Kumpujen yöstä, Kalevalanpäivän kunniaksi
28.2.2007 9.37 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous
EVA-raportin innoittamana
Ei Suomen kansantalouden keskeisin ongelma ole korkea kustannustaso, ei markan yliarvostus, ei maatalousteollisuuden tappiollisuus, ei työmarkkinakoneiston lahous eikä politiikan mahous. Keskeisin ongelma on johtamisen ongelma. Suomesta ja suomalaisista yhteisöistä ja yrityksistä puuttuu johto. Oikeammin johtajat.
En ole peräämässä perinteistä, voimakasta johtajaa – en patruunaa, en Kekkosta, en Kennedyä, Churchilliä. Ei Führerkaan onneksi Sven Tuuvan maahan istu. Olen peräämässä johtajaa, joka tekee johtajan työt: johtaa yhteisön ongelmien ratkaisemista, tekee tarvittavat päätökset ja ennakoi toiminnan kriittisimmät riskit, kohdentaen yhteisön voimavarat ennakoimaan ja ehkäisemään tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Ongelma nimittäin on, että näitä töitä ei tee kukaan.
Meillä johtaminen jää muotioikuksi. Piällysmiehet ja muut fiskaalit opettelevat kursseilla ja seminaareilla päivätolkulla erilaisia, kunkin ajan muodissa olevia uusia johtamistapoja. Oli tavoitejohtaminen, tulosjohtaminen, resurssijohtaminen, kriisijohtaminen, patruunajohtaminen, osallistuva johtaminen, laatujohtaminen, strateginen johtaminen, operatiivinen johtaminen, visiointi, palvelujohtaminen. Oli diversifioitumista, jämäkkyyttä, konsensusta ja kansainvälisyyttä.
Tunnollisimmat yrittävät omaksua ja soveltaa. Onneksi koulutuslaitokset ja konsultit tuovat uuden ismin tarjolle, juuri kun edellisen ympärille ei enää uutta koulutusta osata rakentaa.
Milloinkohan oppisimme, että johtaminen ei ole pelkästään matkimista, taulukkolaskentaa ja mantrojen toistoa? Että johtamista on vain kahta tapaa: joko saat aikaan tuloksia asettamalla tavoitteita ja antamalla alaistesi itse ratkaista toimintatavat, tai käskemällä mitä ja miten pitää tehdä? Että vallanhimo elättää vain himoajan? Että johtajat ovat joukkojaan varten, ei päinvastoin? Että johtaminen on työtä siinä kuin ojankaivuukin? Että golftyöläiset harvemmin johtavat yrityksiä?
Jo kauan sitten kapitalismi ja sosialismi kävivät kilpasille. Kumpi voitti? Kumpikin hävisi, ainakin meiltä. 60- ja 70- luvun yleisessä politisoitumisessa ja 80-luvun kasinossa voittaja taisi olla broileri. Ei yksin poliittinen valtapyrkyri. Kahdenkymmenen perheen ja niiden kavereiden otteen kirpoaminen loi maahan kasvottoman omistajuuden. Omistajaa ei ole. Valtaa käyttää ammattijohto, jota ei enää omistaja kontrolloi. Nyt pankki yrittää kontrolloida ja kun ei ymmärrä alan logiikkaa seuraukset pelottavat. Jo vanhan sanonnan mukaan valta korruptoi ja ehdoton valta korruptoi ehdottomasti.
Tuottavuutta on perätty työntekijöiltä ja toimihenkilöiltä. Jopa AY – kartellin johtaja perää tuottavuuden parantamista. Jos jossain tarvittaisi tuottavuuden nostoa niin johtamisessa. Mutta ehkä ensin olisi luotava uskottavuus.
Julkaistu Kauppalehti 27.11.1991
Kun runsaat 15 vuotta sitten kirjoitin tämän artikkelin en arvannut, että siihen joskus vielä – jälleen eduskuntavaalien alla - palaisin. Paljon on muuttunut paljon on ennallaan. Aika oli niin kovasti toinen. Nykyisin markkaa ei ole, maatalousteollisuus on purkautunut, kasvoton omistaja on yhä useammin ulkomailla, pankit ehkä oppivat läksynsä 90-luvulla. Mutta valitettavan paljon on ennallaan. Ja nykyaikana kirjoittaisin, kiinnittäisi paljon enemmän huomiota johtajan vastuuseen.
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Nöyryyttä ja oikeudenmukaisuutta
27.2.2007 13.26 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka
Viikonlopulla kävin taas Heinolassa. Tapani on silloin aina selata, jopa lukea paikallinen lehti Itä-Häme, jota pidän mielenkiintoisena informaatiolähteenä.
Tällä kerralla sattui silmäni erityisesti Sana ajallaan palstaaseen, jossa yllämainitulla otsikolla käsiteltiin eduskuntavaaleja.
Ensimmäinen kriteeri oikealle vallankäytölle on oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus.
Muutaman viikon kuluttua on jälleen valtaa jaossa neljäksi vuodeksi. Demokratiassa äänestäjänä annan valtakirjan sille, jota äänestän. Hän edustaa minua ja muita äänestäjiään, kansaa. Siksi häntä kutsutaan kansanedustajaksi.
Luottamushenkilö on hyvä nimitys, sillä kyse on mitä suurimmassa määrin luottamuksesta. Kansan luottamuksen lisäksi tarvitaan itseluottamusta seistä omien arvojensa ja tärkeiksi näkemiensä päämäärien takana, erityisesti silloin kun ne eivät ole trendikkäitä muotiasioita. Nimittäin aina ja kaikissa ratkaisuissa kansan ääni ei ole paras työkalu, niin tärkeä kuin se onkin.
Vallalla on taipumus helposti vääristyä. Myös vallankäyttäjää uhkaa jatkuvasti turmeltuminen, yhteisen edun unohtaminen ja arjen todellisuudesta vieraantuminen. Siksi tarvitaan vallan kriitikoita ja vallankäytön läpinäkyvyyttä.
Kirkkoisä Augustinus (354-430) näkee valtakuntien käyttövoimana kunnian- ja vallanhalun. Siksi vallankäyttökin muuttuu toisinaan mielivallaksi. Ja siksi valta tarvitsee ainakin kaksi oikaisijaa, korrektiivia, jotka estävät sen vääristymistä.
Ensimmäinen kriteeri oikealle vallankäytölle on oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus. Augustinus saarnasi: “Syntyy köyhä, syntyy rikas, tulevat kadulla toisiaan vastaan, siinä ovat vieretysten. Kummankin on luonut Herra. Rikkaan hän loi auttaakseen köyhää. Köyhän hän loi koettelemaan rikasta.”
Toinen vallankäytön kriteeri Augustinuksella on nöyryys. Hänen mukaansa maallista valtaa on mahdollista käyttää oikein, ylpeyteen sortumatta, mikäli muistaa oman haurautensa. Nöyryys syntyy siitä tiedosta, että jokainen on katoava ja kuolevainen. Viimeistään kuoleman edessä kaikki valta riisutaan ja valtasuhteet lakkaavat olemasta. Nöyryys pitää asioiden mittasuhteet oikeina.
Augustinuksen vallan korrektiivit eivät ole menettäneet merkitystään vuosituhansien aikana. Itse asiassa niin eduskuntatyön kuin minkä tahansa luottamustehtävän hoitamisen arvioinnissa ne sopivat välineiksi.
Oikeamielisiä ja oikeudenmukaisia, nöyriä päättäjiä me tarvitsemme eduskuntaan, niin kuin kaikkialle sinne, missä valtaa käytetään.
Seppo Häkkinen
Kirjoittaja on kirkkoneuvos
Hakki:
Onko meiltä täällä pääkaupungissa unohtunut jotain?
Halusin jakaa tämän artikkelin kokonaisuudessaan itseäni laajemmalle lukijakunnalle. Uskon sille olevan tarvetta. Toivottavasti en ole menetellyt väärin.
Itsetilitys elämästäni blogistina
26.2.2007 19.16 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä
Kun aloitin tämän blogaamisen kuukausi sitten päätin samalla yrittää kirjoittaa jutun per päivä. Kuten olet ehkä havainnut, en laadullisia tavoitteita asettanut. Ajattelin, että kuukausi myös on riittävä aika arvioida onko tässä mieltä ja haluaisinko tehdä tätä jatkossakin. Tuomion hetki on tullut.
Syy miksi aloitin oli puhtaaksi viljelty uteliaisuus. Olin lukenut joitakin blogeja; neulontaa, sinkkuelämää, parisuhdedraamaa, päiväkirjaa, työnhakusivustoa, koiranhoitoa ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan. Olin keskustellut muutamien ystävien kanssa, jotka pääasiassa pitivät blogaamista irc:iin verrattavissa olevana, lapsellisuutena vailla vertaa, aikuisen ihmisen ajanhaaskuuna jne. Ainakaan he eivät koskaan….
Aloin miettiä miten aloittaisin? Mitä sillä tekisin? Miten ja minne saisin sen aikaiseksi. Törmäsin WordPressiin ja viimein mutkien kautta Presson blogeihin. Siinä tuntui yhdistyvän 6 asiaa:
respektaabeli väline
helppo aloittaminen
riittävästi ”osallistujia”/lukijoita
mahdollisesti kvalifioitunut lukijakunta
toimituksellinen vastuu poistaa häiriköt
saattaa kirjoittaa nimimerkin suojissa
Mutta mistä kirjoittaa? Mitä sylki suuhun kulloinkin tuo, eli Niitä näitä. Sitten aloitin. Ja loppu on hist…., eli löytyy blogistani. Aika nopeasti havaitsin voivani kommentoida muidenkin kirjoittajien artikkeleita. Yritin käyttää sitä mahdollisuutta maksimissaan. Mutta niissä mahdollisesti jatkuva keskustelu katosi bittiavaruuteen. Sitten ilmaantuivat ehdokkaat blogeineen, enkä löytänyt tapaa, jolla välttäisin niihin kompastumisen.(Kun onneksi vielä saa lukea mitä tahtoo.) Tein aloitteen ja vielä samana päivänä etusivu antoi paremmat mahdollisuudet keskittyä olennaisiin juttuihin. En sen jälkeen ole enää päätäni vaivannut välineen teknisten mahdollisuuksien tutkimisessa. Ajattelin niitä lopuksi tässä kysyä.
Mitä tästä sitten on jäänyt käteen:
Hauskaa, pitää mielenkin virkeänä
Vie varsin paljon aikaa ja vie mennessään
Selkeyttää omia mielipiteitä
Voi kehittää itseään uusilla tiedoilla, näkökulmilla
Voi seurata muiden ja omaakin ajatusprosessia ja sen kehittymistä
Antaa mahdollisuuden vaikuttaa siihen mistä puhutaan
Tulevaisuuden työväline, jolla hienot mahdollisuudet
Mielipiteeni nykyisestä (yllämaintun lisäksi):
Upea kansalaisjournalismin pilootti, ainoa valtalehdistön asiakaslähtöinen blogisto
Liian vähän aktiivisia osallistujia, kriittistä massaa ei ole vielä saavutettu
Liian vähän mielipiteitten vaihtoa, keskustelua ja kehittämistä
Mitä haluaisin kehitettävän:
Hankkia aktiivisin keinoin lisää laadukkaita blogareita nopeasti
Poistaa tai häivyttää pois selvät kokeilut sisällysluettelosta
Parantaa mahdollisuuksia keskustelujen seuraamiseen
Tehdä teknisten lisävälineiden käyttö yhtä helpoksi kuin sivun aloittaminen (blogaajakohtainen statistiikka, mahdollistaa keskusteluvahti haluamaansa blogiin, lista: eniten kommentoidut, hakumahdollisuus jutun otsikon, kirjoittajan nimimerkin, kommenttien määrän jne. mukaan)
Yhteenveto:
Blogaaminen on kivaa ja siinä on tulevaisuutta. Oikea foorumi on tärkeä. Kuin luotu vaikuttamisen uudeksi kanavaksi, ehkä jatkossa KL:n ja Presson resurssiksi. Volyymiä nopeasti lisää.
Lopuksi vielä 10 vuotta bloganneen ”gurun” mielipide osoitteesta
http://blogs.zdnet.com/BTL/?p=4541
Blogging is a democratizing force on a large scale; the tools of production for personal expression are in the hands of the masses…as well as the incumbents who are struggling to figure out how to adapt to and maintain control in the changing media universe.
Within a decade blogging has became mainstream, by virtue of the fact that bloggers are highly influential in forming public opinions, although not necessarily canonical truths. Every entity, from newspapers and political campaigns to corporate executives and PR pros, has adopted blogging as a communications medium, many from a defensive posture. So-called citizen journalists and notions of participatory journalism are reshaping, in fits and starts, how news is gathered and disseminated.
PS: Nopeutin tämän julkaisemista, että saataisi estettyä Pressoblogin mahdollinen lopettaminen. Siinä ei olisi liiketaloudellista järkeä millään aikavälillä.
Kommentteja ja viestejä lähetettäväksi Ari Telanteelle PLEASE
Pysyvä linkki | 7 kommenttia »
Ainoa Oikea Totuus
26.2.2007 9.04 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Liikenne, Matkailu, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous
Rakas suomalainen yhteiskuntamme pystyy kuulemma käsittelemään ja toimimaan aina vain yhden vaihtoehdottoman totuuden mukaisesti. Kun joku vaikuttaja tai vaikuttajain joukko naulaa teesinsä Median portille siitä tulee Ainoa Oikea Totuus (AOT). Esimerkkeinä käyköön Kekkonen, YYA, Suomettumisen pakko, Taistolaisuus, Lamaa edeltäneet kulutusjuhlat, Uusi talous ja lähiajoilta globalisaatio ja NATO jne., jne. Ja niin me tavallisten kansalaisten lammaslauma loikkaamme ajopuulle ja olemme tyytyväisiä kunnes karahka törmää kivikkoon ja pysähtyy. Sitten ihmetellään miksi näin kävi, arvataan tappiot ja valitaan seuraava AOT. Ja taas meitä viedään.
Viime aikojen karahka on globaalisuus ja sen vaikutukset. Syrjäkylät tyhjennetään ensin ihmisestä ja sitten kouluista, taajamat sairaaloista, varuskuntia lakkautetaan, yhteiskunnan ja yritysten toimintoja ulkoistetaan, monopoliyhtiöitten johtajille maksetaan optioita joita perustellaan kansainvälisellä palkkakilpailukyvyllä, rynnäkkökivääreitä tuhotaan 20.000 kappaletta kun varastotila maksaa, HUS miettii kiinteistöjensä myyntiä ja jälleenvuokrausta, merenkulku myydään pois, tuotannolliset yritykset siirtyvät ulkomaille, omistajat lyövät osakkeensa lihoiksi jne. jne. isoja ja pieniä asioita sekaisessa läjässä virran viemänä. Vuosikymmeniä kerättyjä pääomia siirretään yksityisten taskuun ja siirretään kulutukseen ja talteen, ulkomaille. Julkiseen taskuihin saadut kulutukseen ja nollatutkimukseen ja -tukiin. Investoinneiksi Suomeen niistä ei juuri mitään palaudu.
Mistä helvetistä on peräisin sellainen ajatus, että me emme itse voi tehdä mitään tälle kehitykselle?
Eikö tämä nyt ala jo muistuttaa hölmöläisten hommaa tai koiranpennun pelästyttämää kanalaumaa? Emme me voi jäädä paikoillemme ja ripottaa tuhkaa päällemme. Ei Suomi elä pelkällä elämysmatkailulla eikä metsälläkään. Eikä kokonaista valtiota voi ulkoistaa. Täällä on asuttava jatkossakin. Ainakin niitten jotka eivät ole tästäkään aallosta ole hyötyä saaneet. Mutta he saavat kyllä taas syyt niskoilleen ja kaupanpäälliseksi maksaa koko lystin.
Puhkeaako kohta taas yksi AOT-kupla?
Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
Hiekkalaatikolla uusia tuotteita
25.2.2007 9.02 | hakki47 | Digi, Liikenne, Matkailu, Raha & valta, Talous, Media
Jutussaan New and Improved 21.2.2007 blogisti ”Miten asioita tehdään Yritysten kilpailustrategioita arjessa” kiinnitti huomiotani kriteeristöön, jota Intiassa käytetään tuotekehityksen lähtökohtana. Kehitysmenetelmän nimi on ”Sandbox” ja se on julkaistu www.strategy.com , jonka artikkelin linkki löytyy hänen vastauksesta kommenttiini. Kun kauan sitten jouduin näitä asioita työkseni pähkäilemään arvelin, että se saattaisi kiinnostaa muitakin.
The process for designing of breakthrough innovations starts with the identification of the following four conditions, all of which have to be met simultaneously. And all of which are difficult to realize, even when taken one at a time:
1. The innovation must result in a product or service of world-class quality.
2. The innovation must achieve a significant price reduction — at least 90 percent off the cost of a comparable product or service in the West.
3. The innovation must be scalable: It must be able to be produced, marketed, and used in many locales and circumstances.
4. The innovation must be affordable at the bottom of the economic pyramid, reaching people with the lowest levels of income in any given society.
Kehittäjänä on C.K. Prahalad (ckp@umich.edu) is the Paul and Ruth McCracken Distinguished University Professor of Corporate Strategy at the University of Michigan.
Jos Intiassa tuotekehitykseen päätyisivät vain tuotteet, jotka on kehitetty hiekkalaatikon avulla niin Nokiankin polvien olisi syytä tutista. Me tavallisten yritysten tavalliset kuolevaiset voisimme ehkä ottaa opiksi kansallisen kilpailukyvyn parantamiseksi.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Antti Kallionmäki ja Raimo Sailas, tervehdys
23.2.2007 17.30 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä, Virkamiehet
Huomioonne Kun harkitsette Kolmen korkeakoulun yhdistämistä yhdeksi huippuyliopistoksi painopisteenä Innovointi valmistuneen työryhmäraportin pohjalta.
Meillä Suomessa tärkeäkin yhteiskunnallinen keskustelu lopahtaa helposti ennen kuin se on kunnolla edes alkanut. Halusin siksi lähettää teille kummallekin laatimani yhteenvedon Kauppalehden Ilkka Lammen uutisblogista 22.2.2007 otsikolla ”Onko huippuyliopistossa järkeä?” Liitän tähän myös itse toimittamani version sitä kommentoineiden mielestäni tärkeistä viesteistä. (Vastaan luonnollisesti itse tästä leikkaa/liimaa yhteenvedosta. Alkuperäiset löytyvät Kauppalehden Blogissa.)
Positiivista on paljon. Ehdotus ei liene säästötarve- vaan kehittämislähtöinen. Näillä kolmella elementillä voi integroituna osaamisena olla merkittävä, piristävä ruiske elinkeinoelämän tulevaisuudennäkymiin. Elinkeinoelämä sitoutuu toivottavasti entistä tiiviimmin koulutukseen ja ennen kaikkea sen kehittämiseen ja hallintoon.
Meillä yliopistoja ja niiden tehtävää ei mielletä talouden ja yhteiskunnan moottoreiksi. Suomessa ei ole vieläkään riittävän laajaa poliittista ymmärrystä sille, että huomattava panostus lisäys tieteeseen, tutkimukseen ja kehitykseen on Suomen kehityksen oikea tie.
Koko koulutusjärjestelmän pitää tuottaa alusta eli peruskoulusta lähtien riittävä tieto-, sivistys- ja oppimiskykyperusta ja hyvä koulutus kaikilla tasoilla.
Mitä (huippu-)yliopistossa opin saaneilta pitäisi voida edellyttää? Himoa ja kykyä löytää uutta tietoa? Kriittistä ajattelua? Olevan kyseenalaistamista? Vallitsevan totuuden epäilyä? Erilaisuutta? Halua löytää vastauksia tai ratkaisuja ”tieteellisiin” ongelmiin? Valmiutta selvittää jo selvitetyiksi luultuja totuuksia?
Tiede ja tutkimus ei synny käskystä vaan tutkijoiden halusta tutkia ja kehittää jotakin. Yliopistoilla on oma kehityshistoriansa, niitä ei luoda tyhjästä. Maailmanluokan yliopiston perustaminen hallinnollisella päätöksellä on enemmän kuin vaikeaa. Onko suomalainen erityispiirre, että julkinen keskustelu yliopistolaitoksen tulevaisuudesta liikkuu tässä määrin byrokraattisella tasolla? Syvällinen tietämys näyttää olevan keskushallinnolla, joka syöttää vaatimuksensa todellisille toimijoille, siis yliopistoille?
Yliopisto ei ole valmistusyritys, johon suurtuotannon edut sellaisenaan pätevät. Suuruuden skaalaetu ei välttämättä tuota tavoiteltua tasoa. Omalla erityisalallaan yksi maailmanluokan tutkija voi muodostaa huippuyksikön.
Yliopistolaitoksen todellinen ongelma ei ole yksiköiden määrä vaan opetusministeriön määrittämien tavoitteiden ja toisaalta näiden tavoitteiden saavuttamiseen kohdennettujen taloudellisten resurssien täydellinen epäsuhta. Yliopistolaitos pyrkii täyttämään ylhäältä annetut laadullisesti ja määrällisesti epärealistiset maisteri- ja tohtoritavoitteensa rahoituksella, joka on tosiasiallisesti täysin riittämätön tuottamaan maailmanluokan perustutkimusta ja siitä pohjaavaa opetusta. Matalapalkkaisiin pätkätyösuhteisiin perustuva järjestelmä, jota lisäksi leimaa jatkuva epävarmuus tulevasta, on kansallisesti ja kansainvälisesti pitkällä tähtäimellä kilpailukyvytön rekrytoimaan ja tuottamaan huippuluokan osaamista. On oikeastaan suoranainen ihme, että Suomessa ylipäätään tehdään niinkin paljon hyvää tieteellistä tutkimusta kun nyt tehdään ottaen huomioon että monen julkaisun on kirjoittanut ihminen, joka saa siivoojanpalkkaa lyhyissä pätkissä (apuraha yleensä 1000-1200e/kk) ja ilman minkäänlaisia etuja tai kannustinpalkkioita. Tohtoreita massa tuotetaan mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän mihin.
Suurimpina kulttuurieroina maailmalta palaavat mainitsevat lähes poikkeuksetta keskustelevuuden. Opiskelijat, ujotkin, totutetaan debattien ja suullisten presentaatioiden avulla perustelemaan työnsä motiiveja ja ottamaan aktiivisesti osaa toisten tekemisiin. Pelottomasta konfrontoinnista syntyy yhteisöllisyyttä, tuota mystistä paikan henkeä. Näiden kysymysten ratkaiseminen vaatii keskustelua yliopistokulttuuristamme, ehkä meistä yleisemminkin. Suomessa on kuitenkin taipumus paeta sisällöllisesti hankalia ja kulttuurisesti kipeitä kysymyksiä tekemällä niistä rationaalisia, struktuurien avulla ratkaistavia ongelmia.
Eikä tämän pitäisi edes olla kenellekään yllätys koska Helsingin yliopistoon pakkautuu edelleen monella alalla ns. parasta ainesta, onhan hyvin monelle HY:n laitokselle sisäänottoprosentit vain 2-10% luokkaa, kun taas joissakin muissa opinahjoissa sisään otetaan 30-50%. Onkin melkoista Suomen niukkojen älyllisten voimavarojen tuhlausta, että tätä ainesta monesti ajetaan “säästöliekillä”.
Tutkimuksen tekeminen Suomessa on mahdollisuuksien osalta lokeroitunut jo nyt hyvin tiukasti ja siitä ei seuraa kuin huono tulevaisuus. Sana “huippututkimus” on otettu yleiseen käyttöön tarkoitushakuisesti niiden taholta, jotka ovat katsoneet tästä yhteisömielessä hyötyvänsä ja taas valtion virkamiesmaisterit ovat syötin nielleet. Mitä on tapahtunut näille “huipputukijoille”, rahoille joita käytettiin esim. bioteknologian tutkimukseen. Ko.tutkijat vaativat edelleen yhteiskunnan rahoitusta ja tulokset siirtyvät hamaan tulevaisuuteen eikä tuloksia ole näkyvissä eikä myöskään tule, koska mitään oikeasti siihen suuntaan näkyvää ei ole. Ilmeisesti nämä rahanjakoverkostoituneet tutkimusryhmät saavat sananvaltaa tai vaikuttavuutta uudessa yliopistomallissa ja taas tuhoisat seuraamukset näkyvät, rahaa kuluu ja mitään merkittävää ei synny.
PS.
Erityisesti muille blogeja seuraaville totean, etten ilman erityistä syytä tästä aiheesta enää kirjoita.
Akateeminen vapaus (tuskin pintaa raapaisten)
22.2.2007 12.33 | hakki47 | Digi, Liikenne, Matkailu, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous, Media, Virkamiehet
Uutisblogi käsitteli tänään sopivasti Innovoinnin huippuyliopistoa, jota toissapäivänä itsekin ajattelin. Olisikohan siinä järkeä? Ilkka Lammen kirjoituksesta nousevat esille ainakin seuraavat asiat, joita myös totuuksiksi voisin nimittää:
Maailmanluokan yliopiston perustaminen hallinnollisella päätöksellä on enemmän kuin vaikeaa. Yliopistoilla on oma kehityshistoriansa, niitä ei luoda tyhjästä.
Monet huippuyliopistot ovat keskikokoisia yksiköitä. Suuruuden skaalaetu ei välttämättä tuota tavoiteltua tasoa.
Esimerkkeinä mainituilla amerikkalaisilla Harvardilla ja MIT:llä on omat kehityshistoriansa. Harvard perustettiin 370 vuotta siten yksityisten aloitteesta samoin kuin MIT vuonna 1861. Ne sijaitsevat Bostonissa kävelymatkan päässä toisistaan, niillä on kilpailua ja vuorovaikutusta ja niillä on runsaasti resursseja. Niitä ei voi matkia eikä kopioida.
Mitä maan korkeimmalta koulutukselta ja tutkimukselta pitäisi voida edellyttää?
Huippuosaamisen ja uuden huipputiedon tuottamista? Opetus- ja hallintohenkilöstöä julkishallinnolle? Osaajia suuryrityksille? Oppineita ihmisiä vietäväksi maailman turuille? Voittoa Hindustanian Päivälehden tutkimuksessa ”Maailman huippuyliopistot”?
Mitä opin saaneilta pitäisi voida edellyttää?
Erilaisuutta? Kriittistä ajattelua? Olevan kyseenalaistamista? Vallitsevan totuuden epäilyä? Haluun löytää vastauksia tai ratkaisuja ”tieteellisiin” ongelmiin? Valmiutta selvittää jo selvitetyiksi luultuja totuuksia? Auktoriteettien kumartamattomuutta?
En tunnista suomalaisen koulujärjestelmän edes yrittävän tuottaa pohjaa moisille edellytyksille. Enneminkin päinvastaisia. Meitä tavallisia kun on helpompi hallinnoida.
Montako yliopistoa meillä on? Montako sivupistettä niillä? Montako tämän jälkeen? Kuinka monta kyvykästä opettajaa nyt ei riittävästi pääse toteuttamaan itseään? Globalisaatiosta pelästyneenä muistaakseni sisäministeriö, tässä muutama vuosi sitten, listasi maamme kasvukeskuksia. Pääsivät kai yli neljän kymmenen. Kannattaisiko hallinnon keskittyä johonkin? Sitä paitsi, meillä ei ole pula tohtoreista vaan putkimiehistä.
Miksi hallinto ei keskity hallinnoimaan ja jättäisi kehittämisen niille jotka siitä jotain ymmärtävät? Miksi pupu vedettiin hatusta juuri nyt? En usko salaliittoteorioihin, mutta kehuvat Heinäluomaa ovelaksi. Olisiko tässä sittenkin vain kyseessä lahja sos.dem. valtiosihteeriltä sos.dem. opetusministerille ja ao. puolueen vaaliorganisaatiolle?
Tätäkö se politiikka on
21.2.2007 20.13 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Näillä sivuilla olen bongannut ainakin seuraavien kansanedustajaehdokkaiden blogit:
Susan vaaliblogi
Mikan mietteet
Kuulaa tulee
Antero Manninen Reilusti. Oikealla.
Lyijykynä korvassa nälkää pakoon
Politiikkaa ja Polemiikkija
Suomesta, Euroopasta ja maailmasta
Martti Holmström/ Maailmanmenoa!
Kansanedustajaehdokas
Olen lukenut uskoakseni suurimman osan ehdokkaiden viesteistä. Osallistunut itse ja seurannut muidenkin blogaajien kirjoittelua poliitikoista ja kansanedustajaehdokkaista. Osallistunut itse, besserwisserinä kuten aina, esittämään kyynisiä ja sarkastisia kommenttejani järjestelmästämme.
Muutamaa kommenttia lukuun ottamatta en ole tänään sisällöntuotantoon osallistunut. Sattuneesta syystä.
Mitä me äänestäjät odotamme? Siteeraan visualradiota:
”Puolueiden ohjelmat ovat niin kaukana omasta mielenkiinnostani, ettei ohjelmien olemassaoloon kannata vedota. On minulla käsitys puolueiden välisistä eroista ja samankaltaisuuksista. Minä etsin sopivaa henkilöä.
Haluaisin äänestää tuttua ja turvallista ehdokasta, joka ajaa asiaani omasta pulpetistaan. Vaalikonetta en käytä, koska en kaipaa edustajakseni tietokantapohjaista virtuaaliehdokasta. Haluaisin tuntea jonkun, joka on lihaa ja verta ja jolla on jonkinlainen tunnistettavissa oleva linja.
Pitääkö jäädä sohvalle makailemaan, kunnes sellainen Live-ehdokas, josta tiedän enemmän kuin nimen, kasvot, leningin tekijän ja / tai päälle liimatun imagon, ilmaantuu?”
Ei varmaankaan ole kauhean paljon pyydetty? Ja kun keskusteltiin lupauksista vs. tuloksista hän totesi yhteydenpidosta:
”Blogi riittäisi. Muutama rivi päivässä tai viikkokatsaus. Eräänlainen matkakertomus. Mitä on saanut aikaiseksi. Mutta ei mitään puolueohjelmaa. Ihmiseltä ihmiselle viestejä.” (Toivottavasti en riko tekijänoikeuksia.)
Riittävät laitteet ja ohjelmat löytyvät ainakin jokaiselta näille sivuille kirjoittavalta.
Kansanedustajalta minä vaadin terävää päätä ja sydäntä. Kummallakin on yhtä suuri merkitys. Seurasin mielenkiinnolla kuka arvon ehdokkaista ensimmäisenä tarttuu avautuvaan mahdollisuuteen.
Viimeiset kahdeksan tuntia etusivulla on ollut kaksi kansalaisen (tavallisuudesta en tiedä, enkä ainakaan itse ole kummankaan takana) blogia: Aikuisopiskelijan surmanloukku otsikolla Maksettu 205 euroa liikaa… ja Suomalainen Sisu otsikolla Vanhukset taakka?
Kello on nyt yli 20.00. Eipä ole näkynyt kansanedustajaehdokkaiden kommentteja. Eipä kyllä muidenkaan. Mikä meitä vaivaa? Tätäkö se politiikka on käytännössä - viestejä Ihmiseltä Ihmiselle?
Kuka aloittaa? En halua syyllistää ketään. Toivoisin keskustelua.
Pysyvä linkki | 9 kommenttia »
Innovoinnin huippuyliopisto Helsinkiin?
20.2.2007 13.06 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Virkamiehet
Eilen säätytalossa kuultiin kuulemma historian lehtien havinaa. Yksi syy kolmesta oli maamme korkeimman kaupallisen, teollisen ja taiteellisen koulutuksen yhdistäminen yhdeksi yliopistoksi. Rahaakin on tarjolla. 700 M€ on iso pesämuna säätiölle. Vuosittaiset käyttömenot luvataan tuplata 342 M€:oon. Riittääkö? Onko siinä liikaakin? En edes yritä ottaa kantaa. Verrattuna sosiaali- ja terveysalan leikkauksiin, jotka äänestäjien mielestä ovat vaalienkin ykkösaihe? Mikä on ao. oppilaitosten nykyinen pääomapohja?
Positiivista on paljon. Ehdotus ei liene säästötarve- vaan kehittämislähtöinen. Näillä kolmella elementillä voi integroituna osaamisena olla merkittävä, piristävä ruiske elinkeinoelämän tulevaisuudennäkymiin. Elinkeinoelämä sitoutuu toivottavasti entistä tiiviimmin koulutukseen ja ennen kaikkea sen kehittämiseen ja hallintoon.
Ajattelun aihettakin jää.
Kullakin korkeakoululla on vahva, omanlainen perinteensä ja toimintakulttuurinsa. Niiden yhdistäminen ei historiatietojen valossa tahdo onnistua yritysmaailmassa, valtionhallinnon ja koulutuksen maailmasta puhumattakaan. Toivottavasti rehtori, edes tällä, saa todellista ratkaisuvaltaa. Käyköön ensin mieleen tulevana esimerkkinä vaikka TE-keskukset. Vajaan kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen tehoa puuttuu edelleen. Toivottavasti jotain on opittu.
Millä tavalla integroitu huippuosaaminen saadaan aikaan? Opetuksen organisoinnilla ei pitkälle päästä, ei edes tuplaamalla opettajien määrä. Hallintohenkilökunnan määrässä voidaan saada jopa säästöä. Nykyopettajien palkkoja ei kai aiota kaksinkertaistaa? Ulkomailta tietysti voidaan rahdata konsultteja ja muita itsensä kaupittelemisella eläviä ”vieraileviksi guruiksi” mutta ei silläkään pitkälle pötkitä. Opiskelijoita voidaan lähettää entistä enemmän tuetuille opintomatkoille jne. Tällaistako ajatellaan? Ei pelkkä mammona ”innovaatiotaivaan” ovia aukaise.
Keskeisimmästä tulostekijästä ollaan valmiita lipsumaan. Ei edes pyritä saada opiskelijoita keskitettyä yhteen paikkaan. Erilaisuus on innovoinnin edellytys ja lopputulos. Ohjelmoitujen mutta ennen kaikkea satunnaisten kohtaamisten lisääminen synnyttävät innovaatioita. Neteistä ja verkostoista on hyötyä, varmasti. Mutta en vielä ole kuullut killeri-innovaatiosta joka olisi rakennettu useamman koulutuksen omaavan älykön chattiporukassa.
Viimeinen on monivalintakysymys, jossa saa valita vain yhden vaihtoehdon. Onko ajatuksena jälleen väestön koulutustason lisääminen? Älykköjen koulutustason lisääminen? Nykyisen korkeamman koulutuksen tason nosto? Korkeakoulutettujen määrän lisääminen? Väitöskirjojen määrän lisääminen? Vai suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn lisääminen? Vastauksella on merkitystä.
Väitän, että kansojen keskimääräinen älykkyys ei paljon vaihtele. Uskon, että se jakautuu Gaussin käyrän mukaisesti. 5,3 miljoonasta ei monia revitä huipulle. Olisiko yksi tie vähentää määriä laadun hyväksi. Ei kaupan kassa tarvitse korkeakoulututkintoa.
Täytyyhän sitä toki tässä vaiheessa vielä ajattelun aihettakin jäädä.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Kasva tai kuole
19.2.2007 15.24 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous
Ovatko investointi-ideat loppuneet vai uskoko on mennyt? Meiltä ja muilta?
Ulkomaiset sijoittajat toivat Suomeen viime vuonna pääomaa 2,1 miljardia euroa suorina sijoituksina, joista miljardi käytettiin liike- ja toimistokiinteistöjen ostoihin, ja loput yritysten ostoihin ja tytäryhtiöiden perustamisiin. Suorien sijoitusten määrä putosi edellisvuodesta 1,1 miljardia euroa eli 34,8 prosenttia. Miinus on iso, jos sitä vertaa muualla maailmassa tapahtuneeseen kehitykseen, sillä kansainvälisesti suorat ulkomaiset sijoitukset lisääntyivät viime vuonna 34 prosenttia, ja vanhoissa EU-maissa kasvua oli 32 prosenttia. (HS 15.2.2007)
Kun teollisuusyritysten kärki ilman Nokiaa käytti vielä vuonna 2003 tutkimukseen 420 miljoonaa euroa, viime vuonna potti oli 60 miljoonaa euroa pienempi. Jos Nokiaa ei huomioida, suuryritykset kuluttivat tutkimukseen viime vuonna vain alle 0,6 prosenttia liikevaihdostaan. (YLE Uutiset 16.02.2007)
Mitä tästä pitäisi ajatella? Pitäisikö olla huolissaan? Mitä voisi tehdä? Kuka tai ketkä tekevät jo nyt?
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Hyttysen ininää
19.2.2007 8.51 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka
Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn, kansallisen tehokkuuden jopa kansalaisen innovoinnin viimeinen institutionaalinen takuumies on Suomen puolustuslaitos. Maamme on lähtökohdiltaan rauhaa edellyttävä valtio. Tuskinpa se meistä suomalaisista johtuu vaan siitä, että meitä edelleenkin on vähän, nykyisinkin vain 5,3 miljoonaa. Pietarin, Lontoon tai Pariisin puolikkaan tai viidenneksen väkimäärällä Mexico Citystä ei maalaisjärjen puitteissakaan kannata kauheasti riitaa haastaa. Ja jos tappelemaan lähtee, niin turpiin tulee.
Tälläkin väkimäärällä on toimeentulomme kiinni tuonnista. EU on Kansainliiton jälkeen ensimmäinen kunnollinen yritys taata rauhan jatkuvuus Euroopassa ilman Yhdysvaltain asiaan puuttumista. Nykyjään kun rauhan puute saattaa merkitä automatisoitua, totaalista sotaa se voi johtaa ja on johtanut kymmeniin miljooniin uhreihin. Tältä pohjalta ajatellen, yksittäisten kansalaisryhmien tyytymättömyydellä EU:iin ei ole väliä, muuten kuin kehittämiskohteitten ilmaisimina.
Mannerheim, Halsti, Ryti, Paasikivi ja Kekkonen muodostavat, ainakin oman käsitykseni mukaan, ajallisesti varsin totuudenmukaisen kehityskulun realistisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan aikaansaamisessa. (Tiedä häntä onko oireellista, kun ensimmäiset kaksi olivat ammattisotilaita?)
Perinteisesti tonttiamme ovat havitelleet Ruotsi ja Venäjä. No joo, kaukana historiassa oli myös Tanskalla intressiä, mutta sillä nyt ei enää liene kamalasti hinkua. Saksan intressit ovat aina olleet välineellisiä; maamme ”kautta tai avulla”, ovat tavalla tai toisellä haluneet Venäjän kimppuun. Ainoastaan me suomalaiset voimme kuvitella heidän olevan kiinnostuneita meistä, meidän ihanan sinisten silmiemme vuoksi.
Hurrit pitävät mielellään mielestään tervettä etäisyyttä itäiseen naapuriimme. (Ennen aikaankaan ei aina uskallettu lausua pelottavan, kunnioitetun vastustajan nimeä ääneen, vaan käytettiin kiertoilmaisuja. Vertaa esimerkiksi Karhu ja hellittelynimi Mesikämmen.) Näinkin arvioituna rakas ryssä on ainoa, jolla on ollut jatkuvampaa kiinnostusta tulla meidän pihallemme. On yrittänyt ja joka kerta olemme turpiin saaneet. Heidän historiansa puitteissa ymmärrän kyllä, että jo yksin Pietarin turvallisuus on heidän kannaltaan sinänsä hyväksyttävä ja riittävä syy.
Uskottava puolustus, tai oikeammin sen puute, vei meidät mukaan toiseen maailmansotaan. Saamani käsityksen mukaan nykypuolustuksemme on varsin hyvässä kunnossa. Ymmärrettävästi kyseessä on mielipide. Nykyisenä avoimmuuden aikanakin paljon jää, varsinkin siviililtä, arvailujen ja uskon varaan. Uskottavuuden riittävyys ennaltaehkäisyyn sekä laadut että määrät olisivat kyllä muutenkin, ainakin minulle, täysi mysteeri.
Yllämainittu oli lyhyt johdanto (eine ganz kurtze Einleitung) tämänpäiväiseen varsinaiseen aiheeseen, joka on lyhyt.
Tässä kuussa on uutisoitu, yllämainittuun liittyen, kaksi mielenkiintoista asiaa. Toisessa kerrottiin, että USA ei ole valmis toimittamaan meille tahtomiamme täsmäpommeja. Toisessa, että maahamme jo tilatut raketit ja niihin liittyvät järjestelmät toimitetaan tässä kuussa. Sotavoimiemme puolustuksellisen luonteen huomioiden, kyseessä ovat puolustusaseet.
Oma huomioni kiinnittyi siihen, että kumpienkin kantama on yli 300 kilometriä. Puolustusaseita? Asiasta kiinnostuneen siviilin mielestä ensimmäiset ovat lyhyen kantaman risteilyohjuksia ja jälkimmäiset erilaisilla herätelaukaisimilla varustettuja pitkän kantaman raketteja?
Onko sotatekniikka kehittynyt siihen määrään, että 300 kilometrin toimintasäde on vielä laskettava puolustusta palvelevaksi? Onko sen säteen omaavia puolustusaseita (lentokoneet ja laivat pois lukien) syytä hankkia maahamme, vaikka ne mahtuisivat puolustusase-kriteerin puitteisiin? Jos näin on, niin kyseessä on kyllä ”kaukopuolustus”. Silloin lähipuolustuksemme ainakin täytyisi olla jo sellaisessa kunnossa, että siihen ei enää kannata satsata. Uskon ymmärtäväni aseistuksen harmonisointitarpeen ja -järjen Nato:n, eli muitten EU-maiden joukkojen kanssa. Mutta onko syytä tietoisesti kaivaa verta nenästään ja tehdä sitä jatkuvasti, onkin jo ihan toinen juttu.
Yllä oleva on vain mielipide. Ja on paljon muutakin, josta minulla on olemattomat tiedot.
Nimimerkki:
Judgement without information is called opinion.
Kuusi viisasta miestä
17.2.2007 16.49 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous
Päivän kommentit 16.2.2007
Ystäväni lähetti minulle kauniita - ei vaan upeita kuvia, jotka se ruotsalainen astronautti oli ottanut avaruudesta. Vasta nyt minulle konkreettisen käytännöllisesti selvisi mitä kolmas maailma pahimmillaan tarkoittaa. Katso Afrikkaa yöllä! (Pihkura, en osannut rakentaa linkkiä Googlesta.) (Ja täytyy joskus vetää lonkkaakin.)
Täytynee aloittaa runolla:
I have six honest, serving men.
They taught me all I know.
Their names are what and why and when.
And how and where and who.
Rudyard Kipling
Päivän Kommentteja 16.2.2007:
Tekes palveluihin 15.2.2007 visualradio
eaglesflysingly kommentoi:
Niin kalenterisi kertoi. Ja tänään vuorossa SCA.
Kuten varmaan havaitsit artikkelini pointti oli viimeisessä kappaleessa. (Hauskaa synttäripäivää vaan sinne Tekesiin.) Eikä sekään ollut ihmisen eikä ihmisten eikä organisaationkaan arvostelua. Arvostelen toimintatapojamme ja prioriteettejä yhteisiä rajallisia resursseja allokoidessamme.
Mitä noita toistamaan, totta joka sana. Kohtia 7, 8 ja 12 mielellään kommentoisin.
7. Me emme keksineet. Keksikö Nokia? Vai “Vielä vähemmän kun me suomalaiset enää omistamme metsäteollisuuttamme, omistamme Nokiaa. Lisäksi 10 - 15 vuotta sitten Nokia oli rapakunnossa ja odotti vain noutajaa. Mutta sitten “sattuma” korjasi satoa. Yritys oli juuri oikeaan aikaan, juuri oikeassa paikassa ja ilmeisesti onnistui saamaan juuri oikeanlaisen “Dream Team”in markkinoiden radikaalisti muuttuessa. ” (Sitaatti ei ole arvostelua, vaan ilmaus maailmankäsityksestäni.)
8. Ne ovat rajuja jo nyt ja varmasti rajummaksi muuttuvat. Niissä on oltava mukana. Toivottavasti toisessa rivissä. Toivottavasti ne eivät vaan käy liian rajuiksi.
13. Ei olekaan. Mutta ei se myöskään ole tyhmää. Mutta odotammeko liikaa? Uskallammeko jättäytyä laittamaan munamme yhteen koriin? Pitäisikö kehittää jotain muutakin, meidän “1 promillen keräämät” resurssit kun ovat rajalliset?
Nokialta 100 M$ Fund of Funds 16.2.2007
Hienoa!
Toivotaan, että suuri osa siitä samalla kehittäisi suomalaisia startuppeja ja pieniä toimivia osaamisyrityksiä Suomessa. Ei kun hakemaan.
Muut hakevat joka tapauksessa. Ja Nokia on yritys.
Taxit kauppoihin 16.2.2007 MediaMan
Et ilmeisesti pidä kauppiaista.
Voi olla, että et (tällä kertaa) edes ole kaukana (minun) totuudesta. Kaupalla, niin kuin kaikella muullakin liiketoiminnalla on toivottavasti terve kasvamisen halu. Niin muuten on lääketeollisuudella, lääkäriasemilla, sairaaloilla, STM:llä, Stakesilla…. En viitsisi mennä ihan tänne asti, mutta niin on sinulla ja minullakin. Ehkä eri asioissa, mutta kumminkin. Kun kasvu loppuu, kuolee.
Mutta asiasta: Kyllä ne neuvot lääkkeiden käyttämisestä tai ohjeet terveyden ylläpitämisestä ovat aika usein rajoittuneet purkissa olevaan käyttöohjeeseen. Ennen oli luonnollisesti toisin, joskaan ei paremmin. Apteekkari otti vähän sammakon takajalkaa, arsenikkia, lohikäärmeen pyrstöä…
Olen näiden muutaman päivän aikana huomannut kuinka rakastat USA:ta. Älä hermostu. Jo pitkän aikaa sitten, siellä käydessäni tarvitsin jotain lääkeainetta Key Westissä. Menin paikalliseen storeen, nimeä en muista. Siellä storen yhdessä kulmassa oli suljettu alue, jossa oli henkilökohtainen, ammattimainen palvelu. En tiedä oliko se paikallisen apteekin sivupiste vai kauppiaan palvelu asiakkailleen, mutta pillerini ja ohjeet niiden käyttämiseen sain. Mielestäni järjestely oli asiakkaan kannalta äärimmäisen toimiva. Sitäpaitsi, olen yhä elossa.
Kelpaisiko tämä?
Mietelause 15.2.2007 17.47 | vanhanaikainen |
Hei Vanhus
“H:n sopeutumista vaikeuttaa juuri se, ettei monilla firman johdossa ole kummempaa kokemusta pakkausalasta.”
Aika monessa suomalaisessa yrityksessä on käsittääkseni ollut tämä tilanne. Useilla se on edelleen. Ja lisää tulee. Olisiko “ammattijohtajuus” sittenkin ongelma? Itse olen suurten yritysten osalta ollut taipuvainen päinvastaiseen näkemykseen. Mutta tarkemmin ajatellen se voisi hyvin selittää suomalaisten suuryritysten lihoiksipanon. Vieläkin paremmin vähän pienempien. Samalla ehkä omalta osin maamme teollisuuden jämähtäneen investointiasteen? Lisäksi kun johdettavat yritykset on myyty palasina tai kokonaisina ulkolaisille, ei maassa enää tarvita koulutettua ammattijohtajien kööriä ollenkaan. Kierrätykseen!
Olisiko taas niiden “rakennusmestarien” aika, jotka perustavat suuria rakennusliikkeitä? (En uskaltanut laittaa rakennusliikkeitä sitaatteihin.) Tekijöistähän meillä on puute. Tuumailijoita riittää.
Tiikeri- ja orjanaiset 16.2.2007 11.39 | jutta
Maailmassa niin monta on ihmeellistä asiaa,
ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa:
urbaaneita naistiikereitä,
markkina-arvoteorian mukaisia alfanaisia,
narttunaisia,
orjanaisia
TAHTOO KOTIIN MAMMAN LUO!
Blogit ja Lehdistö Tehtävä 16.2.2007 14.10 | optimax |
PING!
Bongattu journo! (Lienee henkilö, jolla on jotain tekemistä toimittamisen kanssa?) Eihän se suuri synti ole, eihän….?
”Monet blogarit pitävät “mainstream media” journalisteja osana eliitti klubia, jotka asettavat omat etunsa ja taloudellisen toimeentulonsa ennen yhteiskunnallista velvollisuutta avoimen ja vapaan lehdistön aisankantajina.”
Tiedä blogareista, mutta mielestäni aika monet pitävät. Eivätkä läheskään kaikki ole ”tavallisia kansalaisia”, eivät edes blogareita. Mutta kuten yleistykset aina, tämäkin johtaa harhaan. Yksilöstä, etiikasta, moraalista, omastatunnosta… (haluatko, että jatkan?) se on kiinni. Sekä journon että kansalaisen. Ja meitähän on moneksi. Tuosta aisankannattamisesta en tiedä mittään. Siitä ole kuullut ihan muussa yhteydessä.
”Toisaalta, ammattijournot pitävät blogareita amatööreinä, joilla ei ole koulutusta, käsitystä, eikä myöskään toimituksellista vastuuta kirjoituksistaan.”
Jos tämänhetkistä enemmistöä (?) Presson blogareista pidetään amatööreinä, niin journoilla on amatöörimäinen koulutus. Uskoisin painopisteen kyllä ajan myötä muuttuvan. Muut meistä, eivät luonnollisestikaan kaikki ,vaikuttavat vähintäin yhtä koulutetuilta, käsitystä ja vastuuta omaavina kuin kuka tahansa toimittaja. Osa taitaa olla jopa sivistyneistöä…. Koulutusala saattaa olla kyllä toinen. Toisaalta kirjoittaminen opitaan ala-asteella.
Sehän tässä Presson blogissa on hyvä, että “editorial judgement” tulee kaupan päälle, vai mita ”Suomen syöjä”? Ei presso voi päästää edes netissä täydellistä törkyä läpi, eihän….? Monia muita blogistoja vaivaavat ällöttömyydet ja törkeydet ehkä karsiutuvat?
”Suurin omasensuuria motivoiva tekijä blogarille tulee netin kautta, jos kukaan ei viitsi lukea tai kommentoida kirjoituksia.”
Miksei. Mutta uskoisin osan myös juttelevan itsensä kanssa? ajattelevan? kokeilevan siipiään? härnäävän? testaavan ajatuksiaan? pyrkivän pysymään ajan hermolla…. Monia muitakin motiiveja saattaa olla. Vaara tuleekin sitten kun aletaan kokeilla rajoja. Mutta sehän on lehdistöllekin arkipäivää. Katso vaikka kielenkäytön muuttumista ajassa.
”Internet osaltaan edesauttaa sitä, että tärkeät yhteskunnalliset asiat nousevat pinnalle, mitä enemmän lukijat ottavat osaa keskusteluun.”
KESKUSTELU kai tässä on avainsana. Sitähän meillä ei saa aina edes käydä. (Nato yms. Mikä milloinkin) Ei pahemmin vielä tällä blogistollakaan vaihdeta infoa.
”Näin saadaan syntymään voimakas liike, jota yhteiskunnan päättäjät eivät voi pyyhkäistä syrjään.”
Kyllä se mahdollista on. Se on tahdosta kiinni. (Tämä kun on vielä aika uutta.)
”Kyllä herra airot antoi. Eikun soutamaan!
Jälkiviisaat kehään
16.2.2007 12.44 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka, Talous
Otsikko paljastaa vain sen, että kommentoin perjantain aina yhtä valoisaa hetkeä. Se pani taas miettimään. Nyt muistan enää kaksi teemaa. Siimeksen Saatesanat ja Kylmä Itätuuli.
Saatesanat on nopeasti käsitelty.
Ihanaa, että joskus puolue-aatelin edustajilta saa kommentin suoraan sydämestä. Ei entisen aateliston tarvitse olla diplomaattinen. Lisää tällaista! Jaakko voisi ehkä yrittää haastaa Suvi-Annen oikeuteen kunnianloukkauksesta, mutta tuskinpa sentään. Voisi tietysti toivoa, että Jaakko edes ottaisi itseensä, mutta tuskinpa sentään. Voisi myös toivoa, että vaikuttaisi äänestäjiin, mutta tuskin sitäkään, edes marginaaliin.
Itätuulesta muutama sana.
Ritva Santavuoren ajatus Venäjän kiinnostuksesta Itämereen varmaan pätee, osiltaan. Mutta se on jo muutaman vuosisadan ollut vain ensisijainen tavoite. Atlantille he ovat ymmärrettävästi halajaneet, heidän sijassaan mekin. Olisihan se kiva kasvattaa omaa tonttia muutamalla valmiilla, suomalaisella satamalla. Mutta käyttöoikeus niihin järjestyy varmaan muutenkin tarvittaessa. Tulpaksi jää kuitenkin Tanskan salmien pullonkaula. Ja sen Nato tai kuka tahansa muu alueen ”yksityisyrittäjä” kyllä osaa tarvittaessa korkata, anteeksi piti sanomani, tulpata. Ei kaikkea voi saada, ei ainakaan kerralla. Ei edes isot pojat. Miksi siis hankkia itselleen lisää hankalia hallittavia? Mutta mittatappiona; menköön jos on pakko.
Paasikiven muistelmien lisäksi kannattaa kyllä lukea myös Wolf. H Halstin kirja Suomen Puolustaminen. Kummassakin puhuvat asiantuntemus, Venäjän ja Suomen suhteet toisaalla, toisaalla maanpuolustuksen. Ensimmäinen on tiiliskivi toinen leppoisaa luettavaa vuodelta 1939. Tieto lisää tuskaa. Mutta samalla se rauhoittaa.
Sitä paitsi emme ole menossa kaksinapaiseen maailmaan. Ainakaan sellaiseen, jonka navat muodostuvat USA:sta ja Venäjästä. Ainakin Kiina, mahdollisesti Intiakin tulevat kohta rinnalle.
Siksi Putinilla on kiire. Venäjä on suurvalta. Suurvallalla on suurvallan ego. Egoa pojat parantaa voimalla. Ja valtion voima on tiukan paikan tullen sotilasvoimaa. Romut on syytä uusia nyt kun on varaa. Kun on voimaa sitä ei useimmiten tarvitse käyttää. Uskotaan.
Venäjän varustautuminen on nähtävä ennen kaikkea mahdollisuutena. Viimeksikin he varustivat itsensä henkihieveriin. Ja me suomalaisethan olemme kauppakansaa.
Päivän kommenttini 15.02.2007
15.2.2007 20.24 | hakki47 | Merkinnät, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä, Virkamiehet
Blogimme ylläpidon reagointi on ollut nopeaa. Nyt näkee jo ensimmäisellä silmäyksellä mitä on tapahtunut. Poistuessaan etusivulta jutut kyllä tuntuvat minulta häviävän bittiavaruuteen. Niiden seuraaminen on hankalaa. Juttu tai kirjoittaja, jota haluaisi seurata unohtuu jne. Kun seurattavaa on useammilla blogeilla,vaikkakin rajallinen määrä keskusteluja, niin ainakin minulle tulee aikapula. Varmaan tämä on käyttäjäspesiiffinen osaamisvaje?
Mietin samalla, mikä olisi - ainakin minulle - uusi tapa käyttää blogia yhteiskunnallisen keskustelun (Lue = kaikkea itseäni kiinnostavaa) generaattorina? Oletko sinä sitä miettinyt? Löytänyt vaihtoehtoja?
Päädyin seuraavaan:
Päivän päätteeksi liitän blogiini päivän aikana kirjoittamani kommentit. (Jos “Suomen syöjä” sallii) Siis ne, jotka itse haluan ja jotka olen itse kirjoittanut. Sisällän viittaukset samalla ao. blogeihin, jotta itse asia tulee sille kuuluvaan arvoon.
Olkoon tämä ensimmäinen kokeilu.
Poliitikolla aina oma lehmä ojassa 15.2.2007 optimax
eaglesflysingly kommentoi:
“Luonnon laki on se, että ihminen ajattelee aina ensin itseään ja lähimpiään Maslovin hierarkian mukaisesti. Eikä poliitikko ole yhtään sen kummempi.” Totta.
Tilanne on vähän samanlainen kuin rakkauteni venäläisiin. Yksilöinä ja seuraihmisinä loistavaa, inhimillistä ja avarakatseista, älykästä, inhimillistä seuraa. Naapurivaltiona jättävät aika paljon toivomisen varaa. Mieluiten pitäisin jonkun välillämme. Ehkä kummankin osalta yhteisenä nimittäjänä on historia.
Menemättä naapurin historiaan niin poliittisesta järjestelmästä on paljonkin mielipiteitä, liikaakin tähän kommenttiin. Mutta lyhyesti:
Olemme tehneet virheen antaessamme mahdollisuuden ryhtyä ammattipoliitikoksi meidän rahoillamme.
Olemme tehneet virheen, että rahoitamme puolueita sekä näkyvästi että piilossa siten, että kansanedustajat saavat päättää puoluerahoituksen volyymin.
Olemme tehneet virheen kun kansanedustajille delegoimamme valtaa ei vastaa todellisten päätöksentekijöiden (=puolueiden) vastuu meille (=äänestäjille). “Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.”
Ja nämä virheet tehtyämme, muutos on parlamentaarisilla keinoilla liki mahdoton.
AL, demokraattinen fasismi 15.2.2007 Mediaman
eaglesflysingly kommentoi:
Demokraattinen fasismi maistuu kyllä aika öklöltä yhdistelmältä.
Uskon ymmärtäväni määritelmäsi. Kuvaamassasi kyselytoiminnassa saadaan juuri kuvaamiasi vastauksia. Ne ovat todella vaarana demokratian aatemaailman toteutumiselle.
Voisitko ystävällisesti kuvata, esimerkiksi jossain seuraavista artikkeleistasi, millä tavalla demokraattinen fasismi poikkeaa nykyisestä demokratiasovellutuksestamme? Meidänkin “sivistyneen, kypsän demokratian periaatteisiin kuuluu, että yhteiskunnallisia asioita kysytään niiltä, joita asia koskee,” mutta muut päättävät mitä tehdään.
Kolmatta ja neljättä kappalettasi lukien tunnistan nykyversiomme selkeämmin kuin itse osaisin sen kuvata.
Jatketaanhan keskustelua?
AL, demokraattinen fasismi 15.2.2007 Mediaman
eaglesflysingly kommentoi:Sorry vaan MediaMan,
Edustuksellinen demokratia on oikeudenmukaisuuden tai ainakin mahdollisimman suuren tasapuolisuuden kukkanen. Parempaakaan ei ole kehitetty. Mutta “sen lauluja laulat jonka leipää syöt”. Meidän suomalaisten virheet:
Olemme tehneet virheen antaessamme mahdollisuuden ryhtyä ammattipoliitikoksi meidän rahoillamme.
Olemme tehneet virheen, että rahoitamme puolueita sekä näkyvästi että piilossa siten, että kansanedustajat saavat päättää puoluerahoituksen volyymin.
Olemme tehneet virheen kun kansanedustajille delegoimamme valtaa ei vastaa todellisten päätöksentekijöiden (=puolueiden) vastuu meille (=äänestäjille). “Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.”
Ja nämä virheet tehtyämme, muutos on parlamentaarisilla keinoilla liki mahdoton.
Virkamiehiä hirvittää 15.2.2007 Mediaman
eaglesflysingly kommentoi:
Yhteiskunnan avoimuuden lisääntymisellä voi tietysti olla positiivisia vaikutuksia. Toivoa sopii.
Itse kylläkin uskon Heinäluoman pelaavan.
Täytyy aina myös muistaa, että lupaukset eivät ole tarkoitettu pidettäväksi. (ei Heinäluomankaan) Toisaalta täytyy muistaa, että Heinäluoma on kansanedustajanakin, kun (voisinpa sanoa jos) tulee valittua, vastuussa vain puolueellensa.
Miksi valtion pitäisi omistaa riskikeskittymiä? 15.2.2007 ilkkalampi
eaglesflysingly kommentoi:
Minun veroeuroni eivät miltään osin ole tarkoitettu eduskunnan, hallituksen, tasavallan presidentin, valtionvarainministeriön eikä kenenkään näiden virkamiehen pelivälineeksi. Tämä täysin siitä riippumatta elämmekö suomalaisen uudessa taloudessa vai reaalitaloudessa.
Siltä osin kun valtioelinten em. virkamiehet katsovat niillä pelaamisen mahdolliseksi, vaadin palauttamaan oman osuuteni. Löydän sille kyllä paremman käyttöä.
Suomalainen, pelaa omillasi mutta älä minun rahoilla.
Päivä 24: Stora Enson alaskirjaus 2002 (case) 15.2.2007 Henri Elo
eaglesflysingly kommentoi:
Tehtäisikö lista otsikolla Suomen suurimmat investointimöhlit kautta aikojen: (Mukaan hyväksytään myös sellaiset jotka on tehty ulkomaille)?? Tämähän olisi kontribuutiomme samalla maamme talouselämän virtuaalimuistiin.
Aloitan yllä olevilla:
Enso - Kitimat
Kemira - Euroopan fosforit
StoraEnso - Consolidated Papers ?
Sonera - Saksan taivaalta 3 G lisenssit
Saapi puolestani jatkaa.
MEK lopettaa ulkomailla 14.2.2007 Janne Saarikko
eaglesflysingly kommentoi:
Ellet ole havainnut. Kaikki ulkoistetaan.
Vaikka MEK ei olekaan, ainakaan aina, ollut matkailuyritysten piirissä tehokkuudesta tunnettu, ovat kommenttisi enemmänkin kuin paikallaan. Toimintaa voi kehittää. Ei sitä välttämättä tarvitse hävittää. Kärjistetysti ilmaistuna, ulkoistamisessa ja tehostamisessakin saa käyttää järkeä. Todennäköisimmin toimeksiannon saajakin on ulkolainen yhtiö (siis lähinnä muualla kuin Suomessa toimiva?).
Mutta virkamiehenkin täytyy saada toimia muodin mukana. Nyt ulkoistetaan.
PS.
Kysymys: Milloin ulkoistamme SAK:n, EK:n ja Eduskunnan?
Vastaus: Ennen kuin meidät ulkoistetaan. Toivottavasti
Hyvä uutispäivä tänään (suppea oppijakso)
15.2.2007 11.12 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Virkamiehet
Pääkaupunkiseudulla tontteja jopa 150.000:lle
Niinpä niin. Ja se on vain kaavoitetulla alueella. Onko meissä itsessämme mätää? Rakennamme järjestelmän ja luovutamme kaavoitusmonopolin itsellemme. Sitten spekuloimme hinnalla, olimmepa sitten kunta tai valtio, mehän olemme kumpikin. Odotamme hinnannousua. Rakennusyritysten suurikin tonttivaranto on vielä jollain tavalla ymmärrettävissä. Heillä on edes kaatumisensa riski. Raimo Ilaskivi virassa ollessaan lensi katsomaan pääkaupunkiseutua ilmasta käsin. Tilaa on. Ja kun taivaalle katsoo, löytää vielä lisää.
Venäjä on erilainen naapuri
Puun vientitullin moninkertaistamisesta. Haluaisinpa nähdä kun Suomen edustajan ääni estäisi Venäjän WTO jäsenyyden. Tai itse asiassa, enpä haluaisikaan.
Vasemmistoliitto haluaa hallitukseen Sdp:n ja vihreiden kanssa
Vaalipropagandaa parhaimmillaan. Pedot haaskalla? Hei, vaalejakaan ei vielä ole käyty! Eipä silti, että niiden tulokselta mitään vaikutusta odottaisin. Mutta täytyyhän puoluerälssin viestittää kavereilleen haluistaan jo nyt.
Laadunvarmistus herättää ristiriitoja yliopistoissa
Kun julkiseen organisaatioon (ml. kunnat ja valtio) kopioidaan tehokkuuden ja laadun mittareita aivan toisesta toimintaympäristöstä, niin onko tuo nyt ihme? Ihme on ennemminkin etteivät ole jo ulos marssineet. Mutta sen estänee palkkapolitiikka, pätkätyöt? Ja tästäkin huolimatta mittareita tarvitaan. Mutta ei ohjausvaikutteisia löydy ainakaan apinoimalla.
Espoossa köyhyys on hyvinvointivajetta
Virkamiehelle ja poliitikolle hyvinvointivaje merkitsee samaa kuin maallikolle köyhyys. Että esimerkki on Espoosta on sivuseikka, mutta terävöittää kuvaa. Espoosta tulevat esimerkit ehkä jäävät vaan paremmin mieleen? Ellei pakkolunasteta tontteja tai hidastella toimeentulotukien maksamista niin peritään omista möhläyksistä johtuvia centtejä suurituloisten opettajien (?) palkoista.
Köyhyydestä, työttömyydestä, syrjäytymisestä puhuminen on sitä paitsi rumaa. Sillä siinähän samalla arvostelee osin oman toimintansa tuloksia. Sitä paitsi se voi tarttua. Mikäköhän taho tässäkin maassa on kekseliäin kiertoilmaisujen kehittäjä?
EU-parlamentti syytti jäsenmaita CIA:n salaisista vankilennoista
Eipä ollut onneksi Suomea listattu. Vaikka kyllä tännekin epäilyttäviä lentokoneita on laskeutunut. Ehkäpä ajat tältä osalta ovat meillä muuttuneet? Ehkä Leinon vangit ja juutalaispakolaisten karkoitukset olivat vain historian turbulenssin roiskeita? Voisiko siihen uskoa?
Lähde: HS 15.02.2007
Maailma on pelastettu!
Onko uusi sukupolvi edeltäjäänsä fiksumpi?
14.2.2007 12.11 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
“Miia Savaspuro: Miltei ajattelin tänään” - tämänpäiväisen kolumnin innoittamana.
Tuskinpa fiksumpi. Mutta varmasti erilainen. Onneksi. Eikö sitä voisi kutsua kehittymiseksi? Panepa vertailuun vielä yksi sukupolvi lisää, eli ne suurten ikäluokkien “menevät miehet”.
Kun he olivat lapsia ja nuoria he edustivat kaupungeissa lättähattuja, kimmoja ja rokkikansaa. Heidän juuri sodat läpikäyneet, usein siellä nuoruutensa kadottaneet, mahdollisesti lisäksi kodin ja rakkaansa menettäneet vanhempansa joutuivat käyttämän kyynärpäitään, keskittymään itseensä ja (vielä silloin) perheensä paremman elämän ehtojen turvaamiseksi. (sekä maalla että kaupungissa) Eivät he rokkareita arvostaneet, partaradikaaleista puhumattakaan. Eivätkä partaradikaalit olleet ensisijaisesti kiinnostuneita omasta menestymisestään. Heillekin, silloin “kiire ja stressi ovat so last year, tuottovaatimukset ja oman edun tavoittelu todella out.”
Tämä entinen rokkikansa mahdollisesti tahtoi tarjota omille lapsilleen kaiken sen mistä itse katsoivat 40-50 lukujen taitteessa jääneensä “materiaalisessa hyvinvoinnissa” paitsi. Vapaan rakkauden lisäksi he uskoivat vapaaseen kasvatukseen, vastakohtana vanhempien sotia edeltäneeltä ajalta peräisin oleva arvomaailma. Kansainvälisyys, taistolaisuus jne. kukoistivat. Valitettavan moni ehkä otti Summerhillin opit liiankin tosissaan. Vaikka työelämän alku oli maailman jatkuvassa talouskasvussa ehkä nykyistä helpompi, jossain vaiheessa oli varmaan alettava taistella etenemisensä ja työpaikkansa puolesta.
Heidän lapsensa, nykyiset kolme- nelikymppiset saivat materiaalisesti ja poliittisesti turvatun ympäristön, ainakin jos omat vanhemmat ja perhe selviytyivät laman yli edes jotenkin kuivin jaloin. (Työttömistä huolimatta ei lama suoraan kohdannut noin 1,5 miljoonaa työvoimaan kuuluvaa) He luovat nyt uraa narsismin ympäröimässä liberaalisessa markkinataloudessa ja globaalissa toimintaympäristössä. (Upea sanallinen yhdistelmä, eikö?) Joka tapauksessa heidän historiaansa kuuluvat kokemuksena, ja ehkäpä pienenä pelotteena lama, mielestäni aikaisempaan verrattuna vähempi vaatimustaso niin kotona kuin koulussakin heidän ollessa lapsia, Neuvostoliiton hajoaminen, kylmän sodan päättyminen ja maailman avautuminen ja Internetti! Ja nyt mahdollisuudet ovat rajattomat. Jos haluat edetä, ja nyt on avoimena koko maailma, niin vauhtia! Kaikella uhallakin! Sitä paitsi, kiire on vielä kivaa. Se on se “ikuista nuoruutta” elävä sukupolvi, joka ei tee lapsia, mutta jolla on jatkuva kiire töihin ja reissaamaan rinkka selässä Tongalta Islantiin. Mutta pullamössöydestä, itsekkyydestä, pinnallisuudesta ja oman edun tavoittelusta syytetyllä ikäluokalla alkaa kohta taistelu etenemisensä ja työpaikkansa puolesta.
Ja nyt Miian käsittelemä tutkimus kertoo pyörän jälleen pyörähtäneen. Joskushan sen pitää tapahtua. Hyvin olemme selvinneet tänne. Kiva kun on jatkajia tulossa.
PS. Joku kuvasi joskus ihmisen ja yhteiskuntien kehittymistä erilaisten asioiden suhteen sinikäyränä, jolla on positiivinen kulmakerroin. Olisiko niin? Ensimmäinen edellytys on tietysti häiriytymätön, rauhallinen ympäristö.
Ärsyyntymiskynnys lähenee
14.2.2007 8.25 | hakki47 | Politiikka, Asiakaspalvelu ja viestintä
Olisiko riittävän yksinkertaista ja asiakaslähtöistä merkitä ainakin eduskuntavaaliehdokkaiden blogit tavalla, jolla ne erottaa jo yhteislistauksessa? (Ehdokkaathan tarvitsevat erottautumista) Lukijoille tieto toimisi kumpaakin suuntaan: ne löytyisivät heti oman uskonvahvistuksen tai päätöksenteon tueksi tai kartettavaksi kokonaan tai valituilta osin niille, jotka eivät kumpaakaan enää kaipaa. Samalla käyntilaskurit osoittaisivat myös missä määrin niitä todella halutaan lukea. Nythän otsikko johdattaa turhaankin “mielenkiintoon”. Sitähän selkeästi myös käytetään hyväksi.
Blogin nimen näkyminen (kaikkienkin blogien) “Uusimmat artikkelit” luettelossa olisi monen mielestä myöskin osoitus entistäkin paremmasta palvelusta. Ehkä samoista syistä.
Ärsyyntymiskynnys lähenee. Kohta ratkaistaan viitsinkö tällä kerralla enää ollenkaan äänestää.
Hyvää ystävänpäivää kaikille blogisteille, ehdokkaille ja muille.
Pysyvä linkki | 10 kommenttia »
Kun provosoidaan pitää provosoitua
13.2.2007 10.10 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka
EMY:n aloittamaa kirjoitusta jatkaakseni: Mielenkiintoinen keskustelukulttuuri näillä uuden ajan nettiehdokkailla. Uusia mainosvälineitä otetaan käyttöön, niiden luonnetta miettimättä.
Minäkin olen jo kahta varmaa ja yhtä mahdollista blogiehdokasta kerennyt kommentoimaan. Eipä ole kommenttejani näkynyt. Ja sitten vielä ihmettelevät vaalikarjan vähäistä kiinnostusta politiikkaan yleensä ja vaaleihin erityisesti.
Jossain “valtavälineessä” julkaistava blogi - kuten nyt Presso/Kauppalehdessä - saattaa olla se itseriittoisen puoluepolitiikan raikastava henkinen “puhdistusaine joka suorastaan räjäyttää lian pois”. Palvelus demoratian toteutumiselle. Siinäkin mielessä avoin kirjeeni Ari Telanteelle on edelleen ajankohtainen.
Tosin kuinka kauan saamme tästä nauttia? Ennen pitkään tulee ”hatemailia”, ruokottomuuksia, mauttomuuksia ja osoitteen kytkyjä pornosivuille. Nautitaan siis niin kauan kuin voidaan.
Sille yhdelle mahdolliselle lähettämäni kommentin haluan julkaista sattuneesta syystä ja koska meillä vielä on maassa sananvapaus. (Niistä kahdesta varmasta en älynnyt ottanut kopiota.)
Nimimerkille Antero Manninen Reilusti. Oikealla.
Suomi on onneksi valmis vastaanottamaan pakolaisia. Uskoisin meidän mielellään ottavan vastaan myös siirtolaisia.
Tuskinpa sitä puhdasta suomalaisugrilaista verta montaakaan tippaa 5,3 miljoonassa suomalaisessa löytyy. Sitä paitsi nykyistä tilaamme (sekä yhteiskunnallista että ennen kaikkea taloudellista) meidän on pitkälti kiittäminen entisaikojen maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään.
Ethän ole ehdokkaan, ethän?
Ps: Toivoisin puolueitten viestintäsatraappien ohjeita ehdokkaille, heidän itsensä vuoksi.
PPs: Sääli kun aina joutuu odottamaan, ennen kuin voi uuden blogin julkaista. Tosin ymmärrettävää.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Suomen tulevaisuudessa ei ole lisäenergiatarvetta
12.2.2007 19.10 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ei edelleenkään usko, että ydinvoima olisi pysyvä ratkaisu ilmastonmuutokseen kirjoittaa Australian-lehti. Hän vertaa ydinvoimaa asperiiniin. Pitäisi ensin selvittää syy eikä lääkitä oiretta.
Olen samaa mieltä. Itse en juurikaan joudu asperiinia käyttämään, mutta olen ollut havaitsevinani aika monen sitä käyttävän, kun päätä särkee. Siitä, että tietää syyn ei käsitykseni mukaan kyllä paljon riemua revi kun jo särkee.
Olen siinäkin samaa mieltä presidentin kanssa, ettei ydinvoima ole lopullinen ratkaisu ilmastomuutokseen. Mutta jotain kai voitaisi yrittää tehdä esimerkiksi kansalliselle tasolla ennen lopullista ratkaisua? Odottaessamme lopullista ratkaisua (metsähake, puun pienkäyttö, biokaasu, ruokohelppi, kaura ja hamppu) on syytä harkita muita vaihtoehtoja. Voisimme varmaan kansallisella lainsäädännöllä määrätä esimerkiksi: Aurinkopanelit ja tuulivoima taloyhtiöille pakolliseksi.Lisätä Suomenhevoskantaa. Aurinkopaneelit ja propellit pakollisiksi kaikkiin kiinteistöihin. Sähkönjakelun Suomessa päättymään arkisin kello 18.00.
Mutta vakavasti ottaen: Missä ovat lyhyen aikavälin (1 - 10 vuotta) vaihtoehdot? Meidän rahamme eivät riitä ensimmäisenkään uuden vaihtoehdon kehittämiseen. Ei edes sen jälkeen kun valtio on kuitannut Branssonin (?) tarjoamat miljoonat.
Kansallisestihan meillä ei ole huolta. Suomi on pelastettu. Emme tarvitse edes 6. ydinvoimalaa. Suomen tulevaisuudessa ei ole lisäenergiatarvetta.
Kun Venäjä nostaa puun hinnan tasolle, jolla kaikenlaisen metsäteollisuuden vienti tulee kannattamattomaksi loppuu valtaosa metsäteollisuuden voimantarpeesta. Vaikka Venäjä vielä lopettaisi maakaasutoimitukset tulemme hyvin toimeen ylimääräisellä vesivoimakapasiteetilla. (Joudumme varmaan kyllä osan myymään saadaksemme vientituloja, Venäjälle luonnollisesti.) Öljyhanan umpeuduttua otetaan käyttöön häkäpöntöt puolustusvoimain kriisivarastosta, kalikkoja riittää.
Ilmeisesti leikillään joku ehdotti lopulliseksi ratkaisuksi käytetyn ydinmateriaalin laukaisemista raketilla avaruuteen. Idea on hyvä, mutta lasti väärä.
PS. Ilmastomuutos on kirjoittajan mielestä vakava asia, jolle pitää tehdä jotain eilen.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Kommentti Putinin Munchenin kärvistelyyn
12.2.2007 8.02 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka
Meidän ongelmamme ei ole ollut eikä ole nytkään USA. Tuskinpa koskaan voi ollakaan. Meidän ongelmamme on ollut, ei nyt ole, mutta voi taas joskus olla Venäjä. Silmäys karttaan ja historian kirjaan riittävät.
Samanlaisia imperialisteja ovat kumpikin, USA ja Venäjä. Toinen nyt hallitseva mestari, toinen haastaja. Tosin, kun Putin oli vaikeuksissa riensi George W. tukemaan – mutta oman uskontonsa, terrorismin vastaisen sodan vuoksi. Kun Bush joutui vaikeuksiin Vladimir käy kimppuun – oman uskontonsa, isovenäläisen imperialismin vuoksi. Sen nieleminen lienee hinta, joka maailman ainoan supervallan on maksettava ainoalle tämänhetkiselle haastajalleen. Mutta Kiina tulee kovaa.
Minua kyllä pohdituttavat Putinin regiimin aikaansaannokset. Eivät ne ainakaan demokratiaa ole lisänneet eivätkä jännitystä Euroopassa liennyttäneet. Huolestuttavinta eivät ole yksittäiset tapahtumat Tshetsheniasta Politpovskajaan tai öljyn valtausoikeuksien peruuttamisesta (käytännösä) ulkomaisilta, ärhentelyyn Münchenissä. Huolestuttavinta on porukka, jonka Putini on kerännyt ympärilleen, entisten KGB:n ja NKVD:n hyvä veli kerholaiset.
Mielestäni meidän suomalaisten pitäisi olla huolissamme ajan merkeistä. Edelleen helpoin tie, jota kautta Venäjä voi nopeasti (1 – 100 vuotta) edistää vapaata pääsyään maailman merille kulkee Suomen kautta. Tämän tiedostaminen ei välttämättä edelleenkään edellytä NATO:n jäsenyyttä. Sitä paitsi se mahdollisuus meni jo tällä kierroksella. Usko NATO – option olemassaoloon tarkoittaa uskoa kangastuksiin. Olemme kansana tehneet turvallisuuspoliittisen valintamme – itsenäinen liittoutumaton puolustus Euroopan Unionissa. (Tutki mitä tahansa mielipidetiedustelua viimeisten vuosien ajalta.) Eletään nyt sen kanssa ja tehdään edes ne ratkaisut, jotka siitä seuraavat.
Nyt on taas panostettava yhteistyöhön Venäjän kanssa. Sääli, että meilläkin on aina sen verran opportunisteja, että mahdollisimman hyvien naapuruussuhteitten ylläpito itä-naapurimme kanssa helposti unohtuu. Sääli, että emme ole sellainen kauppiaskansa, joka ymmärtäisi Venäjän läheisyyden taloudellisen mahdollisuuden.
Mutta on se sitten hyvä olla itsenäisen Suomen itsenäinen kansalainen.
Avoin kirje Kai Telanteelle
11.2.2007 16.48 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Talous
Valtakunnallinen päivälehti haastatteli sinua sunnuntaina Presson ongelmista. Johtopäätöksenä oli se tavallinen: Kuluja pitää karsia.
Tämänhän tiedät: Elinkeinoelämän kilpailuissa voittavat ne, jotka ovat ykkösiä alallaan. Toinen hyvä ajatus on toimia usein juuri päinvastoin kuin muut. Kolmanneksi: Palveluyritysten saneerauksesta alkaa helposti tuhon kierre, joka ei enää oikene.
Teen ehdotuksen: Pankaa Presson kehittämiseen täksi vuodeksi varaamanne panokset (kai niitä vielä on? en tarkoita yksin rahaa.) nettiominaisuuksien tai netin hyödyntämisen parantamiseen. Onhan tässä vielä kuluva vuosi?
Jos et muuta syytä keksi niin vaikka siksi, että niin tykkään tästä blogista ja täällä blogaavista asiantuntevista ihmisistä. Muilla lehdillähän ei juuri samalla tavalla toimivaa blogistoa kai olekaan.
Uskoisin investoinnin myös kannattavan.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Puolueet pois politiikasta
11.2.2007 10.05 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka
Tänään valtakunnallisen päivälehtikilpailijan sivuilla oli kaksikin mielenkiintoista artikkelia. Janne Virkkusen Palataan Ståhlbergin ajatuksiin ja Timo J. Tuikan “Politiikka on poistunut politiikasta”.
Niistäpä “Niitä näitä”:
Virkkusen otsikko on hyvä ja johtopäätös väärä. Jos meillä on ollut hyvin toimiva, joustava perustuslaki voimassa 80 vuotta (ainoana ensimmäisen maailmansodan aikana/jälkeen itsenäistyneistä valtioista) niin voisiko ajatella, että se osaltaan on selviytymisemme nykytilanteemme syy? Saattaisiko olla niin, että luomalla suomalaisten asuttamaan maahan “kilpailutilanteen” vallankäytön ylimmällä tasolla, on onnistuttu muodostamaan terve poliittinen mekanismi? Kun kumpikin valtioelin on saanut valtuutuksensa kansalta voi kulloinkin vahvempi käyttää johtajuuttaan kansakunnan eduksi. Vahvuushan voi myös vaihdella vaalikauden aikana. Ja kriiseissä, jos koskaan, voimalla on olennaisin merkitys ei hyvillä aikomuksilla.
Kieltämättä Kekkosen pitkän kauden seuraukset maamme sisäpolitiikkaan pelottavat. Mutta herramanjee, mitä olisikaan tapahtunut jos puhdas nykyisenlainen imagomarkkinointiin ja henkilön tuotteistamiseen pohjautuva parlamentarismi olisi ollut voimissaan jo pitkälti ennen EU:iin liittymistä?
Tuikka puhuu nykyparlamentarismista ja pelkää sen muodostumista tuuridemokratiaksi. Kansanäänestyksen voisi korvata kerran neljässä vuodessa toteutettavalla SuperLotto - tilaisuudella. Meille äänestäjille tarjolla olevilla todellisilla vaihtoehdoilla voisimme toteuttaa ensimmäisen kierroksen jo nyt.
Kun vaihtoehtojen ominaisuuksissa ei ole eroa, satunnaisuus johtaa yhtä järjelliseen tulokseen kuin kallis vaalikin. (Samalla säästyisi rahaa johonkin tärkeämpään.) Kansalaisten kiinnostus vaaleihin osallistumiseen säilyisi nykyisenlaisena, seurataan mielenkiinnolla ja harmitellaan kun tuli vain 2 ja lisänumero. Jos vaivauduttiin viemään kuponki. Sama koskee presidentinvaalia, mutta pienemmässä määrin, henkilö kun kiinnostaa. (Vähän kuin Missikisat)
Ståhlbergiin palatakseni. Hänhän perustuslain pitkälti kirjoitti. Eduskunta hyväksyi ja valtionhoitaja Mannerheim kai vahvisti. Tämä perustuslaki ei tuntenut puolueita. Se perustui itsenäisiltä kansalaisilta valtuutuksen saaneisiin itsenäisiin kansanedustajiin jotka ovat ratkaisuissaan vastuussa itselleen, valitsijoilleen ja Jumallalle. (Muistinkohan oikein?)
Parhaiten kansakunnan etua palveleva perustuslain uudistaminen voisi tapahtua joko
palaamalla Ståhlbergin lähtökohtien tielle ja samalla rajata poliittisten puolueiden valtaa todellisessa lainsäädännössä ja päätöksenteossa tai
kehittämällä uusi puoluelähtöinen järjestelmä, jossa määritellään puolueiden tulosvastuun toteutuminen käytännössä. Sen jälkeen kansalaiset voivatkin äänestää puolueita kun tietävät miten saavat ne myös vastuuseen.
Koska tyhmyys tiivistyy joukossa kannatan itse ensimmäistä.
Virtuaalinen ryhmäkanne - eduskuntavaalit
10.2.2007 9.03 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka
Mediaman´in aiheelliseen kirjoitukseen Viinapullojen varoitustarroista kommentoin:
“Olen samaa mieltä. Nimet (104 kansanedustajan) julki ja jalkapuuhun kaiken kansan naurettavaksi.Kevyesti ei tätä kannattaisi ohittaa. Se osoittaa jälleen kerran kansanedustajien suomalaisten älyllisten kykyjen täydellistä aliarviointia.”
Mutta eihän tätä todellakaan pitäisi näin kevyesti nyt ohittaa! Tässähän olisi tilaisuus, ei yksinomaan puhua ja kirjoittaa vaan saada jotain merkittävää jopa aikaan. Sattumalta on jopa miljoonan taalan/euron paikka. (Vähän kuin Perloksen lopettamisen seurauksiin varautuvan Joensuun tukirahojen hankinta.) Nythän ne edustajat taas ovat tyrkyllä.
Vastaus on äänestäjien “virtuaalinen ryhmäkanne”. Saisivat ehdokkaat ja puolueet vähän kokemusta vuorovaikutteisesta kansanvallasta. Kun en vielä osaa linkkiä rakentaa niin suosittelen kiinnostuneille tutustumista blogiin
http://www.kariahintikka.fi/matrixx/blogs/ ja siellä artikkeliin
http://www.smartmobs.com/archive/2007/01/24/grassroots_camp….html
Jos joku nyt “viitsisi” ottaa johtajuuden, niin vaikuttamalla netin kaikilla mahdollisuuksilla (Itselle tulee mieleen ainakin blogit/kotisivut, keskusteluryhmät, äänestyskoneet, YouTube jne. - tietävämmät täydentäköön) saisimme todennäköisesti rukattua suomalaista politokratiaa demokratian suuntaan. Itse uskon, että se olisi kansanvallalle eduksi.
Ja nyt kyse on vain viitsimisestä. Virtuaalinen ryhmäkanne ei ole rahasta kiinni vaan tahdosta.
Tulovastuuta demokratiaan
9.2.2007 10.24 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka
Lukiessani Mediaman´in toivomusta saada demokratiaa valtaan, heräsi mielessäni toivomus saada tulosvastuuta demokratiaan. Nythän vaalien kautta tapahtuva tulosvastuu on fiktio.
Kieltämättä yksittäisillä ehdokkailla on tulosvastuu, mahdollisuus valitsematta jäämiseen. Mutta eihän edustajien mielipiteillä ole olennaista merkitystä. Viime vaiheessa sen tukkii eduskuntaryhmälle puolueen edellyttämä ryhmäkuri.Merkitystä on puolueilla, apparaatilla, jonka edustajia eduskuntaan valitut ovat.
On kai ollut jo kauan sitten selvää, että jämähdys kaiken muuttumattomuuteen johtuu demokratian muuttumisesta politokratiaksi?
Ellei tätä muuteta on turha toivoa demokratiaan valtaa ja äänestäjien kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamiseen. Millä ihmeellä yksittäinen äänestäjä saa yksittäisen puolueen vastuuseen?
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Äly hoi!
9.2.2007 9.17 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous
Martti Ahtisaaren pitäisi Toimihenkilöunionin puheenjohtajan Antti Rinteen mielestä erota Elqotecin hallituksesta, koska Elqotec on lähtenyt Suomesta ja aloittaa YT neuvottelut Lohjankin tehtaan toiminnan lopettamisesta. Miksi ihmeessä? Onko siinä jotain väärää jos yhtiön hallitus toimii yhtiön edun mukaisesti? Vai tarkoittaako Rinne, että yhtiön pitäisi säilyttää Lohjan tehdas ja maksaa palkkaa sen henkilöstölle työstä, jota se ei voi kannattavasti teettää?
Tosiasioiden tunnustaminen…
Valitettavasti Elqotecin tuotannollinen toiminta ei enää sovi Suomeen. Ei tervettä yritystä pidä kaataa sen vuoksi ettei se voi täällä kannattavasti toimia. Saappaat jalassa kaatuminen ei yrityselämässä ainakaan ole kunniakasta. Suomalaiset ihmiset ovat kyllä ennenkin toimineet yhtiössä joilla ei ole toimintaa maassamme.
Tietotekniikan ja elektronisen asioinnin mallimaa
8.2.2007 9.01 | hakki47 | Raha & valta, Virkamiehet
Eilen mentiin tyttären kanssa ilmoittautumaan kouluun. Tietokoneella tulostettu, postitse lähetetty kutsu oli toimitettu osoitteeseemme jo hyvissä ajoin, muutama viikko sitten. Vastaanotto oli ystävällinen ja asiallinen. Meille vanhemmille annettiin kaksi pakollisesti täytettävää lomaketta ja kaksi ”vapaaehtoisesti” täytettävää. Lainaksi saadulla lyijykynällä varustettuna mammamme istui peruskoulun pulpettiin ja täytti mukisematta neljään kertaan kaikki pyydetyt perustiedot ja kunkin lomakkeen erityiset tiedot. Sitten ne palautettiin koulun edustajalle, liekö ollut opettaja vai vahtimestari. Raksittiin listaan, että olemme käyneet. Todettiin lopuksi, että kouluun tutustumisen päivä on toukokuussa ja sitten lähdettiin kotiin. Näin menettelivät kaikki muutkin vanhemmat. Mukisematta.
Miksi sinne yleensäkään piti paikalle mennä? Miksi täytettäviä lomakkeita ei lähetetty kutsun ohessa? (Täyttäminen ei kyselyitä aiheuttanut.) Miksei kutsussa olleita perustietoja oltu siirretty lomakkeille, vaikka samanlaisille kuin kutsuissa? Miksi samoja perustietoja piti raapustella neljään eri paperiin? Eikö asian olisi voinut vähintäänkin hoitaa postitse loppuun asti?
Tai oikeasti, eikö ilmoittautuminen olisi ollut olennaisesti pienemmällä vaivalla ja pienemmillä kuluilla toteutettavissa netissä? Jos olisi joku joka ei osaa, voi tai halua hoitaa ilmoittautumista netin kautta, menköön kaikin mokomin panemaan postiin tai vaikka viemään paikan päälle.
Eihän siinä kauan mennyt, joku 15 – 20 minuuttia plus matkat. Jos samanaikaisesti olisi järjestetty joku tutustuminen, informaatio, ohjelma – ihan mitä tahansa – niin mikäs siinä. Ja olihan siinä varmaan laatuaikaa perheelle.
Mutta täyttämään lappusia!
In Search of excellence - Suomen menestystekijät
7.2.2007 16.03 | hakki47 | Raha & valta
Jäipä tuosta eilisestä päiväunesta sen lähtökohta kokonaan käsittelemättä.
Suomen menestystekijät.
Sehän se siellä uimahallissa kolahti. Kun löylyyn menee lauteilla istuu eri-ikäisiä yrmyjä, hiljaa itseksensä. Jos sisääntulija “päivään” toivottaa ehkä joskus joku vastaa; useimmiten muut vaisuna ympärilleen vaivautuneina luimistelevat. Mutta eivät ainakaan puhua pukahda. Onko tämä vain helsinkiläisten ongelma?
Muutama viikko sitten kävin uimassa maaseutupaikkakunnalla. Puhe ja porina kuului jo pesutiloihin. Taatusti vieraan ihmisen mukaantulo ei tahtia haitannut. Pääsinpä itsekin mukaan ja maailma pelastui.
Samanlaisiin tilanteisiin (kumpiinkin yllämainituista) olen vuosien myötä törmännyt monta kertaa. Erottavana tekijänä on säännönmukaisesti ollut Helsinki. Ja vuosien myötä lisääntyvässä määrin. Muualla jutellaan, Kehä III sisäpuolella ollaan hiljaa.
Jotenkin siitä tuli mieleen: voisiko avoimen vuorovaikutuksen mahdollistanut yhteisöllisyys olla ollut yksi menestystekijöistämme? Onko sekin katoamassa globaalisuuden henkilökeskeiselle alttarille? Vapaaehtoinen, iloinen, rajat ylittävä luovuus ei ainakaan kuki yrmyissä vaitonaisissa yhteisöissä.
Mutta ehkä todella puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.
PS. Se toinen menestystekijä on sattuma.
Päiväunia uima-altaassa
6.2.2007 15.32 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka
Kävinpä uimassa. Siinä lämpimässä vedessä lötkötellessä (aivan, kävin uimahallissa, en uimassa) oli taas aikaa ajatella isoja.
Lähtiessäni tuli Ylepeilista keskustelu tutkimuksesta tai selvityksestä jossa noin 20% metalliyrityksistä ilmoitti, että heillä ei ole toimintaa Suomessa enää 5 (viiden) vuoden kuluttua. Kuulemma täällä toimiminen ei enää lyö leiville. Lohdullista, eivätpähän enää sitten sotke paikkoja. Kuulemma tämä merkitsee vain noin 60.000 työpaikkaa. Suuret ikäluokat “hoitanevat” tämänkin.
Heräsi siitä samalla näkemys johtajiemme suuresta viisaudesta. Hehän toimivat yhä edelleen kuin Niilo Wälläri aikoinaan. Hänhän sai merenkulkumme jo henkihieveriin panemalla tarvittaessa (ja usein tarvitsi) jäänmurtajat tai satamat lakkoon talvella. Kyllä sillä Merimiesunionin jäsenten palkat ja työehdot nopeasti paranivat.
Hänen jälkeensä pojat panivat paremmaksi. Nythän merenkulusta jo loputkin on kaupattu ulkolaisille, joten siinä se kansallinen huoltovarmuus sitten meni. Eipä poliitikkojen tarvitse enää siitä huolta kantaa. Toivottavasti omistajat saivat hyvän hinnan. Sitä voi sitten iloisesti sijoitella maan rajojen ulkopuolelle. Mitä iloa siitä meille muille on…?
Siitä kääntyi ajatus maamme ja kansamme resursseihin ja menestystekijöihin. “Puita ja päitä” sanoi aikoinaan hyvä ystäväni, “toivottavasti ei kuitenkaan puupäitä”. Puitten osalta näyttää sentään vielä absoluuttisesti hyvältä. Metsää riittää edelleen koska siitä on hyvää huolta pidetty. Mutta riittääkö se?
Puuta löytyy aivan riittämiin myös lähempänä niitä markkinoita jotka kasvavat. Venäjällä, Kiinassa, Indonesiassa, Etelä-Amerikassa, Australiassa jne. Tyynen meren ympärillä on ihan riittämiin puita. Uutisista päätellen siellä kohta on myös riittävästi jalostuskapasiteettia. Mekin olemme onneksi mukana investoimassa ja rakentamassa. Perinteisestihän metsäteollisuus on osa kotimarkkinateollisuutta. Vain Suomessa ja Ruotsissa puunjalostus on muodostanut merkittävän osan maan vientituloista.
Ai niin, sitten viedään ne päät. Osaavimmat siirtyvät sinne missä osaamistaan voivat parhaiten käyttää, sinne missä ovat uusimmat tehtaat ja missä on palkanmaksukykyä. Osaamisen viennistähän me olemme aina osanneet huolehtia siten, että siitä ei lateja Suomeen jää. Ja ovatpahan lähtijät ainakin poissa työttömyystilastoista.
Jos sitten vielä joskus taantuma sattuisi iskemään loppuisi työ ensin niiltä jotka ovat kaukana markkinoista, joiden raaka-aineen hinta on korkea ja jotka eivät enää välttämättä osaa ihan tarpeeksi hyvin. Voitaisi sitten panna vientiin ne vähemmänkin osaavat.
“Mutta onhan meillä Nokia”, vannotaan. Onhan? Onhan!
Vielä vähemmän kun me suomalaiset enää omistamme metsäteollisuuttamme, omistamme Nokiaa. Lisäksi 10 - 15 vuotta sitten Nokia oli rapakunnossa ja odotti vain noutajaa. Mutta sitten “sattuma” korjasi satoa. Yritys oli juuri oikeaan aikaan, juuri oikeassa paikassa ja ilmeisesti onnistui saamaan juuri oikeanlaisen “Dream Team”in markkinoiden radikaalisti muuttuessa. Ja loppu onkin sitten historiaa. Ja sillä historialla me suomalaiset olemme ratsastaneet tähän päivään asti, vähentäen suhteellista omistustamme yrityksestä koko ajan. Nyt yrityksen liikevaihto ylittää valtion tuloarvion ja maahamme työn, verojen ja seurannaisvaikutusten kautta onneksi edelleen sataava manna, tulee yhtiöstä jota omistamme yhä vähemmän. Vieläkö muuten määrävähemmistön? Ja “what goes up must come down.” Globalisaatiolla ei ole kotimaata ei välttämättä globaaleilla yrityksilläkään. Kirjoilla voi olla missä vaan.
Ihania ajatuksia lämpimässä altaassa lököillessäni, auringon valaistessa valkeita hankia. Että voikin olla tuolla ulkona noin kaunista. Ja ei kun saunaan.
Nostetaanko haloo Elisan aloitusmaksusta? Kommentti
4.2.2007 12.10 | hakki47 | Merkinnät
Olisin kommentoinut takapiru :n pressobogissa esittämää yllämainittua kirjoitusta. Useasta yrityksestä huolimatta en onnistunut. Itsestä se johtuu - alku aina hankalaa. Menköön kommentti sitten omassa blogissani.
Kommentti oli seuraava:
Riippuu siitä mikä se haloo käytännössä olisi. Itse olen valmis osallistumaan halooseen á la Lordin henkilöllisyys ja Se-lehti. Markkinataloudessa kun ainoan reaktion yrityksessä saa aikaan lompakon kautta. Sillä, ei Se-lehtikään tietenkään imagomenetystä pelästynyt eikä tullut muuten vaan synnin tuntoon. Mutta kun ihmiset ostavat lehtiä tai ovat niitä ostamatta.
Olisi se myös hienoa jos, yksittäiselle kuluttajalle taloudellisesti merkityksellisessä asiassa, elinkeinoelämää “edustavan” lehden blogeilla kirjoittelevat toteuttaisivat maamme ensimmäisen (tai olkoon vaikka toisen) virtuaalisen “ryhmäkanteen” eturivin yritystä vastaan.
Ei kun kotisivua www. elisan hinnoittelu kuriin.xxx pykäämään.
Hard rock hallelujah…
Mikä on Yrittäjyyden matematiikka?
2.2.2007 14.02 | hakki47 | Merkinnät
Kun globalisaatio nyt näyttää vievän suomalaiset tuotannolliset suuryritykset muualle, mistä tulevaisuuden veronmaksajat hankkivat verotettavat tulonsa? Kaikki eivät voi, eivätkä ainakaan näin pienessä taloudessa voi koskaan, saada palkkaa valtiolta tai kunnalta. Ja samasta syystä kun ikiliikkujat eivät ole osoittautuneet toimiviksi. Jostain täytyy tulla lisää energiaa, lisäarvoa. Riittääkö väestöstä tarpeeksi yrittelijäisyyttä lisäarvoa luomaan? Kuinka monta yrittäjää Suomi kestää tai sietää? Kuinka monia voidaan yrittäjiksi usuttaa? Kuinka paljon on yrittäjiksi haluavia? Kykeneviä? Ryhtyviä?
Pyörittelen vastuuttoman huolimattomasti numeroita päässäni.
Jos tulevaisuudessa Suomeen yhtenä vuonna syntyvien määrä on noin 50.000 – 60.000, sanotaan vaikka 55.000 ja lähdetään siitä, että keski-ikä on noin 75 vuotta, olisi tällä tasaisella taulukolla väestö jatkossa noin 4,1 miljoonaa. Näistä työikäisiä 20 – 65 vuotiaat eli, 2,5 miljoonaa. Jos työvoimaan kuuluu 75 % työikäisistä (mitä ei nyt kuulu, ei lähellekkään) olisi työvoima tällä tasaisen vauhdin taulukolla vajaat 1,9 miljoonaa (nyt noin 2,4 miljoonaa). Eri tutkimusten mukaan vajaa 10 % työvoimasta on kyvykäs ja/tai halukas yrittäjäksi eli noin 185.000, siis neljänkymmenenviiden työikäisvuoden aikana – 4.100 yritystä per vuosi jos yksinyrityksiä. Kaikki näistäkään ei suinkaan yrittäjäksi ryhdy, mutta jos ryhtyisivät niin nykyisestä yrityskannasta vähenisi näin vain noin 30.000 – 40.000. Kaiken maailman tutkimusten mukaan noin 5 – 10 % yrityksistä pääsee kategoriaan ”kasvuyritykset”, eli tässä teoretisoinnissa 205 – 410 per vuosi. Riittäisikö meille tämä? Kauanko esimerkiksi Nokialla kesti kasvaa nykyiselleen? Kuinka monen perustetun yrityksen yhdistelmä nykyNokia, StoraEnso tai Metso on eli, montako täytyy syntyä, että se yksi on iso?
Ei kai syntperäisenä suomalaisena voi toivoa kuin Lottopottia: Samanlaista uutta, yrittelijästä maahanmuuttajien aaltoa kuin 1800–luvulla, joiden varassa Suomen 1900-luvun teollinen kasvu ja siten hyvinvointi on luotu. Tosi on….
Putin ja isovenäläinen itsetunto
1.2.2007 20.21 | hakki47 | Merkinnät
Kuka muuten kysyi ja mitä kun naapurin presidentti otti kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen? Eipä siinä mitään uutta tai yllättävää toteavat ulkoministeri ja pääministeri. Eipä niin. Ja onhan meillä se optio. Onhan?
Hei herra pääministeri! Hei herra ulkoministeri! Se juna meni jo! Jos Natoon olisi haluttu liittyä sen olisi jo pitänyt tapahtua muutama vuosi sitten. Se on tällä erää jo mennyt mahdollisuus. Pietarin paikka ei ole muuttunut, mutta naapurin itsetunto, jopa uho on noussut. Ja Pietari kasvaa. Lisäksi: menkää vaikka Google Earthilla katsomaan mitä Kannaksen länsirannalle ja Suomenlahden etelärannalle on jo rakennettu. Seuratkaa mitä muuta sinne on suunnitteilla. Ja ymmärtäkää millä tavalla Venäjän nykyhallinto rakentaa demokratiaansa, miten vähemmistöoikeuksia kunnioitetaan, miten valtion varallisuus keskittyy ja kasvaa, miten äänenpainot kovenevat.
Ollaan nyt realisteja; kaikki itsenäisen Suomen syntymisen ja säilymisen kohtalonhetket liittyvät venäjän/neuvostoliiton heikkouden hetkiin. Sekä vapaus/kansalaissodassa, talvisodan loppunäytöksessä että jatkosodan päättyessä muut asiat olivat tulleet tärkeämmiksi kuin ne muutamat liitettävissä olevat neliöt Suomen niemellä. Muut asiat (ja itsepäisen hullut suomalaiset) estivät jo päätetyt ratkaisut.
Neuvostoliiton juuri hajottua tai tätä seuranneessa epäjärjestyksessä Nato-jäsenyys olisi ollut mahdollista. Mutta sitä emme halunneet. Meillä turvallisuusratkaisuksi hyväksyttiin EU . Natosta ei silloin keskusteltu, ei ole uskallettu keskustella sen jälkeen, eikä se keskustelu enää kannata.
Nyt on tarvittaessa jatkettava itsenäisellä puolustuksella yhdistyneessä Euroopassa. Ja toivotaan, että EU on todella turvallisuusratkaisu. Muille se lienee enintään maatalouspoliittinen ratkaisu.
Wolf H. Halstin aikoinaan, tosin liian myöhään julkaistun kirjan “Suomen puolustaminen” ilmaisemat realiteetit edellytyksistämme turvata itsenäisyytemme pitävät onneksi edelleen paikkansa. Ehkä nyt yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen voisimme ottaa ne huomioon.
Pidetään samalla omasta puolustuskyvystämme mahdollisimman hyvää huolta. Toivottavasti sitä ei nyt tarvita.
Kuka muuten kysyi ja mitä?
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Alku aina hankalaa
1.2.2007 14.25 | hakki47 | Merkinnät
Huh.
Muutama tunti on nyt mennyt blogimaailmaan tutustuessa ja OMAA blogia avatessa. Mutta nyt se on tehty. Mitä tästä seuraa ja tuleeko sitä koskaan käytettyä onkin jo ihan eri juttu. Mahdollisten artikkelien kirjoitteleminen, kuvien lisäily ja linkkilaitosten rakentelu jääköön myöhempään.
Miksi muuten nähdä moinen vaiva?
