansanedustaja Marja Tiuran poliittinen ura. Tänään Sauli Niinistön ura vakavasti otettavana, uskottavana presidenttiehdokkaana. Kävi Saulinkin osalta ilmi, että hän on jättänyt jo presidentinvaalien rahoitusilmoituksessaan erittelemättä mm. Nova Groupilta saamaansa vaalirahoitusta.
Samalla herää kysymys siitä missä määrin on oireellista, että ensimmäiset palauttajat osoittautuvat myös todella merkittäviksi ja todennäköisesti myös pitkäaikaisiksi yritysten vaalilahjomien vastaanottajiksi? Se miksi tulkitsen lahjoitukset lahjomiksi, pohjautuu kansanedustajain itselleen säätämän lain edellyttämän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin. Täytyy olettaa, että ainakin juristi Sauli Niinistön on tiedettävä mitä on laiksi säätämässä ja miksi moista lakia säädetään.
Entäpä sitten Kehittyvien Maakuntien Suomi ry. sen rooli ja perustaminen Kepun toimesta, sen tiloissa? Oliko niin, että härskinä tunnettu Jarmo Korhonen oli vain tehnyt poliittisen rahoituksen innovaation ja kaappauksen ja saanut yhdistys-virityksellään suuret sijoittajat myötämielisiksi rahoittamaan myös Kepua?
Varsin moni (4-5?) kokis-kansanedustaja saa kiittää Sauli Niinistön saamaa äänivyöryä paikastaan vuonna 2007. Yksi heistä on Eero Lehti. Ja yritykset maksoivat silloin (2006) rahansa suoraan Keski-uudenmaalla toteutetulle lehtikampanjan painotalolle. Mitä Eero Lehti omistaakaan Keski-Uudellamaalla?
Mitäköhän mieltä nyt ovat Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen? Onko suomalainen verisio demokratiasta kriisissä? Epäluotettaviksi ja kansalaisten arvomailman vastaisiksi ovat nyt osoittautuneet sekä Kepu että Kokoomus. Kokonaisuudessaan. Yritykset ostavat ääniä ajakseen omia tarkoitusperiään. Lahjovat puolueita. Ja puolueet sitä rahaa halajavat.
Blogillani Aamulehdessä http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/saulin-presidenttitie-tuhoutui käsittelen sen seurauksia yksityiskohtaisemmin.
Kun demokratian välineen eli puolueen puolue-eliitin ylläpitäminen tulee puolue-eliitin keskeisimmäksi tehtäväksi, se on aina tähän mennessä johtanut järjestelmän muuttumiseen. Tavalla tai toisella. Ennemmin tai myöhemmin.
Olipa hyvä, että Tarastin työryhmä katsoi tarvitsevansa aikalisän.
PS.
Jo aihetodisteiden perusteella on ilmeistä, että ainakin Kepu ja Kokoomus ovat jo pitkään hankkineet “äänensä” käyttämällä hyväksi yrityksiltä saamiaan lahjomia. Jo senkin vuoksi Eduskunta on hajotettava ja uudet vaalit järjestettävä mahdollisimman nopeasti. Täysin siitä riippumatta miten tilanteen oletataan vaalien seurauksen muuttuva. Muu ratkaisu on kansanvallan ylenkatsomista.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Voto Nulo - rosvot kiinni
Voto Nulo leviää Mexicossa Internetin välityksellä. Näin otsikoi New York Times:
Disgruntled Mexicans Plan an Election Message to Politicians: We Prefer Nobody
Joku Muu ymmärtää hyvin mexicolaisten viestin. Myös he ovat havainneet, että ensimmäisen kerran äänestäjillä on väline vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ohi vallan sylikoiran, eli valtamedian ja median yleensäkin, ohi puoluekoneistojen likaisiin lahjomaeuroihin sotkeutuvan eliitin, ohi poliitikkojen omien uskovaisten ehdollistettujen aseenkantajien, suoraan toisiin äänestäjiin. Siis heihin, joilla pitäisi olla lopullinen valta yhteiskunnan päätöksenteossa.
Varsinkin nykytilanteessa, jossa lahjomapohjainen Maan Tapa on jälleen alkanut avautua, ei tämän hetken saa, oman mukavuudenhalun ja tavanomaisen kesäraukeuden vuoksi, antaa taas mennä ohi jälkiä jättämättä. Sitä puolue-eliitti toivoo, sen varaan se laskee, on aina laskenut. Ja on aina tähän asti osoittanut, että se voi luottaa "Ryysyrannan Jooseppin" tuntemuksen varaan.
Käännämmekö jälleen pankolla kylkeämme? On aivan turhaa yrittää jälleen seuraavissa vaaleissa lohduttaa omaatuntoaan sillä, että ei yhden ihmisen äänellä kuitenkaan ole merkitystä. Kyllä sillä on, jos niitä ääniä Suomessa JOKU MUU saa paljon.
Disgruntled Mexicans Plan an Election Message to Politicians: We Prefer Nobody
Joku Muu ymmärtää hyvin mexicolaisten viestin. Myös he ovat havainneet, että ensimmäisen kerran äänestäjillä on väline vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ohi vallan sylikoiran, eli valtamedian ja median yleensäkin, ohi puoluekoneistojen likaisiin lahjomaeuroihin sotkeutuvan eliitin, ohi poliitikkojen omien uskovaisten ehdollistettujen aseenkantajien, suoraan toisiin äänestäjiin. Siis heihin, joilla pitäisi olla lopullinen valta yhteiskunnan päätöksenteossa.
Varsinkin nykytilanteessa, jossa lahjomapohjainen Maan Tapa on jälleen alkanut avautua, ei tämän hetken saa, oman mukavuudenhalun ja tavanomaisen kesäraukeuden vuoksi, antaa taas mennä ohi jälkiä jättämättä. Sitä puolue-eliitti toivoo, sen varaan se laskee, on aina laskenut. Ja on aina tähän asti osoittanut, että se voi luottaa "Ryysyrannan Jooseppin" tuntemuksen varaan.
Käännämmekö jälleen pankolla kylkeämme? On aivan turhaa yrittää jälleen seuraavissa vaaleissa lohduttaa omaatuntoaan sillä, että ei yhden ihmisen äänellä kuitenkaan ole merkitystä. Kyllä sillä on, jos niitä ääniä Suomessa JOKU MUU saa paljon.
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Anna äänesi vaikuttaa
Suuri päivä on koittanut. EU-parlamenttivaalien ennakkoäänestyksen ensimmäinen päivä. Nyt on mahdollista esittää konkreettiset kiitokset puolueillemme ja heitä edustaville kanssa sisarillemme ja -veljillemme.
Mistäkö kiittäisimme? Asioittemme hyvästä ja vastuullisesta hoitamisesta, luonnollisesti. Auvoisita tulevaisuudennäkymistämme, taloutemme hyvästä tilasta, sosiaali-ja terveysalan laadukkaasta ja kehittyvästä palvelutasosta, yli 300 000 työttömästä joiden määrä on vasta kasvunsa alussa, teollisuutemme murenevasta perustasta, ulkomaisille sijoittajille luovutetusta kansallisomaisuudestamme… Sanalla sanoen kaikesta.
!
Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että juuri nyt ei olisi kiitoksen paikka, saattaisit haluta protestoida? Se käy helposti jos käyt äänestämässä. Ja kirjoitat vaalilippuusi vaikka:
JOKU MUU
Se on ainoa reaalinen keino saada aikaan muutos EU-parlamentissa. Muutos Suomen eduskunnassa tulee tavallaan kaupan päälle. Perustelen miksi.
!
Vaalituloksen muuttuminen vaaleista seuraaviin edellyttää sitä, että äänestäjät toimivat eri tavalla kuin aikaisemmin. Muutokset kun ovat oireellisesti kuitenkin olleet sen verran suuria, että pelkillä uusien äänestäjien määrällä niitä ei selitetä. Eikä niitä selvitetä myöskään politiikan kartalla mahdollisesti tapahtuneilla muutoksilla. Äänestysaktiivissudella voi toki olla vaikutus. Mutta miksi? Miksi äänestää toisella tavalla kuin ennen? Päätä itse.
Kumpi on todennäköisempää:
* äänestäjä vaihtaa koska on tyytyväinen nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
* äänestäjä vaihtaa koska on tyytymätön nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
Kumpi on todennäköisempää:
* vaihtaja on sitä oikeaa henkilöä/puoluetta etsivä äänestäjä?
* vaihtaja on jo riittävästi vaihtanut ja tuloksen nähnyt, tai muuten vaan syrjäytynyt?
Kumpi on todennäköisempää:
* nukkuu tyytyväisyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut” ?
* nukkuu tyytymättömyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut”?
Voisiko olla niin, että vasta vaali vaalilta äänestäjälle vähitellen selviää, että äänestämällä ei maassamme mikään äänestäjän kannalta muutu? Henkilöt vaihtuvat, puolueet vaihtuvat, mutta asiat etenevät yhä sakeammassa suossa? Puolue-eliitin määrää ja palkkoja lisätään, samalla kun äänestäjälle tärkeitä asioita leikataan ja palveluja huononnetaan? Vaalista toiseen. Eduskuntavaalien jälkeen esimerkiksi ensimmäinen tehtävä päätös on puoluetukien roima korottaminen. Voisiko löytyä uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon?
Mielestäni ei löydy, jos äänestäjät toimivat samalla tavalla kuin aina ennen. Siis tavalla, jolla ehdokkaiden asettajat toivovat heidän toimivan. Siis tavalla, että he korkeintaan äänestävät toista henkilöä/puoluetta kuin aikaisemmin. Että sillä tavalla ei ole mahdollista saada todellisia muutoksia aikaan, ovat aiemmat vaalit opettaneet.
No voisiko sitten löytyä todella uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon? Saada aikaan todellinen muutos?
!
Kirkkoveneen vastaus on ehdottomasti Kyllä
Liikkuva äänestäjä. Valitse uudella, luovalla tavalla. Sitä ei kukaan hoida puolestasi.
Käy äänestämässä.
Jätä mitättömäksi julistettava äänestyslippu. Ruksattu. Piirretty. Kirjoitettu. Mutta ei numeroita.
Mutta äänestä viimeistään EU-parlamenttivaaleissa 7.kesäkuuta 2009. Älä nuku.
Kirkkoveneen ja Ruksiliikkeen vaaliliitto.
Mistäkö kiittäisimme? Asioittemme hyvästä ja vastuullisesta hoitamisesta, luonnollisesti. Auvoisita tulevaisuudennäkymistämme, taloutemme hyvästä tilasta, sosiaali-ja terveysalan laadukkaasta ja kehittyvästä palvelutasosta, yli 300 000 työttömästä joiden määrä on vasta kasvunsa alussa, teollisuutemme murenevasta perustasta, ulkomaisille sijoittajille luovutetusta kansallisomaisuudestamme… Sanalla sanoen kaikesta.
!
Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että juuri nyt ei olisi kiitoksen paikka, saattaisit haluta protestoida? Se käy helposti jos käyt äänestämässä. Ja kirjoitat vaalilippuusi vaikka:
JOKU MUU
Se on ainoa reaalinen keino saada aikaan muutos EU-parlamentissa. Muutos Suomen eduskunnassa tulee tavallaan kaupan päälle. Perustelen miksi.
!
Vaalituloksen muuttuminen vaaleista seuraaviin edellyttää sitä, että äänestäjät toimivat eri tavalla kuin aikaisemmin. Muutokset kun ovat oireellisesti kuitenkin olleet sen verran suuria, että pelkillä uusien äänestäjien määrällä niitä ei selitetä. Eikä niitä selvitetä myöskään politiikan kartalla mahdollisesti tapahtuneilla muutoksilla. Äänestysaktiivissudella voi toki olla vaikutus. Mutta miksi? Miksi äänestää toisella tavalla kuin ennen? Päätä itse.
Kumpi on todennäköisempää:
* äänestäjä vaihtaa koska on tyytyväinen nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
* äänestäjä vaihtaa koska on tyytymätön nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
Kumpi on todennäköisempää:
* vaihtaja on sitä oikeaa henkilöä/puoluetta etsivä äänestäjä?
* vaihtaja on jo riittävästi vaihtanut ja tuloksen nähnyt, tai muuten vaan syrjäytynyt?
Kumpi on todennäköisempää:
* nukkuu tyytyväisyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut” ?
* nukkuu tyytymättömyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut”?
Voisiko olla niin, että vasta vaali vaalilta äänestäjälle vähitellen selviää, että äänestämällä ei maassamme mikään äänestäjän kannalta muutu? Henkilöt vaihtuvat, puolueet vaihtuvat, mutta asiat etenevät yhä sakeammassa suossa? Puolue-eliitin määrää ja palkkoja lisätään, samalla kun äänestäjälle tärkeitä asioita leikataan ja palveluja huononnetaan? Vaalista toiseen. Eduskuntavaalien jälkeen esimerkiksi ensimmäinen tehtävä päätös on puoluetukien roima korottaminen. Voisiko löytyä uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon?
Mielestäni ei löydy, jos äänestäjät toimivat samalla tavalla kuin aina ennen. Siis tavalla, jolla ehdokkaiden asettajat toivovat heidän toimivan. Siis tavalla, että he korkeintaan äänestävät toista henkilöä/puoluetta kuin aikaisemmin. Että sillä tavalla ei ole mahdollista saada todellisia muutoksia aikaan, ovat aiemmat vaalit opettaneet.
No voisiko sitten löytyä todella uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon? Saada aikaan todellinen muutos?
!
Kirkkoveneen vastaus on ehdottomasti Kyllä
Liikkuva äänestäjä. Valitse uudella, luovalla tavalla. Sitä ei kukaan hoida puolestasi.
Käy äänestämässä.
Jätä mitättömäksi julistettava äänestyslippu. Ruksattu. Piirretty. Kirjoitettu. Mutta ei numeroita.
Mutta äänestä viimeistään EU-parlamenttivaaleissa 7.kesäkuuta 2009. Älä nuku.
Kirkkoveneen ja Ruksiliikkeen vaaliliitto.
tiistai 26. toukokuuta 2009
Taas meitä kusetetaan
Viime laman työttömyyden huippu oli muistaakseni 2/1994, jolloin käytännössä työttömänä oli 777.000 henkeä. Alamme olla noin puolessa välissä. Siitä selvittiin silloin ja selvitään tästäkin. Toivottavasti. Tavalla tai toisella. Mutta syrjäytyneiden määrä jatkaa kyllä entistä kasvuaan.
Nuorisotyöttömyys on taas nousussa. Samoin miesten työttömyys. 233 000 työtöntä ja 90 000 lomautettua. Kun tuohon vielä ynnätään työvoimapoliittisten toimenpiteitten, työvoimakoulutettujen ja työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrät huidellaan varmaan lähempänä 400 000 työtöntä kuin 300 000. Naisten työttömyys lähtee merkittävään nousuun vasta vuoden kuluttua, mutta kestää samalla myös pitempään. Siis jos ja kun edelliskerran kaltainen työttömyys toistuu.
Mutta kuten pääministeri ja valtionvarainministeri ovat kerta toisensa jälkeen todenneet, meillä on paremmat lähtökohdat kohdata tulossa oleva, kuin mitä oli vajaat 20 vuotta sitten. Se mitä he eivät vielä koskaan ole vaivautuneet alleviivaamaan, että niin on tilannekin huomattavasti kimurantimpi. Nyt emme voi kovin paljon laskea metsän varaan emmekä juuri metallinkaan. Nokiakaan ei istu tuntemattomana kultamunaa hautomassa. Muita riittävän suuria suomalaisia yrityksiä ei enää taida ollakaan?
Eivät he myöskään ole sitä vaivautuneet kertomaan, että kun nousu alkaa - toivottavasti vuoden kahden kuluttua - vientimarkkinoilla on tunkua. Sillä moni muukin vientivetoinen maa on tyrkyllä tyydyttämään joskus jossain heräävää kysyntää. Mutta onneksi me suomalaiset olemme tunnetusti tehomyyjiä.
Mutta työttömyyden selviytymiskeinoista minun piti puhua.
Yhdestä kyllä varoittaisin. Varsinkaan silloin, kun työtä ei juurikaan ole tarjolla, siitä ei kannata ruveta toisten samassa tilanteessa olevien kanssa tappelemaan. Todennäköisesti kaikki tappelijat jäävät paitsi. Tiukkoina ja ankarina aikoina yhteistyö, yhteisöllisyys on parempi jatkuvuuden turva kuin itsekäs, muista piittaamaton tai vielä pahemmin, muita haittaava oman edun tavoittelu.
PS.
Maankuulu työttömyydentappaja Matti Vanhanen voi varmaankin, edes näin kriisin kunniaksi, hienosäätää hallituksensa ohjelmaa ja tavoitteita. Tavoitteeksi se voisi ottaa nykyisen työttömyyden puolittamisen ennen hallituskautensa päättymistä.
PPS.
EU-parlamentin vaaleissa äänestän Kirkkovenettä. Lisätietoja http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi
Nuorisotyöttömyys on taas nousussa. Samoin miesten työttömyys. 233 000 työtöntä ja 90 000 lomautettua. Kun tuohon vielä ynnätään työvoimapoliittisten toimenpiteitten, työvoimakoulutettujen ja työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrät huidellaan varmaan lähempänä 400 000 työtöntä kuin 300 000. Naisten työttömyys lähtee merkittävään nousuun vasta vuoden kuluttua, mutta kestää samalla myös pitempään. Siis jos ja kun edelliskerran kaltainen työttömyys toistuu.
Mutta kuten pääministeri ja valtionvarainministeri ovat kerta toisensa jälkeen todenneet, meillä on paremmat lähtökohdat kohdata tulossa oleva, kuin mitä oli vajaat 20 vuotta sitten. Se mitä he eivät vielä koskaan ole vaivautuneet alleviivaamaan, että niin on tilannekin huomattavasti kimurantimpi. Nyt emme voi kovin paljon laskea metsän varaan emmekä juuri metallinkaan. Nokiakaan ei istu tuntemattomana kultamunaa hautomassa. Muita riittävän suuria suomalaisia yrityksiä ei enää taida ollakaan?
Eivät he myöskään ole sitä vaivautuneet kertomaan, että kun nousu alkaa - toivottavasti vuoden kahden kuluttua - vientimarkkinoilla on tunkua. Sillä moni muukin vientivetoinen maa on tyrkyllä tyydyttämään joskus jossain heräävää kysyntää. Mutta onneksi me suomalaiset olemme tunnetusti tehomyyjiä.
Mutta työttömyyden selviytymiskeinoista minun piti puhua.
* Siitä huolimatta, että maamme sankariyrittäjät ja oikeistolaisfalangi heräävät huutamaan ja vaatimaan: “Kyllä työtä osaavalle ja halukkaalle löytyy”, sitä ei tälläkään kerralla kannata ottaa todesta. He eivät yksinkertaisesti tiedä mistä puhuvat ja ymmärtävät siitä vieläkin vähemmän. Työttömän kannalta tärkeintä on huolehtia itsestään, läheisistään, osaamisensa kehittämisesta ja taloudestaan. Ehkä jopa tässä järjestyksessä.
* virkamiesten ja poliitikkojen esittelemien keinojen varaan ei työllistymistoiveitaan kannata rakentaa. Sitä kautta tarjoutuvia mahdollisuuksia kannattaa toki hyödyntää maksimiinsa asti. Sillä he istuvat niiden rahojen päällä, joiden varaan voivat innovatiivisimmat, ahkerimmat, härskeimmät ehkä jotain rakentaa. Mutta vain omaan arvioonsa tulevasta ja siinä olevista mahdollisuuksista kannatta luottaa. Ja yliaktivoida itsensä löytämään laillisia tapoja, joilla turvata toimeentulonsa jatkossa. Sen ei välttämättä tarvitse olla työ toisen palveluksessa.
* Olemme hyvää vauhtia (valitan kielikuvaa) siirtymässä massatyöttömyyteen. On lähes varmaa, että se ei hellitä ainakaan vuoteen. Toivottavasti edes silloin. Se tarkoittaa, että maassa taas kerran on valtava määrä osaamista vapaana kenen tahansa hyödynnettäväksi. Nyt jos koskaan kannattaisi taas heittäytyä terveellä tavalla itsekkääksi. Kannattaisi alkaa kerätä ympärilleen eri alojen erilaisia osaajia tavoitteena työllistyä, käyttämällä hyväksi kaikkien yhteistä osaamista. Mutta virkamiehet ja etujärjestöt kannattaa pitää kaukana, yhteistyöorganisaatioina.
* Edellisen kerran kokemuksiin viitaten, parhaiten tuntuivat työllistyvän henkilöt, joilla oli joustavuuden kykyä. Henkilöt, jotka pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin ylläpitämään ja kehittämään verkostojaan, jotka hyväksyivät ajatuksen siitä, että vanhalle alalle, aiemmankaltaisiin tehtäviin ei välttämättä enää ollut paluuta. Henkilöt, jotka olivat halukkaita tutustumaan hulluihinkin ideoihin ennen kannanottoa. Henkilöt, jotka, ehkä yllättäen olivat myös valmiita auttamaan muita. Jotka antoivat paljon, mutta saivat ehkä vieläkin edemmän.
Yhdestä kyllä varoittaisin. Varsinkaan silloin, kun työtä ei juurikaan ole tarjolla, siitä ei kannata ruveta toisten samassa tilanteessa olevien kanssa tappelemaan. Todennäköisesti kaikki tappelijat jäävät paitsi. Tiukkoina ja ankarina aikoina yhteistyö, yhteisöllisyys on parempi jatkuvuuden turva kuin itsekäs, muista piittaamaton tai vielä pahemmin, muita haittaava oman edun tavoittelu.
PS.
Maankuulu työttömyydentappaja Matti Vanhanen voi varmaankin, edes näin kriisin kunniaksi, hienosäätää hallituksensa ohjelmaa ja tavoitteita. Tavoitteeksi se voisi ottaa nykyisen työttömyyden puolittamisen ennen hallituskautensa päättymistä.
PPS.
EU-parlamentin vaaleissa äänestän Kirkkovenettä. Lisätietoja http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)