Sataa vai paistaa
30.5.2007 15.08 | hakki47 | Hyvinvointi, Asiakaspalvelu ja viestintä
Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä.
Runsaan vuoden käyttänyt Helsinki Testbed iä selvittääkseni lähialueeni sään kehittymistä reaaliajassa. Olen pelkällä kaupunkilaisjärjellä päässyt tarkempiin ja varmempiin “henkilökohtaisiin” sääennusteisiin, kuin julkisesti maksutta tarjolla olevilla sääennusteilla. Tiedän esim. entistä tarkemmin kannattaako ulos lähteä ilman sateenvarjoa, sateenvarjon kanssa vai eikö kannata ollenkaan. Tiedän odottaako Lahden tiellä pohjoiseen tai etelään ajettaessa myrskyä vai aurinkoa, jäätä vai loskaa ja onko järkeä viedä pyykkiä ulos kuivamaan. Mielestäni ensimmäisen kerran voin optimoida ajankäyttöni sään suhteen.
Kerrankin saan vastinetta niille veromiljoonille, jotka sijoitamme meteorologiaan.
Mutta oi ja voi. Tätä kirjoittaessani näytetyt tiedot ovat 6 tuntia vanhoja. Ovatko ne sitä tarkoituksella, että “poisoppisin” palvelusta? Sillä Helsinki Testbed on projekti. Se päättyy viimeistään syyskuussa 2007.
Millä tavalla voisimme välttää vuoden 2006 Tuottava Idea (?) palkinnon saaneen palvelun katoamisen? Projekti tuskin on toteutukseltaan niin kallis, etteikö sitä voisi jatkaa kansalaisten bonuspalveluna maksutta entistäkin laajemmalla alueella, jos tahtoa riittää. Mutta riittääkö sitä? Vai tarvitseeko Ilmatieteen laitos suhteettoman paljon lisävaroja, joita ei vähemmän tärkeiltä oman toiminnan alueilta voi kursia kokoon?
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Olkahisen koululle pääkaupunkiseudun InnoAMK:n 500 M€
30.5.2007 9.12 | hakki47 | Hyvinvointi, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Ihminen
Virkamies on minua aina kiinnostanut elämänmuoto. Olen valitettavan usein ollut heidän kanssaan tekemisessä ja kerta kerralta ihmetykseni kasvaa. Miten on mahdollista, että sinänsä ilmeisen älykkäät ihmiset toimivat niin täysin käsittämättömillä tavoilla toimiessaan virassaan? Koska havaitsemani mukaan ero on sama kuin yksittäisen venäläisen ja Venäjän valtion välinen, saattaa olla, että tsaristisen alamainen hallintobyrokratia on yhteinen nimittäjä. Koska se on vallanpitäjän kannalta ideaali, ei edes neuvostomahti edes alkuaikansa idealismissa voinut/halunnut sitä pois kitkeä.
Viimeisin bongaus on tapaus Olkahisen koulu Tampereella. Joku porukka, ilmeisesti koulun opettajat tai vanhemmat tai molemmat on kehittänyt jotain uutta, ratkaisemaan poikien ja tyttöjen kehittymisongelmia koulussa. Kannattaa tietysti muistaa, että ao. koulu toimii ala-asteikäisten opinahjona, eli juuri niiden kanssa joiden varaan kansallisia innovaatioita pitäisi tulevaisuudessa rakentaa.
Tämä uusi juttu oli opetuksen antaminen osin sukupuoliperusteisissa luokissa (tytöt keskenään, pojat keskenään) ja mm. perusopetuksen (kirjoittaminen, lukeminen, laskeminen, käsityöt) toteuttaminen siten, että pojat kiinnostuvat oppimisesta ja tytöt saavat rakennettua itsetuntoaan vahvemmaksi. Jos jotain pitäisi opetusalalla rahoittaa, niin tällaisia yrittämisiä.
En halua arvioida miksi ao. koulu joutuu kokeilunsa lopettamaan. Sillä voi olla ihan järkeenkäyvät syyt. Ja varmasti vain sellaiset tuodaan esiin, kun asia nyt on tullut kansalliseen julkisuuteen. Mutta meidän tasapäisyyttä ihannoiva yhteisömme on tunnettu myös kateudestaan.
Ehdotan, että
otsikossa mainituista “ylimääräisistä” rahoista irrotettaisi riittävä määrä Olkahisen koulun kokeilun jatkamiseen.
Se tulisi lisäksi korvamerkitä siten, että vain uudistusta ajaneet tahot saavat osallistua lähestymistapansa kehittämiseen määräajan.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
7 plus 2 on 9. Onhan?
16.5.2007 11.46 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka
Yritin kommentoida päivän uutisblogia. Mutta yritettyäni otsikossa mainitulla yhtälöllä tuloksetta kolmeen kertaan käytän kommenttia omassani.
Olet Jenny aivan oikealla asialla. Tätä soppaa kannattaisi tonkia tosi syvältä. Jostain “muualta” löytyy 500 - 1000 M€ uuden innovatiivisen ammattikorkeakoulun perustamiseksi pääkaupunkiseudulle samalla kun perusopetuksesta, terveyden-, sairaan- ja vanhustenhoidosta tiristetään viimeinenkin säästösentti. Ja miksi?
Ettei vain olisi niin, että viimeksi mainituissa ei ole seksikkyyttä? Nyt kaikella mihin liitetään sanat luovuus, innovatiivisuus tai esimerkiksi yrittäjyys sen sijaan on seksiä. Lisäksi joku tai muutama saa sulan hattuunsa ja nimensä historiaan. Ja kun rakenteet tukevat toisiaan, historia on voittajien historiaa ja korppi ei korpin silmä…. niin paikka kipsipäänä on taattu. Vain hyvin harvat saavat nimensä historiaan tekemällä arkisia asioita oikein.
Tätähän tämä on.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Onneksi olkoon viivan alle
15.5.2007 9.56 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Virkamiehet, Ihminen
Onneksi olkoon viivan alle. Perusteltu ja tasapuolinen kirjoitus ja kommenteista päätellen ilmeisen traumaattisesta asiasta.
“Väitän kuitenkin, että Suomessa pinnan alla sitkeästi elävä hurriviha kuitenkin kumpuaa juuri tästä kieliopiskelun pakollisuudesta, ei siis siitä että suomenkielisillä olisi sinänsä jotain suomenruotsalaisia ihmisiä vastaan.”
Kuulun niihin jotka eivät tunne hurrivihaa. En Ruotsin ruotsalaisia, Ruotsin muunmaalaisia, Suomen ruotsalaisia enkä Suomen ruotsinkielisiä kohtaan. Enkä oikein usko edellä siteeraamaani väitettäkään. Viha on aika voimakas tunne. Ja vajaat tuhat vuotta pitkä aika. Ja sitä paitsi, ainahan meillä joku jotakuta ja jollain tavalla erilaista “vihaa”. Muunmaalaiset, vähemmistöt, eri ikäiset, ei sukupuoliset, eri ammatilliset… jokainen saa osansa joltain. Kaikkien vihattujen jälkeen ei jää kuin se peilissä oleva jäljelle. Ehkä voisimme keskittää huomiomme poistamaan “pakkovihaamisen”?
Itse kirjoituksesta ja pakkoruotsista. Olen kuulunut niihin joita pakkoruotsi ei ole häirinnyt. Ei vaikka yo-kirjoituksissa aineesta reputin ja toisella kerralla sain varmaan armosta appron, 2 pistettä yli hylkäämisrajan. Uskoisin, että aika alkaisi jo olla kypsä pakkoruotsin poistamiselle. Jos ei muusta syystä niin vaikka siksi, että välttäisimme tulevaisuuden vaatimukset pakkovenäjästä. Muutenkin meidän tulisi lisätä valinnanmahdollisuuksia kielten opiskelussa. Ei englanti ole ainoa maailmankieli. Ja muitakin kuin maailmankieliä tarvitaan.
“Samalla valtion ja kuntien kielitaitovaatimukset tulisi poistaa kaikista muista viroista kuin niistä, joissa todellisuudessa joskus myös kohdataan huonosti suomea puhuvia ihmisiä.” Ja silloin edellyttää mahdollisuuksien mukaan niiden kielten osaamista, jota asiakkaat puhuvat.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Adopt-An-MP
11.5.2007 10.10 | hakki47 | Harrastukset, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Media, Puolustaminen
Tuo eilinen kokemus Vertaisverkon etuja blogaajalle? - kauppalehtiblogaajat innoitti taas kirjoittamaan.
Netillä ja netissä voi tehdä kaikkea kivaa. Ja hauskinta on se, että sitä voi tehdä käytännössä ilmaiseksi. Eikä edes tarvitse olla hullu nauttiakseen tästä halvasta huvista. Blogit, pelit, musiikki videot, sanakirjat, kartat, puhelinsoitot jne. jne. Kuka mistäkin tykkää. Ja tärkeintä on se, että saa itse valita ja päättää. Kaikkea kun ei voi hallita.
Otsikoin em. juttuni Vertaistueksi koska olen sitä mieltä, että siitä nimenomaan oli kysymys. Toki olen jonkun mielestä varmaan markkinahäirikkö kun en käänny kaupallisten palvelujen puoleen. Toimeni alensi siis BKT:tä. Mutta en tunne siitä lainkaan huonoa omaatuntoa. Syyllistyin nimittäin jo ostaessani lisämuistia läppäriin samaan rikokseen. En ostanut tarjottua asennuspalvelua (19,90 €). Ajattelin kehittää itseäni ja ottaa riskin.
Olen taivastellut kaiken maailman ihmisille koneeni toiminnan jatkuvaa hidastumista. Viimein eräs ystäväni totesi: liian vähän keskusmuistia, tuplaa se ja ongelmat häviävät. Kertoi vielä minne mennä ja paljonko maksaa (noin 37 €).
Aloittaessani en edes tiennyt mihin se vekotin pitäisi asentaa. Muistui mieleeni, että staattinen sähkö voi vaurioittaa muistin, joten varovainen olin. Selvitystyö edellytti ruuvimeisseliä. Ensimmäisen kannen takana oli klöntti, johon ei voinut liittää mitään. Taisi olla kovalevy? Väärä paikka. Mutta seuraavalla onnisti. Siellähän oli samanlainen vempain kuin muistin mukana tulleessa Yleisasennusohjeessa. Sinne vaan kampa sisään, ohjeen mukaisesti ja voila. Kaiken piti olla kunnossa. Vaan eipä ollut. Mutta Mobile Cowboy auttoi, vertaistuki toimi.
Niin, mutta se innoitus. Saatuani läppärin toimimaan tutustuin taas uudella innolla kaikenlaisiin uusiin blogeihin ja törmäsin loistavaan ideaan. Minua kun elokuvat, musiikki tai urheilu eivät juurikaan saa syttymään; minut sytyttää (joskus) mm. yhteiset asiat ja niitten hoitaminen eli politiikka. Tai oikeammin minua turhauttaa politiikan rapautuminen. Nyt minua innosti uusi mahdollisuus jonka netti tarjoaa jos riittävän moni on kiinnostunut. Adopt-An-MP
Onko kukaan rakentanut Suomeen julkista foorumia, jossa vapaaehtoiset/kiinnostuneet keskittyisivät seuraamaan yksittäisen kansanedustajan tekemisiä vaalikauden aikana? 200 vapaaehtoisella katettaisi 200 kansanedustajaa. 2000 vapaaehtoisella seuranta saisi enemmän syvyyttä ja foorumi voisi toimia vaalikoneita tehokkaampana tietolähteenä seuraavissa vaaleissa. (Lähinnä yksittäisten kansanedustajien, mutta myös puolueiden toiminnasta.) Jos vapaaehtoisia/kiinnostuneita olisi 20 000 siitä voisi jo muodostua kansanhuvi. Saattaisivat kansanedustajien valintakriteerit jopa muuttua ja äänestysaktiivisuus lisääntyä?
Vapaasti tätä voisi kasvattaa myös muille alueille, esimerkiksi: Adptoi presidentti, ministeri, puolue….
Mitä mieltä olette?
Pysyvä linkki | 7 kommenttia »
Ei vielä ole totuuden hetki
2.5.2007 20.10 | hakki47 | Uutiset, Politiikka, Puolustaminen
Pronssisotilas, USA:n ohjuspuolustusverkko, Suomen NATO-optio, Serbian tukeminen Kosovon kiistassa…. Paljonhan näiden parin viikon poissaolon aikana on tapahtunut.
Kun kissa on poissa…. Bush ( ja hänen edustamanaan USA) on aivan riittävän suurissa vaikeuksissa Pohjois-Korean, Iranin ja Lähi-Idän mutta erityisesti Irakin ja Afganistanin johdosta, että juuri nyt on Putinin kannalta oikea aika. Oikea aika kohottaa Iso-Venäläistä itsetuntoa. Bush on kirjaimellisesti menevä mies ja entinen ”sydänystävä”. Putin tuskinpa menee minnekään. Ja vaikka menisi, valta ja ennen kaikkea päätösvalta säilyy.
Puola ja Thsekki - Ohjuspuolustus joka käsittää suurtehotutkajärjestelmän ja muutaman ohjuspatterin ei horjuta sellaisenaan vanhaa ”kauhun tasapainoa” mihinkään suuntaan. Venäjän ICBM:t eivät tätä kautta USAan pyri, Iranin ja Pohjois-Korean – näin jenkit ainakin uskottelevat. Uskotellaan jopa siihen määrään, että Putin jäädyttää TAE-sopimuksen yksipuolisesti.
Spontaaneilla mielenilmauksilla on Virossa huono kaiku. Tapahtuivatpa ne sitten Virossa tai Venäjällä. Ilmeisesti samanlainen kuin meillä neuvottelukehotuksilla ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Hyvinpä duumankin jäsenet sanansa valitsevat. Tai sattumalta.
Nyt Eu:n puolustuspoliittinen merkitys on ensimmäisen kerran puntarissa. Onko EU:n jäsenyydestä yksittäisen EU-maan puolustuspolitiikassa mihinkään, todellisessa tilanteessa? Eikä tämä edes vielä ole totuuden hetki. Näinhän sitä pitääkin kokeilla. Riskittömästi, kun ei tarvitse kasvoja menettää. Lapset saa pois kadulta ja lähetystöistäkin käskemällä.
Kaikki seuraavat kiinnostuneina. Niin muualla mutta toivottavasti myös meillä. Meillä on syytä olla kiinnostunut ainakin kahdesta syystä. 1) Nato-juna meni jo. Optio on harhaa. 2) Viro on onnekseen NATONkin jäsen.
Pienen maan uskottavan puolustuksen merkitys on ennalta ehkäisevä. Pienen maan olemassaolon ehto on hyvin hoidettu turvallisuuspolitiikka. Puolustuspolitiikka on turvallisuuspolitiikan jatke. Onko meillä uskottava turvallisuuspolitiikka? Onko puolustuksemme riittävän uskottavassa kunnossa?
Aiemmin tästä aihepiiristä tällä blogilla:
Ulkopolitiikan uusi-suunta, Ammattiarmeija ei ole mahdollinen, Päitä pölkylle ja heti, Idealismin hinta, Hyttysen ininää, Kommentti Putinin Munchenin-kärvistelyyn, Putin ja isovenäläinen itsetunto
Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
tiistai 28. lokakuuta 2008
Huhtikuu 2007
Me miekalla piirrämme rajan
20.4.2007 9.30 | hakki47 | Työelämä, Politiikka
Eilen satuin kuulemaan YLEpeilistä muutamankin lähetyksen. Pari jäi pyörimään mieleen.
Soininvaaran haastattelu syistä, joiden vuoksi hän lähti politiikasta. Eräs niistä kolahti kovasti ja se jäi mieleen näin. Politiikka on muuttunut siten, että uusina, nuorina edustajina valitut eivät tulekaan vakaumuksesta muuttamaan maailmaa. He tulevat entistä enemmän kiinnostuneina vallasta ja omien etujensa ajamisesta. Yhä enemmän törmätään ilmiöön, että tärkeätä ei ole miten asiat ovat vaan miltä ne näyttävät tai miltä ne saadaan näyttämään.
Tieteen viikossa (?) jonkun kasvatustieteen professorin mielipiteitä nykyisestä luovuus-, huippu-, kilpailu- , osaamis-, innovointi-, kilpailukykyhuuhaasta ja sen seurauksista työelämään, koulutukseen, perheeseen, jaksamiseen. Vaikuttivat kiinnostavilta kumpikin.
Nyt aamusella kävellessäni yhdistelin vapaasti asioita. Jos edellä mainittuihin on luottamminen, olemme ilmeisesti siirtyneet jonkilaisen narsismin kauteen. Vain Minulla Itsellä on merkitystä, muista viis; mukaan lukien omat lapset, puoliso, lähiomaiset. Oman erinomaisuuden mitta on näkyvä huippumenestys ammatissa ja erityisesti siitä saatu huippurahallinen hyöty. Menestys hintaan mihin tahansa pitää sisällä myös menestymispakon muiden ja kaikenkin kustannuksella. Ja “heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa”.
Onko siis pojasta polvi pahentunut vai parantunut vai edes muuttunut? Korkeintaan muuttunut. Vanhemmilla on kai aina (jo muinaiset roomalaiset…) ollut taipumus taivastella nuorisonsa “jumalattomuutta”. Nuorena 50- ja 60-lukulaisena muistan meihin kohdistuneet vanhempien taivastelut. Kommareita ja taistolaisia joka iikka. Kuitenkin valtaosa senkinaikaisista nuoristakin oli kaikkea muuta. Itsekin. Mutta ääntä ja näkyvyyttä sai taistolaisuus, vasemmistolaisuus. Suomessa siihen varmasti vaikuttivat hävityt sodat ja ummehtuneeksi YYA-hengeksi rapautuva itsesensuuri ja nöyristelyn aika. Ja BabyBoom.
Tätä kautta on seurannut ensin “sosialistinen kausi” sitä “sosiaalinen kausi”. Kestettyään noin viisikymmentä vuotta, nämä tuntuvat nyt päättyneen. Olisiko siis niin, että erilaiset inhimilliset ominaisuudet, ajattelutavat tai painotukset vain nousevat tai nostetaan esiin historian eri aikoina? Ne syntyvät jonkintasoisen kriisin kautta, kehittyvät aikansa kukoistavat, taantuvat ja kuolevat? Inhimillisen kehityksen jatkuvaa sinikäyrää?
Kävimme vasemmalla. Nytkö mennään oikealle? Kuinka pitkälle? Kauanko sitä kestää? Milloin ja miten se muuttuu? Onko nyt taas sen aik, että köyhät saadaan kyykkyyn ja työväki kuriin? Kun kaikki peilataan vain itseen ja omaan viiteryhmään? Miksi meille ihmisille ääripäät ovat helppoja? Minimit ja maksimit hallitaan. Miksi vaikeaa on keskitie, optimit?
Pysyvä linkki | 7 kommenttia »
Ulkopolitiikan uusi suunta
19.4.2007 10.52 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka
Ihmettelin miksi Vanhanen hyväksyi hallitukseensa Ilkka Kanervan ulkoministeriksi ja Paavo Väyrysen ulkomaankauppaministeriksi. Kaksi kuuskytlukulaista. Ja vielä noin tärkeille posteille.
Ja Väyrysteltyäni asia aukesi. Ei suhteiden hoito ole ollut ongelma Yhdysvaltojen, vaan Venäjän osalta. USA ei ole meidän kannaltamme oikein koskaan mikään ongelma ollutkaan. Mutta jossain on selvästi herätty havaitsemaan suurvalta Venäjän kasvava merkitys sekä kansainvälisessä politiikassa, että -taloudessa.
Kumpikin mainituista henkilöistä on ollut varsin tunnettu kyvyistään pitää yllä hyviä suhteita naapuriimme, joidenkin mielestä jopa liian hyviä suhteita. Suhteita, joiden hoitamisen osalta ei aina ole ehkä voitu olla ihan varmoja hoidetaanko vain omia etuja vai Suomenkin. No nyt sekin voidaan testata.
“Minulle nämä molemmat edustavat puhtaaksiviljeltyä poliittista broileria. Kummallakaan ei ole takanaan päivääkään oikeaa työtä (no, Paavolla on nyt sentään takanaan jonkinsortin kokeilu Keminmaalta). Ja elämässä on menty läpi siitä mistä aita on matalin. Valtaa on hankittu kiukuttelulla juonimalla tai käymällä Tehtaankadulla kumartamassa.” toteaa Americano blogissaan. Ja mikä minä olen olemaan eri mieltä,
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Ensimmäinen naula turkoosihallituksen arkkuun
17.4.2007 9.23 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Talous
Sääli, että se tuli jo ennen kisan varsinaista alkua.
“Tuoreet hallituspuolueet aikovat nostaa reippaasti puoluetukea. Puoluetuki halutaan nostaa 90 000 euroon kansanedustajaa kohti. Samalla erillinen vaalituki lakkautetaan. Tälle vuodelle puoluetukea maksettiin 62 220 euroa jokaista kansanedustajaa kohti. Tämän päälle eduskuntapuolueet saivat myös erillistä vaalitukea reilut 12 500 euroa kansanedustajaa kohti.” Tällä päätöksellä lisätään jälleen ns. tavallisen kansalaisen ärtymystä ja vieraantumista politiikasta.
Miksi verovaroista pitäisi tukea puolueiden toimintaa ilman niitä tulosvaatimuksia, joiden saavuttamiseen äänestäjät päivittäin velvoitetaan? Demokratialla on toki hintansa, mutta sillä pitää olla myös vastuu tuloksesta. Kun puolueet nyt ovat ottaneet perustuslain edellyttämän kansanedustajain vallan, niiden on otettava myös vastuu. Myös puolueet on saatava vastuuseen tuloksistaan.
Nyt turkoosihallituksen myötä, tehtäköön samalla tarvittavat muutokset puolueiden rahoituspohjan pitkän aikavälin parantamiseen. Tulosvastuu kunniaan.
Mikäli olet kiinnostunut ajatuksen lisäkuvauksesta, se löytyy:
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/08/tulosvastuuta-demokratiaan-ehdotus-perustuslain-muuttamiseksi/
Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
Viestintäpoliittista päätöksentekoa
16.4.2007 13.38 | hakki47 | Digi, Koti, Politiikka, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä
Digiboxini hajosi. Ollut toiminnassa vain muutaman kuukauden.
TV kyllä toimii. Lienee 1970-luvulta.
Mutta hällä väliä.
Analogiset lähetyksethän jatkuvat. Ainakin vuoden.
Onkohan sitten vuoden kuluttua jo pakko? Vai voisiko saada jatkoaikaa? Tai kun ei voi käyttää kaikkea digi-ihanuutta hyväkseen voi varmasti saada TV-maksupalautetta?
Tai ehkä silloin TV ei enää toimi ollenkaan, vaan kaikki on siirretty nettiin?
Oli se hyvä, että digiboxi hajosi.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Artikkeli no. 84
14.4.2007 19.26 | hakki47 | Työelämä, Politiikka
Jos et kaksikymppisenä ole vasemmistolainen, sinulla ei ole sydäntä.
Jos et viisikymppisenä ole oikeistolainen, sinulla ei ole järkeä.
En muista kuka fiksu tämänkin on todennut. Varmasti siinä on järkensä. Ainakin meille ”suurille ikäluokille” oli. Minulle ainakin. En väitä, että se olisi ollut koskaan absoluuttinen totuus. Varmaankin sekin on totta vain suhteessa aikaansa. Vai oliko silloinkaan?
En tiedä miten tuo sanonta istuu nykynuoren ajatteluun. Siitä kai meidän ikäisten tulisi olla pohteissamme? Minulle välittyneen käsityksen mukaan nykynuorilla ei liene sitten sydäntä. Minä itte! Kaikki! Heti! Mulle! Nyt! - tuntuu olevan vallitseva ajattelutapa. Jotenkin minussa herää vastuu. Olemmeko me hoitaneet oman kasvatusvelvoitteemme?
Mistä tämä ajattelu lähti liikkeelle? Ai niin. Virkistävä poikkeus politiikan rähmäisessä, itseriittoisessa loassa on, vuosi vuodelta lisääntyvästi, ollut Osmo Soininvaara. Iltalehden jutun mukaan hän oli tuonut esiin seuraavia asioita:
kehotti lehdistöä tarttumaan hanakammin politiikan sisältöihin ja paljastamaan politiikkojen julkisuustemput.
oli helpottunut SDP:n eduskuntavaalikampanjan epäonnistumisesta. Jos amerikkalaismallisella vastustajan demonisoinnilla olisi menestynyt, olisi jälki voinut olla rumaa seuraavissa eduskuntavaaleissa.
ehdotti tiedotusvälineille juttuaiheeksi “viikon limboa”, jossa paljastettaisiin väärien tietojen levittämistä, kuten eläkeharhautukset.
kummasteli myös, miksi poliitikot ovat niin kerkeästi ulkoistaneet ikävien asioiden sanomisen valtiosihteeri Raimo Sailakselle.
Mielestäni jokainen esitetyistä ajatuksista on järkevä.
Itse en ollut vasemmistolainen kaksikymppisenä, enkä ole oikeistolainen vielä kuusikymppisenäkään. Vihreä en ole ollut koskaan. Muut ominaisuuteni jätän muiden arvioitavaksi. Saattaisiko olla aika unohtaa ainakin ajattelu oikea - vasen avaruudessa?
Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
PK-yritysten kasvuhalut ja osaavan työvoiman puute
12.4.2007 20.42 | hakki47 | Työelämä, Uutiset, Talous
12.4.2007 Uutisblogin innoittamana.
Oman havainnoinnin perusteella väitän (ja on sitä varmasti tutkittukin): Karkeasti ottaen 10 % väestöstä omaa edellytykset yrittäjäksi, ja näistä noin 10 % omaa edellytykset kasvuyrittäjäksi. Viimeisen viidentoista vuoden aikana väestömäärämme on kasvanut alle 20.000 per vuosi. Ja kuten tiedetään väestö on ikääntynyt. Ikääntyneet eivät juuri kasvuyrityksiä perusta. Nettomääräisesti vuosittain on mahdollistunut 200 uuttaa kasvuyritystä.
1990-luvun lama korjasi noin 30.000 ”yrittäjäyrittäjää” pois yrittämästä. Lamalla tarkoitan tässä lähinnä ns. päätöksentekijöitä eli niitä virkamiehiä ja poliitikkoja, jotka toimillaan panivat omien virhepäätöstensä maksumiehiksi ne, joilla ei ollut osaa eikä arpaa ns. kulutusjuhliin pienyrittäjät ja kotitaloudet. Nettomääräisesti näitä poistuneita tuskin vieläkään on korvattu, vaikka laman voittamisen lääkkeeksi luotiin yrittäjyyden edistäminen. Sillä tiellä ollaan ilmeisesti edelleen. Yhteiskunta tukee starttirahoin, perustamislainoin, pienyrityslainoin jne. alkavia yrittäjiä. Mutta ei virkamies eikä kukaan muukaan voi komentaa yrittäjäksi eikä yrittäjää kasvamaan.
On turha kuvitella, että kaikki tuetut, alkavat uudet yrittäjävetoiset yritykset etsisivät ensisijaisesti kasvua. Valtaosa, oman näkemykseni mukaan noin 90 %, on muita kuin kasvuhakuisia. Ne yrittäjä on perustanut halusta tai pakosta mahdollistamaan oman ammatin harjoittamisen. Mukaan mahtuu myös varsin monia sivutoimisia yrittäjiä, jotka kokeilevat. Aikaa myöten heistä saattaa tulla kasvuyrittäjiä, mutta siihen kuluu helposti vuosia. Milloin Nokia katsoo syntyneensä?
Lisää aiheesta esimerkiksi:
http://hakki47.blogit.kauppale…ematiikka/
http://hakki47.blogit.kauppale…istajista/
Suomi on saanut nauttia erinomaisen suhdanteen kyydistä jo neljä vuotta. Miten työttömyys on kehittynyt näiden neljän vuoden aikana? Sikäli jos olen oikein ymmärtänyt työkykyiset ja -haluiset ovat pitkälti jo töissä. Ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Mutta jossain vaiheessa 5,3 miljoonasta ei enää revitä. Eikä maahanmuutto ole koskaan ollut maassamme suuressa suosiossa. Eiväthän nämä asiat hetkessä korjaannu.
Toisaalta:
Osaavaa työvoimaa ei koskaan ole sopivasti.
Sitä on joko liikaa tai liian vähän.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Näkemys tulevaisuuden työllistäjistä
4.4.2007 12.55 | hakki47 | Työelämä
Suomen teolliset suuryritykset, ja siitä seuranneen 1900-luvun yhteiskuntarakenteen, loivat pitkälti 1800-luvun maahanmuuttajat. ”Yhtiö” ei vuosisadan vaihteen oloissa voinut turvata perheenjäsentensä jatkuvaa toimeentuloa muulla tavalla kuin palauttamalla voitot yhtiön kasvuun. Pääomia oli pakko kerätä. 1960-luvun lopun laulut 20 perheestä ja heidän nimistään riittäköön todisteeksi. Nyt me Suomessa syntyneet suomalaiset, pelaamme näillä pääomilla globaalia sijoituskasinoa, asuen täällä tai palmujen alla - ulkomailla.
Suomen nykyinen työvoima on vajaat 2,5 miljoonaa eli noin puolet väestöstä.
Tarkastelun kannalta ei ole olennaista väliä sillä, että viime aikoina muutama kymmenen tuhatta on siirtynyt tai siirretty työvoiman ulkopuolelle. Työvoima jakautuu kahteen sektoriin – julkiseen ja yksityiseen. Näiden kahden, ja viime kädessä vain näiden kahden, panos on kotitalouksien kannalta merkittävä. Ns. kolmas sektori voidaan tässä unohtaa, sillä jolleivät edellä mainitut tuota riittävää kansallista varallisuutta, kolmas näivettyy rahoituksen puutteeseen. Jopa ns. EU-rahoituskin, suurimmilta osiltaan pl. ilmeisesti maaseutu ja taantuvat alueet, loppuu 2006 alkaen. Talkoilla ei viisi miljoonaisen kansan talous kauan pyöri. Ei 5 miljoonan suomalaisen, eikä varsinkaan 450 miljoonaisen EU:n toimesta - mittatappio, mikä mittatappio. Ajatellen em. kahden sektorin työllistävää vaikutusta, on syytä jakaa molemmat karkeasti ainakin kahtia. Julkinen; valtioon ja kuntiin ja yksityinen; suuriin ja pieniin
Avainkysymys on, kenellä on mahdollisuus työllistää Suomessa asuvat tulevaisuudessa. Valtiolla? Kunnilla? Suurilla yrityksillä? Pienillä yrityksillä?
Kansainvälinen kilpailukyky, keskittyminen ydinosaamiseen, tehokkuusvaatimukset, yksityistäminen, ulkoistamistarpeet, verokilpailukyky, tuottavuus, globalisaatio, ”Kiina-ilmiö”, laajentuneet - ja ilmeisesti yhä laajentuvat EU-kotimarkkinat - sekä kotimarkkinoiden sääntely, tulotasoerot EU:n sisällä, kurjistuva kuntatalous, kuntapalvelujen kriisi jne. jne. pitävät lähinäkymillä huolen siitä, että ensimmäisillä kolmella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä edes vastata nykyisen työllistämisosuutensa säilymisestä, kasvattamisesta puhumattakaan. Poisluettuna esimerkiksi Nokian kaltaiset onnenkantamoiset.
Jos vastuu jää pienille yrityksille, niin millä edellytyksillä?
Viime vuosikymmenen laman seurauksena yhteiskunnan veroin kerätyt - ja varmaan vähintään yhtä suuret yksityiset panokset - pantiin usein ITC startup yrityksiin, muuhun HiTechiin ja Uuteen Talouteen. Kävi, niin kuin kävi. Onneksi osa Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin sijoitetuista pääomista säilyi WC:n pöntöltä ”Kuplan” puhjetessa. Kuitenkin liian suuri osa kansallisista pääomista haihtui savuna ilmaan. Kovin monta Suurta Kuplaa ei Suomen kokoinen talous kestä. Ei, vaikka kaikki Nokia - ja muut Uuden talouden lottomiljonäärit ryhtyisivät Business Enkeleiksi. Devalvaatiokaan ei tilannetta nykyisin pelisäännöin pelasta. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa puolet pienyrityskannastamme – noin 80.000 - 90.000 yritystä – on ns. sukupolvenvaihdoksen tai ainakin omistajavaihdoksen edessä. Siltä eivät varjele eduskunnan lait, ei yritysten kasvumahdollisuudet, eikä edes mahdollisesti yllättäen käsiin räjähtävä kysyntä.
Useilla pienyrittäjillä ei ole edes säällistä eläkettä, koska he ovat minimoineet YEL-maksut, minimoineet viimeisten yrittäjävuosiensa investoinnit ja maksimoineet toiveet saada yrityksen myynnistä eläkerahansa. Mutta kenen, ja mistä, pitäisi maksaa ja miksi? Suurimmalla osalla ei ole, eikä tule, jatkajaa eikä ostajaa. Silloin on ostajan markkinat, kun heidän yrityksensä tulee myyntiin. Tällöin yrityksiä on kaupan tuhansia. Samanaikaisesti meillä on varaa siirtää 300.000 – 400.000 ihmistä kortistoon ja pitää heidät siellä vuositolkulla. Siirtää heitä työnantajan ja työntekijän hiljaisella, tai vähän äänekkäämmälläkin, yhteisellä sopimisella vanhimmasta päästä (57v. ja yli) ”putkeen”. Sitten taivastellaan jos nuoret, ja vähän vanhemmatkin, työttömyyden pitkittyessä syrjäytyvät ja muutamassa vuodessa sopeutuvat elämään julkisen sektorin elätteinä, työtä vieroksuen ja yksityisiä etujaan optimoiden.
Onko meillä varaa maksaa ja maksaa syrjäytyminen, sen tuleviin polviin vaikuttavasta asennevammasta puhumattakaan? Olisiko aika uusille, nykypäivän realiteetteihin pohjautuville toimintamalleille?
Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ei ratkaise ongelmia. Avaimina voisivat olla vastaukset kysymyksille kuten: Miksi vain 7 – 10 % pienyrityksistä on kasvuhakuisia? Miksi yli 90 % ei ole? Miten helpotettaisiin näiden, alle 10 % kasvua? Miten saataisiin loput 90 % edes harkitsemaan kasvun mahdollisuutta? Ellei muuten niin edes oman jatkuvan toimintansa ainoana reaalisena vakuutuksena? Millä ihmeen tavalla huolehdittaisiin edes siitä, että osa näistä 90.000 yrityksestä löytäisi kasvuhakuisen seuraajan tai edes nykyisenkaltaisen jatkajan? Löytyisikö työttömien ja ikääntyvien yrittäjien itsekkäästä yhteistyöstä edes osavastausta?
Missä muualla ovat vaihtoehdot?
Työllä vaihdantaan luotu lisäarvo on yritysten - ja niiden kautta yksilöiden - vaurauden perusta.
Ja myös yhteiskunnan.
Näin kirjoitin kaksi vuotta sitten. Mitä se kertoo?
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
Kansaa kadulle
3.4.2007 19.36 | hakki47 | Digi, Uutiset, Farssi
No niin. Nyt se on nähty. Elämme selvästi muutoksen aikaa. Järki voi voittaa. Tämä on historiallinen käännekohta. Tänään on 3.4.2007 ei edes aprillipäivä.
Yleisradio sallii digitaalisen signaalin muuttamisen analogiseksi sairaaloiden lisäksi myös kerrostaloissa. Missä viipyvät vanhainkodit?Kehotan kaikkia niitä kerrostaloasukkaita, jotka katsovat hankkineensa ns. digiboxin vain sen vuoksi, että aiemman virkamiespäätöksen mukaan muu ei ole mahdollista, lähettämään laskun Yleisradiolle. Vaikka sitten osoitteella www.yle.fi.Samalla ehdotan, että kaikki muutkin, jotka Yleisradion vastuuton, virheellinen digikampanja on pannut ostamaan tuon kirotun rakkineen, eli digiboxin toimivat samoin.
Tästä saadaan aikaan vielä kansanjuhla. Latinalaisessa maailmassa kansa tanssisi nyt kaduilla. Ja päätöksen sallineet kastettaisi tervaan, kieritettäisi höyhenissä ja johdettaisi marssien kaupungin porttien ulkopuolelle.
Pysyvä linkki | Kommentoi »
Jakovarassa piisaa, eikun jakamaan
3.4.2007 14.19 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Politiikka, Talous
Aloin tässä huvikseni miettiä mitkä julkisen hallinnon tehtävät ovat nyt mielestäni niitä keskeisiä. Niitä joista olen nyt valmis veroillani maksamaan. (niin kuin minulta nyt kukaan vaivautuisi kysymään) Tämä lähti oikeastaan liikkeelle jo eilen kun kävi ilmi, että kuvitelmani valtion velanlyhentymisestä 37 miljardiin euroon oli virheellinen. Oli menneet eurot ja prosentit sotkuun. (Ei ensi kerran, tuskin viimeisenkään.) Oikeat luvut ovat Talouselämän mukaan valtion velka on 59 mrd euroa mikä on 147 % suhteessa valtion budjettiin ja 37 % BKT:een. Mikä suhteellinen luku on oikein mittari, siitä taistelkoot asiantuntijat. Erästä entistä esimiestäni siteeratakseni: ”Liian isot verrattuna mihin tahansa.” Korkomenoina tänä vuonna 2,3 miljardia.
Näistä olen nyt valmis maksamaan:
Turvallisuus - puolustus
Opetus – koulut, oppilaitokset
Sosiaali- ja terveysasiat – lapset, vanhukset, syrjäytyneet jne. sairaalat, päivä- ja vanhainkodit jne.
Ulkoasiat – suhteet ulkovaltoihin
Sisäasiat – julkisen hallinnon ja paikallishallinnon järjestelyt, poliisi, rajavartio…
Oikeus – lait, oikeuslaistos, rikosseuraamukset…
En ole tekemässä tiedettä joten saattaa varmasti olla, että olen unohtanut jotain mielestäni välttämätöntä. Mutta leimaan ne nyt tässä mittatappioiksi. Näitä en hallinnonaloina ole kuitenkaan unohtanut: Maa- ja metsätalousministeriö, Liikenne- ja viestintäministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Työministeriö, Ympäristöministeriö.
Tässä käsitykseni nykytilanteesta:
Käsitykseni mukaan asiat ovat varojen niukkuudesta johtuen hunningolla seuraavilla alueilla: Turvallisuus ja Sosiaali- ja terveysasiat
Käsitykseni mukaan asiat ovat muista syistä johtuen hunningolla seuraavilla alueilla:
Opetus ja Sisäasiat
Rahan kulutuksen kannalta sekä Ulkoasiat että Oikeus lienevät lähes merkityksettömiä.
Mitä pitäisi tehdä?
Lainaa en kyllä enää suostuisi ottamaan lisää. Sitä paitsi, jos me joudumme nyt, ollessamme ilmeisesti huippusuhdanteen aallonharjalla lisäämään velkaa mikä tilanne onkaan kun ei jos alkaa mennä huonosti?
Rahaa Opetuksesta ja niiltä sektoreilta, jotka eivät sisälly yllämainittuun kuuden kärkeen (ml. työllisyys- ja elinkeinotuet) Turvallisuus ja Sosiaali- ja terveys sektoreille.
Niukkuuden jakaminen on aina vaikeaa. Ja on tietysti selvää, että kaikilla hallinnonalolla on toimintoja jotka ovat pakollisia yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi. Kehittämällä uusia ajattelutapoja asioiden hoitamiseen voidaan lisäksi säästää paljon niistä leikkauksista jotka on tehtävä.
Ei kun jakamaan.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Rasismin monet kasvot
2.4.2007 20.51 | hakki47 | Rakkaus
Jos on asia, jota todella inhoan se on rasismi.Käsitykseni mukaan sitä on aina esiintynyt ja tulee aina kai valitettavasti esiintymään. Onhan sitä yritetty juuria pois, mutta eipä vaan tunnu lähtevän. Siihen ei tunnu tepsivän yleinen valistus, koulutustason nostaminen, tulotason nostaminen, työpaikan saaminen eikä kai mikään muukaan. Läheistä sukua kai se on suvaitsemattomuudelle, mutta huomattavasti vakavampaa. Vapaasti ”Vanhanaikaista” toisesta yhteydestä lainaten ”Ongelmaan on turhaan etsitty ratkaisua ihmiskunnan suurimpien ajattelijoiden voimin, joista mainittakoon esimerkinomaisesti Lenin, Stalin, Hitler, Mao ja Pol Pot.”
Sen lisäksi, että inhoan rasismia ihmettelen sitä, että blogia pitävä ”Väärinajattelija” katsoo asiakseen valita kommentteja siten kuin itse haluaa. Mutta eipä ollut ensimmäinen. Olin siis oppinut ensimmäisestä kerrasta, peräti kansanedustajaehdokkaalta ja taltioinut omat kommenttini.
Ihan vain tasapuolisuuden nimissä, julkaisen ne alla asianomaisen linkin kohdalla. Ymmärtäisin vielä jos kovasti kiroaisin tai haistattelisin mutta….
SA-Int YYA-hengessä, taas kerran
Rasismi on “kymmenienmiljoonien siviilien murhaamista ja raiskaamista.” vain siksi että he ovat erilaisia ja että itse pelkäät.
Rakkaus omaan kansaan ei ole osoitus pelkuruudestasi. Sen vuoksi ei yleensä harrasteta “kymmenienmiljoonien siviilien murhaamista ja raiskaamista.”
Heitä voltti, valkonaama!
“Siellä aikamiehet katsovat oikeudekseen raiskata esim. 10-vuotiata pikkutyttöjä siksi, että nämä ovat toisen rodun edustajia. Vai onko joskus kuullut, että ns. maahanmuuttaja raiskaisi oman heimonsa jäseniä.” Raiskaus on raiskaus ja sille on pykälät rikoslaissa. Raiskaus voi olla myös rasismin aikaansaamaa. En usko, että usein, mutta varmasti joskus on. Raiskauksia tekee myös valtaväestö. Ei välttämättä aina vain ilmaistakseen rasistista mielenlaatuaan.
“Erilaisella lapsella ei ole koskaan helppoa. Ja sen tiesivät myös Anu Myllärin adoptiovanhemmat adoptiopäätöstä tehdessään.” Ei kai erilaisen lapsen tai hänet adoptoineitten aikuisten syy ole se jos sinä olet rasisti ja haluat tehdä erilaiselle lapselle ja hänen vanhemmilleen elämän helvetiksi?
Hyvä ihminen ”Väärinajattelija”. Jos et halua kommenttejani mielestäni vastenmielisestä vakaumuksestasi, sano se toki julkisesti. Silloin lupaan reagoida muulla tavalla.
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Business is business
1.4.2007 11.48 | hakki47 | Digi, Työelämä, Uutiset, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä
Ilmeisesti eilinen oli aika monelle Kauppalehden toimituksesta 27.2.2007 irtisanotulle viimeinen työpäivä. Se on monelle kova paikka. Ja lienee latteus sanoa, että se myös on uusi mahdollisuus. Mutta sitä se on. Uusi mahdollisuus.
Valtakunnallisen päivälehden mukaan irtisanomisten osalta tyrittiin perisuomalaiseen öykkäröintitapaan. Excel-johtajat toiminnassa, arpaa heittämässä. Siitähän siinä on näissä tilanteissa usein kysymys. Jos olet osaamiselle ja ammattitaidolle rakentanut maineesi ja tulevaisuutesi, mutta välttänyt oikean peffan nuolaisua sopivassa tilaisuudessa, niin valitettavan usein havaitset kuuluvasi vapaaksi laskettujen joukkoon. Usein nämä tulevat uraohjukset myös hankkivat kannuksensa poistamalla lisäksi osaavammat, hankalammat, kokeneemmat ja vanhemmat itseään häiritsemästä.
Se, että kukaan ei halua työttömien ikoniksi, luuseriksi leimautumaan kai on ilmiselvää. Pienen yhteiskunnan ja vielä pienemmän alan kiroja. Oliko näin Kauppalehdessä, en todellakaan tiedä. Eikä Kauppalehti tai AlmaMedia toimi tässä kirjoituksessa kuin esimerkinomaisena ärsykkeenä omalle vuodatukselle joka pohjautuu omiin kokemuksiin monia vastaavia kohtaloita läheltä seuranneena.
Se mikä minua näissä tilanteissa ihmetyttää, on irtisanottujen lammasmaisuus. Meissä istuu hallintoalamaisen mentaliteetti tosi tiukassa. Solidaarisuudesta ei ole tietoakaan. Omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa edes yhdessä, ei uskota. Sääli. Mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla.
En kannata rettelöintiä. En kannata revittelyä muiden medioiden sisältötarjonnassa. En kannata edellisen työnantajan maineen pilaamisyrityksiä jne. jne. Välineethän meillä siihenkin on. Mitä iloa siitä irtisanotulle olisi? Kilpailussa voitetaan tai hävitään, elinkeinoelämässä kilpailussa häviäminen tuo potkut. Olivatpa ne sitten oikeutetut tai sitten ei.
Kilpailuun vastataan kilpailulla.
Ratkaisuksi tässä fiktiivisessä tilanteessa voisi harkita esimerkiksi seuraavanlaisia toimenpiteitä:
Älkää hajottako osaamiskeskittymäänne. Pitäkää yhteyttä. Ei keskittyen menneeseen niin kuin useimmiten tapahtuu, vaan yksinomaan tulevaan. Mitä sellaista voisimme tehdä yhdessä josta markkinoilla saisi riittävästi rahaa?
Ryhtykää kirjoittamaan ”mistä tahansa” KL/Presson blogeissa. Joko yhdessä tai erikseen. Jos KL/Presso ei anna mahdollisuutta niin voi sitä kirjoittaa muissakin blogeissa tai perustaa itse blogiston. Tai lehdenkin. Taloudesta voidaan kirjoittaa niin monella eri tavalla niin monissa eri paikoissa.
Liittykää kilpailemaan parhaimmalla yhteisellä osaamisellanne markkinoilla. Jos se johtaa teidät kilpailemaan entisen työnantajanne kanssa, so what? Ajatelkaa kuinka hauskaa olisi jos…
Business is business….
Pysyvä linkki | 8 kommenttia »
20.4.2007 9.30 | hakki47 | Työelämä, Politiikka
Eilen satuin kuulemaan YLEpeilistä muutamankin lähetyksen. Pari jäi pyörimään mieleen.
Soininvaaran haastattelu syistä, joiden vuoksi hän lähti politiikasta. Eräs niistä kolahti kovasti ja se jäi mieleen näin. Politiikka on muuttunut siten, että uusina, nuorina edustajina valitut eivät tulekaan vakaumuksesta muuttamaan maailmaa. He tulevat entistä enemmän kiinnostuneina vallasta ja omien etujensa ajamisesta. Yhä enemmän törmätään ilmiöön, että tärkeätä ei ole miten asiat ovat vaan miltä ne näyttävät tai miltä ne saadaan näyttämään.
Tieteen viikossa (?) jonkun kasvatustieteen professorin mielipiteitä nykyisestä luovuus-, huippu-, kilpailu- , osaamis-, innovointi-, kilpailukykyhuuhaasta ja sen seurauksista työelämään, koulutukseen, perheeseen, jaksamiseen. Vaikuttivat kiinnostavilta kumpikin.
Nyt aamusella kävellessäni yhdistelin vapaasti asioita. Jos edellä mainittuihin on luottamminen, olemme ilmeisesti siirtyneet jonkilaisen narsismin kauteen. Vain Minulla Itsellä on merkitystä, muista viis; mukaan lukien omat lapset, puoliso, lähiomaiset. Oman erinomaisuuden mitta on näkyvä huippumenestys ammatissa ja erityisesti siitä saatu huippurahallinen hyöty. Menestys hintaan mihin tahansa pitää sisällä myös menestymispakon muiden ja kaikenkin kustannuksella. Ja “heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa”.
Onko siis pojasta polvi pahentunut vai parantunut vai edes muuttunut? Korkeintaan muuttunut. Vanhemmilla on kai aina (jo muinaiset roomalaiset…) ollut taipumus taivastella nuorisonsa “jumalattomuutta”. Nuorena 50- ja 60-lukulaisena muistan meihin kohdistuneet vanhempien taivastelut. Kommareita ja taistolaisia joka iikka. Kuitenkin valtaosa senkinaikaisista nuoristakin oli kaikkea muuta. Itsekin. Mutta ääntä ja näkyvyyttä sai taistolaisuus, vasemmistolaisuus. Suomessa siihen varmasti vaikuttivat hävityt sodat ja ummehtuneeksi YYA-hengeksi rapautuva itsesensuuri ja nöyristelyn aika. Ja BabyBoom.
Tätä kautta on seurannut ensin “sosialistinen kausi” sitä “sosiaalinen kausi”. Kestettyään noin viisikymmentä vuotta, nämä tuntuvat nyt päättyneen. Olisiko siis niin, että erilaiset inhimilliset ominaisuudet, ajattelutavat tai painotukset vain nousevat tai nostetaan esiin historian eri aikoina? Ne syntyvät jonkintasoisen kriisin kautta, kehittyvät aikansa kukoistavat, taantuvat ja kuolevat? Inhimillisen kehityksen jatkuvaa sinikäyrää?
Kävimme vasemmalla. Nytkö mennään oikealle? Kuinka pitkälle? Kauanko sitä kestää? Milloin ja miten se muuttuu? Onko nyt taas sen aik, että köyhät saadaan kyykkyyn ja työväki kuriin? Kun kaikki peilataan vain itseen ja omaan viiteryhmään? Miksi meille ihmisille ääripäät ovat helppoja? Minimit ja maksimit hallitaan. Miksi vaikeaa on keskitie, optimit?
Pysyvä linkki | 7 kommenttia »
Ulkopolitiikan uusi suunta
19.4.2007 10.52 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka
Ihmettelin miksi Vanhanen hyväksyi hallitukseensa Ilkka Kanervan ulkoministeriksi ja Paavo Väyrysen ulkomaankauppaministeriksi. Kaksi kuuskytlukulaista. Ja vielä noin tärkeille posteille.
Ja Väyrysteltyäni asia aukesi. Ei suhteiden hoito ole ollut ongelma Yhdysvaltojen, vaan Venäjän osalta. USA ei ole meidän kannaltamme oikein koskaan mikään ongelma ollutkaan. Mutta jossain on selvästi herätty havaitsemaan suurvalta Venäjän kasvava merkitys sekä kansainvälisessä politiikassa, että -taloudessa.
Kumpikin mainituista henkilöistä on ollut varsin tunnettu kyvyistään pitää yllä hyviä suhteita naapuriimme, joidenkin mielestä jopa liian hyviä suhteita. Suhteita, joiden hoitamisen osalta ei aina ole ehkä voitu olla ihan varmoja hoidetaanko vain omia etuja vai Suomenkin. No nyt sekin voidaan testata.
“Minulle nämä molemmat edustavat puhtaaksiviljeltyä poliittista broileria. Kummallakaan ei ole takanaan päivääkään oikeaa työtä (no, Paavolla on nyt sentään takanaan jonkinsortin kokeilu Keminmaalta). Ja elämässä on menty läpi siitä mistä aita on matalin. Valtaa on hankittu kiukuttelulla juonimalla tai käymällä Tehtaankadulla kumartamassa.” toteaa Americano blogissaan. Ja mikä minä olen olemaan eri mieltä,
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Ensimmäinen naula turkoosihallituksen arkkuun
17.4.2007 9.23 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Talous
Sääli, että se tuli jo ennen kisan varsinaista alkua.
“Tuoreet hallituspuolueet aikovat nostaa reippaasti puoluetukea. Puoluetuki halutaan nostaa 90 000 euroon kansanedustajaa kohti. Samalla erillinen vaalituki lakkautetaan. Tälle vuodelle puoluetukea maksettiin 62 220 euroa jokaista kansanedustajaa kohti. Tämän päälle eduskuntapuolueet saivat myös erillistä vaalitukea reilut 12 500 euroa kansanedustajaa kohti.” Tällä päätöksellä lisätään jälleen ns. tavallisen kansalaisen ärtymystä ja vieraantumista politiikasta.
Miksi verovaroista pitäisi tukea puolueiden toimintaa ilman niitä tulosvaatimuksia, joiden saavuttamiseen äänestäjät päivittäin velvoitetaan? Demokratialla on toki hintansa, mutta sillä pitää olla myös vastuu tuloksesta. Kun puolueet nyt ovat ottaneet perustuslain edellyttämän kansanedustajain vallan, niiden on otettava myös vastuu. Myös puolueet on saatava vastuuseen tuloksistaan.
Nyt turkoosihallituksen myötä, tehtäköön samalla tarvittavat muutokset puolueiden rahoituspohjan pitkän aikavälin parantamiseen. Tulosvastuu kunniaan.
Mikäli olet kiinnostunut ajatuksen lisäkuvauksesta, se löytyy:
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/08/tulosvastuuta-demokratiaan-ehdotus-perustuslain-muuttamiseksi/
Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
Viestintäpoliittista päätöksentekoa
16.4.2007 13.38 | hakki47 | Digi, Koti, Politiikka, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä
Digiboxini hajosi. Ollut toiminnassa vain muutaman kuukauden.
TV kyllä toimii. Lienee 1970-luvulta.
Mutta hällä väliä.
Analogiset lähetyksethän jatkuvat. Ainakin vuoden.
Onkohan sitten vuoden kuluttua jo pakko? Vai voisiko saada jatkoaikaa? Tai kun ei voi käyttää kaikkea digi-ihanuutta hyväkseen voi varmasti saada TV-maksupalautetta?
Tai ehkä silloin TV ei enää toimi ollenkaan, vaan kaikki on siirretty nettiin?
Oli se hyvä, että digiboxi hajosi.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Artikkeli no. 84
14.4.2007 19.26 | hakki47 | Työelämä, Politiikka
Jos et kaksikymppisenä ole vasemmistolainen, sinulla ei ole sydäntä.
Jos et viisikymppisenä ole oikeistolainen, sinulla ei ole järkeä.
En muista kuka fiksu tämänkin on todennut. Varmasti siinä on järkensä. Ainakin meille ”suurille ikäluokille” oli. Minulle ainakin. En väitä, että se olisi ollut koskaan absoluuttinen totuus. Varmaankin sekin on totta vain suhteessa aikaansa. Vai oliko silloinkaan?
En tiedä miten tuo sanonta istuu nykynuoren ajatteluun. Siitä kai meidän ikäisten tulisi olla pohteissamme? Minulle välittyneen käsityksen mukaan nykynuorilla ei liene sitten sydäntä. Minä itte! Kaikki! Heti! Mulle! Nyt! - tuntuu olevan vallitseva ajattelutapa. Jotenkin minussa herää vastuu. Olemmeko me hoitaneet oman kasvatusvelvoitteemme?
Mistä tämä ajattelu lähti liikkeelle? Ai niin. Virkistävä poikkeus politiikan rähmäisessä, itseriittoisessa loassa on, vuosi vuodelta lisääntyvästi, ollut Osmo Soininvaara. Iltalehden jutun mukaan hän oli tuonut esiin seuraavia asioita:
kehotti lehdistöä tarttumaan hanakammin politiikan sisältöihin ja paljastamaan politiikkojen julkisuustemput.
oli helpottunut SDP:n eduskuntavaalikampanjan epäonnistumisesta. Jos amerikkalaismallisella vastustajan demonisoinnilla olisi menestynyt, olisi jälki voinut olla rumaa seuraavissa eduskuntavaaleissa.
ehdotti tiedotusvälineille juttuaiheeksi “viikon limboa”, jossa paljastettaisiin väärien tietojen levittämistä, kuten eläkeharhautukset.
kummasteli myös, miksi poliitikot ovat niin kerkeästi ulkoistaneet ikävien asioiden sanomisen valtiosihteeri Raimo Sailakselle.
Mielestäni jokainen esitetyistä ajatuksista on järkevä.
Itse en ollut vasemmistolainen kaksikymppisenä, enkä ole oikeistolainen vielä kuusikymppisenäkään. Vihreä en ole ollut koskaan. Muut ominaisuuteni jätän muiden arvioitavaksi. Saattaisiko olla aika unohtaa ainakin ajattelu oikea - vasen avaruudessa?
Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
PK-yritysten kasvuhalut ja osaavan työvoiman puute
12.4.2007 20.42 | hakki47 | Työelämä, Uutiset, Talous
12.4.2007 Uutisblogin innoittamana.
Oman havainnoinnin perusteella väitän (ja on sitä varmasti tutkittukin): Karkeasti ottaen 10 % väestöstä omaa edellytykset yrittäjäksi, ja näistä noin 10 % omaa edellytykset kasvuyrittäjäksi. Viimeisen viidentoista vuoden aikana väestömäärämme on kasvanut alle 20.000 per vuosi. Ja kuten tiedetään väestö on ikääntynyt. Ikääntyneet eivät juuri kasvuyrityksiä perusta. Nettomääräisesti vuosittain on mahdollistunut 200 uuttaa kasvuyritystä.
1990-luvun lama korjasi noin 30.000 ”yrittäjäyrittäjää” pois yrittämästä. Lamalla tarkoitan tässä lähinnä ns. päätöksentekijöitä eli niitä virkamiehiä ja poliitikkoja, jotka toimillaan panivat omien virhepäätöstensä maksumiehiksi ne, joilla ei ollut osaa eikä arpaa ns. kulutusjuhliin pienyrittäjät ja kotitaloudet. Nettomääräisesti näitä poistuneita tuskin vieläkään on korvattu, vaikka laman voittamisen lääkkeeksi luotiin yrittäjyyden edistäminen. Sillä tiellä ollaan ilmeisesti edelleen. Yhteiskunta tukee starttirahoin, perustamislainoin, pienyrityslainoin jne. alkavia yrittäjiä. Mutta ei virkamies eikä kukaan muukaan voi komentaa yrittäjäksi eikä yrittäjää kasvamaan.
On turha kuvitella, että kaikki tuetut, alkavat uudet yrittäjävetoiset yritykset etsisivät ensisijaisesti kasvua. Valtaosa, oman näkemykseni mukaan noin 90 %, on muita kuin kasvuhakuisia. Ne yrittäjä on perustanut halusta tai pakosta mahdollistamaan oman ammatin harjoittamisen. Mukaan mahtuu myös varsin monia sivutoimisia yrittäjiä, jotka kokeilevat. Aikaa myöten heistä saattaa tulla kasvuyrittäjiä, mutta siihen kuluu helposti vuosia. Milloin Nokia katsoo syntyneensä?
Lisää aiheesta esimerkiksi:
http://hakki47.blogit.kauppale…ematiikka/
http://hakki47.blogit.kauppale…istajista/
Suomi on saanut nauttia erinomaisen suhdanteen kyydistä jo neljä vuotta. Miten työttömyys on kehittynyt näiden neljän vuoden aikana? Sikäli jos olen oikein ymmärtänyt työkykyiset ja -haluiset ovat pitkälti jo töissä. Ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Mutta jossain vaiheessa 5,3 miljoonasta ei enää revitä. Eikä maahanmuutto ole koskaan ollut maassamme suuressa suosiossa. Eiväthän nämä asiat hetkessä korjaannu.
Toisaalta:
Osaavaa työvoimaa ei koskaan ole sopivasti.
Sitä on joko liikaa tai liian vähän.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Näkemys tulevaisuuden työllistäjistä
4.4.2007 12.55 | hakki47 | Työelämä
Suomen teolliset suuryritykset, ja siitä seuranneen 1900-luvun yhteiskuntarakenteen, loivat pitkälti 1800-luvun maahanmuuttajat. ”Yhtiö” ei vuosisadan vaihteen oloissa voinut turvata perheenjäsentensä jatkuvaa toimeentuloa muulla tavalla kuin palauttamalla voitot yhtiön kasvuun. Pääomia oli pakko kerätä. 1960-luvun lopun laulut 20 perheestä ja heidän nimistään riittäköön todisteeksi. Nyt me Suomessa syntyneet suomalaiset, pelaamme näillä pääomilla globaalia sijoituskasinoa, asuen täällä tai palmujen alla - ulkomailla.
Suomen nykyinen työvoima on vajaat 2,5 miljoonaa eli noin puolet väestöstä.
Tarkastelun kannalta ei ole olennaista väliä sillä, että viime aikoina muutama kymmenen tuhatta on siirtynyt tai siirretty työvoiman ulkopuolelle. Työvoima jakautuu kahteen sektoriin – julkiseen ja yksityiseen. Näiden kahden, ja viime kädessä vain näiden kahden, panos on kotitalouksien kannalta merkittävä. Ns. kolmas sektori voidaan tässä unohtaa, sillä jolleivät edellä mainitut tuota riittävää kansallista varallisuutta, kolmas näivettyy rahoituksen puutteeseen. Jopa ns. EU-rahoituskin, suurimmilta osiltaan pl. ilmeisesti maaseutu ja taantuvat alueet, loppuu 2006 alkaen. Talkoilla ei viisi miljoonaisen kansan talous kauan pyöri. Ei 5 miljoonan suomalaisen, eikä varsinkaan 450 miljoonaisen EU:n toimesta - mittatappio, mikä mittatappio. Ajatellen em. kahden sektorin työllistävää vaikutusta, on syytä jakaa molemmat karkeasti ainakin kahtia. Julkinen; valtioon ja kuntiin ja yksityinen; suuriin ja pieniin
Avainkysymys on, kenellä on mahdollisuus työllistää Suomessa asuvat tulevaisuudessa. Valtiolla? Kunnilla? Suurilla yrityksillä? Pienillä yrityksillä?
Kansainvälinen kilpailukyky, keskittyminen ydinosaamiseen, tehokkuusvaatimukset, yksityistäminen, ulkoistamistarpeet, verokilpailukyky, tuottavuus, globalisaatio, ”Kiina-ilmiö”, laajentuneet - ja ilmeisesti yhä laajentuvat EU-kotimarkkinat - sekä kotimarkkinoiden sääntely, tulotasoerot EU:n sisällä, kurjistuva kuntatalous, kuntapalvelujen kriisi jne. jne. pitävät lähinäkymillä huolen siitä, että ensimmäisillä kolmella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä edes vastata nykyisen työllistämisosuutensa säilymisestä, kasvattamisesta puhumattakaan. Poisluettuna esimerkiksi Nokian kaltaiset onnenkantamoiset.
Jos vastuu jää pienille yrityksille, niin millä edellytyksillä?
Viime vuosikymmenen laman seurauksena yhteiskunnan veroin kerätyt - ja varmaan vähintään yhtä suuret yksityiset panokset - pantiin usein ITC startup yrityksiin, muuhun HiTechiin ja Uuteen Talouteen. Kävi, niin kuin kävi. Onneksi osa Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin sijoitetuista pääomista säilyi WC:n pöntöltä ”Kuplan” puhjetessa. Kuitenkin liian suuri osa kansallisista pääomista haihtui savuna ilmaan. Kovin monta Suurta Kuplaa ei Suomen kokoinen talous kestä. Ei, vaikka kaikki Nokia - ja muut Uuden talouden lottomiljonäärit ryhtyisivät Business Enkeleiksi. Devalvaatiokaan ei tilannetta nykyisin pelisäännöin pelasta. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa puolet pienyrityskannastamme – noin 80.000 - 90.000 yritystä – on ns. sukupolvenvaihdoksen tai ainakin omistajavaihdoksen edessä. Siltä eivät varjele eduskunnan lait, ei yritysten kasvumahdollisuudet, eikä edes mahdollisesti yllättäen käsiin räjähtävä kysyntä.
Useilla pienyrittäjillä ei ole edes säällistä eläkettä, koska he ovat minimoineet YEL-maksut, minimoineet viimeisten yrittäjävuosiensa investoinnit ja maksimoineet toiveet saada yrityksen myynnistä eläkerahansa. Mutta kenen, ja mistä, pitäisi maksaa ja miksi? Suurimmalla osalla ei ole, eikä tule, jatkajaa eikä ostajaa. Silloin on ostajan markkinat, kun heidän yrityksensä tulee myyntiin. Tällöin yrityksiä on kaupan tuhansia. Samanaikaisesti meillä on varaa siirtää 300.000 – 400.000 ihmistä kortistoon ja pitää heidät siellä vuositolkulla. Siirtää heitä työnantajan ja työntekijän hiljaisella, tai vähän äänekkäämmälläkin, yhteisellä sopimisella vanhimmasta päästä (57v. ja yli) ”putkeen”. Sitten taivastellaan jos nuoret, ja vähän vanhemmatkin, työttömyyden pitkittyessä syrjäytyvät ja muutamassa vuodessa sopeutuvat elämään julkisen sektorin elätteinä, työtä vieroksuen ja yksityisiä etujaan optimoiden.
Onko meillä varaa maksaa ja maksaa syrjäytyminen, sen tuleviin polviin vaikuttavasta asennevammasta puhumattakaan? Olisiko aika uusille, nykypäivän realiteetteihin pohjautuville toimintamalleille?
Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ei ratkaise ongelmia. Avaimina voisivat olla vastaukset kysymyksille kuten: Miksi vain 7 – 10 % pienyrityksistä on kasvuhakuisia? Miksi yli 90 % ei ole? Miten helpotettaisiin näiden, alle 10 % kasvua? Miten saataisiin loput 90 % edes harkitsemaan kasvun mahdollisuutta? Ellei muuten niin edes oman jatkuvan toimintansa ainoana reaalisena vakuutuksena? Millä ihmeen tavalla huolehdittaisiin edes siitä, että osa näistä 90.000 yrityksestä löytäisi kasvuhakuisen seuraajan tai edes nykyisenkaltaisen jatkajan? Löytyisikö työttömien ja ikääntyvien yrittäjien itsekkäästä yhteistyöstä edes osavastausta?
Missä muualla ovat vaihtoehdot?
Työllä vaihdantaan luotu lisäarvo on yritysten - ja niiden kautta yksilöiden - vaurauden perusta.
Ja myös yhteiskunnan.
Näin kirjoitin kaksi vuotta sitten. Mitä se kertoo?
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
Kansaa kadulle
3.4.2007 19.36 | hakki47 | Digi, Uutiset, Farssi
No niin. Nyt se on nähty. Elämme selvästi muutoksen aikaa. Järki voi voittaa. Tämä on historiallinen käännekohta. Tänään on 3.4.2007 ei edes aprillipäivä.
Yleisradio sallii digitaalisen signaalin muuttamisen analogiseksi sairaaloiden lisäksi myös kerrostaloissa. Missä viipyvät vanhainkodit?Kehotan kaikkia niitä kerrostaloasukkaita, jotka katsovat hankkineensa ns. digiboxin vain sen vuoksi, että aiemman virkamiespäätöksen mukaan muu ei ole mahdollista, lähettämään laskun Yleisradiolle. Vaikka sitten osoitteella www.yle.fi.Samalla ehdotan, että kaikki muutkin, jotka Yleisradion vastuuton, virheellinen digikampanja on pannut ostamaan tuon kirotun rakkineen, eli digiboxin toimivat samoin.
Tästä saadaan aikaan vielä kansanjuhla. Latinalaisessa maailmassa kansa tanssisi nyt kaduilla. Ja päätöksen sallineet kastettaisi tervaan, kieritettäisi höyhenissä ja johdettaisi marssien kaupungin porttien ulkopuolelle.
Pysyvä linkki | Kommentoi »
Jakovarassa piisaa, eikun jakamaan
3.4.2007 14.19 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Politiikka, Talous
Aloin tässä huvikseni miettiä mitkä julkisen hallinnon tehtävät ovat nyt mielestäni niitä keskeisiä. Niitä joista olen nyt valmis veroillani maksamaan. (niin kuin minulta nyt kukaan vaivautuisi kysymään) Tämä lähti oikeastaan liikkeelle jo eilen kun kävi ilmi, että kuvitelmani valtion velanlyhentymisestä 37 miljardiin euroon oli virheellinen. Oli menneet eurot ja prosentit sotkuun. (Ei ensi kerran, tuskin viimeisenkään.) Oikeat luvut ovat Talouselämän mukaan valtion velka on 59 mrd euroa mikä on 147 % suhteessa valtion budjettiin ja 37 % BKT:een. Mikä suhteellinen luku on oikein mittari, siitä taistelkoot asiantuntijat. Erästä entistä esimiestäni siteeratakseni: ”Liian isot verrattuna mihin tahansa.” Korkomenoina tänä vuonna 2,3 miljardia.
Näistä olen nyt valmis maksamaan:
Turvallisuus - puolustus
Opetus – koulut, oppilaitokset
Sosiaali- ja terveysasiat – lapset, vanhukset, syrjäytyneet jne. sairaalat, päivä- ja vanhainkodit jne.
Ulkoasiat – suhteet ulkovaltoihin
Sisäasiat – julkisen hallinnon ja paikallishallinnon järjestelyt, poliisi, rajavartio…
Oikeus – lait, oikeuslaistos, rikosseuraamukset…
En ole tekemässä tiedettä joten saattaa varmasti olla, että olen unohtanut jotain mielestäni välttämätöntä. Mutta leimaan ne nyt tässä mittatappioiksi. Näitä en hallinnonaloina ole kuitenkaan unohtanut: Maa- ja metsätalousministeriö, Liikenne- ja viestintäministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Työministeriö, Ympäristöministeriö.
Tässä käsitykseni nykytilanteesta:
Käsitykseni mukaan asiat ovat varojen niukkuudesta johtuen hunningolla seuraavilla alueilla: Turvallisuus ja Sosiaali- ja terveysasiat
Käsitykseni mukaan asiat ovat muista syistä johtuen hunningolla seuraavilla alueilla:
Opetus ja Sisäasiat
Rahan kulutuksen kannalta sekä Ulkoasiat että Oikeus lienevät lähes merkityksettömiä.
Mitä pitäisi tehdä?
Lainaa en kyllä enää suostuisi ottamaan lisää. Sitä paitsi, jos me joudumme nyt, ollessamme ilmeisesti huippusuhdanteen aallonharjalla lisäämään velkaa mikä tilanne onkaan kun ei jos alkaa mennä huonosti?
Rahaa Opetuksesta ja niiltä sektoreilta, jotka eivät sisälly yllämainittuun kuuden kärkeen (ml. työllisyys- ja elinkeinotuet) Turvallisuus ja Sosiaali- ja terveys sektoreille.
Niukkuuden jakaminen on aina vaikeaa. Ja on tietysti selvää, että kaikilla hallinnonalolla on toimintoja jotka ovat pakollisia yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi. Kehittämällä uusia ajattelutapoja asioiden hoitamiseen voidaan lisäksi säästää paljon niistä leikkauksista jotka on tehtävä.
Ei kun jakamaan.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Rasismin monet kasvot
2.4.2007 20.51 | hakki47 | Rakkaus
Jos on asia, jota todella inhoan se on rasismi.Käsitykseni mukaan sitä on aina esiintynyt ja tulee aina kai valitettavasti esiintymään. Onhan sitä yritetty juuria pois, mutta eipä vaan tunnu lähtevän. Siihen ei tunnu tepsivän yleinen valistus, koulutustason nostaminen, tulotason nostaminen, työpaikan saaminen eikä kai mikään muukaan. Läheistä sukua kai se on suvaitsemattomuudelle, mutta huomattavasti vakavampaa. Vapaasti ”Vanhanaikaista” toisesta yhteydestä lainaten ”Ongelmaan on turhaan etsitty ratkaisua ihmiskunnan suurimpien ajattelijoiden voimin, joista mainittakoon esimerkinomaisesti Lenin, Stalin, Hitler, Mao ja Pol Pot.”
Sen lisäksi, että inhoan rasismia ihmettelen sitä, että blogia pitävä ”Väärinajattelija” katsoo asiakseen valita kommentteja siten kuin itse haluaa. Mutta eipä ollut ensimmäinen. Olin siis oppinut ensimmäisestä kerrasta, peräti kansanedustajaehdokkaalta ja taltioinut omat kommenttini.
Ihan vain tasapuolisuuden nimissä, julkaisen ne alla asianomaisen linkin kohdalla. Ymmärtäisin vielä jos kovasti kiroaisin tai haistattelisin mutta….
SA-Int YYA-hengessä, taas kerran
Rasismi on “kymmenienmiljoonien siviilien murhaamista ja raiskaamista.” vain siksi että he ovat erilaisia ja että itse pelkäät.
Rakkaus omaan kansaan ei ole osoitus pelkuruudestasi. Sen vuoksi ei yleensä harrasteta “kymmenienmiljoonien siviilien murhaamista ja raiskaamista.”
Heitä voltti, valkonaama!
“Siellä aikamiehet katsovat oikeudekseen raiskata esim. 10-vuotiata pikkutyttöjä siksi, että nämä ovat toisen rodun edustajia. Vai onko joskus kuullut, että ns. maahanmuuttaja raiskaisi oman heimonsa jäseniä.” Raiskaus on raiskaus ja sille on pykälät rikoslaissa. Raiskaus voi olla myös rasismin aikaansaamaa. En usko, että usein, mutta varmasti joskus on. Raiskauksia tekee myös valtaväestö. Ei välttämättä aina vain ilmaistakseen rasistista mielenlaatuaan.
“Erilaisella lapsella ei ole koskaan helppoa. Ja sen tiesivät myös Anu Myllärin adoptiovanhemmat adoptiopäätöstä tehdessään.” Ei kai erilaisen lapsen tai hänet adoptoineitten aikuisten syy ole se jos sinä olet rasisti ja haluat tehdä erilaiselle lapselle ja hänen vanhemmilleen elämän helvetiksi?
Hyvä ihminen ”Väärinajattelija”. Jos et halua kommenttejani mielestäni vastenmielisestä vakaumuksestasi, sano se toki julkisesti. Silloin lupaan reagoida muulla tavalla.
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Business is business
1.4.2007 11.48 | hakki47 | Digi, Työelämä, Uutiset, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä
Ilmeisesti eilinen oli aika monelle Kauppalehden toimituksesta 27.2.2007 irtisanotulle viimeinen työpäivä. Se on monelle kova paikka. Ja lienee latteus sanoa, että se myös on uusi mahdollisuus. Mutta sitä se on. Uusi mahdollisuus.
Valtakunnallisen päivälehden mukaan irtisanomisten osalta tyrittiin perisuomalaiseen öykkäröintitapaan. Excel-johtajat toiminnassa, arpaa heittämässä. Siitähän siinä on näissä tilanteissa usein kysymys. Jos olet osaamiselle ja ammattitaidolle rakentanut maineesi ja tulevaisuutesi, mutta välttänyt oikean peffan nuolaisua sopivassa tilaisuudessa, niin valitettavan usein havaitset kuuluvasi vapaaksi laskettujen joukkoon. Usein nämä tulevat uraohjukset myös hankkivat kannuksensa poistamalla lisäksi osaavammat, hankalammat, kokeneemmat ja vanhemmat itseään häiritsemästä.
Se, että kukaan ei halua työttömien ikoniksi, luuseriksi leimautumaan kai on ilmiselvää. Pienen yhteiskunnan ja vielä pienemmän alan kiroja. Oliko näin Kauppalehdessä, en todellakaan tiedä. Eikä Kauppalehti tai AlmaMedia toimi tässä kirjoituksessa kuin esimerkinomaisena ärsykkeenä omalle vuodatukselle joka pohjautuu omiin kokemuksiin monia vastaavia kohtaloita läheltä seuranneena.
Se mikä minua näissä tilanteissa ihmetyttää, on irtisanottujen lammasmaisuus. Meissä istuu hallintoalamaisen mentaliteetti tosi tiukassa. Solidaarisuudesta ei ole tietoakaan. Omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa edes yhdessä, ei uskota. Sääli. Mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla.
En kannata rettelöintiä. En kannata revittelyä muiden medioiden sisältötarjonnassa. En kannata edellisen työnantajan maineen pilaamisyrityksiä jne. jne. Välineethän meillä siihenkin on. Mitä iloa siitä irtisanotulle olisi? Kilpailussa voitetaan tai hävitään, elinkeinoelämässä kilpailussa häviäminen tuo potkut. Olivatpa ne sitten oikeutetut tai sitten ei.
Kilpailuun vastataan kilpailulla.
Ratkaisuksi tässä fiktiivisessä tilanteessa voisi harkita esimerkiksi seuraavanlaisia toimenpiteitä:
Älkää hajottako osaamiskeskittymäänne. Pitäkää yhteyttä. Ei keskittyen menneeseen niin kuin useimmiten tapahtuu, vaan yksinomaan tulevaan. Mitä sellaista voisimme tehdä yhdessä josta markkinoilla saisi riittävästi rahaa?
Ryhtykää kirjoittamaan ”mistä tahansa” KL/Presson blogeissa. Joko yhdessä tai erikseen. Jos KL/Presso ei anna mahdollisuutta niin voi sitä kirjoittaa muissakin blogeissa tai perustaa itse blogiston. Tai lehdenkin. Taloudesta voidaan kirjoittaa niin monella eri tavalla niin monissa eri paikoissa.
Liittykää kilpailemaan parhaimmalla yhteisellä osaamisellanne markkinoilla. Jos se johtaa teidät kilpailemaan entisen työnantajanne kanssa, so what? Ajatelkaa kuinka hauskaa olisi jos…
Business is business….
Pysyvä linkki | 8 kommenttia »
Maaliskuu 2007
Taas ihana, uusi päivä! Yes!
30.3.2007 19.50 | hakki47 | Raha & valta, Asiakaspalvelu ja viestintä, Farssi
Kaksi tuntia olen taistellut Elisan kanssa matkapuhelimen numeron siirrosta kännyssäni. Aloitin taisteluni tammikuun lopulla. Haluaisin säilyttää numeroni ja luopua Elisan palveluista. Franz Kafkan Oikeusjuttu on ehkä osuvin kuvaus tilanteestani. Olen yrittänyt allekirjoittamalla uuden puhelinoperaattorin valtakirjan ensin omalla nimelläni; muutos ei onnistu. Olen yrittänyt uudelleen allekirjoittamalla uuden puhelinoperaattorin valtakirjan entisen yritykseni nimellä, ei onnistu.
Kuulemma:
En ole liittymän omistaja (vaikka minulle tulee lasku, jota olen maksanutkin muutaman vuoden)
Liittymän omistaja on XX, joka on yhdistys. ( XX nimistä yhdistystä ei ole olemassa, eikä taatusti ole koskaan ollutkaan, XX OY on ollut, mutta nyt PRH:n poistomenettelyssä jo kohtuullisen pitkän aikaa)
Dokumentteja ei välttämättä kaikista vaiheista löydy.
Ehdotukseeni, että unohtavat virheensä (ei dokumentteja) ja siirtävät uudelle, vastattiin kielteisesti - tässä vaiheessa.
Sekään, että ilmoitin jättäväni maksamatta – enhän edes omista - ei irrottanut muuta kuin, tutkimme asian.
Suomalainen palvelukulttuuri! Olisiko järjen käyttö edes joskus sallittu?
Ei tämä ole tässä asiassa ensi kerran.
Mutta voi kun minä rakastan meitä suomalaisia.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Asiantuntija haluaa uudistamista
29.3.2007 9.51 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Uutiset, Talous
Työssään vanhusten hoitoa neljännesvuosisadan seurannut Teknillisen korkeakoulun professori Vauramo sanoo, että vanhustenhoidon uudistuksen pitää lähteä tilojen uudelleen rakentamisesta. Uusien tilojen rakentaminen maksaisi Vauramon mukaan kolme miljardia euroa. Hän arvioi, että rahoja voitaisiin haalia muun muassa siten, että eläkkeelle jäävän hoitohenkilökunnan tilalle ei heti otettaisi uutta henkilöstöä, vaan rahat käytettäisiin ensin tilojen rakentamiseen.
Asia on oikea, peruste on varmasti kunnioitettava ja oikea mutta ratkaisu on päin seiniä. Omaten aika monen vuoden kokemuksen meidän päätöksenteko- ja toteutustapojemme seuraamisesta myös julkisella sektorilla, unohtakaa koko juttu. Siihen mennessä kun rakennukset ovat valmiit, ovat suurten ikäluokkienkin vanhukset kuolleet. Meidän ei missään tapauksessa pidä lähteä luomaan toimivaa vanhustenhoitojärjestelmää rakentamalla uusia rakennuksia. Rakensimmehan me sairaaloita ja päiväkotejakin(?), jotka jouduttiin pitämään suljettuna henkilöstövajeen tai budjettivaikeuksien vuoksi. Pohjois- ja koillis-Suomen kunnat ainakin ovat kuulemma täynnä taloja, jotka aiotaan purkaa koska ei löydy asujia. Löytyy niitä tyhjiä asuin-, sairaala-, laitos-, teollisuuskiinteistöjä lähempänäkin kasvukeskuksia. Korjataan ne ja käytetään ennemmin niitä. Ei tarkoituksena ole lihottaa rakennusalaa entisestään. Eikä liioin taas rakentaa päätöksentekijöille monumentteja.
Pannaan rahat vaikka lisähenkilöstön palkkaamiseen tai hoitohenkilöstön palkkoihin. Nopean laskutoimituksen mukaan tuo 3 mrd€ on 2.000 € kuukausipalkalla noin 77.000 henkilötyövuotta. 10 vuodeksi 7.000 henkilöä lisää. Hoidetaan itse asia – vanhusten inhimillinen hoito – kuntoon.
Lainaus eilisestä blogistani: Julkisen toimijan ei nykymaailmassa tarvitse julkisia palveluja tuottaa, ellei ole aivan pakko. Sen tehtävä on säätää ja valvoa. Yksityinen sektori on olemassa tuottamista varten. Virkamiehen pitää osata ostaa ja valvoa, että me kansalaiset saamme sen mitä hän on ostanut. Tärkeintä on opettaa julkishallinto ostamaan ja valvomaan. Kyllä ”vanhustenhoitomarkkinoille” palveluntuottajia riittää.
Hölmöläisiäkö me olemme?
Tulkaa alas sieltä norsunluutornista.
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
Sven Tuuva, missä olet?
28.3.2007 10.08 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Suomalaiseen yhteiskuntaan, erityisesti julkishallintoon on pesiytynyt säästöjen ja karsinnan kierre. Se alkoi Kiina – ilmiön tunnistamisessa. Siitä seurasi Syrjäkylien tyhjentäminen. Ja se jatkuu nyt Hyvinvointivaltion purkamisena. Miksi ihmeessä? Onko meidän käyttäytymiseen ehdollistettu vuosituhansien myötä, että säästetään, karsitaan, kiristetään suolivyötä? Eikö vielä mene riittävän huonosti, että Sven Tuuva heräisi?
Palvelujen karsinnan tiellä ei ole loppua. Tällä menolla meille käy kuin mustalaisen hevoselle. Juuri kun oppi olemaan syömättä, kuoli. Onko tämä seurausta vuosikymmenten aivopesusta korkeakoulutuksen kaikenkattavasta siunauksellisuudesta ja että julkisen vallan tulee tuottaa julkiset palvelut.
“Tulevaisuuden suhteen tärkeintä on se, kuinka julkinen sektori onnistuu massiivisissa johtamisen haasteissaan. Se on sen kohtalonkysymys.” totesi Salasvuo artikkelissaan. Sitä se muuten on. Sitä kautta määräytyvät sekä julkisten palveluiden että verotuksen taso. Suurin ongelma lienee muutosvastarinnan voittamisessa. Kun toimintamalli pitäisi muuttaa tutusta “julkinen palvelu tuotetaan julkisen toimijan toimesta” täysin uuteen, tuntemattomaan ja henkilötasolla uhkaavaankin “julkinen palvelu voidaan toimittaa kenen tahansa toimesta” vaarat ovat monet. Kun rahat loppuvat alkaisi kai olla luovuuden aika. Tarvitsemme tekijöitä.
“Luontevin ja konkreettisin tapa arvostaa henkilöstöä ja sen osaamista olisi ottaa henkilöstö mukaan suunnitteluun paljon nykyistä enemmän.” totesi Pertti Kerko kommentissaan Salasvuon ym. juttuun.
Toimiessani konsulttina alkaen 80-luvulta jouduin toistuvasti havaitsemaan, että tehokkain tapa saada konkreettisia tavoitteita asetettua ja todellisia asioita tapahtumaan yrityksissä oli edellyttää myös varsinaisten työn tekijöiden osallistumista prosessiin. Usein heitä kuitenkin piti jopa toppuutella asettamasta liian haastavia. Ja jos heille valtuudet annettiin, ne myös saatiin aikaseksi. Mielestäni yksi suurimmista johtamisen virheistä on jättää varsinaiset työ tekijät liian pienelle, jopa olemattomalle huomiolle. Johtajien pitäisi keskittyä johtamaan eikä “besserwisseröintiin”. Jos he eivät osaa johtaa heidät on vaihdettava sellaisiin, jotka osaavat.
Minä voin keskittyä siihen “besserwisseröintiin”.
Koulutuksen oppiarvo ei enää takaa mahdollisuutta tulevaisuuteen, jota maailman myrskyt eivät kohtaisi. Hankitulle ammattiosaamiselle arjen asioissa on aina kysyntää. Minne kaikki “MediaMaisterit” tässä maassa työllistetään? Kunnon kokki ja putkimies on aina palkkansa ansaitseva.
Julkisen toimijan ei nykymaailmassa tarvitse julkisia palveluja tuottaa, ellei ole aivan pakko. Sen tehtävä on säätää ja valvoa. Yksityinen sektori on olemassa tuottamista varten. Virkamiehen pitää osata ostaa ja valvoa, että me kansalaiset saamme sen mitä hän on ostanut.
Tuloksen tekemisen avainhenkilöt ovat usein muita kuin esimiehiä, johtajia, esikuntapäälliköitä, erityisasiantuntijoita, tiimivastaavia. Myös julkishallinnossa. Heidän osaamisellaan tulos tehdään. Ilman heitä sitä ei tehdä. Meillä varsinkin, kaiken koulutuksen jälkeenkin on ajattelevia ja osaavia tekijöitä jotka kyllä ymmärtävät.
Mutta erityisesti tarvitsemme korkean tuottavuuden työtä. Tavaratuotantoa. Meidän edellytyksemme tehdä palvelutuotannolla korkean tuottavuuden työtä kansainvälisessä kilpailussa eivät ole riittävät.
Kun rahat loppuvat on aikaansaavan luovuuden aika.
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Ammattiarmeija ei ole mahdollinen
26.3.2007 11.49 | hakki47 | Raha & valta, Talous, Puolustaminen
Uusien turvajärjestelyjen seurauksen en ole päässyt ainakaan kommentoimaan muiden kirjoituksia. Levätkää siis rauhassa. Nyt kokeilen voinko julkaista edes omia. Alla yksi kommentti jonkun muun kirjoitukseen:
“Ammattiarmeija pystyisikin hoitamaan maamme puolustuksen nykyaikaisessa sodankäynnissä.” Olen asiasta eri mieltä. Suomen ainoa mahdollinen uhkaaja on Venäjä. Me kaikki tiedämme sen. Me kaikki emme uskalla tai halua sitä ääneen sanoa. Mutta niin se vaan on. Toisena vaihtoehtona, pitkän, pitkän “matkan takana” on joku muu maa, joka ei suinkaan halua hyökätä Suomeen vaan Venäjälle, Suomen kautta. Maantieteelle emme mahda mitään sanoi Juho Kusti.
Olipa vastustajamme sitten Venäjä tai se muu, joka yrittää Venäjälle, meihin kohdistuu alusta lähtien voimakas ilmateitse tapahtuva hyökkäys koko valtakunnan alueelle. Viitaten kirjoitukseeni PÄITÄ PÖLKYLLE JA HETI hyökkäystapauksessa meidän on pystyttävä hajanaiseen puolustukseen kaikissa keskeisissä kaupungeissa ja muissa strategisissa kohteissa. Se edellyttää miesmääriä. Maastostamme eivät panssariarmeijat viihdy, parhaimmillaan ne uppoavat soihin. Yksittäisen, aloitekykyisen jalkaväkitaistelijan, taistelijaparin, ryhmän ja joukkueen merkitys saattaa paikallisesti muodostua ratkaisevaksi.
Kun me nyt suuntaamme kaikki hankintamme kolmen prikaatin ylläpitämiseen, 15.000 miestä, niin ei kai kukaan kuvittele, että nämä 15.000 äijää hoitaa Suomen puolustamisen mihin ilmansuuntaan tahansa? Enempään meillä ei varmaan tule koskaan olemaan varaa palkka-armeijana. Hyväksytään nyt vaan, me olemme mittatappiokansa. Kuka tahansa meitä on vastassa sillä on väkeä ja resursseja. Meillä ainoastaan oman maan, miesten, maaston ja ilmaston tuttuus muodostaa ratkaisevan “kilpailuedun”. Väkeä löytyy vain hyvin koulutetusta reservistä.
Monilla muilla, isoilla mailla on mahdollisuus varata aikaa kouluttamattomien kouluttamiseen viikkoja, kuukausia, Atlantin takana jopa vuosia. Meillä ei, kummassakaan tapauksessa. Meidän on pystyttävä toimintaan hyvin lyhyellä aikavälillä.
Meidän eväät eivät riitä, ja tuskin koskaan tulevatkaan riittämään riittävän kokoisen palkka-armeijan ylläpitämiseen. Mahdollisuudet ovat kuitenkin joko itsenäinen oma puolustus tai liittoutuminen. Jos se on itsenäinen, meidän itse on yksin ja riittävän aikaisin huolehdittava siitä, että malli Cajander ei toistu. Vain tyhmä tekee saman vieheen kaksi kertaa.
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
Osaajat hyvinvointivaltion uhkana
23.3.2007 10.47 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Innoittajana KL Uutisblogi 21.03.2007 ”Palkkasi ei nouse mutta työt lisääntyvät”
Kävivätpä kommenttien kirjoittajat läpi suomalaisten työelämään suhtautumisen koko kirjon. Herravihasta yrittäjyyteen ja yrityksen tarpeisiin globalisaation paineissa. Täällä Pohjantähden alla heräsi eloon kaikessa komeudessaan. Kyllä Väinö Linna suomalaisensa tunsi. Minä en, mutta haluaisin kyllä.
Laillinen, kattava ja tehokas ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys. On todella valitettavaa, että SAK on pilannut maineensa etujärjestönä ylittämällä toimivaltansa rajat liian usein. Tuntuu siltä, että erityisesti nuoremmat katsovat ay-liikkeen olevan osa valtakoneistoa ja historiaa jota kuvaavat lakot, niin lailliset kuin laittomat, aiheelliset ja aiheettomat. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että yksittäinen toimihenkilö/työntekijä on aina heikompi osapuoli työsopimusta tehtäessä. Mitä globaalimpi maailma, sitä huonompi ja heikompi hänen asemansa on. Työntekijävaihtoehtojen määrä työnantajille on kasvanut globalisaation myötä potensseihin. Osaamisesta huolimatta. Ja ehkäpä juuri silloin jos osaamista vaaditaan.
Meillä on SAK:n lisäksi toinenkin ay-keskusjärjestö, STTK. Menee toimintansa ja tulostensa osalta kai paljolti samaan piikkiin SAK:n kanssa. On ehkä ollut kannanotoiltaan enemmänkin sisäsiistimpi seurailija (Sitten Jorma Reinin) ja siten välttynyt turhan suurilta ylilyönneiltä. Ja imagonsa rapautumiselta.
Sitten on korkeakoulutettujen AKAVA. Edustamiensa julkisalojen osalta se lienee luettavissa osaksi ay-liikettä. (esim. lääkärit, opettajat) Yksityisalojen osalta sitä pitäisi kai kutsua koulutusliittojen keskusjärjestöksi. (esim. DI:t, Insinöörit, Arkkitehdit, Ekonomit) Painotetusti kai näitten, hyvää vauhtia työsuhteitten osalta vaaravyöhykkeeseen joutuvien, osaajaryhmien tyytymättömyyteen pohjautuvat puheet AKAVAN huonosta edunvalvonnasta.
Eipä se liene suurikaan ihme kun ao. liitoissa keskeisin yhdistävä tekijä on koulutus, ei työntekijäasema. Kai se vaan on niin, että Runeberg edelleen pätee ”ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki”. Eivätkä näiden liittojen jäsenet saa yksin aikaan yhtään mitään, vaikka yrittäisivät. Jos jäsenistöllä ei ole ollut aikojen kuluessa riittävästi taistelunhalua, turha liittoa on syyttää. But the times, they are a changing?
Ensimmäistä, ja ainoaa lakkoani vuonna 1969 organisoidessani, jopa tuiki tavallisessa toimihenkilöammatissa toimivia jäseniä oli lähes mahdotonta saada ymmärtämään, että ainoa tapa nostaa palkkaa ja parantaa työehtoja ryhmänä on valmistautua lakkoon. Sama pätee vielä nytkin valtaosaan AKAVAlaisia ja kaikkiin liittojen ulkopuolella oleviin. Mutta uutisbloginkin kommentteihin viitaten, tyytymättömyys kasvaa. Ja tiukan paikan tullen vai voima merkitsee, myös työehtosopimusneuvotteluissa. Sen käyttö vaatii myös kuria.
Erityis- ja korkeakoulutetut muodostavat yhä suuremman osan työvoimasta. He valmistuvat yhä vanhempina, palavat loppuun yhä nuorempina ja ovat siis ”kuranttia kamaa” entistä lyhyemmän ajan. Eikä pelkällä nuoruuden voimalla kauan toimeen tulla. Nykyään heidät voidaan lisäksi myös kuranttikaudella milloin tahansa korvata vähintään yhtä osaavilla intialaisilla, kiinalaisilla, bangladeshilaisilla, muista puhumattakaan. Ja heitä riittää. Joko niin, että työ siirtyy sinne tai tekijät tänne. Kumpi vain paremmin sattuu sopimaan. Ja yksittäisen yrityksen tai toimialankin osalta hyvä niin. Laillinen, kattava ja tehokas ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys.
Ei suomalaista hyvinvaltiota tarvitse eikä pidä hävittää ainakaan globalisaation vuoksi. Sen jatkuvuus on omista kansallisista ratkaisuistamme kiinni. Mutta uusia ratkaisuja tarvitaan. Ja toimia päätöksenteon jälkeen.
Mutta niistä myöhemmin.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Päitä pölkylle ja heti
22.3.2007 15.51 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Talous
Markku Salomaa, ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön puheenjohtaja ja sotatieteen dosentti kirjoittaa 22.03.2007 valtakunnallisen päivälehden Vieraskynänä. Otsikko:
Suomen puolustus rajoittuu vain suurimpiin keskuksiin.
Kuvaamisen lähtökohtana on nykyaikainen sota, yleiseurooppalaisen kriisin yhteydessä, omaksumamme alueellisen maanpuolustusjärjestelmän mukaisesti. Muutamia otteita:
Taistelut joudutaan käymään omien rajojen sisällä ja laajoilla alueilla yhtä aikaa. Parissa viikossa kaikkien suurten asutuskeskusten liepeillä ja kaikkien tärkeiden kohteiden hallinnasta taistellaan. Kuukauden mittaisen alueellisen puolustustaistelun seurauksena 200.000 hengen tappiot, puolet siviileitä. (Noin kaksi kertaa enemmän kuin talvi- ja jatkosodassa yhteensä kuoli sotilaita. Siviilitappiot olivat silloin murto-osa.) Tuhot olisivat suursodan luokkaa. Johdon ainoaksi vaihtoehdoksi saattaisi jäädä antautuminen.
Tehtyjen leikkausten ja lakkautusten jälkeen koko maan puolustamiseen ei kattavasti pystytä. Kaikki tämän vuosikymmenen materiaalihankinnat ovat keskittyneet kolmeen prikaatiin, 15.000 miehen varustamiseen!
Jos tämä pätee, eikä ainakaan minulla ole kompetenssia asettaa Salomaan tietoja ja johtopäätöksiä kyseenalaiseksi, olisi korkea aika panna päitä putoamaan. (Ja voisin melkein sanoa, että valitettavasti se jää vain kuvainnolliseksi.)
Kirjoitus herättää koko joukon kysymyksiä, esimerkiksi:
Pitävätkö esitetyt tiedot ja johtopäätökset niistä paikkansa? (Tätäkö Kääriäinen vertauksellaan tarkoitti?)
Miksi se julkaistaan vasta nyt? (22.03.2007, kolmen päivän kuluttua kansanedustajavaaleista?)
Miksi asiasta (muotoiltuna ”NATO:sta”) ei saanut keskustella ennen vaaleja? (Lehdistö, Media, Puolueet?)
Mikä on Tasavallan Presidentin, Pääministerin, Ulkoministerin ja Puolustusministerin sekä ainakin SDP:n, KEPU:n ja KOK:n vastuu?
Jos tiedot ja johtopäätökset pitävät paikkansa, vastaukseksi ei riitä, että eihän sotaa kuitenkaan tule. Jos se on puolustusstrategiamme lähtökohta, joka euro puolustukseen on turha ja puolustuksen rahoittaminen pitää lopettaa. Valitettavasti sodan mahdottomuudesta ei ole ensimmäistäkään vihjettä, ennemminkin päin vastoin.
Nyt ei siis mahdollisessa sotatilanteessa olisi tarjota edes malli Cajanderia? Pitävätkö maamme poliittisen päättäjät meitä todella näin tyhminä? Tätäkö me olemme päättäjille viestineet?
Jos SDP saa aiheen perustaa paljon mainostetun selvityskomitean vaalitappionsa syystä, niin
Suomen kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus vaatia
1.puolueettoman asiantuntijaryhmän asettamista selvittämään puolustuslaitoksemme todellinen tila,
2.päätöksentekoon johtaneet seikat ja
3.yksilöimään mahdolliset vastuulliset tahot.
Samalla ryhmän tulisi tehdä ehdotus Suomen sotilaallisesta linjasta.
Selvitystyöhön tulee ryhtyä välittömästi, nyt kun vielä itse voimme.
Pysyvä linkki | 8 kommenttia »
Vuorovaikutukseen kannattaa panostaa
22.3.2007 9.28 | hakki47 | Asiakaspalvelu ja viestintä
Käsitykseni mukaan KL/Presso haluaa lisää asiallista, ajankohtaista ja aktiivista keskustelua Kauppalehden aihealueelta. Vain te voitte luonnollisesti ottaa kantaa siihen, miten blogit parantavat lehden kiinnostavuutta välineenä ja mainosvälineenä.
Uskoisin nykyisenkaltaisen blogin olevan yksi tulevaisuutenne avaimista.
Mutta blogaajia pitäisi saada lisää ja keskustelua aktivoitua. Vuorovaikutuksen synnyttämiseen kannattaa panostaa.
Ehdotan seuraavia askeleita:
Uusi Top lista
Eniten kommentoidut artikkelit (esimerkiksi juokseva seuranta viimeisen 2 viikon ajalta) kirjoittajasta riippumatta. (Mahtuisi esim. 1. palstan kauhugallerian alle.)
Kommenttien määrän julkistamisen nopeuttaminen
blogisivulla näkyvä numero näkyviin heti postaamisen seurauksena,
mahdollistaa blogaajalle ”automaattikommentointi” valtuus erikseen todettujen lähettäjien kommenteille)
Harkintaan toimitukselle/markkinointiosastolle:
Kannattaisiko edistää toimialanne keskusteluja hankkimalla (maksutta luonnollisesti, mutta ehkä muulla kompensoinnilla) joitakin kirjoittajakellokkaita ero aloilta blogaamaan?
Mitä mieltä te muut olette?
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Mihin toimistoa enää tarvitaan?
21.3.2007 16.59 | hakki47 | Työelämä, Asiakaspalvelu ja viestintä
Kävin eilen lähikuppilassa kahvilla. Huomasin, että muutamassa pöydässä oli yksittäisiä henkilötä pitkään läppäreittensä kanssa naputtelemassa. Yksi soitteli jatkuvasti kännyllään, ja jutuista päätellen hoiti oman yrityksensä asioita. Toinen vastasi soittoihin kerran, pari tehden kuulemani perusteella samaa. Ja kaikki kuului, jos viitsi kuunnella.
Niinpä, mihin sitä toimistoa enää tarvitseekaan? Postiosoite lienee edelleen välttämätön mutta muuten - turhaa kulua koko toimisto. Pöytä ja tuoli, kaunis näköala, 1,60 eurolla saat santsikupin (tai kuppejakin), wlan on käytössä ja jos akun kanssa tulee ongelmia voit panna piuhan seinään. (Tarkastin vielä tänään henkilökunnalta, että tämä sopii.)
Kaunkohan se kahvilayrittäjälle sopii? Miten sosiaaliset suhteet työpaikalla? Mahdollisen hälyhäiriöt asiakkaan korviin? Itse en oikein uskoisi pystyväni, mutta ilmeisesti aika moni toimii näin?
Tähänkö me olemme menossa? Vai jo joutuneet?
Pysyvä linkki | 10 kommenttia »
Halloo! Joko ne meni?
21.3.2007 13.26 | hakki47 | Farssi
Uskaltaako tänne taas palata?
Ovatko ne jo lähteneet?
Kaikki?
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Huonoa tuotetta ei pidä mainostaa
20.3.2007 9.29 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka
Äänestysaktiivisuus laski jälleen. Nyt ollaan jo tilanteesta, jossa yksi kolmesta ei vaivaudu uurnille. OM:n miljoonan euron kampanja ei saavuttanut tavoitteitaan. Ilman pakkoa ei demokratiassa, suomalaisessakaan, ole toivoa 100 prosentista. Eikä demokratian toimivuuskaan sitä edellytä. Mutta olennaisesti lähempänä 80 % olisi syytä olla. Nyt 50 %:iin on lähes yhtä pitkä matka.
Ei mainonta myy huonoksi koettua tuotetta. Tuotteen imagolle voi käydä SAK:n lailla, se kääntyy itseään vastaan. Kun riittävän monet äänestäjät, kuka mistäkin syystä, jättää äänestämättä syistä pitää ottaa selvä ja korjata tuotteen virheet. Kun tuote on suomalainen demokratia, ei kokonaan uuden tuotteen rakentaminen ole vaihtoehto.
Väittäisin, että olennaisia syitä äänestämättä jättämiseen ovat:
ideologia on hävinnyt, tilalla on tuote, jota ammattimarkkinoijat myyvät
politiikka koetaan likaiseksi oman edun tavoittelemiseksi
kansanedustajan mahdollisuuteen jopa haluun vaikuttaa yhteisiin asioihin ei uskota
politiikka koetaan pienen porukan ammatiksi, joiden huoleksi se tulee jättää
olennaisista vaaliteemoista ei haluta tai ei edes sallita keskustelua
vaalikeskustelun tasoa ja tapahtumia kuvaavat Kuronen ja Lohtander
Yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvaminen, köyhtyminen ja syrjäytyminen on varmasti myös yhtenä syynä. Sen laajeneminen on aina ennen kasvattanut poliittista populismia ja synnyttänyt vaarallisia ja inhottaviakin ääri-ilmiöitä.
Jotain kannattais varmaan tehdä? Huonoa tuotetta ei mainontaa lisäämällä korjata.
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Lisää tätä
18.3.2007 16.57 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Riippumatta eduskuntavaalin tuloksesta noin 3 tunnin kuluttua kerron, että otsikolla ei ole mitään liityntää siihen. Otsikko liittyy uuteen blogaajaan jonka juttuun törmäsin tänään aamulla. Koska se herättää keskustelemaan, väittelemää, kritisoimaan jne. jne. tulkoon nimikin mainittua nyt, kun oikean reunan julkisuus on päättynyt. Blogin nimi on “Politiikan tuettava oikeasti yrittelijäisyyttä” henkilön Marjasinikka Väänänen. Lisää tällaisia keskustelun avauksia. Me tarvitsemme uusia näkökulmia. Alla oma kommenttini.
Vautsi! Hieno keskustelun avaus! Kiitos siitä!
Tapanani on ollut copy/pasteta alkuperäisestä tekstistä sitaatit, joita sitten kommentoi. Ei käy tässä. Tässä on yksinkertaisesti liikaa täyttä asiaa. Täytyy yrittää sitten vastata ilman kainalosauvoja.
Analyysiisi tavasta, jolla yhteiskuntamme on kehittynyt hyvinvointivaltioksi olen valmis yhtymään. Jopa siihen, että vastakkainasettelu duunareihin ja kapitalisteihin olisi osaksi mennyttä aikaa, vaikka kaikki tiedämme, että öykkäröinti ja hädänalaisen hyväksikäyttö ei ole mihinkään ihmiskunnasta poistumassa. Toisaalta nykyajan hädänalaiset ovat hädänalaisia eri tasolla, vaikka ei välttämättä edes korkeammalla.
Laman aikana 1991 – 95 kehittelimme ajatuksia kolmesta suomalaisesta kartellista, jotka terveen yhteiskuntakehityksen vuoksi tulisi purkaa. Niistä ”maatalouskartelli” purkaantui viimeistään EU-jäsenyytemme myötä. Kaksi jäi jäljelle: ”AY-kartelli” ja ”Puoluekartelli”. Viime vuosikymmeninä nämä kaksi ovat, SAK-SDP (’työväenpolitiikka’ – saavutetun vallan pönkittäminen) kytköksen vuoksi sekaantuneet entisestään.
Pidän voimakasta AY-liikettä hyvinvointivaltion edellytyksenä, samoin toimivaa työehtosopimusjärjestelmää ja työlainsäädäntöä. Se, että muutosvastarinnalla ja pelolla pyritään pönkittämää vanhoja rakenteita toimii ”dialektiikan opin” (termi, jonka sisältö on jäänyt tähän asti kysymysmerkiksi) mukaisesti itseään vastaan. Erityisesti ay-liikkeen tulisi keskittyä omaan rooliinsa, työntekijöiden ja toimihenkilöiden työ- ja palkkaehtojen kehittämiseen. Käsistähän tämä yhteiskunnan välttämätön voima, ryöstäytyi jäsenmaksujen työnantajaperinnän myötä 60-luvun toisella puoliskolla.
Ajattelin tämän vuodatukseni päättää muuntamalla varovaiset otaksumaksi kärjistetyiksi väitteiksi: Vaihtoehtojen kasvettua julkinen sektori syö myös yrittäjän leipää. Yhteiskunnan varoin rahoitetut toimijat kahmivat itselleen sellaistakin työtä, jonka yritykset voisivat hyvin tehdä tuottavan ja kilpailukykyisen liiketoiminnan pohjalta. Olen itse sitä mieltä, että se pääsääntöisesti johtuu julkishallinnon palveluksessa olevien peloksi muutosten seurauksista.
Tätä tuumausta pitäisi jatkaa pitempään!
Mutta on muistettava: valtaa ei anneta, se otetaan
Pysyvä linkki | Kommentoi »
Lukumäärä tuo laatua
16.3.2007 9.57 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Siitä on 15 vuotta kun Esko Aho tuoreena vaalivoittajana teetti, muistaakseni kuukauden verran, ryhmätöitä hallituspohjan selvittämiseksi. Kiirettä ei ollut, vaikka oli täysin selvää, että Suomen talouden pohja oli jo romahtanut. En silloin ottanut häntä vakavasti, vaan pidin hänen mahdollista pääministeriytään kansallisena katastrofina. Olen edelleen samaa mieltä. Mikä lie vaikuttanut mutta nykyisin kyllä kuuntelen mitä hän sanoo. Havaitsen joskus olevani jopa samaa mieltä.
”On tärkeää, että meillä on myös vahva teollinen pohja. Teollisuus ja tutkimus eivät voi olla erillään toisistaan.” ja ”Suomessa on aika hyvä tilanne sikäli, että on tajuttu laajalti, että meidän on tehtävä jotain uutta. Vaalien jälkeen muodostettavalla hallituksella on kaikki tarvittavat paperit pöydällä, sen on päästävä käytännön tekoihin.” Aho puhui Suomen Tukholman suurlähetystön tiloissa järjestetyssä innovaatioseminaarissa. Vaaleja edeltävälläkin hallituksella oli . Toivottavasti lopetettaisi tuumailu ja alettaisi tehdä.
Vielä viisaampia puhui mielestäni Technopolis Groupin varatoimitusjohtaja Keith Silverang: ”Suomen isoin yksittäinen uhka on Nokia. Riippuvuus Nokiasta tappaa meidät, jos ei tänään, niin ensi viikolla. Meidän on paras kehittää nopeasti korvaavia toimintoja, Silverang paukutti ja moitti saman tien valtiovaltaa ja Tekesiä lyhytnäköisestä ja EU:n säädöksiä orjallisesti noudattavasta rahoituspolitiikasta.”
Nopeasti ei varmastikaan tarkoita paniikkia. Mutta Nokiat eivät synny hetkessä. Eikä niitä noin vain synnytetä edes virkamiesten tuilla ylläpidettävissä yrityshautomoissa. Kaikessa fokusointi-, keskittämis-, täsmäilyinnossa on muistettava, että meidän kykymme määrätä tulevaisuutta on äärimmäisen pieni. Ainoa tuloksekas tapa on antaa mahdollisimman monien kukkien kukkia. Vain silloin voi valita sen kauneimman. Lukumäärä tuo laatua.
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Vapise Kiina, Suomi tulee
15.3.2007 9.01 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä
Lainaus Kauppalehden eilen julkaistusta kyselystä:
”Yhtiön mukaan Suomen on vaikea kilpailla sellaisten maiden kanssa, joilla on “kaikilla tavoin paremmat toimintaedellytykset - halvempi työvoima, parempi sijainti ja edullisimmat raaka-aineet”.
Samana päivänä oli artikkeli Incapin suuntaamisesta terveyssektorille. Kiinnitin itse huomioni Incap mainokseen jonkin rähjäisen hallin seinällä. Jossain pääkaupunkiseudulla. (No, nyt on se likaisin aika.) Mutta voisiko olla myös niin, että heillä kiinnitetään huomio olennaiseen?
En tiedä yhtiöstä mitään. Sitä paitsi olen (toivottavasti) oppinut sen, että ainakaan hallintani ulkopuolella olevia ei kannata glorifioida. Mutta kun olen peistä taittanut suomalaisen tuotannollisen osaamisen kaupallisen selviämisen puolesta, niin olisiko alla olevassa riittävästi ohjenuoraa jatkoa silmällä pitäen, yhtiöstä riippumatta? Edes yksi tapa? Alla oleva COPY/PASTE ja lihavointi ovat minun.
”Incapin Helsingin tehtaan johtaja Mikko Leidén pitää Helsinkiä ihanteellisena paikkana tehtaalle. Omaa väkeä talossa on 64, mutta kiireaikoina ruuhkaa on purkamassa 5-15 vuokratyömiestä, joiden saanti ei pääkaupunkiseudulla ole ongelma. Vastaavaa joustomahdollisuutta ei esimerkiksi Vuokatissa ole. Lisäksi erikoistuminen pieniin ja keskisuuriin sarjoihin on taannut sen, ettei työ ole karannut halvempien kustannusten perässä Aasiaan.
Hintakilpailu on kuitenkin tosiasia, jonka kanssa myös Incapin on elettävä. Tähän yhtiö on vastannut laajentamalla Viron Kuresaaressa sijaitsevaa elektroniikkatehdastaan.
Kun Kuresaari panostaa volyymiin, Vuokatin elektroniikkatehtaalla ajetaan sisään uusia tuotteita. Ohutlevypuolella Helsingin tehdas on erikoistunut prototyyppivalmistukseen, Vaasa taas on keskittynyt suurempiin kokonaisuuksiin ja moottorikomponentteihin.
Väestön ikääntyessä terveyteen ja hyvinvointiin panostaminen voi osoittautua viisaaksi vedoksi, varsinkin, kun perinteinen volyymituotanto siirtyy yhä enenevässä määrin halvempien kustannusten perässä kehittyville markkinoille. Erikoistuminen, kulukuri ja selvät roolijaot tuotantoyksiköiden välillä ovat haasteita, joista Incap on päättänyt selvitä. ”
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Suomi ei elä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla
14.3.2007 11.55 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Matkailu, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Media, Virkamiehet
Kommentteja tämänpäiväiseen Kauppalehden kyselyyn pohjautuvaan artikkeliin ja vähän ehkä muihinkin.
Voin hyvin myöntää täydellisen tietämättömyyteni korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu ja ammattikoulupolitiikasta. En ole niihin halunnut tikullakaan aiemmin koskea. Niin täysin maailmaa vieroksuva, rakenneteoreettinen ja pitkään yhden puolueen sisäänlämpiävä seurakunta se on mielestäni ollut. Mutta kohta aletaan olla työnpuutteen ja käytettävissä olevien rahojen niukkuudesta johtuen perimmäisten kysymysten äärellä. (Vaikka nyt menee kovaa.) Haluaisin heittää muutaman teesin, väitteen ja ehdotuksen:
Suomi ei elä vain tiedolla ja osaamisella. Tarvitaan työtä ja tekemistä.
Laatua opiskelijoihin ja opetukseen. Korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää on laskettava.
Korkeakoulutuksen mahdollistaminen likellekään puolelle väestöstä on varojemme tuhlausta.
Valintatalon kassa ei tarvitse maisteritutkintoa. Tohtorista ei välttämättä ole putkimieheksi. Koulutukset , koulutustasot ja työtehtävät eivät kohtaa.
Ammattikoulutuksen laatua on nostettava tasolle, joka kiinnostaa opiskelemaan ja auttaa osaamaan. Opetusta kehitettävä tekemisen osaamisen eli oppisopimuksen suuntaan.
Vielä vähemmän lupaan tietää julkishallinnosta. Viimeistään tämän sektorin tsaristisen alentuvuuden, erottamattomuuden perinteen ja palkkapolitiikan niukkuus ovat johtaneet valitettavan usein kyvyttömyystiivistymiin ja roolinsa unohtamiseen. Kuka on ja keitä varten? Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:
Julkishallinnon keskeisin ongelma on siinä itsessään vallitseva yhteisökulttuuri.
Virkamiesten poliittiset kytkennät purettava.
Julkishallinnon tulee keskittyä säätämään ja valvomaan.
Aina kun mahdollista tuottaminen on jätettävä yksityiselle sektorille. Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen.
Kunnan työntekijöiltä evättävä oikeus toimia luottamushenkilöinä kunnan luottamuselimissä.
Sellaisen tuotannon synnyttämiseen, kehittämiseen ja tukemiseen joka pystyy tavalla tai toisella tuomaan maahan rahaa myös globaalissa, liberaalin markkinatalouden leimaamassa maailmassa kannattaa paneutua. Ei Suomi myöskään elä pelkällä elämysmatkailulla tai hyvinvointipalveluilla. Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:
Oman yrityksen aloittamiskynnystä alennettava edelleen. Yrittäjän työttömyystukea kehitettävä. Riskirahoitusta kehitettävä entistäkin yrittäjäystävällisempään suuntaan.
Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen. Mahdollisuudet voittaa luotava kaiken kokoisille yrityksille.
Yritysten tuotekehitykseen ja kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen lisää panosta.
No ei tässä koko päivää jaksa kirjoittaa. Aurinkokin paistaa.
PS.
Kuinka monta vastausta saatiin, tai kyselyä tehtiin?
Pysyvä linkki | 7 kommenttia »
Suomessa ei keskustella, Suomessa jurnutetaan
13.3.2007 20.39 | hakki47 | Hyvinvointi
Kirjoittaako nimellä tai nimimerkillä kirjoitti Ruohonjuurelta uusi blogaaja KL/Presso-universumissa muutama päivä sitten. Vastasin:
Itselleni pääasia kai on se, onko minulla jotain sellaista sanottavaa, jonka näkyville panosta saan itse jotain? Minulle blogaamisessa kyseessä on useimmiten oman ajattelun täsmentäminen, näkyvästi ajatteleminen. Haluaisin samalla käydä asiasta pikaista, mutta perusteltua keskustelua henkilöiden kanssa, joilla siihen on halua. Heidän asiantuntemuksestaan ao. asian tai muunkaan osalta minulla ei välttämättä ole mitään tietoa. Eipä heillä minunkaan. Mutta uskoisin uusien näkemysten kehittävän omia mielipiteitäni. Ja minähän mielipiteistäni vastaan.
Siksi valitsin KL/Presson kokeiluni blogisfääriksi. Uskon, että sillä on ajatteleva lukijakunta. Mutta samalla se on syy siihen miksi kirjoitan mieluummin nimimerkillä. En ole kiinnostunut siitä, että “joka jannu torilla” tietäisi miten minä yksittäisistä asioista ajattelen.
Vaan eipä tällä välineellä, ainakaan tässä osoitteessa, helposti keskustelua tunnu syntyvän. Syntyykö missään muualla?
Pysyvä linkki | 9 kommenttia »
Aamulehden antia
13.3.2007 11.01 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Liikenne, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Media
Mikä herätti aamun Hesarissa.
YMPÄRISTÖFILOSOFIAN HISTORIA – maaäitimyytistä Marxiin, Kari Väyrynen - Aristotele totesi, että ihminen on poliittinen eläin, jolla on järki.
Kommentti: Nykyjärjestelmä ei edellytä sitä. Ja tunteesta on pelkkää haittaa.
FERROSÄHKÖISYYS poikii tuotteita, HS/Aivoituksia, Risto Nieminen/HUT - Ehkäpä jo lähivuosina läppäriin työnnetään teratavun verran tietoa sisältävä, ferrosähköinen muistitikku.
Kommentti: Tässäkö Nokian seuraajaehdokas jo tyrkyllä? Ei siinä vielä kai HKKK:ta eikä TAIK:ia tarvita?
Yksilö herättää TUNTEET KANSANMURHASSA HS/Tiede ja luonto -Joukkotuho on sittenkin nähtävä yhden ihmisen tarinana. Eli enemmän Anne Frankin päiväkirjoja.
Kommentti: Älä anna meidän unohtaa. Ei ole muuta tapaa ennaltaehkäistä.
PÄÄOSA ALKOHOLISTA JUODAAN KESKIOLUENA HS/Lyhyesti Viestintäjohtaja Altia - ”Neljästä eniten myydystä alkoholijuomasta kolmea voi ostaa suoraan elintarvikemyymälästä.”
Kommentti: Alkon kautta tapahtuvalla saatavuuden rajoittamisella ei välttämättä ole minkäänlaista vaikutusta alkoholiongelmien kehittymiseen. Se on lähinnä kansanedustajien hurskastelua.
SAAVUTETTU TAITOTASO EI NÄY oppilaan päättöarvosanassa HS/Mielipide Olavi Nakari
Kommentti: Ei kai päättötodistuksen arvosana määräydy koko yläasteen kehittymisen mukaisesti? Kai se kuvaa lopputasoa? Ajatelkaapa seurauksia työhönsijoittumisen ja jatko-opiskelun osalta. Tietävätkö valitsijat?
Helsingin TALOUSKASVUN HYÖTY VALUU MUUALLE HS/Kaupunki. - Helsingin heikon verokehityksen syynä työpaikkojen väheneminen.
Kommentti: On ajat muuttuneet. Viimeistään 60-luvulta yritettiin Helsingissä aktiivisesti päästä savupiipputeollisuudesta. Sitten valmistava teollisuus sai saman kohtalon. Sitten taisi osa IT:stä ja iso osa kansainvälisistä ja pääkonttoreista lähteä Espooseen kai tilan ja tonttien perässä. Kohta on pääkaupunki-imagokin loppuun kaluttu. Kannattaisiko pyytää joku takaisin?
ANNA ÄÄNESI KUULUA
Ehdotan ensi sijassa kai kehitysvammaisille ja ulkomaalaistaustaisille laadittua Selkokielen opasta jaettaisi poliitikoille yleensä ja pakollisena ennen kaikkea kansanedustajaehdokkaille. Ohjeiden mukaan toimien et ehkä kuulosta niin fiksulle. Mutta kuulijat todennäköisesti ymmärtävät mitä tarkoitat. Tarkemmin ajatellen, ei ehkä sittenkään ole kannaltasi välttämättä hyvä ajatus.
Pysyvä linkki | Kommentoi »
Hurskas petos
12.3.2007 19.02 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Nimimerkki Kassara, Itä-Häme lehdessä on kiinnittänyt huomioni. Minulla ei ole harmaintakaan aavistusta henkilöstä, ja miksi pitäisikään. Havaitsen kuitenkin usein ajattelevani samoilla tavoilla. Sääli, että hänkin ilmeisesti osaa parhaimmillaan osoittaa ongelmia ja yhteiskunnan kipukohteita, mutta ei saa niihin ratkaisuja aikaiseksi. Nämä seuraavat otteet kirjoituksesta ”Kenen etu on hurskas petos?” eivät ole ainakaan nykypäivään mennessä olleet edes ratkaistavissa. (Valinnat minun. Kommentteja välissä. Sikäli kun haluat tutustua kirjoituksiin kokonaisuudessaan, uskoisin niiden löytyvän ao. lehden nettisivuilta)
”Nykyinen tietoa salaavien ja todellisuutta vääristävien ilmaisujen käyttö tuo mieleeni entisajan teologien käsitykset ”hurskaasta petoksesta”. … Keskiajalla totuuden vääristeleminen sallittiin kun se hyödytti kirkkoa.” Sanoisin, että nykyään vääristeleminen sallitaan kun se hyödyttää omaa puoluetta.
”Aina kun rakennetta tehostetaan, karsitaan palveluja. Mitä vähemmän on palveluita ja palvelupisteitä sitä pienemmät menot ovat järjestävällä organisaatiolla. Mitä kauempana palvelut ovat käyttäjistä sitä enemmän aikaa häneltä kuluu palvelun saamiseen, tämä aika ei ole palvelun tarjoajan kustannus.
Kenen kannalta palvelua on tehostettu? Onko uudistamistoimenpiteiden kustannuslaskenta tarkoituksellisesti liian kapea? Kun kustannusvaikutusten arvaukset muutetaan euroiksi, muuttuvat ne totuudeksi. Voi vain kysyä kenen totuudeksi? Kenen etu on hurskas petos?
Yhteiskuntahan olemme me, tai ainakin meidän pitäisi olla.”
Niinhän meidän pitäisi olla. Mutta emme me ole. Yhteiskunta ovat ns. päätöksentekijät. Me muut olemme mittatappioita, vaalikarjaa, rupusakkia, välttämätön paha, äänestäjiä jotka kutsutaan punaisen viivan vetoon kerran neljässä vuodessa. Niin kuin silläkään mitään merkitystä olisi. Mutta olemmepa sitten hiljaa. Olemmehan saaneet vaikuttaa.
Milloinkohan pääsemme autokratia-alamaisuudestamme?
Pysyvä linkki | Kommentoi »
VTT:n Kiinailmiö?
12.3.2007 11.33 | hakki47 | Digi, Raha & valta, Työelämä, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä
“Pääjohtaja Erkki KM Leppävuori pelkää, että VTT:tä uhkaa sama kohtalo kuin Perlosta, joka lopettaa tuotantonsa Suomen-tehtaillaan. Leppävuoren mukaan Nokia-klusterin tuotekehityksen nopea alasajo merkitsisi laajamittaisia irtisanomisia VTT:ssä. Tutkimuslaitos työllistää nyt 2 800 ihmistä, joista 1 700 on tutkijoita. Ylivoimaisesti suurin rahantuoja on julkista tutkimusrahaa hallinnoiva strateginen tutkimus, joka toi viime vuonna 143 miljoonaa euroa. Tulos oli 3,5 miljoonaa euroa tappiolla.”
Paasikivi kai aikoinaan totesi, että Venäjän kauppa ei Suomessa koskaan saa ylittää 20 % ulkomaankaupan kokonaisuudesta. VTT ei ole ulkomaankauppaa eikä kai edes juurikaan harrasta Venäjänkauppaa. Tuo 20 % sääntö on kyllä muutenkin käyttökelpoinen tilanteessa jossa rahoitusta tulee eri sektoreilta. Minkään rahoittajan osuus ei saisi tuota 20 % ylittää, ihan organisaation ja sen jatkuvuuden vuoksi.
Näin sivusta on helppo viisastella. Se ei ole tässä tarkoitus. Haluaisin, ihan yleisemminkin tuoda keskusteluun ehkä mukavuudenhalumme helposti aiheuttavan tapamme panna liian iso osa munista yhteen koriin. Ja tästä huolimatta kannatan fokusointia. Kestävän kehityksen takaaman tasapainon löytäminen fokusoinnin ja hajauttamisen osalta onkin sitä vaikeinta.
Mutta pitääkö heti uhata yt-neuvotteluilla ja irtisanomisilla? Tuskin tutkimisen tarve Suomesta loppuun? Siitähän tässä uutisessa kai kuitenkin perimmäisesti on kyse? Tuskin ajatuksena on siirtää VTT:tä Kiinaan?
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Näyttäkää niille, tahtokaa!
9.3.2007 20.54 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous, Media
Kauppalehti/Presson Blogi on ainoa lukijalähtöinen, Suomessa arvostetun median Blogisto. Voisin kuvitella, että kannattaisi keskittyä kehittämään nykyistä hyvää lähtökohtaa ja nopeasti. On ainakin 4 keskeistä kehityskohdetta, jotka KL/P joko tekee, tai itkee ja tekee. Uskoisin, että noudattamalla ensimmäistä vaihtoehtoa tekisitte Suomelle, KL/P:lle ja suomalaiselle yritys- ja talouselämän asiantuntijain vuorovaikutukselle suuren palveluksen varsinkin nyt, kun suuret ikäluokat ovat tyrkyllä golf-kentille. Samalla hyötyisi myös suomalainen talousjournalismi. Tavoitteena voi aivan hyvin olla KANAVA-lehden tasoinen (Sorry, mutta se vain tuli mieleen.), asiantuntijuuteen pohjautuva, nopea, “reaaliaikainen” talouselämän vuorovaikutus- ja kehittämisforum.
1.Tarjoatte uskottavan (ja itseänne tyydyttävän) toimituksellisen hyväksynnän. (Suodatus)
2.Mahdollistatte artikkelin kirjoittajasta riippumattoman ja nykyistä nopeamman kommenttien julkipanemisen.
3.Markkinoitte sitä voimakkaasti yritysten johto- ja asiantuntija ”porukalle”.
4.Mahdollistatte WordPressin koko työvälinevalikoiman käytön.
Jopa näin pienessä markkinassa, joku ottaa tämän hoitaakseen jossain vaiheessa joka tapauksessa. Markkina on pieni. KL/Presson jos kenkään pitäisi tietää miten pitkään etumatkasta voi nauttia.
Suomi tarvitsee esikuvia, edelleen.
Latelle terkkuja.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Esikunta ensin ja sitten kaikki muu
9.3.2007 10.06 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous
Talouselämä-lehdessä tänään Pekka Seppänen kirjoittaa jälleen upean kolumnin aiheena Elämä ei ole liiketoimintaa. Siihen ja sen herättämiin ajatuksiin tulen taatusti palaamaan vielä.
Tässä vaiheessa vain pieni yksityiskohta.
”Kaikki se, mitä yrityksissä tehdään, ei ole edes yritystoiminnan kannalta mielekästä, saati voittoa tuottavaa. Yrityksissä on keskusjohto ja esikunta, joka yrittää tehdä itsestään tärkeän. Esikunta työllistää itsensä tekemällä muutoksia muutosten vuoksi. Esikuntaväki vaatii, että sille raportoidaan. Miksei ole toisinpäin? Miksei esikunnan päinvastoin pidä raportoida etulinjaan ja kertoa, mitä on saanut muiden hyväksi aikaan? ”
Niinpä. Miksi ei? Jouduin pähkäilemään tämänkin asian kimpussa 80-luvun alussa. Yritimme muutosta mutta koskaan en saanut selvitettyä onnistuiko, koska siirryin uusiin haasteisiin. Eräs asia kuitenkin jäi mieleeni. Liiketoimintajohtajan ja esikuntajohtajan ”menestyksellisyyden” mittaamisen ero, ainakin silloin.
Liiketoimintajohtajan menestys perustuu hänen kykyynsä tuoda taloon rahaa.
Esikuntajohtajan menestys arvioidaan sen mukaan, kuinka paljon hän saa käytettäväkseen.
Se yhteismitallistamisen ja mittaamisen ongelmista.
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Sota terrorismia vastaan
8.3.2007 21.44 | hakki47 | Koti, Raha & valta, Politiikka, Talous
Muistatko vielä aikaa ennen 911? ……?
Terrorismia on ollut maailman sivu. Ja sitä tulee aina olemaan. Inhottava harraste, mutta terroristin itsensä mielestä korkeampaan, kaiken oikeuttavaan tavoitteeseen pyrkimistä. Sitä ei koskaan kitketä niin kauan kun ihmisiä maapallolla tai vastaavassa paikassa on. Jopa Suomessa oltiin sitä mieltä ennen 911. Ja vahvasti. Ei olla enää.
Lähimmäisestään ei saa antaa väärää todistusta, sanotaan sanassa. George W. on mielestäni kliininen tapaus. Onneksi USA:n osalta voi luottaa siihen, että hän ei jatka. Seuraava voi olla vielä suurempi seko, mutta tuskin. Ja jos sattuu olemaan, niin on sitä ainakin jollain toisella tavalla.
Terrorismin vastaisella sodalla ei ole minkäänlaista oikeudenmukaista perustetta. Kuitenkin se on ilmeisesti pitkälti pitänyt yllä maailman taloudellista noususuhdannetta. Ehkä siinä on myös ison KUPLAn puhkeamisen siemen?
Kumpaa minun pitäisi toivoa?
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Tulosvastuuta demokratiaan - ehdotus perustuslain muuttamiseksi
8.3.2007 10.16 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Politiikka
Kun kansalaiset on nyt totutettu tulosvastuuseen ja globalisaation, optioihin ja Kiina – ilmiöön, ehdotan tulosvastuuta demokratiaan - puolueille ja kansanedustajille.
Ehdotus pähkinänkuoressa:
Valtion perustama rahasto, johon lahjoitetut varat ovat lahjoittajilleen täysimääräisesti verovähennyskelpoisia. Niitä jaetaan kerran vuodessa, edellisten eduskuntavaalien paikkajaon mukaisesti puolueille tai mahdollisille yksittäisille kansanedustajille toimintatukena.
Taustaksi:
Aina kun on vaalit, sekä puolueet että ehdokkaat itkevät äänestysprosentin perään. Puolueet ovat rahoituksensa kanssa aina kiikun kaakun ja aika usein, ehkei konkurssissa, mutta likellä. (Näin ainakin joskus oli.) Vaalikeskustelua käydään täysin epäoleellisista asioista (vain niin kauan kun menee hyvin, sen jälkeen ei enää jutella). Ehkä suurin tunneryöppy aiheesta Puoluetuki on nykyään saatu voitettua. Mutta demokratiasta kannattaa maksaa ja demokratiasta, jossa valta ja vastuu kohtaavat kannattaa maksaa enemmän. Mutta eihän sekään voi olla Pajatso, automaatti jossa jollakin porukalla on Taivaan Valtakunnan Avaimet? Tai sellaiseksi koettu?
Kansanedustajat päättävät nykyään puoluerahoituksen. Esteellisiä koko porukka. (En puhu palkasta ja myönnän, että työmies on palkkansa ansainnut. Sitä paitsi, sen kai nykyään”ehdottavat ulkopuoliset”?) Mutta mistä muut kuin konkarit ja puolueen sisäpiiri tietävät mistä ”narusta vetää” kun rahaa tarvitaan? Näin ollen valta eduskunnassa on siirtynyt puoluetoimistolle/sisäpiirille. Heillä on käytännössä valta mutta ei käytännössä vastuuta. Puolueita ei kai edelleenkään mainita perustuslaissa?
Vaikea kai tätä järjestelyä on paljon muutenkaan ollut rakentaa, jos jonkun on joka tapauksessa päätettävä valtion rahojen, eli meidän veroeurojen, käytöstä? Ja aina ne päätetyt rahat ovat sittenkin liian pieniä puolueiden mielestä ja ”sikamaisia” kriittisten äänestäjien mielestä. Se syö jatkuvasti luottamusta, uskottavuutta ja aktiivisuutta - demokratiaan.
Miksei rakenneta tulospalkkausjärjestelmää? Demokratiasta kannattaa maksaa.
Miksi tuen täytyy tulla verorahoista? Miksi eivät rahoittajina voisi olla ne, jotka rahaa tekevät: äänestäjät ja yritykset? Ne joiden etu parlamentaarinen demokratia loppujen lopuksi on?
Rahaa todennäköisesti kertyisi enemmänkin kuin mihin nykyisellä ”piilorahoittamisella” päästään. No pain, no gain. Uskaltaako edes joku ottaa haasteen vastaan?
Ehdotuksen yksityisempiä kohtia:
1.Suomen Valtio perustaa erillisellä lailla 100 - vuotiaan Suomen Parlamentaarisen Demokratian Tuki – rahaston, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää Suomen parlamentaarista demokratiaa.
2.Rahaston neljänä vuonna kumuloituneet varat jaetaan vuosittain, viimeksi toimitettujen eduskuntavaalien paikkajaon mukaisesti, joko puolueille tai puolueisiin kuulumattomien osalta yksittäiselle kansanedustajalle.
3.Rahastoon saavat lahjoituksia antaa sekä yhteisöt että yksityiset, suomalaiset ja ulkolaiset -rajattomasti.
4.Rahastoon annettavat lahjoitukset ovat antajilleen täysin verovähennyskelpoisia.
5.Yksityisen kansanedustajaehdokkaan rahoitus on sallittu nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Ehdokas ja/tai hänen tukiryhmänsä on kirjanpitovelvollinen. Kansanedustajaksi valitun on toimitettava yhteenveto kampanjarahoituksesta viimeistään 1 kk:n kuluttua valituksi tulemisestaan rahastolle. Mukaan on liitettävä vähintään tutkinnon suorittaneen HTM- tilintarkastajan lausunto. Yhteenvedot ovat julkisia. Yhteenvedon toimittamatta jättäminen tai riittämättömänä toimittaminen on sanktioitu edustajapaikan menettämisellä ja erikseen määritellyllä sakolla ja/tai vankeudella.
6.Kaikki muu yhden tai useamman poliittisen puolueen tai toimivan kansanedustajan suora tai välillinen rahoittaminen on kielletty ja sanktioitu erikseen määritellyllä sakolla. (ml. lehdistötuet, järjestötuet, opistot, kuntoutukset, hyväntekeväisyys…jne. )
7.Kaikki kansanedustajien päätöksentekoa rajoittavat tai muulla tavalla hänen itsenäistä päätöksentekoa sitovat sopimukset ovat lain mukaan mitättömiä.
8.Rahastoa johtaa johtoryhmä, jonka puheenjohtajana toimii korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Hallintokustannuksista vastaa Suomen valtio.
9.Laki tulee täysimääräisesti voimaan vuonna 2017. Rahaston kartuttaminen aloitetaan vuonna 2010. Ensimmäinen tuki maksetaan 2017, jolloin maksetaan 1/7 osa kertyneitä varoista.
Tämä toimii. Pitäisi toimia paremmin kuin nykyversio. Pitäisi saavuttaa kaikki edellisessä blogissa julkistamani kriteerit. Varmasti fiilausta riittää mutta sitä vartenhan meillä on eduskunnassa valiokuntia ja kansanedustajia.
Kannattaisiko laittaa mietintämyssyyn? Mitkä olisivat järjestelmän haittavaikutukset?
????
PS. Kaunista naisten päivää, … tytöt.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Ehdotus perustuslain muuttamiseksi
7.3.2007 15.55 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka
Vaalikampanjan 2007 käännyttyä mutapainivaiheeseen tulen huomenna 08.03.2007, naisten päivän kunniaksi, julkaisemaan ehdotuksen perustuslain muuttamiseksi. Ennen Kurosta, SAK:ta, Kataista, mainoksia ja muita, entinen SUOPOn päällikkö ja nykyinen Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen taisi mainita, perustuslain muuttamisen olevan erittäin korkealla tulevan eduskunnan työlistalla. Tosin hän sanoi siitä kai saadakseen roihahtaneen oopperakeskustelun loppumaan, mutta sanottu mikä sanottu.
En tule ehdottamaan presidentin valtaoikeuksien rajoittamista entisestään, koska kuten blogissani 11.02.2007 totesin olen tästä eri mieltä. (Tarpeen tulleen voin palata sitä koskevaan ehdotukseen myöhemmin.) Sen sijaan tulen ehdottamaan puoluerahoituksen kehittämistä ja rahoituspohjan laajentamista pitäen lähtökohtana seuraavia periaatteita:
1.Puolueiden rahoitus on turvattava ja sitä on kasvatettava.
2.Kansanedustajain työn merkitys on korotettava sille kuuluvaan arvoon ja asemaan.
3.Äänestäjien luottamus parlamentaarisen demokratian suomalaiseen toteutukseen on säilytettävä ja, jos mahdollista sitä on edelleen kehitettävä.
4.Äänestysvilkkaus eduskuntavaaleissa on pysyvästi kohotettava yli 83 prosentin.
5.Parlamentaarisen demokratian keskeisin elementti, tulosvastuu, on saatava toteutumaan.
Sillä, että julkaisen ehdotuksen juuri naistenpäivänä haluan omalta osaltani juhlistaa Euroopan ensimmäisiä äänioikeuden saaneita naisia. Samalla haluan tehdä kansalaisaloitteen tulevalle eduskunnalle.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Let´s limbo some more!
7.3.2007 7.49 | hakki47 | Uutiset, Media, Farssi
“Pyydetäänkö anteeksi vai heitetäänkö lisää vettä myllyyn, mutta vain eri tavalla?” Kirjoitti Janne eilen kirjoituksessaan SAK:n peruutetut vaalimainokset. Jo eilenhän se sitten nähtiin. Kaikkeen ne (tarkoitan poliitikkoja yleensä) ovat valmiita tarttumaan. Voi tietysti esittää kysymyksen miksi juuri nyt Ajankohtainen 2 haluaa julkituoda Kataisen Häiriön julkisuuskuvassa viime vuosituhannelta. Ja onko siitä tehty päätös jo paljonkin ennen SAK:n mainoksen ensireaktiota? Mutta sillä tuskin on merkitystä. Ei liene enää kauhean epäluuloista epäillä poliittisten kilpailijoiden huumanneen x-säteillä Sasin juuri ratkaisevalla hetkellä? Kaipa se Vanhanenkin oli tilannut Kurosen kirjan kannet? Tämäkö sirkus pitäisi ottaa vakavasti,vai?
Ja jatkaakseni tuon vanhan iskelmän sanoja:
How low can you go!
PS. Ohjelman nimi voi olla ennemminkin Pikku Kakkonen.
Pysyvä linkki | Kommentoi »
Suomi ilman Nokiaa -osa 2
6.3.2007 11.24 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Media, Virkamiehet
Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.
Meidän ns. päättäjiin on iskostunut voimakas usko itseensä ja oman päätöksenteon voimaan. Kykyyn itse päättää tulevaisuudesta. Porukka päättää. Ajatuskulkuna - kun laitan 1 mrd€ tuon alan koulutukseen ja tutkimukseen, kansantaloudelle tulos on xyz mrd€. Halutaan huippuyliopistoja ja osaamiskeskuksia. Mille aloille? Keille opiskelijoille? Mitä tutkimaan? Mitä oppimaan? Koko Huippuyliopistohanke (HKKK:n, TAIKin ja TKK:n yhdistäminen) on ennemminkin ilmaus tavallistakin kalliinpaa ammattikorkeakouluajattelua kuin tiedeyliopiston kehittämistä. Nykymääritelmän mukaiseen ammattikorkeaan se ehkä hyvin sopisikin? Varmaan sinne vielä rahaa mahtuu? Vaikka koulutukseen uhratun euron rajahyöty on todettu Euroopan pienimmäksi/yhdeksi pienimmistä(?).
Ja kuitenkin tuntuu, että realiteetit unohtuvat. Kuinka monta maailmanluokan innovaatiota Suomi (tai Suomessa tai suomalaiset Suomessa) on tähän mennessä kehittänyt ja itsensä sillä elättäneet? Kauanko Nokian syntyminen kesti? Kuinka monta yritystä ja niiden osaamisen se aikojen kuluessa osti? Ei Nokia perustutkimuksella, ei edes soveltavalla tutkimuksella menestynyt. Tuurilla, vaihtoehdottomalla pakolla selviytyä, historiallisella hetkellä, dreamteamilla(?) ja kokemuksilla aiemmista epäonnistuneista yrityksistä se selvisi, sattumalta. (Enkä edes yritä tällä asettaa silloisen johdon osaamista kyseenalaiseksi.) Valitse siinä sitten seuraava toimiala, virkamies.
Mihin pitäisi satsata? Onko meidän panostettava perustutkimukseen vai soveltavaan tutkimukseen? Vai riittäisikö vain agressiivinen tuotekehitys tai vaikka pelkkä dynaaminen liiketoimintaosaaminen? Kuka sen kertoisi? Virkamieskö? Jos rahaa edellä mainittuihin hankkeisiin ryhdytään jakamaan, ottajia taatusti riittää. Mutta voisi olla hyvä joskus edes vilkaista menneisyyteen. Mitä olemme saaneet aikaan aiemmilla tempuillamme joihin rahaamme on kaadettu rekkatolkulla – ESR-rahoilla, työttömyyskoulutuksella, osaamiskeskuksilla, ammattikorkeakouluilla, teknoinvestoinnin tuilla, biotekniikkapanostuksilla….. (Vain EU aikaa muistellessani.)
Emmekö jo vähitellen voisi hyväksyä, että virkamies, ei edes poliitikko, aina tiedä parhaiten mihin kannattaa sijoittaa ja mihin ei? Kun hänet päästetään päättämään seuraukset ovat tuhoisat. Hän kun ei joudu vastuuseen virhepäätöksistä, ellei ole tehnyt virkavirhettä. Ja virheen välttäminen on aika monen virkamiehen raison d´etre. Mutta nykymaailmassa ainoa tapa välttää virheitä on olla tekemättä mitään. Koko koulujärjestelmä, työelämämme jopa lainsäädäntömmekin pohjaa virheitä välttävään, tasapäiseen ihmiskäsitykseen. Ei sitä painolastia hetkessä muuteta.
En kyllä minäkään väitä tietäväni mihin kannattaisi panostaa. Ainoa ajatukseni olisi: Mahdollisimman moneen ja erilaiseen uuteen ideaan ja mitä erilaisemmilla aloilla. Ideoihin, joita veisivät eteenpäin idean kehittäneet ihmiset täynnä uskallusta, osaamista jollain alueella, erilaisuutta, uskoa oman vision oikeellisuuteen, auktoriteettien kumartamattomuutta, sitkeyttä,tekemisen, jopa näyttämisen raivoa. Varmaan rahaakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea tarvitaan kaikkea muuta. F-Securen Siilasmaan Enkelisijoittajat – rahaa, osaamista, omaa intressiä ja vastuuta voisi olla hyvä lähtökohta. Osaajiahan on olemassa. Jopa sellaisia, jotka ihan vain piruuttaan voisivat haluta panostaa Suomeen. Heitä on kyllä tyrkyllä golfkentille liiankin kanssa, suurten ikäluokkien nyt poistuessa. Eivät toivottavasti kaikki mahdu.
Miksi on niin vaikeaa hyväksyä yksinkertainen ajatus. Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa? Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan. Nyky-yhteiskunnassa ei pääsääntöisesti enää ole varaa siihen, että julkinen valta tuottaa. Jousto, myös joustomahdollisuus puuttuvat. Jos se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä? Keskittyisivät siihen rooteliin mitä varten ovat olemassa.
Luovuus ei viihdy tasapäisyydessä.
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
Idealismin hinta
5.3.2007 17.23 | hakki47 | Raha & valta, Rakkaus, Virkamiehet
Vai oliko se Suomikuvan hinta?
Jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen päästiin liittymään. Valtiot, jotka varastoivat noin 90% ao.miinoista jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle. Presidentti Halonen taisteli leijonan lailla sen puolesta mihin ilmeisesti itse uskoi. Hyvä niin.
Rypälepommien rakettijärjestelmä (joka hankittiin käytettynä Hollannista(?)) maksoi kuulemma 64 M€. Ammuksia ei liene vielä, päätellen Kaskealan lausunnosta 5.3. uuden Maanpuolustuskurssin avajaisissa. Tuskin ne hintaan sisältyvät, tykistön kuorma-ammukset ja Hornettien vastaavat.
Kun miinat olivat puhdas puolustusase, me olemme nyt hankkineet puolustusase-järjestelmän, jonka kantama ylittää 300 kilometriä paitsi tykistön osalta, jonka kantama on noin 40 km. Kantamansa vuoksi niillä on myös hyökkäyksellinen vivahde.
Kasvoikohan turvallisuus? Kirkastuiko Suomikuva? Aikuisten lelut ovat ainakin kalliita.
Paistakoon aurinko aina.
PS.
Nyt iltauutisten innoittamana: Pyrkiikö Kaskeala ennalta ehkäisemään presidentin uudet egotripit?
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Suomi ilman Nokiaa - osa 1
5.3.2007 9.36 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Meillä ihmisillä lienee taipumuksena ensin huolehtia jälkeläisemme ja omasta toimeentulostamme ja sen jälkeen ryhmämme jatkuvuudesta, turvallisuudestamme. Ensimmäisen katsomme kai usein osaavamme hoitaa itse, varsinkin lyhyellä aikavälillä. Maailman ikävyyksien vuoksi tarvitsemme usein muita avuksemme hoitaaksemme toisen, erityisesti pidemmällä aikavälillä. Ja siinä lienevät kapitalismin ja sosialismin keskeisimmät lähtökohdat. Kannattaako niistä nyt näin kaameasti meuhkata? Edes joka 4. vuosi?
Samoin, yhteisönä me tarvitsemme sekä niitä, jotka luovat uutta että niitä jotka ylläpitävät olevaa. Latteuksilla ratsastaen; 80 pitää yllä perustaa ja 20 luo uutta. Näiden kahden aivan erilaisen porukan välisestä kamppailusta, ei niinkään kapitalismin ja sosialismin välisestä, on kysymys. Ehkä kamppailukin sanana on kärjistys. Olisi ehkä ”poliittisesti korrektimpaa” puhua ”painotuserosta”. Kuitenkin tilanne Suomessa on se, että ne 80 määräävät mitä niiden 20 pitää tehdä, elää, ajatella… Ja ennen kaikkea mitä he eivät saa tehdä, miten he eivät saa elää, miten eivät saa ajatella… Ja enemmistö päättää, eikö? Tätä on jatkunut jo aika kauan. Kuinka kauan voimme itsellisenä yhteisönä elää pelkällä olevan ylläpidolla?
Viikon aikana useamman vuosikymmenen kehitys yritetään kääntää kertalaakista. Huippuyliopisto Helsinkiin ja Osaamiskeskusverkosto (ties kuinka mones?) koko maahan. Median mukaan hintalappu noin 1 Mrd€ per vuosi. Kiva kun rahaa riittää. Onko siinä mitään tolkkua, varsinkin kun niitä ajavat tunnetut luovuusexpertit ja tiedegurut Raimot Sailas ja Väyrynen? Ja onko siinä yleensäkään minkään valtakunnan tolkkua?
Pikkuisen huolettaa kun luovuuden ja innovoinnin suurimmat äänitorvet ovat byrokratian tyyppiesimerkkejä. Muistuupa mieleeni Edward de Bono Luovuudesta vuonna 1979 Saint Tropezissä, Ranskassa: ”Lukumäärä tuo laatua, byrokratia sen tappaa.” Kun Huippuyliopisto(j)a ja Osaamiskeskusstrategiaa ajavat hallintobyrokraatit, kannattaisi ainakin olla tarkkana jos omaa kukkaroaan pitäisi raottaa. Ja sitähän he kumpikin odottavat.
Mehän olemme tällä hetkellä äärimmäisen huolissamme tulevaisuudesta lähinnä kahdesta syystä: Globalisaatio vie kaikki työpaikat ja Nokia ei ehkä sittenkään ole Sampona ikuinen, ainakaan Suomelle.
Hoidetaan tämä ensimmäinen pohde, Globalisaatio vie työpaikat. Ei vie. Tällainen tontti ei jää tyhjäksi. Eikä tänne, venäläisiä lukuun ottamatta, ole kyllä kauhiasti tulijoita viime aikoinakaan ollut. Mutta jollain kai täällä olevan väen on elettävä. Näillä leveysasteilla kun on tehtävä töitä jotta eläisi. Se onko työpaikkoja nykyväestöön nähden enemmän tai vähemmän riippuu kai meistä itsestämme. Mutta valitettavasti, jos nykymerkit paikkansa pitävät, tuskin me tätä porukkaa voimme elättää pelkästään ylläpitämällä olevaa.
Ikuinen Nokia. Yritys, jonka omistavat ei-suomalaiset, jota vielä tällä hetkellä suurelta osalta johtavat suomalaiset ja joka toimii äärimmäisen kilpailuilla maailmanmarkkinoilla, ei voi säilyä Suomessa ikuisesti. Jos esimerkiksi markkinat ovat Aasiassa, hinnaltaan kilpailukykyinen työvoima on Aasiassa ja suunnittelun edellyttämä kilpailukykyinen insinööriosaaminen Aasiassa, eikä tuotantokaan ole pääomaintensiivinen, niin haluaisinpa tavata sen yritysjohdon joka pitää yrityksen kotipaikan Suomessa tästä ikuisuuteen. Miksi pitäisi?
Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.
Jatkuu seuraavassa numerossa.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Julkisen vallan rooli
3.3.2007 22.25 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Virkamiehet
Miksi on niin vaikeaa hyväksyä yksinkertainen ajatus?
Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa.
Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan.
Nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa.
Kun se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä?
Pysyvä linkki | Kommentoi »
30.3.2007 19.50 | hakki47 | Raha & valta, Asiakaspalvelu ja viestintä, Farssi
Kaksi tuntia olen taistellut Elisan kanssa matkapuhelimen numeron siirrosta kännyssäni. Aloitin taisteluni tammikuun lopulla. Haluaisin säilyttää numeroni ja luopua Elisan palveluista. Franz Kafkan Oikeusjuttu on ehkä osuvin kuvaus tilanteestani. Olen yrittänyt allekirjoittamalla uuden puhelinoperaattorin valtakirjan ensin omalla nimelläni; muutos ei onnistu. Olen yrittänyt uudelleen allekirjoittamalla uuden puhelinoperaattorin valtakirjan entisen yritykseni nimellä, ei onnistu.
Kuulemma:
En ole liittymän omistaja (vaikka minulle tulee lasku, jota olen maksanutkin muutaman vuoden)
Liittymän omistaja on XX, joka on yhdistys. ( XX nimistä yhdistystä ei ole olemassa, eikä taatusti ole koskaan ollutkaan, XX OY on ollut, mutta nyt PRH:n poistomenettelyssä jo kohtuullisen pitkän aikaa)
Dokumentteja ei välttämättä kaikista vaiheista löydy.
Ehdotukseeni, että unohtavat virheensä (ei dokumentteja) ja siirtävät uudelle, vastattiin kielteisesti - tässä vaiheessa.
Sekään, että ilmoitin jättäväni maksamatta – enhän edes omista - ei irrottanut muuta kuin, tutkimme asian.
Suomalainen palvelukulttuuri! Olisiko järjen käyttö edes joskus sallittu?
Ei tämä ole tässä asiassa ensi kerran.
Mutta voi kun minä rakastan meitä suomalaisia.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Asiantuntija haluaa uudistamista
29.3.2007 9.51 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Uutiset, Talous
Työssään vanhusten hoitoa neljännesvuosisadan seurannut Teknillisen korkeakoulun professori Vauramo sanoo, että vanhustenhoidon uudistuksen pitää lähteä tilojen uudelleen rakentamisesta. Uusien tilojen rakentaminen maksaisi Vauramon mukaan kolme miljardia euroa. Hän arvioi, että rahoja voitaisiin haalia muun muassa siten, että eläkkeelle jäävän hoitohenkilökunnan tilalle ei heti otettaisi uutta henkilöstöä, vaan rahat käytettäisiin ensin tilojen rakentamiseen.
Asia on oikea, peruste on varmasti kunnioitettava ja oikea mutta ratkaisu on päin seiniä. Omaten aika monen vuoden kokemuksen meidän päätöksenteko- ja toteutustapojemme seuraamisesta myös julkisella sektorilla, unohtakaa koko juttu. Siihen mennessä kun rakennukset ovat valmiit, ovat suurten ikäluokkienkin vanhukset kuolleet. Meidän ei missään tapauksessa pidä lähteä luomaan toimivaa vanhustenhoitojärjestelmää rakentamalla uusia rakennuksia. Rakensimmehan me sairaaloita ja päiväkotejakin(?), jotka jouduttiin pitämään suljettuna henkilöstövajeen tai budjettivaikeuksien vuoksi. Pohjois- ja koillis-Suomen kunnat ainakin ovat kuulemma täynnä taloja, jotka aiotaan purkaa koska ei löydy asujia. Löytyy niitä tyhjiä asuin-, sairaala-, laitos-, teollisuuskiinteistöjä lähempänäkin kasvukeskuksia. Korjataan ne ja käytetään ennemmin niitä. Ei tarkoituksena ole lihottaa rakennusalaa entisestään. Eikä liioin taas rakentaa päätöksentekijöille monumentteja.
Pannaan rahat vaikka lisähenkilöstön palkkaamiseen tai hoitohenkilöstön palkkoihin. Nopean laskutoimituksen mukaan tuo 3 mrd€ on 2.000 € kuukausipalkalla noin 77.000 henkilötyövuotta. 10 vuodeksi 7.000 henkilöä lisää. Hoidetaan itse asia – vanhusten inhimillinen hoito – kuntoon.
Lainaus eilisestä blogistani: Julkisen toimijan ei nykymaailmassa tarvitse julkisia palveluja tuottaa, ellei ole aivan pakko. Sen tehtävä on säätää ja valvoa. Yksityinen sektori on olemassa tuottamista varten. Virkamiehen pitää osata ostaa ja valvoa, että me kansalaiset saamme sen mitä hän on ostanut. Tärkeintä on opettaa julkishallinto ostamaan ja valvomaan. Kyllä ”vanhustenhoitomarkkinoille” palveluntuottajia riittää.
Hölmöläisiäkö me olemme?
Tulkaa alas sieltä norsunluutornista.
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
Sven Tuuva, missä olet?
28.3.2007 10.08 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Suomalaiseen yhteiskuntaan, erityisesti julkishallintoon on pesiytynyt säästöjen ja karsinnan kierre. Se alkoi Kiina – ilmiön tunnistamisessa. Siitä seurasi Syrjäkylien tyhjentäminen. Ja se jatkuu nyt Hyvinvointivaltion purkamisena. Miksi ihmeessä? Onko meidän käyttäytymiseen ehdollistettu vuosituhansien myötä, että säästetään, karsitaan, kiristetään suolivyötä? Eikö vielä mene riittävän huonosti, että Sven Tuuva heräisi?
Palvelujen karsinnan tiellä ei ole loppua. Tällä menolla meille käy kuin mustalaisen hevoselle. Juuri kun oppi olemaan syömättä, kuoli. Onko tämä seurausta vuosikymmenten aivopesusta korkeakoulutuksen kaikenkattavasta siunauksellisuudesta ja että julkisen vallan tulee tuottaa julkiset palvelut.
“Tulevaisuuden suhteen tärkeintä on se, kuinka julkinen sektori onnistuu massiivisissa johtamisen haasteissaan. Se on sen kohtalonkysymys.” totesi Salasvuo artikkelissaan. Sitä se muuten on. Sitä kautta määräytyvät sekä julkisten palveluiden että verotuksen taso. Suurin ongelma lienee muutosvastarinnan voittamisessa. Kun toimintamalli pitäisi muuttaa tutusta “julkinen palvelu tuotetaan julkisen toimijan toimesta” täysin uuteen, tuntemattomaan ja henkilötasolla uhkaavaankin “julkinen palvelu voidaan toimittaa kenen tahansa toimesta” vaarat ovat monet. Kun rahat loppuvat alkaisi kai olla luovuuden aika. Tarvitsemme tekijöitä.
“Luontevin ja konkreettisin tapa arvostaa henkilöstöä ja sen osaamista olisi ottaa henkilöstö mukaan suunnitteluun paljon nykyistä enemmän.” totesi Pertti Kerko kommentissaan Salasvuon ym. juttuun.
Toimiessani konsulttina alkaen 80-luvulta jouduin toistuvasti havaitsemaan, että tehokkain tapa saada konkreettisia tavoitteita asetettua ja todellisia asioita tapahtumaan yrityksissä oli edellyttää myös varsinaisten työn tekijöiden osallistumista prosessiin. Usein heitä kuitenkin piti jopa toppuutella asettamasta liian haastavia. Ja jos heille valtuudet annettiin, ne myös saatiin aikaseksi. Mielestäni yksi suurimmista johtamisen virheistä on jättää varsinaiset työ tekijät liian pienelle, jopa olemattomalle huomiolle. Johtajien pitäisi keskittyä johtamaan eikä “besserwisseröintiin”. Jos he eivät osaa johtaa heidät on vaihdettava sellaisiin, jotka osaavat.
Minä voin keskittyä siihen “besserwisseröintiin”.
Koulutuksen oppiarvo ei enää takaa mahdollisuutta tulevaisuuteen, jota maailman myrskyt eivät kohtaisi. Hankitulle ammattiosaamiselle arjen asioissa on aina kysyntää. Minne kaikki “MediaMaisterit” tässä maassa työllistetään? Kunnon kokki ja putkimies on aina palkkansa ansaitseva.
Julkisen toimijan ei nykymaailmassa tarvitse julkisia palveluja tuottaa, ellei ole aivan pakko. Sen tehtävä on säätää ja valvoa. Yksityinen sektori on olemassa tuottamista varten. Virkamiehen pitää osata ostaa ja valvoa, että me kansalaiset saamme sen mitä hän on ostanut.
Tuloksen tekemisen avainhenkilöt ovat usein muita kuin esimiehiä, johtajia, esikuntapäälliköitä, erityisasiantuntijoita, tiimivastaavia. Myös julkishallinnossa. Heidän osaamisellaan tulos tehdään. Ilman heitä sitä ei tehdä. Meillä varsinkin, kaiken koulutuksen jälkeenkin on ajattelevia ja osaavia tekijöitä jotka kyllä ymmärtävät.
Mutta erityisesti tarvitsemme korkean tuottavuuden työtä. Tavaratuotantoa. Meidän edellytyksemme tehdä palvelutuotannolla korkean tuottavuuden työtä kansainvälisessä kilpailussa eivät ole riittävät.
Kun rahat loppuvat on aikaansaavan luovuuden aika.
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Ammattiarmeija ei ole mahdollinen
26.3.2007 11.49 | hakki47 | Raha & valta, Talous, Puolustaminen
Uusien turvajärjestelyjen seurauksen en ole päässyt ainakaan kommentoimaan muiden kirjoituksia. Levätkää siis rauhassa. Nyt kokeilen voinko julkaista edes omia. Alla yksi kommentti jonkun muun kirjoitukseen:
“Ammattiarmeija pystyisikin hoitamaan maamme puolustuksen nykyaikaisessa sodankäynnissä.” Olen asiasta eri mieltä. Suomen ainoa mahdollinen uhkaaja on Venäjä. Me kaikki tiedämme sen. Me kaikki emme uskalla tai halua sitä ääneen sanoa. Mutta niin se vaan on. Toisena vaihtoehtona, pitkän, pitkän “matkan takana” on joku muu maa, joka ei suinkaan halua hyökätä Suomeen vaan Venäjälle, Suomen kautta. Maantieteelle emme mahda mitään sanoi Juho Kusti.
Olipa vastustajamme sitten Venäjä tai se muu, joka yrittää Venäjälle, meihin kohdistuu alusta lähtien voimakas ilmateitse tapahtuva hyökkäys koko valtakunnan alueelle. Viitaten kirjoitukseeni PÄITÄ PÖLKYLLE JA HETI hyökkäystapauksessa meidän on pystyttävä hajanaiseen puolustukseen kaikissa keskeisissä kaupungeissa ja muissa strategisissa kohteissa. Se edellyttää miesmääriä. Maastostamme eivät panssariarmeijat viihdy, parhaimmillaan ne uppoavat soihin. Yksittäisen, aloitekykyisen jalkaväkitaistelijan, taistelijaparin, ryhmän ja joukkueen merkitys saattaa paikallisesti muodostua ratkaisevaksi.
Kun me nyt suuntaamme kaikki hankintamme kolmen prikaatin ylläpitämiseen, 15.000 miestä, niin ei kai kukaan kuvittele, että nämä 15.000 äijää hoitaa Suomen puolustamisen mihin ilmansuuntaan tahansa? Enempään meillä ei varmaan tule koskaan olemaan varaa palkka-armeijana. Hyväksytään nyt vaan, me olemme mittatappiokansa. Kuka tahansa meitä on vastassa sillä on väkeä ja resursseja. Meillä ainoastaan oman maan, miesten, maaston ja ilmaston tuttuus muodostaa ratkaisevan “kilpailuedun”. Väkeä löytyy vain hyvin koulutetusta reservistä.
Monilla muilla, isoilla mailla on mahdollisuus varata aikaa kouluttamattomien kouluttamiseen viikkoja, kuukausia, Atlantin takana jopa vuosia. Meillä ei, kummassakaan tapauksessa. Meidän on pystyttävä toimintaan hyvin lyhyellä aikavälillä.
Meidän eväät eivät riitä, ja tuskin koskaan tulevatkaan riittämään riittävän kokoisen palkka-armeijan ylläpitämiseen. Mahdollisuudet ovat kuitenkin joko itsenäinen oma puolustus tai liittoutuminen. Jos se on itsenäinen, meidän itse on yksin ja riittävän aikaisin huolehdittava siitä, että malli Cajander ei toistu. Vain tyhmä tekee saman vieheen kaksi kertaa.
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
Osaajat hyvinvointivaltion uhkana
23.3.2007 10.47 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Innoittajana KL Uutisblogi 21.03.2007 ”Palkkasi ei nouse mutta työt lisääntyvät”
Kävivätpä kommenttien kirjoittajat läpi suomalaisten työelämään suhtautumisen koko kirjon. Herravihasta yrittäjyyteen ja yrityksen tarpeisiin globalisaation paineissa. Täällä Pohjantähden alla heräsi eloon kaikessa komeudessaan. Kyllä Väinö Linna suomalaisensa tunsi. Minä en, mutta haluaisin kyllä.
Laillinen, kattava ja tehokas ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys. On todella valitettavaa, että SAK on pilannut maineensa etujärjestönä ylittämällä toimivaltansa rajat liian usein. Tuntuu siltä, että erityisesti nuoremmat katsovat ay-liikkeen olevan osa valtakoneistoa ja historiaa jota kuvaavat lakot, niin lailliset kuin laittomat, aiheelliset ja aiheettomat. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että yksittäinen toimihenkilö/työntekijä on aina heikompi osapuoli työsopimusta tehtäessä. Mitä globaalimpi maailma, sitä huonompi ja heikompi hänen asemansa on. Työntekijävaihtoehtojen määrä työnantajille on kasvanut globalisaation myötä potensseihin. Osaamisesta huolimatta. Ja ehkäpä juuri silloin jos osaamista vaaditaan.
Meillä on SAK:n lisäksi toinenkin ay-keskusjärjestö, STTK. Menee toimintansa ja tulostensa osalta kai paljolti samaan piikkiin SAK:n kanssa. On ehkä ollut kannanotoiltaan enemmänkin sisäsiistimpi seurailija (Sitten Jorma Reinin) ja siten välttynyt turhan suurilta ylilyönneiltä. Ja imagonsa rapautumiselta.
Sitten on korkeakoulutettujen AKAVA. Edustamiensa julkisalojen osalta se lienee luettavissa osaksi ay-liikettä. (esim. lääkärit, opettajat) Yksityisalojen osalta sitä pitäisi kai kutsua koulutusliittojen keskusjärjestöksi. (esim. DI:t, Insinöörit, Arkkitehdit, Ekonomit) Painotetusti kai näitten, hyvää vauhtia työsuhteitten osalta vaaravyöhykkeeseen joutuvien, osaajaryhmien tyytymättömyyteen pohjautuvat puheet AKAVAN huonosta edunvalvonnasta.
Eipä se liene suurikaan ihme kun ao. liitoissa keskeisin yhdistävä tekijä on koulutus, ei työntekijäasema. Kai se vaan on niin, että Runeberg edelleen pätee ”ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki”. Eivätkä näiden liittojen jäsenet saa yksin aikaan yhtään mitään, vaikka yrittäisivät. Jos jäsenistöllä ei ole ollut aikojen kuluessa riittävästi taistelunhalua, turha liittoa on syyttää. But the times, they are a changing?
Ensimmäistä, ja ainoaa lakkoani vuonna 1969 organisoidessani, jopa tuiki tavallisessa toimihenkilöammatissa toimivia jäseniä oli lähes mahdotonta saada ymmärtämään, että ainoa tapa nostaa palkkaa ja parantaa työehtoja ryhmänä on valmistautua lakkoon. Sama pätee vielä nytkin valtaosaan AKAVAlaisia ja kaikkiin liittojen ulkopuolella oleviin. Mutta uutisbloginkin kommentteihin viitaten, tyytymättömyys kasvaa. Ja tiukan paikan tullen vai voima merkitsee, myös työehtosopimusneuvotteluissa. Sen käyttö vaatii myös kuria.
Erityis- ja korkeakoulutetut muodostavat yhä suuremman osan työvoimasta. He valmistuvat yhä vanhempina, palavat loppuun yhä nuorempina ja ovat siis ”kuranttia kamaa” entistä lyhyemmän ajan. Eikä pelkällä nuoruuden voimalla kauan toimeen tulla. Nykyään heidät voidaan lisäksi myös kuranttikaudella milloin tahansa korvata vähintään yhtä osaavilla intialaisilla, kiinalaisilla, bangladeshilaisilla, muista puhumattakaan. Ja heitä riittää. Joko niin, että työ siirtyy sinne tai tekijät tänne. Kumpi vain paremmin sattuu sopimaan. Ja yksittäisen yrityksen tai toimialankin osalta hyvä niin. Laillinen, kattava ja tehokas ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys.
Ei suomalaista hyvinvaltiota tarvitse eikä pidä hävittää ainakaan globalisaation vuoksi. Sen jatkuvuus on omista kansallisista ratkaisuistamme kiinni. Mutta uusia ratkaisuja tarvitaan. Ja toimia päätöksenteon jälkeen.
Mutta niistä myöhemmin.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Päitä pölkylle ja heti
22.3.2007 15.51 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Talous
Markku Salomaa, ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön puheenjohtaja ja sotatieteen dosentti kirjoittaa 22.03.2007 valtakunnallisen päivälehden Vieraskynänä. Otsikko:
Suomen puolustus rajoittuu vain suurimpiin keskuksiin.
Kuvaamisen lähtökohtana on nykyaikainen sota, yleiseurooppalaisen kriisin yhteydessä, omaksumamme alueellisen maanpuolustusjärjestelmän mukaisesti. Muutamia otteita:
Taistelut joudutaan käymään omien rajojen sisällä ja laajoilla alueilla yhtä aikaa. Parissa viikossa kaikkien suurten asutuskeskusten liepeillä ja kaikkien tärkeiden kohteiden hallinnasta taistellaan. Kuukauden mittaisen alueellisen puolustustaistelun seurauksena 200.000 hengen tappiot, puolet siviileitä. (Noin kaksi kertaa enemmän kuin talvi- ja jatkosodassa yhteensä kuoli sotilaita. Siviilitappiot olivat silloin murto-osa.) Tuhot olisivat suursodan luokkaa. Johdon ainoaksi vaihtoehdoksi saattaisi jäädä antautuminen.
Tehtyjen leikkausten ja lakkautusten jälkeen koko maan puolustamiseen ei kattavasti pystytä. Kaikki tämän vuosikymmenen materiaalihankinnat ovat keskittyneet kolmeen prikaatiin, 15.000 miehen varustamiseen!
Jos tämä pätee, eikä ainakaan minulla ole kompetenssia asettaa Salomaan tietoja ja johtopäätöksiä kyseenalaiseksi, olisi korkea aika panna päitä putoamaan. (Ja voisin melkein sanoa, että valitettavasti se jää vain kuvainnolliseksi.)
Kirjoitus herättää koko joukon kysymyksiä, esimerkiksi:
Pitävätkö esitetyt tiedot ja johtopäätökset niistä paikkansa? (Tätäkö Kääriäinen vertauksellaan tarkoitti?)
Miksi se julkaistaan vasta nyt? (22.03.2007, kolmen päivän kuluttua kansanedustajavaaleista?)
Miksi asiasta (muotoiltuna ”NATO:sta”) ei saanut keskustella ennen vaaleja? (Lehdistö, Media, Puolueet?)
Mikä on Tasavallan Presidentin, Pääministerin, Ulkoministerin ja Puolustusministerin sekä ainakin SDP:n, KEPU:n ja KOK:n vastuu?
Jos tiedot ja johtopäätökset pitävät paikkansa, vastaukseksi ei riitä, että eihän sotaa kuitenkaan tule. Jos se on puolustusstrategiamme lähtökohta, joka euro puolustukseen on turha ja puolustuksen rahoittaminen pitää lopettaa. Valitettavasti sodan mahdottomuudesta ei ole ensimmäistäkään vihjettä, ennemminkin päin vastoin.
Nyt ei siis mahdollisessa sotatilanteessa olisi tarjota edes malli Cajanderia? Pitävätkö maamme poliittisen päättäjät meitä todella näin tyhminä? Tätäkö me olemme päättäjille viestineet?
Jos SDP saa aiheen perustaa paljon mainostetun selvityskomitean vaalitappionsa syystä, niin
Suomen kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus vaatia
1.puolueettoman asiantuntijaryhmän asettamista selvittämään puolustuslaitoksemme todellinen tila,
2.päätöksentekoon johtaneet seikat ja
3.yksilöimään mahdolliset vastuulliset tahot.
Samalla ryhmän tulisi tehdä ehdotus Suomen sotilaallisesta linjasta.
Selvitystyöhön tulee ryhtyä välittömästi, nyt kun vielä itse voimme.
Pysyvä linkki | 8 kommenttia »
Vuorovaikutukseen kannattaa panostaa
22.3.2007 9.28 | hakki47 | Asiakaspalvelu ja viestintä
Käsitykseni mukaan KL/Presso haluaa lisää asiallista, ajankohtaista ja aktiivista keskustelua Kauppalehden aihealueelta. Vain te voitte luonnollisesti ottaa kantaa siihen, miten blogit parantavat lehden kiinnostavuutta välineenä ja mainosvälineenä.
Uskoisin nykyisenkaltaisen blogin olevan yksi tulevaisuutenne avaimista.
Mutta blogaajia pitäisi saada lisää ja keskustelua aktivoitua. Vuorovaikutuksen synnyttämiseen kannattaa panostaa.
Ehdotan seuraavia askeleita:
Uusi Top lista
Eniten kommentoidut artikkelit (esimerkiksi juokseva seuranta viimeisen 2 viikon ajalta) kirjoittajasta riippumatta. (Mahtuisi esim. 1. palstan kauhugallerian alle.)
Kommenttien määrän julkistamisen nopeuttaminen
blogisivulla näkyvä numero näkyviin heti postaamisen seurauksena,
mahdollistaa blogaajalle ”automaattikommentointi” valtuus erikseen todettujen lähettäjien kommenteille)
Harkintaan toimitukselle/markkinointiosastolle:
Kannattaisiko edistää toimialanne keskusteluja hankkimalla (maksutta luonnollisesti, mutta ehkä muulla kompensoinnilla) joitakin kirjoittajakellokkaita ero aloilta blogaamaan?
Mitä mieltä te muut olette?
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Mihin toimistoa enää tarvitaan?
21.3.2007 16.59 | hakki47 | Työelämä, Asiakaspalvelu ja viestintä
Kävin eilen lähikuppilassa kahvilla. Huomasin, että muutamassa pöydässä oli yksittäisiä henkilötä pitkään läppäreittensä kanssa naputtelemassa. Yksi soitteli jatkuvasti kännyllään, ja jutuista päätellen hoiti oman yrityksensä asioita. Toinen vastasi soittoihin kerran, pari tehden kuulemani perusteella samaa. Ja kaikki kuului, jos viitsi kuunnella.
Niinpä, mihin sitä toimistoa enää tarvitseekaan? Postiosoite lienee edelleen välttämätön mutta muuten - turhaa kulua koko toimisto. Pöytä ja tuoli, kaunis näköala, 1,60 eurolla saat santsikupin (tai kuppejakin), wlan on käytössä ja jos akun kanssa tulee ongelmia voit panna piuhan seinään. (Tarkastin vielä tänään henkilökunnalta, että tämä sopii.)
Kaunkohan se kahvilayrittäjälle sopii? Miten sosiaaliset suhteet työpaikalla? Mahdollisen hälyhäiriöt asiakkaan korviin? Itse en oikein uskoisi pystyväni, mutta ilmeisesti aika moni toimii näin?
Tähänkö me olemme menossa? Vai jo joutuneet?
Pysyvä linkki | 10 kommenttia »
Halloo! Joko ne meni?
21.3.2007 13.26 | hakki47 | Farssi
Uskaltaako tänne taas palata?
Ovatko ne jo lähteneet?
Kaikki?
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Huonoa tuotetta ei pidä mainostaa
20.3.2007 9.29 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka
Äänestysaktiivisuus laski jälleen. Nyt ollaan jo tilanteesta, jossa yksi kolmesta ei vaivaudu uurnille. OM:n miljoonan euron kampanja ei saavuttanut tavoitteitaan. Ilman pakkoa ei demokratiassa, suomalaisessakaan, ole toivoa 100 prosentista. Eikä demokratian toimivuuskaan sitä edellytä. Mutta olennaisesti lähempänä 80 % olisi syytä olla. Nyt 50 %:iin on lähes yhtä pitkä matka.
Ei mainonta myy huonoksi koettua tuotetta. Tuotteen imagolle voi käydä SAK:n lailla, se kääntyy itseään vastaan. Kun riittävän monet äänestäjät, kuka mistäkin syystä, jättää äänestämättä syistä pitää ottaa selvä ja korjata tuotteen virheet. Kun tuote on suomalainen demokratia, ei kokonaan uuden tuotteen rakentaminen ole vaihtoehto.
Väittäisin, että olennaisia syitä äänestämättä jättämiseen ovat:
ideologia on hävinnyt, tilalla on tuote, jota ammattimarkkinoijat myyvät
politiikka koetaan likaiseksi oman edun tavoittelemiseksi
kansanedustajan mahdollisuuteen jopa haluun vaikuttaa yhteisiin asioihin ei uskota
politiikka koetaan pienen porukan ammatiksi, joiden huoleksi se tulee jättää
olennaisista vaaliteemoista ei haluta tai ei edes sallita keskustelua
vaalikeskustelun tasoa ja tapahtumia kuvaavat Kuronen ja Lohtander
Yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvaminen, köyhtyminen ja syrjäytyminen on varmasti myös yhtenä syynä. Sen laajeneminen on aina ennen kasvattanut poliittista populismia ja synnyttänyt vaarallisia ja inhottaviakin ääri-ilmiöitä.
Jotain kannattais varmaan tehdä? Huonoa tuotetta ei mainontaa lisäämällä korjata.
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Lisää tätä
18.3.2007 16.57 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Riippumatta eduskuntavaalin tuloksesta noin 3 tunnin kuluttua kerron, että otsikolla ei ole mitään liityntää siihen. Otsikko liittyy uuteen blogaajaan jonka juttuun törmäsin tänään aamulla. Koska se herättää keskustelemaan, väittelemää, kritisoimaan jne. jne. tulkoon nimikin mainittua nyt, kun oikean reunan julkisuus on päättynyt. Blogin nimi on “Politiikan tuettava oikeasti yrittelijäisyyttä” henkilön Marjasinikka Väänänen. Lisää tällaisia keskustelun avauksia. Me tarvitsemme uusia näkökulmia. Alla oma kommenttini.
Vautsi! Hieno keskustelun avaus! Kiitos siitä!
Tapanani on ollut copy/pasteta alkuperäisestä tekstistä sitaatit, joita sitten kommentoi. Ei käy tässä. Tässä on yksinkertaisesti liikaa täyttä asiaa. Täytyy yrittää sitten vastata ilman kainalosauvoja.
Analyysiisi tavasta, jolla yhteiskuntamme on kehittynyt hyvinvointivaltioksi olen valmis yhtymään. Jopa siihen, että vastakkainasettelu duunareihin ja kapitalisteihin olisi osaksi mennyttä aikaa, vaikka kaikki tiedämme, että öykkäröinti ja hädänalaisen hyväksikäyttö ei ole mihinkään ihmiskunnasta poistumassa. Toisaalta nykyajan hädänalaiset ovat hädänalaisia eri tasolla, vaikka ei välttämättä edes korkeammalla.
Laman aikana 1991 – 95 kehittelimme ajatuksia kolmesta suomalaisesta kartellista, jotka terveen yhteiskuntakehityksen vuoksi tulisi purkaa. Niistä ”maatalouskartelli” purkaantui viimeistään EU-jäsenyytemme myötä. Kaksi jäi jäljelle: ”AY-kartelli” ja ”Puoluekartelli”. Viime vuosikymmeninä nämä kaksi ovat, SAK-SDP (’työväenpolitiikka’ – saavutetun vallan pönkittäminen) kytköksen vuoksi sekaantuneet entisestään.
Pidän voimakasta AY-liikettä hyvinvointivaltion edellytyksenä, samoin toimivaa työehtosopimusjärjestelmää ja työlainsäädäntöä. Se, että muutosvastarinnalla ja pelolla pyritään pönkittämää vanhoja rakenteita toimii ”dialektiikan opin” (termi, jonka sisältö on jäänyt tähän asti kysymysmerkiksi) mukaisesti itseään vastaan. Erityisesti ay-liikkeen tulisi keskittyä omaan rooliinsa, työntekijöiden ja toimihenkilöiden työ- ja palkkaehtojen kehittämiseen. Käsistähän tämä yhteiskunnan välttämätön voima, ryöstäytyi jäsenmaksujen työnantajaperinnän myötä 60-luvun toisella puoliskolla.
Ajattelin tämän vuodatukseni päättää muuntamalla varovaiset otaksumaksi kärjistetyiksi väitteiksi: Vaihtoehtojen kasvettua julkinen sektori syö myös yrittäjän leipää. Yhteiskunnan varoin rahoitetut toimijat kahmivat itselleen sellaistakin työtä, jonka yritykset voisivat hyvin tehdä tuottavan ja kilpailukykyisen liiketoiminnan pohjalta. Olen itse sitä mieltä, että se pääsääntöisesti johtuu julkishallinnon palveluksessa olevien peloksi muutosten seurauksista.
Tätä tuumausta pitäisi jatkaa pitempään!
Mutta on muistettava: valtaa ei anneta, se otetaan
Pysyvä linkki | Kommentoi »
Lukumäärä tuo laatua
16.3.2007 9.57 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Siitä on 15 vuotta kun Esko Aho tuoreena vaalivoittajana teetti, muistaakseni kuukauden verran, ryhmätöitä hallituspohjan selvittämiseksi. Kiirettä ei ollut, vaikka oli täysin selvää, että Suomen talouden pohja oli jo romahtanut. En silloin ottanut häntä vakavasti, vaan pidin hänen mahdollista pääministeriytään kansallisena katastrofina. Olen edelleen samaa mieltä. Mikä lie vaikuttanut mutta nykyisin kyllä kuuntelen mitä hän sanoo. Havaitsen joskus olevani jopa samaa mieltä.
”On tärkeää, että meillä on myös vahva teollinen pohja. Teollisuus ja tutkimus eivät voi olla erillään toisistaan.” ja ”Suomessa on aika hyvä tilanne sikäli, että on tajuttu laajalti, että meidän on tehtävä jotain uutta. Vaalien jälkeen muodostettavalla hallituksella on kaikki tarvittavat paperit pöydällä, sen on päästävä käytännön tekoihin.” Aho puhui Suomen Tukholman suurlähetystön tiloissa järjestetyssä innovaatioseminaarissa. Vaaleja edeltävälläkin hallituksella oli . Toivottavasti lopetettaisi tuumailu ja alettaisi tehdä.
Vielä viisaampia puhui mielestäni Technopolis Groupin varatoimitusjohtaja Keith Silverang: ”Suomen isoin yksittäinen uhka on Nokia. Riippuvuus Nokiasta tappaa meidät, jos ei tänään, niin ensi viikolla. Meidän on paras kehittää nopeasti korvaavia toimintoja, Silverang paukutti ja moitti saman tien valtiovaltaa ja Tekesiä lyhytnäköisestä ja EU:n säädöksiä orjallisesti noudattavasta rahoituspolitiikasta.”
Nopeasti ei varmastikaan tarkoita paniikkia. Mutta Nokiat eivät synny hetkessä. Eikä niitä noin vain synnytetä edes virkamiesten tuilla ylläpidettävissä yrityshautomoissa. Kaikessa fokusointi-, keskittämis-, täsmäilyinnossa on muistettava, että meidän kykymme määrätä tulevaisuutta on äärimmäisen pieni. Ainoa tuloksekas tapa on antaa mahdollisimman monien kukkien kukkia. Vain silloin voi valita sen kauneimman. Lukumäärä tuo laatua.
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Vapise Kiina, Suomi tulee
15.3.2007 9.01 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä
Lainaus Kauppalehden eilen julkaistusta kyselystä:
”Yhtiön mukaan Suomen on vaikea kilpailla sellaisten maiden kanssa, joilla on “kaikilla tavoin paremmat toimintaedellytykset - halvempi työvoima, parempi sijainti ja edullisimmat raaka-aineet”.
Samana päivänä oli artikkeli Incapin suuntaamisesta terveyssektorille. Kiinnitin itse huomioni Incap mainokseen jonkin rähjäisen hallin seinällä. Jossain pääkaupunkiseudulla. (No, nyt on se likaisin aika.) Mutta voisiko olla myös niin, että heillä kiinnitetään huomio olennaiseen?
En tiedä yhtiöstä mitään. Sitä paitsi olen (toivottavasti) oppinut sen, että ainakaan hallintani ulkopuolella olevia ei kannata glorifioida. Mutta kun olen peistä taittanut suomalaisen tuotannollisen osaamisen kaupallisen selviämisen puolesta, niin olisiko alla olevassa riittävästi ohjenuoraa jatkoa silmällä pitäen, yhtiöstä riippumatta? Edes yksi tapa? Alla oleva COPY/PASTE ja lihavointi ovat minun.
”Incapin Helsingin tehtaan johtaja Mikko Leidén pitää Helsinkiä ihanteellisena paikkana tehtaalle. Omaa väkeä talossa on 64, mutta kiireaikoina ruuhkaa on purkamassa 5-15 vuokratyömiestä, joiden saanti ei pääkaupunkiseudulla ole ongelma. Vastaavaa joustomahdollisuutta ei esimerkiksi Vuokatissa ole. Lisäksi erikoistuminen pieniin ja keskisuuriin sarjoihin on taannut sen, ettei työ ole karannut halvempien kustannusten perässä Aasiaan.
Hintakilpailu on kuitenkin tosiasia, jonka kanssa myös Incapin on elettävä. Tähän yhtiö on vastannut laajentamalla Viron Kuresaaressa sijaitsevaa elektroniikkatehdastaan.
Kun Kuresaari panostaa volyymiin, Vuokatin elektroniikkatehtaalla ajetaan sisään uusia tuotteita. Ohutlevypuolella Helsingin tehdas on erikoistunut prototyyppivalmistukseen, Vaasa taas on keskittynyt suurempiin kokonaisuuksiin ja moottorikomponentteihin.
Väestön ikääntyessä terveyteen ja hyvinvointiin panostaminen voi osoittautua viisaaksi vedoksi, varsinkin, kun perinteinen volyymituotanto siirtyy yhä enenevässä määrin halvempien kustannusten perässä kehittyville markkinoille. Erikoistuminen, kulukuri ja selvät roolijaot tuotantoyksiköiden välillä ovat haasteita, joista Incap on päättänyt selvitä. ”
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Suomi ei elä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla
14.3.2007 11.55 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Matkailu, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Media, Virkamiehet
Kommentteja tämänpäiväiseen Kauppalehden kyselyyn pohjautuvaan artikkeliin ja vähän ehkä muihinkin.
Voin hyvin myöntää täydellisen tietämättömyyteni korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu ja ammattikoulupolitiikasta. En ole niihin halunnut tikullakaan aiemmin koskea. Niin täysin maailmaa vieroksuva, rakenneteoreettinen ja pitkään yhden puolueen sisäänlämpiävä seurakunta se on mielestäni ollut. Mutta kohta aletaan olla työnpuutteen ja käytettävissä olevien rahojen niukkuudesta johtuen perimmäisten kysymysten äärellä. (Vaikka nyt menee kovaa.) Haluaisin heittää muutaman teesin, väitteen ja ehdotuksen:
Suomi ei elä vain tiedolla ja osaamisella. Tarvitaan työtä ja tekemistä.
Laatua opiskelijoihin ja opetukseen. Korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää on laskettava.
Korkeakoulutuksen mahdollistaminen likellekään puolelle väestöstä on varojemme tuhlausta.
Valintatalon kassa ei tarvitse maisteritutkintoa. Tohtorista ei välttämättä ole putkimieheksi. Koulutukset , koulutustasot ja työtehtävät eivät kohtaa.
Ammattikoulutuksen laatua on nostettava tasolle, joka kiinnostaa opiskelemaan ja auttaa osaamaan. Opetusta kehitettävä tekemisen osaamisen eli oppisopimuksen suuntaan.
Vielä vähemmän lupaan tietää julkishallinnosta. Viimeistään tämän sektorin tsaristisen alentuvuuden, erottamattomuuden perinteen ja palkkapolitiikan niukkuus ovat johtaneet valitettavan usein kyvyttömyystiivistymiin ja roolinsa unohtamiseen. Kuka on ja keitä varten? Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:
Julkishallinnon keskeisin ongelma on siinä itsessään vallitseva yhteisökulttuuri.
Virkamiesten poliittiset kytkennät purettava.
Julkishallinnon tulee keskittyä säätämään ja valvomaan.
Aina kun mahdollista tuottaminen on jätettävä yksityiselle sektorille. Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen.
Kunnan työntekijöiltä evättävä oikeus toimia luottamushenkilöinä kunnan luottamuselimissä.
Sellaisen tuotannon synnyttämiseen, kehittämiseen ja tukemiseen joka pystyy tavalla tai toisella tuomaan maahan rahaa myös globaalissa, liberaalin markkinatalouden leimaamassa maailmassa kannattaa paneutua. Ei Suomi myöskään elä pelkällä elämysmatkailulla tai hyvinvointipalveluilla. Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:
Oman yrityksen aloittamiskynnystä alennettava edelleen. Yrittäjän työttömyystukea kehitettävä. Riskirahoitusta kehitettävä entistäkin yrittäjäystävällisempään suuntaan.
Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen. Mahdollisuudet voittaa luotava kaiken kokoisille yrityksille.
Yritysten tuotekehitykseen ja kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen lisää panosta.
No ei tässä koko päivää jaksa kirjoittaa. Aurinkokin paistaa.
PS.
Kuinka monta vastausta saatiin, tai kyselyä tehtiin?
Pysyvä linkki | 7 kommenttia »
Suomessa ei keskustella, Suomessa jurnutetaan
13.3.2007 20.39 | hakki47 | Hyvinvointi
Kirjoittaako nimellä tai nimimerkillä kirjoitti Ruohonjuurelta uusi blogaaja KL/Presso-universumissa muutama päivä sitten. Vastasin:
Itselleni pääasia kai on se, onko minulla jotain sellaista sanottavaa, jonka näkyville panosta saan itse jotain? Minulle blogaamisessa kyseessä on useimmiten oman ajattelun täsmentäminen, näkyvästi ajatteleminen. Haluaisin samalla käydä asiasta pikaista, mutta perusteltua keskustelua henkilöiden kanssa, joilla siihen on halua. Heidän asiantuntemuksestaan ao. asian tai muunkaan osalta minulla ei välttämättä ole mitään tietoa. Eipä heillä minunkaan. Mutta uskoisin uusien näkemysten kehittävän omia mielipiteitäni. Ja minähän mielipiteistäni vastaan.
Siksi valitsin KL/Presson kokeiluni blogisfääriksi. Uskon, että sillä on ajatteleva lukijakunta. Mutta samalla se on syy siihen miksi kirjoitan mieluummin nimimerkillä. En ole kiinnostunut siitä, että “joka jannu torilla” tietäisi miten minä yksittäisistä asioista ajattelen.
Vaan eipä tällä välineellä, ainakaan tässä osoitteessa, helposti keskustelua tunnu syntyvän. Syntyykö missään muualla?
Pysyvä linkki | 9 kommenttia »
Aamulehden antia
13.3.2007 11.01 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Liikenne, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Media
Mikä herätti aamun Hesarissa.
YMPÄRISTÖFILOSOFIAN HISTORIA – maaäitimyytistä Marxiin, Kari Väyrynen - Aristotele totesi, että ihminen on poliittinen eläin, jolla on järki.
Kommentti: Nykyjärjestelmä ei edellytä sitä. Ja tunteesta on pelkkää haittaa.
FERROSÄHKÖISYYS poikii tuotteita, HS/Aivoituksia, Risto Nieminen/HUT - Ehkäpä jo lähivuosina läppäriin työnnetään teratavun verran tietoa sisältävä, ferrosähköinen muistitikku.
Kommentti: Tässäkö Nokian seuraajaehdokas jo tyrkyllä? Ei siinä vielä kai HKKK:ta eikä TAIK:ia tarvita?
Yksilö herättää TUNTEET KANSANMURHASSA HS/Tiede ja luonto -Joukkotuho on sittenkin nähtävä yhden ihmisen tarinana. Eli enemmän Anne Frankin päiväkirjoja.
Kommentti: Älä anna meidän unohtaa. Ei ole muuta tapaa ennaltaehkäistä.
PÄÄOSA ALKOHOLISTA JUODAAN KESKIOLUENA HS/Lyhyesti Viestintäjohtaja Altia - ”Neljästä eniten myydystä alkoholijuomasta kolmea voi ostaa suoraan elintarvikemyymälästä.”
Kommentti: Alkon kautta tapahtuvalla saatavuuden rajoittamisella ei välttämättä ole minkäänlaista vaikutusta alkoholiongelmien kehittymiseen. Se on lähinnä kansanedustajien hurskastelua.
SAAVUTETTU TAITOTASO EI NÄY oppilaan päättöarvosanassa HS/Mielipide Olavi Nakari
Kommentti: Ei kai päättötodistuksen arvosana määräydy koko yläasteen kehittymisen mukaisesti? Kai se kuvaa lopputasoa? Ajatelkaapa seurauksia työhönsijoittumisen ja jatko-opiskelun osalta. Tietävätkö valitsijat?
Helsingin TALOUSKASVUN HYÖTY VALUU MUUALLE HS/Kaupunki. - Helsingin heikon verokehityksen syynä työpaikkojen väheneminen.
Kommentti: On ajat muuttuneet. Viimeistään 60-luvulta yritettiin Helsingissä aktiivisesti päästä savupiipputeollisuudesta. Sitten valmistava teollisuus sai saman kohtalon. Sitten taisi osa IT:stä ja iso osa kansainvälisistä ja pääkonttoreista lähteä Espooseen kai tilan ja tonttien perässä. Kohta on pääkaupunki-imagokin loppuun kaluttu. Kannattaisiko pyytää joku takaisin?
ANNA ÄÄNESI KUULUA
Ehdotan ensi sijassa kai kehitysvammaisille ja ulkomaalaistaustaisille laadittua Selkokielen opasta jaettaisi poliitikoille yleensä ja pakollisena ennen kaikkea kansanedustajaehdokkaille. Ohjeiden mukaan toimien et ehkä kuulosta niin fiksulle. Mutta kuulijat todennäköisesti ymmärtävät mitä tarkoitat. Tarkemmin ajatellen, ei ehkä sittenkään ole kannaltasi välttämättä hyvä ajatus.
Pysyvä linkki | Kommentoi »
Hurskas petos
12.3.2007 19.02 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Nimimerkki Kassara, Itä-Häme lehdessä on kiinnittänyt huomioni. Minulla ei ole harmaintakaan aavistusta henkilöstä, ja miksi pitäisikään. Havaitsen kuitenkin usein ajattelevani samoilla tavoilla. Sääli, että hänkin ilmeisesti osaa parhaimmillaan osoittaa ongelmia ja yhteiskunnan kipukohteita, mutta ei saa niihin ratkaisuja aikaiseksi. Nämä seuraavat otteet kirjoituksesta ”Kenen etu on hurskas petos?” eivät ole ainakaan nykypäivään mennessä olleet edes ratkaistavissa. (Valinnat minun. Kommentteja välissä. Sikäli kun haluat tutustua kirjoituksiin kokonaisuudessaan, uskoisin niiden löytyvän ao. lehden nettisivuilta)
”Nykyinen tietoa salaavien ja todellisuutta vääristävien ilmaisujen käyttö tuo mieleeni entisajan teologien käsitykset ”hurskaasta petoksesta”. … Keskiajalla totuuden vääristeleminen sallittiin kun se hyödytti kirkkoa.” Sanoisin, että nykyään vääristeleminen sallitaan kun se hyödyttää omaa puoluetta.
”Aina kun rakennetta tehostetaan, karsitaan palveluja. Mitä vähemmän on palveluita ja palvelupisteitä sitä pienemmät menot ovat järjestävällä organisaatiolla. Mitä kauempana palvelut ovat käyttäjistä sitä enemmän aikaa häneltä kuluu palvelun saamiseen, tämä aika ei ole palvelun tarjoajan kustannus.
Kenen kannalta palvelua on tehostettu? Onko uudistamistoimenpiteiden kustannuslaskenta tarkoituksellisesti liian kapea? Kun kustannusvaikutusten arvaukset muutetaan euroiksi, muuttuvat ne totuudeksi. Voi vain kysyä kenen totuudeksi? Kenen etu on hurskas petos?
Yhteiskuntahan olemme me, tai ainakin meidän pitäisi olla.”
Niinhän meidän pitäisi olla. Mutta emme me ole. Yhteiskunta ovat ns. päätöksentekijät. Me muut olemme mittatappioita, vaalikarjaa, rupusakkia, välttämätön paha, äänestäjiä jotka kutsutaan punaisen viivan vetoon kerran neljässä vuodessa. Niin kuin silläkään mitään merkitystä olisi. Mutta olemmepa sitten hiljaa. Olemmehan saaneet vaikuttaa.
Milloinkohan pääsemme autokratia-alamaisuudestamme?
Pysyvä linkki | Kommentoi »
VTT:n Kiinailmiö?
12.3.2007 11.33 | hakki47 | Digi, Raha & valta, Työelämä, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä
“Pääjohtaja Erkki KM Leppävuori pelkää, että VTT:tä uhkaa sama kohtalo kuin Perlosta, joka lopettaa tuotantonsa Suomen-tehtaillaan. Leppävuoren mukaan Nokia-klusterin tuotekehityksen nopea alasajo merkitsisi laajamittaisia irtisanomisia VTT:ssä. Tutkimuslaitos työllistää nyt 2 800 ihmistä, joista 1 700 on tutkijoita. Ylivoimaisesti suurin rahantuoja on julkista tutkimusrahaa hallinnoiva strateginen tutkimus, joka toi viime vuonna 143 miljoonaa euroa. Tulos oli 3,5 miljoonaa euroa tappiolla.”
Paasikivi kai aikoinaan totesi, että Venäjän kauppa ei Suomessa koskaan saa ylittää 20 % ulkomaankaupan kokonaisuudesta. VTT ei ole ulkomaankauppaa eikä kai edes juurikaan harrasta Venäjänkauppaa. Tuo 20 % sääntö on kyllä muutenkin käyttökelpoinen tilanteessa jossa rahoitusta tulee eri sektoreilta. Minkään rahoittajan osuus ei saisi tuota 20 % ylittää, ihan organisaation ja sen jatkuvuuden vuoksi.
Näin sivusta on helppo viisastella. Se ei ole tässä tarkoitus. Haluaisin, ihan yleisemminkin tuoda keskusteluun ehkä mukavuudenhalumme helposti aiheuttavan tapamme panna liian iso osa munista yhteen koriin. Ja tästä huolimatta kannatan fokusointia. Kestävän kehityksen takaaman tasapainon löytäminen fokusoinnin ja hajauttamisen osalta onkin sitä vaikeinta.
Mutta pitääkö heti uhata yt-neuvotteluilla ja irtisanomisilla? Tuskin tutkimisen tarve Suomesta loppuun? Siitähän tässä uutisessa kai kuitenkin perimmäisesti on kyse? Tuskin ajatuksena on siirtää VTT:tä Kiinaan?
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Näyttäkää niille, tahtokaa!
9.3.2007 20.54 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous, Media
Kauppalehti/Presson Blogi on ainoa lukijalähtöinen, Suomessa arvostetun median Blogisto. Voisin kuvitella, että kannattaisi keskittyä kehittämään nykyistä hyvää lähtökohtaa ja nopeasti. On ainakin 4 keskeistä kehityskohdetta, jotka KL/P joko tekee, tai itkee ja tekee. Uskoisin, että noudattamalla ensimmäistä vaihtoehtoa tekisitte Suomelle, KL/P:lle ja suomalaiselle yritys- ja talouselämän asiantuntijain vuorovaikutukselle suuren palveluksen varsinkin nyt, kun suuret ikäluokat ovat tyrkyllä golf-kentille. Samalla hyötyisi myös suomalainen talousjournalismi. Tavoitteena voi aivan hyvin olla KANAVA-lehden tasoinen (Sorry, mutta se vain tuli mieleen.), asiantuntijuuteen pohjautuva, nopea, “reaaliaikainen” talouselämän vuorovaikutus- ja kehittämisforum.
1.Tarjoatte uskottavan (ja itseänne tyydyttävän) toimituksellisen hyväksynnän. (Suodatus)
2.Mahdollistatte artikkelin kirjoittajasta riippumattoman ja nykyistä nopeamman kommenttien julkipanemisen.
3.Markkinoitte sitä voimakkaasti yritysten johto- ja asiantuntija ”porukalle”.
4.Mahdollistatte WordPressin koko työvälinevalikoiman käytön.
Jopa näin pienessä markkinassa, joku ottaa tämän hoitaakseen jossain vaiheessa joka tapauksessa. Markkina on pieni. KL/Presson jos kenkään pitäisi tietää miten pitkään etumatkasta voi nauttia.
Suomi tarvitsee esikuvia, edelleen.
Latelle terkkuja.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Esikunta ensin ja sitten kaikki muu
9.3.2007 10.06 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous
Talouselämä-lehdessä tänään Pekka Seppänen kirjoittaa jälleen upean kolumnin aiheena Elämä ei ole liiketoimintaa. Siihen ja sen herättämiin ajatuksiin tulen taatusti palaamaan vielä.
Tässä vaiheessa vain pieni yksityiskohta.
”Kaikki se, mitä yrityksissä tehdään, ei ole edes yritystoiminnan kannalta mielekästä, saati voittoa tuottavaa. Yrityksissä on keskusjohto ja esikunta, joka yrittää tehdä itsestään tärkeän. Esikunta työllistää itsensä tekemällä muutoksia muutosten vuoksi. Esikuntaväki vaatii, että sille raportoidaan. Miksei ole toisinpäin? Miksei esikunnan päinvastoin pidä raportoida etulinjaan ja kertoa, mitä on saanut muiden hyväksi aikaan? ”
Niinpä. Miksi ei? Jouduin pähkäilemään tämänkin asian kimpussa 80-luvun alussa. Yritimme muutosta mutta koskaan en saanut selvitettyä onnistuiko, koska siirryin uusiin haasteisiin. Eräs asia kuitenkin jäi mieleeni. Liiketoimintajohtajan ja esikuntajohtajan ”menestyksellisyyden” mittaamisen ero, ainakin silloin.
Liiketoimintajohtajan menestys perustuu hänen kykyynsä tuoda taloon rahaa.
Esikuntajohtajan menestys arvioidaan sen mukaan, kuinka paljon hän saa käytettäväkseen.
Se yhteismitallistamisen ja mittaamisen ongelmista.
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Sota terrorismia vastaan
8.3.2007 21.44 | hakki47 | Koti, Raha & valta, Politiikka, Talous
Muistatko vielä aikaa ennen 911? ……?
Terrorismia on ollut maailman sivu. Ja sitä tulee aina olemaan. Inhottava harraste, mutta terroristin itsensä mielestä korkeampaan, kaiken oikeuttavaan tavoitteeseen pyrkimistä. Sitä ei koskaan kitketä niin kauan kun ihmisiä maapallolla tai vastaavassa paikassa on. Jopa Suomessa oltiin sitä mieltä ennen 911. Ja vahvasti. Ei olla enää.
Lähimmäisestään ei saa antaa väärää todistusta, sanotaan sanassa. George W. on mielestäni kliininen tapaus. Onneksi USA:n osalta voi luottaa siihen, että hän ei jatka. Seuraava voi olla vielä suurempi seko, mutta tuskin. Ja jos sattuu olemaan, niin on sitä ainakin jollain toisella tavalla.
Terrorismin vastaisella sodalla ei ole minkäänlaista oikeudenmukaista perustetta. Kuitenkin se on ilmeisesti pitkälti pitänyt yllä maailman taloudellista noususuhdannetta. Ehkä siinä on myös ison KUPLAn puhkeamisen siemen?
Kumpaa minun pitäisi toivoa?
Pysyvä linkki | 1 kommentti »
Tulosvastuuta demokratiaan - ehdotus perustuslain muuttamiseksi
8.3.2007 10.16 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Politiikka
Kun kansalaiset on nyt totutettu tulosvastuuseen ja globalisaation, optioihin ja Kiina – ilmiöön, ehdotan tulosvastuuta demokratiaan - puolueille ja kansanedustajille.
Ehdotus pähkinänkuoressa:
Valtion perustama rahasto, johon lahjoitetut varat ovat lahjoittajilleen täysimääräisesti verovähennyskelpoisia. Niitä jaetaan kerran vuodessa, edellisten eduskuntavaalien paikkajaon mukaisesti puolueille tai mahdollisille yksittäisille kansanedustajille toimintatukena.
Taustaksi:
Aina kun on vaalit, sekä puolueet että ehdokkaat itkevät äänestysprosentin perään. Puolueet ovat rahoituksensa kanssa aina kiikun kaakun ja aika usein, ehkei konkurssissa, mutta likellä. (Näin ainakin joskus oli.) Vaalikeskustelua käydään täysin epäoleellisista asioista (vain niin kauan kun menee hyvin, sen jälkeen ei enää jutella). Ehkä suurin tunneryöppy aiheesta Puoluetuki on nykyään saatu voitettua. Mutta demokratiasta kannattaa maksaa ja demokratiasta, jossa valta ja vastuu kohtaavat kannattaa maksaa enemmän. Mutta eihän sekään voi olla Pajatso, automaatti jossa jollakin porukalla on Taivaan Valtakunnan Avaimet? Tai sellaiseksi koettu?
Kansanedustajat päättävät nykyään puoluerahoituksen. Esteellisiä koko porukka. (En puhu palkasta ja myönnän, että työmies on palkkansa ansainnut. Sitä paitsi, sen kai nykyään”ehdottavat ulkopuoliset”?) Mutta mistä muut kuin konkarit ja puolueen sisäpiiri tietävät mistä ”narusta vetää” kun rahaa tarvitaan? Näin ollen valta eduskunnassa on siirtynyt puoluetoimistolle/sisäpiirille. Heillä on käytännössä valta mutta ei käytännössä vastuuta. Puolueita ei kai edelleenkään mainita perustuslaissa?
Vaikea kai tätä järjestelyä on paljon muutenkaan ollut rakentaa, jos jonkun on joka tapauksessa päätettävä valtion rahojen, eli meidän veroeurojen, käytöstä? Ja aina ne päätetyt rahat ovat sittenkin liian pieniä puolueiden mielestä ja ”sikamaisia” kriittisten äänestäjien mielestä. Se syö jatkuvasti luottamusta, uskottavuutta ja aktiivisuutta - demokratiaan.
Miksei rakenneta tulospalkkausjärjestelmää? Demokratiasta kannattaa maksaa.
Miksi tuen täytyy tulla verorahoista? Miksi eivät rahoittajina voisi olla ne, jotka rahaa tekevät: äänestäjät ja yritykset? Ne joiden etu parlamentaarinen demokratia loppujen lopuksi on?
Rahaa todennäköisesti kertyisi enemmänkin kuin mihin nykyisellä ”piilorahoittamisella” päästään. No pain, no gain. Uskaltaako edes joku ottaa haasteen vastaan?
Ehdotuksen yksityisempiä kohtia:
1.Suomen Valtio perustaa erillisellä lailla 100 - vuotiaan Suomen Parlamentaarisen Demokratian Tuki – rahaston, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää Suomen parlamentaarista demokratiaa.
2.Rahaston neljänä vuonna kumuloituneet varat jaetaan vuosittain, viimeksi toimitettujen eduskuntavaalien paikkajaon mukaisesti, joko puolueille tai puolueisiin kuulumattomien osalta yksittäiselle kansanedustajalle.
3.Rahastoon saavat lahjoituksia antaa sekä yhteisöt että yksityiset, suomalaiset ja ulkolaiset -rajattomasti.
4.Rahastoon annettavat lahjoitukset ovat antajilleen täysin verovähennyskelpoisia.
5.Yksityisen kansanedustajaehdokkaan rahoitus on sallittu nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Ehdokas ja/tai hänen tukiryhmänsä on kirjanpitovelvollinen. Kansanedustajaksi valitun on toimitettava yhteenveto kampanjarahoituksesta viimeistään 1 kk:n kuluttua valituksi tulemisestaan rahastolle. Mukaan on liitettävä vähintään tutkinnon suorittaneen HTM- tilintarkastajan lausunto. Yhteenvedot ovat julkisia. Yhteenvedon toimittamatta jättäminen tai riittämättömänä toimittaminen on sanktioitu edustajapaikan menettämisellä ja erikseen määritellyllä sakolla ja/tai vankeudella.
6.Kaikki muu yhden tai useamman poliittisen puolueen tai toimivan kansanedustajan suora tai välillinen rahoittaminen on kielletty ja sanktioitu erikseen määritellyllä sakolla. (ml. lehdistötuet, järjestötuet, opistot, kuntoutukset, hyväntekeväisyys…jne. )
7.Kaikki kansanedustajien päätöksentekoa rajoittavat tai muulla tavalla hänen itsenäistä päätöksentekoa sitovat sopimukset ovat lain mukaan mitättömiä.
8.Rahastoa johtaa johtoryhmä, jonka puheenjohtajana toimii korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Hallintokustannuksista vastaa Suomen valtio.
9.Laki tulee täysimääräisesti voimaan vuonna 2017. Rahaston kartuttaminen aloitetaan vuonna 2010. Ensimmäinen tuki maksetaan 2017, jolloin maksetaan 1/7 osa kertyneitä varoista.
Tämä toimii. Pitäisi toimia paremmin kuin nykyversio. Pitäisi saavuttaa kaikki edellisessä blogissa julkistamani kriteerit. Varmasti fiilausta riittää mutta sitä vartenhan meillä on eduskunnassa valiokuntia ja kansanedustajia.
Kannattaisiko laittaa mietintämyssyyn? Mitkä olisivat järjestelmän haittavaikutukset?
????
PS. Kaunista naisten päivää, … tytöt.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Ehdotus perustuslain muuttamiseksi
7.3.2007 15.55 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka
Vaalikampanjan 2007 käännyttyä mutapainivaiheeseen tulen huomenna 08.03.2007, naisten päivän kunniaksi, julkaisemaan ehdotuksen perustuslain muuttamiseksi. Ennen Kurosta, SAK:ta, Kataista, mainoksia ja muita, entinen SUOPOn päällikkö ja nykyinen Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen taisi mainita, perustuslain muuttamisen olevan erittäin korkealla tulevan eduskunnan työlistalla. Tosin hän sanoi siitä kai saadakseen roihahtaneen oopperakeskustelun loppumaan, mutta sanottu mikä sanottu.
En tule ehdottamaan presidentin valtaoikeuksien rajoittamista entisestään, koska kuten blogissani 11.02.2007 totesin olen tästä eri mieltä. (Tarpeen tulleen voin palata sitä koskevaan ehdotukseen myöhemmin.) Sen sijaan tulen ehdottamaan puoluerahoituksen kehittämistä ja rahoituspohjan laajentamista pitäen lähtökohtana seuraavia periaatteita:
1.Puolueiden rahoitus on turvattava ja sitä on kasvatettava.
2.Kansanedustajain työn merkitys on korotettava sille kuuluvaan arvoon ja asemaan.
3.Äänestäjien luottamus parlamentaarisen demokratian suomalaiseen toteutukseen on säilytettävä ja, jos mahdollista sitä on edelleen kehitettävä.
4.Äänestysvilkkaus eduskuntavaaleissa on pysyvästi kohotettava yli 83 prosentin.
5.Parlamentaarisen demokratian keskeisin elementti, tulosvastuu, on saatava toteutumaan.
Sillä, että julkaisen ehdotuksen juuri naistenpäivänä haluan omalta osaltani juhlistaa Euroopan ensimmäisiä äänioikeuden saaneita naisia. Samalla haluan tehdä kansalaisaloitteen tulevalle eduskunnalle.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Let´s limbo some more!
7.3.2007 7.49 | hakki47 | Uutiset, Media, Farssi
“Pyydetäänkö anteeksi vai heitetäänkö lisää vettä myllyyn, mutta vain eri tavalla?” Kirjoitti Janne eilen kirjoituksessaan SAK:n peruutetut vaalimainokset. Jo eilenhän se sitten nähtiin. Kaikkeen ne (tarkoitan poliitikkoja yleensä) ovat valmiita tarttumaan. Voi tietysti esittää kysymyksen miksi juuri nyt Ajankohtainen 2 haluaa julkituoda Kataisen Häiriön julkisuuskuvassa viime vuosituhannelta. Ja onko siitä tehty päätös jo paljonkin ennen SAK:n mainoksen ensireaktiota? Mutta sillä tuskin on merkitystä. Ei liene enää kauhean epäluuloista epäillä poliittisten kilpailijoiden huumanneen x-säteillä Sasin juuri ratkaisevalla hetkellä? Kaipa se Vanhanenkin oli tilannut Kurosen kirjan kannet? Tämäkö sirkus pitäisi ottaa vakavasti,vai?
Ja jatkaakseni tuon vanhan iskelmän sanoja:
How low can you go!
PS. Ohjelman nimi voi olla ennemminkin Pikku Kakkonen.
Pysyvä linkki | Kommentoi »
Suomi ilman Nokiaa -osa 2
6.3.2007 11.24 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Media, Virkamiehet
Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.
Meidän ns. päättäjiin on iskostunut voimakas usko itseensä ja oman päätöksenteon voimaan. Kykyyn itse päättää tulevaisuudesta. Porukka päättää. Ajatuskulkuna - kun laitan 1 mrd€ tuon alan koulutukseen ja tutkimukseen, kansantaloudelle tulos on xyz mrd€. Halutaan huippuyliopistoja ja osaamiskeskuksia. Mille aloille? Keille opiskelijoille? Mitä tutkimaan? Mitä oppimaan? Koko Huippuyliopistohanke (HKKK:n, TAIKin ja TKK:n yhdistäminen) on ennemminkin ilmaus tavallistakin kalliinpaa ammattikorkeakouluajattelua kuin tiedeyliopiston kehittämistä. Nykymääritelmän mukaiseen ammattikorkeaan se ehkä hyvin sopisikin? Varmaan sinne vielä rahaa mahtuu? Vaikka koulutukseen uhratun euron rajahyöty on todettu Euroopan pienimmäksi/yhdeksi pienimmistä(?).
Ja kuitenkin tuntuu, että realiteetit unohtuvat. Kuinka monta maailmanluokan innovaatiota Suomi (tai Suomessa tai suomalaiset Suomessa) on tähän mennessä kehittänyt ja itsensä sillä elättäneet? Kauanko Nokian syntyminen kesti? Kuinka monta yritystä ja niiden osaamisen se aikojen kuluessa osti? Ei Nokia perustutkimuksella, ei edes soveltavalla tutkimuksella menestynyt. Tuurilla, vaihtoehdottomalla pakolla selviytyä, historiallisella hetkellä, dreamteamilla(?) ja kokemuksilla aiemmista epäonnistuneista yrityksistä se selvisi, sattumalta. (Enkä edes yritä tällä asettaa silloisen johdon osaamista kyseenalaiseksi.) Valitse siinä sitten seuraava toimiala, virkamies.
Mihin pitäisi satsata? Onko meidän panostettava perustutkimukseen vai soveltavaan tutkimukseen? Vai riittäisikö vain agressiivinen tuotekehitys tai vaikka pelkkä dynaaminen liiketoimintaosaaminen? Kuka sen kertoisi? Virkamieskö? Jos rahaa edellä mainittuihin hankkeisiin ryhdytään jakamaan, ottajia taatusti riittää. Mutta voisi olla hyvä joskus edes vilkaista menneisyyteen. Mitä olemme saaneet aikaan aiemmilla tempuillamme joihin rahaamme on kaadettu rekkatolkulla – ESR-rahoilla, työttömyyskoulutuksella, osaamiskeskuksilla, ammattikorkeakouluilla, teknoinvestoinnin tuilla, biotekniikkapanostuksilla….. (Vain EU aikaa muistellessani.)
Emmekö jo vähitellen voisi hyväksyä, että virkamies, ei edes poliitikko, aina tiedä parhaiten mihin kannattaa sijoittaa ja mihin ei? Kun hänet päästetään päättämään seuraukset ovat tuhoisat. Hän kun ei joudu vastuuseen virhepäätöksistä, ellei ole tehnyt virkavirhettä. Ja virheen välttäminen on aika monen virkamiehen raison d´etre. Mutta nykymaailmassa ainoa tapa välttää virheitä on olla tekemättä mitään. Koko koulujärjestelmä, työelämämme jopa lainsäädäntömmekin pohjaa virheitä välttävään, tasapäiseen ihmiskäsitykseen. Ei sitä painolastia hetkessä muuteta.
En kyllä minäkään väitä tietäväni mihin kannattaisi panostaa. Ainoa ajatukseni olisi: Mahdollisimman moneen ja erilaiseen uuteen ideaan ja mitä erilaisemmilla aloilla. Ideoihin, joita veisivät eteenpäin idean kehittäneet ihmiset täynnä uskallusta, osaamista jollain alueella, erilaisuutta, uskoa oman vision oikeellisuuteen, auktoriteettien kumartamattomuutta, sitkeyttä,tekemisen, jopa näyttämisen raivoa. Varmaan rahaakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea tarvitaan kaikkea muuta. F-Securen Siilasmaan Enkelisijoittajat – rahaa, osaamista, omaa intressiä ja vastuuta voisi olla hyvä lähtökohta. Osaajiahan on olemassa. Jopa sellaisia, jotka ihan vain piruuttaan voisivat haluta panostaa Suomeen. Heitä on kyllä tyrkyllä golfkentille liiankin kanssa, suurten ikäluokkien nyt poistuessa. Eivät toivottavasti kaikki mahdu.
Miksi on niin vaikeaa hyväksyä yksinkertainen ajatus. Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa? Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan. Nyky-yhteiskunnassa ei pääsääntöisesti enää ole varaa siihen, että julkinen valta tuottaa. Jousto, myös joustomahdollisuus puuttuvat. Jos se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä? Keskittyisivät siihen rooteliin mitä varten ovat olemassa.
Luovuus ei viihdy tasapäisyydessä.
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
Idealismin hinta
5.3.2007 17.23 | hakki47 | Raha & valta, Rakkaus, Virkamiehet
Vai oliko se Suomikuvan hinta?
Jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen päästiin liittymään. Valtiot, jotka varastoivat noin 90% ao.miinoista jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle. Presidentti Halonen taisteli leijonan lailla sen puolesta mihin ilmeisesti itse uskoi. Hyvä niin.
Rypälepommien rakettijärjestelmä (joka hankittiin käytettynä Hollannista(?)) maksoi kuulemma 64 M€. Ammuksia ei liene vielä, päätellen Kaskealan lausunnosta 5.3. uuden Maanpuolustuskurssin avajaisissa. Tuskin ne hintaan sisältyvät, tykistön kuorma-ammukset ja Hornettien vastaavat.
Kun miinat olivat puhdas puolustusase, me olemme nyt hankkineet puolustusase-järjestelmän, jonka kantama ylittää 300 kilometriä paitsi tykistön osalta, jonka kantama on noin 40 km. Kantamansa vuoksi niillä on myös hyökkäyksellinen vivahde.
Kasvoikohan turvallisuus? Kirkastuiko Suomikuva? Aikuisten lelut ovat ainakin kalliita.
Paistakoon aurinko aina.
PS.
Nyt iltauutisten innoittamana: Pyrkiikö Kaskeala ennalta ehkäisemään presidentin uudet egotripit?
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Suomi ilman Nokiaa - osa 1
5.3.2007 9.36 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Meillä ihmisillä lienee taipumuksena ensin huolehtia jälkeläisemme ja omasta toimeentulostamme ja sen jälkeen ryhmämme jatkuvuudesta, turvallisuudestamme. Ensimmäisen katsomme kai usein osaavamme hoitaa itse, varsinkin lyhyellä aikavälillä. Maailman ikävyyksien vuoksi tarvitsemme usein muita avuksemme hoitaaksemme toisen, erityisesti pidemmällä aikavälillä. Ja siinä lienevät kapitalismin ja sosialismin keskeisimmät lähtökohdat. Kannattaako niistä nyt näin kaameasti meuhkata? Edes joka 4. vuosi?
Samoin, yhteisönä me tarvitsemme sekä niitä, jotka luovat uutta että niitä jotka ylläpitävät olevaa. Latteuksilla ratsastaen; 80 pitää yllä perustaa ja 20 luo uutta. Näiden kahden aivan erilaisen porukan välisestä kamppailusta, ei niinkään kapitalismin ja sosialismin välisestä, on kysymys. Ehkä kamppailukin sanana on kärjistys. Olisi ehkä ”poliittisesti korrektimpaa” puhua ”painotuserosta”. Kuitenkin tilanne Suomessa on se, että ne 80 määräävät mitä niiden 20 pitää tehdä, elää, ajatella… Ja ennen kaikkea mitä he eivät saa tehdä, miten he eivät saa elää, miten eivät saa ajatella… Ja enemmistö päättää, eikö? Tätä on jatkunut jo aika kauan. Kuinka kauan voimme itsellisenä yhteisönä elää pelkällä olevan ylläpidolla?
Viikon aikana useamman vuosikymmenen kehitys yritetään kääntää kertalaakista. Huippuyliopisto Helsinkiin ja Osaamiskeskusverkosto (ties kuinka mones?) koko maahan. Median mukaan hintalappu noin 1 Mrd€ per vuosi. Kiva kun rahaa riittää. Onko siinä mitään tolkkua, varsinkin kun niitä ajavat tunnetut luovuusexpertit ja tiedegurut Raimot Sailas ja Väyrynen? Ja onko siinä yleensäkään minkään valtakunnan tolkkua?
Pikkuisen huolettaa kun luovuuden ja innovoinnin suurimmat äänitorvet ovat byrokratian tyyppiesimerkkejä. Muistuupa mieleeni Edward de Bono Luovuudesta vuonna 1979 Saint Tropezissä, Ranskassa: ”Lukumäärä tuo laatua, byrokratia sen tappaa.” Kun Huippuyliopisto(j)a ja Osaamiskeskusstrategiaa ajavat hallintobyrokraatit, kannattaisi ainakin olla tarkkana jos omaa kukkaroaan pitäisi raottaa. Ja sitähän he kumpikin odottavat.
Mehän olemme tällä hetkellä äärimmäisen huolissamme tulevaisuudesta lähinnä kahdesta syystä: Globalisaatio vie kaikki työpaikat ja Nokia ei ehkä sittenkään ole Sampona ikuinen, ainakaan Suomelle.
Hoidetaan tämä ensimmäinen pohde, Globalisaatio vie työpaikat. Ei vie. Tällainen tontti ei jää tyhjäksi. Eikä tänne, venäläisiä lukuun ottamatta, ole kyllä kauhiasti tulijoita viime aikoinakaan ollut. Mutta jollain kai täällä olevan väen on elettävä. Näillä leveysasteilla kun on tehtävä töitä jotta eläisi. Se onko työpaikkoja nykyväestöön nähden enemmän tai vähemmän riippuu kai meistä itsestämme. Mutta valitettavasti, jos nykymerkit paikkansa pitävät, tuskin me tätä porukkaa voimme elättää pelkästään ylläpitämällä olevaa.
Ikuinen Nokia. Yritys, jonka omistavat ei-suomalaiset, jota vielä tällä hetkellä suurelta osalta johtavat suomalaiset ja joka toimii äärimmäisen kilpailuilla maailmanmarkkinoilla, ei voi säilyä Suomessa ikuisesti. Jos esimerkiksi markkinat ovat Aasiassa, hinnaltaan kilpailukykyinen työvoima on Aasiassa ja suunnittelun edellyttämä kilpailukykyinen insinööriosaaminen Aasiassa, eikä tuotantokaan ole pääomaintensiivinen, niin haluaisinpa tavata sen yritysjohdon joka pitää yrityksen kotipaikan Suomessa tästä ikuisuuteen. Miksi pitäisi?
Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.
Jatkuu seuraavassa numerossa.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Julkisen vallan rooli
3.3.2007 22.25 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Virkamiehet
Miksi on niin vaikeaa hyväksyä yksinkertainen ajatus?
Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa.
Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan.
Nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa.
Kun se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä?
Pysyvä linkki | Kommentoi »
Helmikuu 2007
Kumpujen yöstä, Kalevalanpäivän kunniaksi
28.2.2007 9.37 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous
EVA-raportin innoittamana
Ei Suomen kansantalouden keskeisin ongelma ole korkea kustannustaso, ei markan yliarvostus, ei maatalousteollisuuden tappiollisuus, ei työmarkkinakoneiston lahous eikä politiikan mahous. Keskeisin ongelma on johtamisen ongelma. Suomesta ja suomalaisista yhteisöistä ja yrityksistä puuttuu johto. Oikeammin johtajat.
En ole peräämässä perinteistä, voimakasta johtajaa – en patruunaa, en Kekkosta, en Kennedyä, Churchilliä. Ei Führerkaan onneksi Sven Tuuvan maahan istu. Olen peräämässä johtajaa, joka tekee johtajan työt: johtaa yhteisön ongelmien ratkaisemista, tekee tarvittavat päätökset ja ennakoi toiminnan kriittisimmät riskit, kohdentaen yhteisön voimavarat ennakoimaan ja ehkäisemään tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Ongelma nimittäin on, että näitä töitä ei tee kukaan.
Meillä johtaminen jää muotioikuksi. Piällysmiehet ja muut fiskaalit opettelevat kursseilla ja seminaareilla päivätolkulla erilaisia, kunkin ajan muodissa olevia uusia johtamistapoja. Oli tavoitejohtaminen, tulosjohtaminen, resurssijohtaminen, kriisijohtaminen, patruunajohtaminen, osallistuva johtaminen, laatujohtaminen, strateginen johtaminen, operatiivinen johtaminen, visiointi, palvelujohtaminen. Oli diversifioitumista, jämäkkyyttä, konsensusta ja kansainvälisyyttä.
Tunnollisimmat yrittävät omaksua ja soveltaa. Onneksi koulutuslaitokset ja konsultit tuovat uuden ismin tarjolle, juuri kun edellisen ympärille ei enää uutta koulutusta osata rakentaa.
Milloinkohan oppisimme, että johtaminen ei ole pelkästään matkimista, taulukkolaskentaa ja mantrojen toistoa? Että johtamista on vain kahta tapaa: joko saat aikaan tuloksia asettamalla tavoitteita ja antamalla alaistesi itse ratkaista toimintatavat, tai käskemällä mitä ja miten pitää tehdä? Että vallanhimo elättää vain himoajan? Että johtajat ovat joukkojaan varten, ei päinvastoin? Että johtaminen on työtä siinä kuin ojankaivuukin? Että golftyöläiset harvemmin johtavat yrityksiä?
Jo kauan sitten kapitalismi ja sosialismi kävivät kilpasille. Kumpi voitti? Kumpikin hävisi, ainakin meiltä. 60- ja 70- luvun yleisessä politisoitumisessa ja 80-luvun kasinossa voittaja taisi olla broileri. Ei yksin poliittinen valtapyrkyri. Kahdenkymmenen perheen ja niiden kavereiden otteen kirpoaminen loi maahan kasvottoman omistajuuden. Omistajaa ei ole. Valtaa käyttää ammattijohto, jota ei enää omistaja kontrolloi. Nyt pankki yrittää kontrolloida ja kun ei ymmärrä alan logiikkaa seuraukset pelottavat. Jo vanhan sanonnan mukaan valta korruptoi ja ehdoton valta korruptoi ehdottomasti.
Tuottavuutta on perätty työntekijöiltä ja toimihenkilöiltä. Jopa AY – kartellin johtaja perää tuottavuuden parantamista. Jos jossain tarvittaisi tuottavuuden nostoa niin johtamisessa. Mutta ehkä ensin olisi luotava uskottavuus.
Julkaistu Kauppalehti 27.11.1991
Kun runsaat 15 vuotta sitten kirjoitin tämän artikkelin en arvannut, että siihen joskus vielä – jälleen eduskuntavaalien alla - palaisin. Paljon on muuttunut paljon on ennallaan. Aika oli niin kovasti toinen. Nykyisin markkaa ei ole, maatalousteollisuus on purkautunut, kasvoton omistaja on yhä useammin ulkomailla, pankit ehkä oppivat läksynsä 90-luvulla. Mutta valitettavan paljon on ennallaan. Ja nykyaikana kirjoittaisin, kiinnittäisi paljon enemmän huomiota johtajan vastuuseen.
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Nöyryyttä ja oikeudenmukaisuutta
27.2.2007 13.26 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka
Viikonlopulla kävin taas Heinolassa. Tapani on silloin aina selata, jopa lukea paikallinen lehti Itä-Häme, jota pidän mielenkiintoisena informaatiolähteenä.
Tällä kerralla sattui silmäni erityisesti Sana ajallaan palstaaseen, jossa yllämainitulla otsikolla käsiteltiin eduskuntavaaleja.
Ensimmäinen kriteeri oikealle vallankäytölle on oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus.
Muutaman viikon kuluttua on jälleen valtaa jaossa neljäksi vuodeksi. Demokratiassa äänestäjänä annan valtakirjan sille, jota äänestän. Hän edustaa minua ja muita äänestäjiään, kansaa. Siksi häntä kutsutaan kansanedustajaksi.
Luottamushenkilö on hyvä nimitys, sillä kyse on mitä suurimmassa määrin luottamuksesta. Kansan luottamuksen lisäksi tarvitaan itseluottamusta seistä omien arvojensa ja tärkeiksi näkemiensä päämäärien takana, erityisesti silloin kun ne eivät ole trendikkäitä muotiasioita. Nimittäin aina ja kaikissa ratkaisuissa kansan ääni ei ole paras työkalu, niin tärkeä kuin se onkin.
Vallalla on taipumus helposti vääristyä. Myös vallankäyttäjää uhkaa jatkuvasti turmeltuminen, yhteisen edun unohtaminen ja arjen todellisuudesta vieraantuminen. Siksi tarvitaan vallan kriitikoita ja vallankäytön läpinäkyvyyttä.
Kirkkoisä Augustinus (354-430) näkee valtakuntien käyttövoimana kunnian- ja vallanhalun. Siksi vallankäyttökin muuttuu toisinaan mielivallaksi. Ja siksi valta tarvitsee ainakin kaksi oikaisijaa, korrektiivia, jotka estävät sen vääristymistä.
Ensimmäinen kriteeri oikealle vallankäytölle on oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus. Augustinus saarnasi: “Syntyy köyhä, syntyy rikas, tulevat kadulla toisiaan vastaan, siinä ovat vieretysten. Kummankin on luonut Herra. Rikkaan hän loi auttaakseen köyhää. Köyhän hän loi koettelemaan rikasta.”
Toinen vallankäytön kriteeri Augustinuksella on nöyryys. Hänen mukaansa maallista valtaa on mahdollista käyttää oikein, ylpeyteen sortumatta, mikäli muistaa oman haurautensa. Nöyryys syntyy siitä tiedosta, että jokainen on katoava ja kuolevainen. Viimeistään kuoleman edessä kaikki valta riisutaan ja valtasuhteet lakkaavat olemasta. Nöyryys pitää asioiden mittasuhteet oikeina.
Augustinuksen vallan korrektiivit eivät ole menettäneet merkitystään vuosituhansien aikana. Itse asiassa niin eduskuntatyön kuin minkä tahansa luottamustehtävän hoitamisen arvioinnissa ne sopivat välineiksi.
Oikeamielisiä ja oikeudenmukaisia, nöyriä päättäjiä me tarvitsemme eduskuntaan, niin kuin kaikkialle sinne, missä valtaa käytetään.
Seppo Häkkinen
Kirjoittaja on kirkkoneuvos
Hakki:
Onko meiltä täällä pääkaupungissa unohtunut jotain?
Halusin jakaa tämän artikkelin kokonaisuudessaan itseäni laajemmalle lukijakunnalle. Uskon sille olevan tarvetta. Toivottavasti en ole menetellyt väärin.
Itsetilitys elämästäni blogistina
26.2.2007 19.16 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä
Kun aloitin tämän blogaamisen kuukausi sitten päätin samalla yrittää kirjoittaa jutun per päivä. Kuten olet ehkä havainnut, en laadullisia tavoitteita asettanut. Ajattelin, että kuukausi myös on riittävä aika arvioida onko tässä mieltä ja haluaisinko tehdä tätä jatkossakin. Tuomion hetki on tullut.
Syy miksi aloitin oli puhtaaksi viljelty uteliaisuus. Olin lukenut joitakin blogeja; neulontaa, sinkkuelämää, parisuhdedraamaa, päiväkirjaa, työnhakusivustoa, koiranhoitoa ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan. Olin keskustellut muutamien ystävien kanssa, jotka pääasiassa pitivät blogaamista irc:iin verrattavissa olevana, lapsellisuutena vailla vertaa, aikuisen ihmisen ajanhaaskuuna jne. Ainakaan he eivät koskaan….
Aloin miettiä miten aloittaisin? Mitä sillä tekisin? Miten ja minne saisin sen aikaiseksi. Törmäsin WordPressiin ja viimein mutkien kautta Presson blogeihin. Siinä tuntui yhdistyvän 6 asiaa:
respektaabeli väline
helppo aloittaminen
riittävästi ”osallistujia”/lukijoita
mahdollisesti kvalifioitunut lukijakunta
toimituksellinen vastuu poistaa häiriköt
saattaa kirjoittaa nimimerkin suojissa
Mutta mistä kirjoittaa? Mitä sylki suuhun kulloinkin tuo, eli Niitä näitä. Sitten aloitin. Ja loppu on hist…., eli löytyy blogistani. Aika nopeasti havaitsin voivani kommentoida muidenkin kirjoittajien artikkeleita. Yritin käyttää sitä mahdollisuutta maksimissaan. Mutta niissä mahdollisesti jatkuva keskustelu katosi bittiavaruuteen. Sitten ilmaantuivat ehdokkaat blogeineen, enkä löytänyt tapaa, jolla välttäisin niihin kompastumisen.(Kun onneksi vielä saa lukea mitä tahtoo.) Tein aloitteen ja vielä samana päivänä etusivu antoi paremmat mahdollisuudet keskittyä olennaisiin juttuihin. En sen jälkeen ole enää päätäni vaivannut välineen teknisten mahdollisuuksien tutkimisessa. Ajattelin niitä lopuksi tässä kysyä.
Mitä tästä sitten on jäänyt käteen:
Hauskaa, pitää mielenkin virkeänä
Vie varsin paljon aikaa ja vie mennessään
Selkeyttää omia mielipiteitä
Voi kehittää itseään uusilla tiedoilla, näkökulmilla
Voi seurata muiden ja omaakin ajatusprosessia ja sen kehittymistä
Antaa mahdollisuuden vaikuttaa siihen mistä puhutaan
Tulevaisuuden työväline, jolla hienot mahdollisuudet
Mielipiteeni nykyisestä (yllämaintun lisäksi):
Upea kansalaisjournalismin pilootti, ainoa valtalehdistön asiakaslähtöinen blogisto
Liian vähän aktiivisia osallistujia, kriittistä massaa ei ole vielä saavutettu
Liian vähän mielipiteitten vaihtoa, keskustelua ja kehittämistä
Mitä haluaisin kehitettävän:
Hankkia aktiivisin keinoin lisää laadukkaita blogareita nopeasti
Poistaa tai häivyttää pois selvät kokeilut sisällysluettelosta
Parantaa mahdollisuuksia keskustelujen seuraamiseen
Tehdä teknisten lisävälineiden käyttö yhtä helpoksi kuin sivun aloittaminen (blogaajakohtainen statistiikka, mahdollistaa keskusteluvahti haluamaansa blogiin, lista: eniten kommentoidut, hakumahdollisuus jutun otsikon, kirjoittajan nimimerkin, kommenttien määrän jne. mukaan)
Yhteenveto:
Blogaaminen on kivaa ja siinä on tulevaisuutta. Oikea foorumi on tärkeä. Kuin luotu vaikuttamisen uudeksi kanavaksi, ehkä jatkossa KL:n ja Presson resurssiksi. Volyymiä nopeasti lisää.
Lopuksi vielä 10 vuotta bloganneen ”gurun” mielipide osoitteesta
http://blogs.zdnet.com/BTL/?p=4541
Blogging is a democratizing force on a large scale; the tools of production for personal expression are in the hands of the masses…as well as the incumbents who are struggling to figure out how to adapt to and maintain control in the changing media universe.
Within a decade blogging has became mainstream, by virtue of the fact that bloggers are highly influential in forming public opinions, although not necessarily canonical truths. Every entity, from newspapers and political campaigns to corporate executives and PR pros, has adopted blogging as a communications medium, many from a defensive posture. So-called citizen journalists and notions of participatory journalism are reshaping, in fits and starts, how news is gathered and disseminated.
PS: Nopeutin tämän julkaisemista, että saataisi estettyä Pressoblogin mahdollinen lopettaminen. Siinä ei olisi liiketaloudellista järkeä millään aikavälillä.
Kommentteja ja viestejä lähetettäväksi Ari Telanteelle PLEASE
Pysyvä linkki | 7 kommenttia »
Ainoa Oikea Totuus
26.2.2007 9.04 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Liikenne, Matkailu, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous
Rakas suomalainen yhteiskuntamme pystyy kuulemma käsittelemään ja toimimaan aina vain yhden vaihtoehdottoman totuuden mukaisesti. Kun joku vaikuttaja tai vaikuttajain joukko naulaa teesinsä Median portille siitä tulee Ainoa Oikea Totuus (AOT). Esimerkkeinä käyköön Kekkonen, YYA, Suomettumisen pakko, Taistolaisuus, Lamaa edeltäneet kulutusjuhlat, Uusi talous ja lähiajoilta globalisaatio ja NATO jne., jne. Ja niin me tavallisten kansalaisten lammaslauma loikkaamme ajopuulle ja olemme tyytyväisiä kunnes karahka törmää kivikkoon ja pysähtyy. Sitten ihmetellään miksi näin kävi, arvataan tappiot ja valitaan seuraava AOT. Ja taas meitä viedään.
Viime aikojen karahka on globaalisuus ja sen vaikutukset. Syrjäkylät tyhjennetään ensin ihmisestä ja sitten kouluista, taajamat sairaaloista, varuskuntia lakkautetaan, yhteiskunnan ja yritysten toimintoja ulkoistetaan, monopoliyhtiöitten johtajille maksetaan optioita joita perustellaan kansainvälisellä palkkakilpailukyvyllä, rynnäkkökivääreitä tuhotaan 20.000 kappaletta kun varastotila maksaa, HUS miettii kiinteistöjensä myyntiä ja jälleenvuokrausta, merenkulku myydään pois, tuotannolliset yritykset siirtyvät ulkomaille, omistajat lyövät osakkeensa lihoiksi jne. jne. isoja ja pieniä asioita sekaisessa läjässä virran viemänä. Vuosikymmeniä kerättyjä pääomia siirretään yksityisten taskuun ja siirretään kulutukseen ja talteen, ulkomaille. Julkiseen taskuihin saadut kulutukseen ja nollatutkimukseen ja -tukiin. Investoinneiksi Suomeen niistä ei juuri mitään palaudu.
Mistä helvetistä on peräisin sellainen ajatus, että me emme itse voi tehdä mitään tälle kehitykselle?
Eikö tämä nyt ala jo muistuttaa hölmöläisten hommaa tai koiranpennun pelästyttämää kanalaumaa? Emme me voi jäädä paikoillemme ja ripottaa tuhkaa päällemme. Ei Suomi elä pelkällä elämysmatkailulla eikä metsälläkään. Eikä kokonaista valtiota voi ulkoistaa. Täällä on asuttava jatkossakin. Ainakin niitten jotka eivät ole tästäkään aallosta ole hyötyä saaneet. Mutta he saavat kyllä taas syyt niskoilleen ja kaupanpäälliseksi maksaa koko lystin.
Puhkeaako kohta taas yksi AOT-kupla?
Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
Hiekkalaatikolla uusia tuotteita
25.2.2007 9.02 | hakki47 | Digi, Liikenne, Matkailu, Raha & valta, Talous, Media
Jutussaan New and Improved 21.2.2007 blogisti ”Miten asioita tehdään Yritysten kilpailustrategioita arjessa” kiinnitti huomiotani kriteeristöön, jota Intiassa käytetään tuotekehityksen lähtökohtana. Kehitysmenetelmän nimi on ”Sandbox” ja se on julkaistu www.strategy.com , jonka artikkelin linkki löytyy hänen vastauksesta kommenttiini. Kun kauan sitten jouduin näitä asioita työkseni pähkäilemään arvelin, että se saattaisi kiinnostaa muitakin.
The process for designing of breakthrough innovations starts with the identification of the following four conditions, all of which have to be met simultaneously. And all of which are difficult to realize, even when taken one at a time:
1. The innovation must result in a product or service of world-class quality.
2. The innovation must achieve a significant price reduction — at least 90 percent off the cost of a comparable product or service in the West.
3. The innovation must be scalable: It must be able to be produced, marketed, and used in many locales and circumstances.
4. The innovation must be affordable at the bottom of the economic pyramid, reaching people with the lowest levels of income in any given society.
Kehittäjänä on C.K. Prahalad (ckp@umich.edu) is the Paul and Ruth McCracken Distinguished University Professor of Corporate Strategy at the University of Michigan.
Jos Intiassa tuotekehitykseen päätyisivät vain tuotteet, jotka on kehitetty hiekkalaatikon avulla niin Nokiankin polvien olisi syytä tutista. Me tavallisten yritysten tavalliset kuolevaiset voisimme ehkä ottaa opiksi kansallisen kilpailukyvyn parantamiseksi.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Antti Kallionmäki ja Raimo Sailas, tervehdys
23.2.2007 17.30 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä, Virkamiehet
Huomioonne Kun harkitsette Kolmen korkeakoulun yhdistämistä yhdeksi huippuyliopistoksi painopisteenä Innovointi valmistuneen työryhmäraportin pohjalta.
Meillä Suomessa tärkeäkin yhteiskunnallinen keskustelu lopahtaa helposti ennen kuin se on kunnolla edes alkanut. Halusin siksi lähettää teille kummallekin laatimani yhteenvedon Kauppalehden Ilkka Lammen uutisblogista 22.2.2007 otsikolla ”Onko huippuyliopistossa järkeä?” Liitän tähän myös itse toimittamani version sitä kommentoineiden mielestäni tärkeistä viesteistä. (Vastaan luonnollisesti itse tästä leikkaa/liimaa yhteenvedosta. Alkuperäiset löytyvät Kauppalehden Blogissa.)
Positiivista on paljon. Ehdotus ei liene säästötarve- vaan kehittämislähtöinen. Näillä kolmella elementillä voi integroituna osaamisena olla merkittävä, piristävä ruiske elinkeinoelämän tulevaisuudennäkymiin. Elinkeinoelämä sitoutuu toivottavasti entistä tiiviimmin koulutukseen ja ennen kaikkea sen kehittämiseen ja hallintoon.
Meillä yliopistoja ja niiden tehtävää ei mielletä talouden ja yhteiskunnan moottoreiksi. Suomessa ei ole vieläkään riittävän laajaa poliittista ymmärrystä sille, että huomattava panostus lisäys tieteeseen, tutkimukseen ja kehitykseen on Suomen kehityksen oikea tie.
Koko koulutusjärjestelmän pitää tuottaa alusta eli peruskoulusta lähtien riittävä tieto-, sivistys- ja oppimiskykyperusta ja hyvä koulutus kaikilla tasoilla.
Mitä (huippu-)yliopistossa opin saaneilta pitäisi voida edellyttää? Himoa ja kykyä löytää uutta tietoa? Kriittistä ajattelua? Olevan kyseenalaistamista? Vallitsevan totuuden epäilyä? Erilaisuutta? Halua löytää vastauksia tai ratkaisuja ”tieteellisiin” ongelmiin? Valmiutta selvittää jo selvitetyiksi luultuja totuuksia?
Tiede ja tutkimus ei synny käskystä vaan tutkijoiden halusta tutkia ja kehittää jotakin. Yliopistoilla on oma kehityshistoriansa, niitä ei luoda tyhjästä. Maailmanluokan yliopiston perustaminen hallinnollisella päätöksellä on enemmän kuin vaikeaa. Onko suomalainen erityispiirre, että julkinen keskustelu yliopistolaitoksen tulevaisuudesta liikkuu tässä määrin byrokraattisella tasolla? Syvällinen tietämys näyttää olevan keskushallinnolla, joka syöttää vaatimuksensa todellisille toimijoille, siis yliopistoille?
Yliopisto ei ole valmistusyritys, johon suurtuotannon edut sellaisenaan pätevät. Suuruuden skaalaetu ei välttämättä tuota tavoiteltua tasoa. Omalla erityisalallaan yksi maailmanluokan tutkija voi muodostaa huippuyksikön.
Yliopistolaitoksen todellinen ongelma ei ole yksiköiden määrä vaan opetusministeriön määrittämien tavoitteiden ja toisaalta näiden tavoitteiden saavuttamiseen kohdennettujen taloudellisten resurssien täydellinen epäsuhta. Yliopistolaitos pyrkii täyttämään ylhäältä annetut laadullisesti ja määrällisesti epärealistiset maisteri- ja tohtoritavoitteensa rahoituksella, joka on tosiasiallisesti täysin riittämätön tuottamaan maailmanluokan perustutkimusta ja siitä pohjaavaa opetusta. Matalapalkkaisiin pätkätyösuhteisiin perustuva järjestelmä, jota lisäksi leimaa jatkuva epävarmuus tulevasta, on kansallisesti ja kansainvälisesti pitkällä tähtäimellä kilpailukyvytön rekrytoimaan ja tuottamaan huippuluokan osaamista. On oikeastaan suoranainen ihme, että Suomessa ylipäätään tehdään niinkin paljon hyvää tieteellistä tutkimusta kun nyt tehdään ottaen huomioon että monen julkaisun on kirjoittanut ihminen, joka saa siivoojanpalkkaa lyhyissä pätkissä (apuraha yleensä 1000-1200e/kk) ja ilman minkäänlaisia etuja tai kannustinpalkkioita. Tohtoreita massa tuotetaan mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän mihin.
Suurimpina kulttuurieroina maailmalta palaavat mainitsevat lähes poikkeuksetta keskustelevuuden. Opiskelijat, ujotkin, totutetaan debattien ja suullisten presentaatioiden avulla perustelemaan työnsä motiiveja ja ottamaan aktiivisesti osaa toisten tekemisiin. Pelottomasta konfrontoinnista syntyy yhteisöllisyyttä, tuota mystistä paikan henkeä. Näiden kysymysten ratkaiseminen vaatii keskustelua yliopistokulttuuristamme, ehkä meistä yleisemminkin. Suomessa on kuitenkin taipumus paeta sisällöllisesti hankalia ja kulttuurisesti kipeitä kysymyksiä tekemällä niistä rationaalisia, struktuurien avulla ratkaistavia ongelmia.
Eikä tämän pitäisi edes olla kenellekään yllätys koska Helsingin yliopistoon pakkautuu edelleen monella alalla ns. parasta ainesta, onhan hyvin monelle HY:n laitokselle sisäänottoprosentit vain 2-10% luokkaa, kun taas joissakin muissa opinahjoissa sisään otetaan 30-50%. Onkin melkoista Suomen niukkojen älyllisten voimavarojen tuhlausta, että tätä ainesta monesti ajetaan “säästöliekillä”.
Tutkimuksen tekeminen Suomessa on mahdollisuuksien osalta lokeroitunut jo nyt hyvin tiukasti ja siitä ei seuraa kuin huono tulevaisuus. Sana “huippututkimus” on otettu yleiseen käyttöön tarkoitushakuisesti niiden taholta, jotka ovat katsoneet tästä yhteisömielessä hyötyvänsä ja taas valtion virkamiesmaisterit ovat syötin nielleet. Mitä on tapahtunut näille “huipputukijoille”, rahoille joita käytettiin esim. bioteknologian tutkimukseen. Ko.tutkijat vaativat edelleen yhteiskunnan rahoitusta ja tulokset siirtyvät hamaan tulevaisuuteen eikä tuloksia ole näkyvissä eikä myöskään tule, koska mitään oikeasti siihen suuntaan näkyvää ei ole. Ilmeisesti nämä rahanjakoverkostoituneet tutkimusryhmät saavat sananvaltaa tai vaikuttavuutta uudessa yliopistomallissa ja taas tuhoisat seuraamukset näkyvät, rahaa kuluu ja mitään merkittävää ei synny.
PS.
Erityisesti muille blogeja seuraaville totean, etten ilman erityistä syytä tästä aiheesta enää kirjoita.
Akateeminen vapaus (tuskin pintaa raapaisten)
22.2.2007 12.33 | hakki47 | Digi, Liikenne, Matkailu, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous, Media, Virkamiehet
Uutisblogi käsitteli tänään sopivasti Innovoinnin huippuyliopistoa, jota toissapäivänä itsekin ajattelin. Olisikohan siinä järkeä? Ilkka Lammen kirjoituksesta nousevat esille ainakin seuraavat asiat, joita myös totuuksiksi voisin nimittää:
Maailmanluokan yliopiston perustaminen hallinnollisella päätöksellä on enemmän kuin vaikeaa. Yliopistoilla on oma kehityshistoriansa, niitä ei luoda tyhjästä.
Monet huippuyliopistot ovat keskikokoisia yksiköitä. Suuruuden skaalaetu ei välttämättä tuota tavoiteltua tasoa.
Esimerkkeinä mainituilla amerikkalaisilla Harvardilla ja MIT:llä on omat kehityshistoriansa. Harvard perustettiin 370 vuotta siten yksityisten aloitteesta samoin kuin MIT vuonna 1861. Ne sijaitsevat Bostonissa kävelymatkan päässä toisistaan, niillä on kilpailua ja vuorovaikutusta ja niillä on runsaasti resursseja. Niitä ei voi matkia eikä kopioida.
Mitä maan korkeimmalta koulutukselta ja tutkimukselta pitäisi voida edellyttää?
Huippuosaamisen ja uuden huipputiedon tuottamista? Opetus- ja hallintohenkilöstöä julkishallinnolle? Osaajia suuryrityksille? Oppineita ihmisiä vietäväksi maailman turuille? Voittoa Hindustanian Päivälehden tutkimuksessa ”Maailman huippuyliopistot”?
Mitä opin saaneilta pitäisi voida edellyttää?
Erilaisuutta? Kriittistä ajattelua? Olevan kyseenalaistamista? Vallitsevan totuuden epäilyä? Haluun löytää vastauksia tai ratkaisuja ”tieteellisiin” ongelmiin? Valmiutta selvittää jo selvitetyiksi luultuja totuuksia? Auktoriteettien kumartamattomuutta?
En tunnista suomalaisen koulujärjestelmän edes yrittävän tuottaa pohjaa moisille edellytyksille. Enneminkin päinvastaisia. Meitä tavallisia kun on helpompi hallinnoida.
Montako yliopistoa meillä on? Montako sivupistettä niillä? Montako tämän jälkeen? Kuinka monta kyvykästä opettajaa nyt ei riittävästi pääse toteuttamaan itseään? Globalisaatiosta pelästyneenä muistaakseni sisäministeriö, tässä muutama vuosi sitten, listasi maamme kasvukeskuksia. Pääsivät kai yli neljän kymmenen. Kannattaisiko hallinnon keskittyä johonkin? Sitä paitsi, meillä ei ole pula tohtoreista vaan putkimiehistä.
Miksi hallinto ei keskity hallinnoimaan ja jättäisi kehittämisen niille jotka siitä jotain ymmärtävät? Miksi pupu vedettiin hatusta juuri nyt? En usko salaliittoteorioihin, mutta kehuvat Heinäluomaa ovelaksi. Olisiko tässä sittenkin vain kyseessä lahja sos.dem. valtiosihteeriltä sos.dem. opetusministerille ja ao. puolueen vaaliorganisaatiolle?
Tätäkö se politiikka on
21.2.2007 20.13 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Näillä sivuilla olen bongannut ainakin seuraavien kansanedustajaehdokkaiden blogit:
Susan vaaliblogi
Mikan mietteet
Kuulaa tulee
Antero Manninen Reilusti. Oikealla.
Lyijykynä korvassa nälkää pakoon
Politiikkaa ja Polemiikkija
Suomesta, Euroopasta ja maailmasta
Martti Holmström/ Maailmanmenoa!
Kansanedustajaehdokas
Olen lukenut uskoakseni suurimman osan ehdokkaiden viesteistä. Osallistunut itse ja seurannut muidenkin blogaajien kirjoittelua poliitikoista ja kansanedustajaehdokkaista. Osallistunut itse, besserwisserinä kuten aina, esittämään kyynisiä ja sarkastisia kommenttejani järjestelmästämme.
Muutamaa kommenttia lukuun ottamatta en ole tänään sisällöntuotantoon osallistunut. Sattuneesta syystä.
Mitä me äänestäjät odotamme? Siteeraan visualradiota:
”Puolueiden ohjelmat ovat niin kaukana omasta mielenkiinnostani, ettei ohjelmien olemassaoloon kannata vedota. On minulla käsitys puolueiden välisistä eroista ja samankaltaisuuksista. Minä etsin sopivaa henkilöä.
Haluaisin äänestää tuttua ja turvallista ehdokasta, joka ajaa asiaani omasta pulpetistaan. Vaalikonetta en käytä, koska en kaipaa edustajakseni tietokantapohjaista virtuaaliehdokasta. Haluaisin tuntea jonkun, joka on lihaa ja verta ja jolla on jonkinlainen tunnistettavissa oleva linja.
Pitääkö jäädä sohvalle makailemaan, kunnes sellainen Live-ehdokas, josta tiedän enemmän kuin nimen, kasvot, leningin tekijän ja / tai päälle liimatun imagon, ilmaantuu?”
Ei varmaankaan ole kauhean paljon pyydetty? Ja kun keskusteltiin lupauksista vs. tuloksista hän totesi yhteydenpidosta:
”Blogi riittäisi. Muutama rivi päivässä tai viikkokatsaus. Eräänlainen matkakertomus. Mitä on saanut aikaiseksi. Mutta ei mitään puolueohjelmaa. Ihmiseltä ihmiselle viestejä.” (Toivottavasti en riko tekijänoikeuksia.)
Riittävät laitteet ja ohjelmat löytyvät ainakin jokaiselta näille sivuille kirjoittavalta.
Kansanedustajalta minä vaadin terävää päätä ja sydäntä. Kummallakin on yhtä suuri merkitys. Seurasin mielenkiinnolla kuka arvon ehdokkaista ensimmäisenä tarttuu avautuvaan mahdollisuuteen.
Viimeiset kahdeksan tuntia etusivulla on ollut kaksi kansalaisen (tavallisuudesta en tiedä, enkä ainakaan itse ole kummankaan takana) blogia: Aikuisopiskelijan surmanloukku otsikolla Maksettu 205 euroa liikaa… ja Suomalainen Sisu otsikolla Vanhukset taakka?
Kello on nyt yli 20.00. Eipä ole näkynyt kansanedustajaehdokkaiden kommentteja. Eipä kyllä muidenkaan. Mikä meitä vaivaa? Tätäkö se politiikka on käytännössä - viestejä Ihmiseltä Ihmiselle?
Kuka aloittaa? En halua syyllistää ketään. Toivoisin keskustelua.
Pysyvä linkki | 9 kommenttia »
Innovoinnin huippuyliopisto Helsinkiin?
20.2.2007 13.06 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Virkamiehet
Eilen säätytalossa kuultiin kuulemma historian lehtien havinaa. Yksi syy kolmesta oli maamme korkeimman kaupallisen, teollisen ja taiteellisen koulutuksen yhdistäminen yhdeksi yliopistoksi. Rahaakin on tarjolla. 700 M€ on iso pesämuna säätiölle. Vuosittaiset käyttömenot luvataan tuplata 342 M€:oon. Riittääkö? Onko siinä liikaakin? En edes yritä ottaa kantaa. Verrattuna sosiaali- ja terveysalan leikkauksiin, jotka äänestäjien mielestä ovat vaalienkin ykkösaihe? Mikä on ao. oppilaitosten nykyinen pääomapohja?
Positiivista on paljon. Ehdotus ei liene säästötarve- vaan kehittämislähtöinen. Näillä kolmella elementillä voi integroituna osaamisena olla merkittävä, piristävä ruiske elinkeinoelämän tulevaisuudennäkymiin. Elinkeinoelämä sitoutuu toivottavasti entistä tiiviimmin koulutukseen ja ennen kaikkea sen kehittämiseen ja hallintoon.
Ajattelun aihettakin jää.
Kullakin korkeakoululla on vahva, omanlainen perinteensä ja toimintakulttuurinsa. Niiden yhdistäminen ei historiatietojen valossa tahdo onnistua yritysmaailmassa, valtionhallinnon ja koulutuksen maailmasta puhumattakaan. Toivottavasti rehtori, edes tällä, saa todellista ratkaisuvaltaa. Käyköön ensin mieleen tulevana esimerkkinä vaikka TE-keskukset. Vajaan kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen tehoa puuttuu edelleen. Toivottavasti jotain on opittu.
Millä tavalla integroitu huippuosaaminen saadaan aikaan? Opetuksen organisoinnilla ei pitkälle päästä, ei edes tuplaamalla opettajien määrä. Hallintohenkilökunnan määrässä voidaan saada jopa säästöä. Nykyopettajien palkkoja ei kai aiota kaksinkertaistaa? Ulkomailta tietysti voidaan rahdata konsultteja ja muita itsensä kaupittelemisella eläviä ”vieraileviksi guruiksi” mutta ei silläkään pitkälle pötkitä. Opiskelijoita voidaan lähettää entistä enemmän tuetuille opintomatkoille jne. Tällaistako ajatellaan? Ei pelkkä mammona ”innovaatiotaivaan” ovia aukaise.
Keskeisimmästä tulostekijästä ollaan valmiita lipsumaan. Ei edes pyritä saada opiskelijoita keskitettyä yhteen paikkaan. Erilaisuus on innovoinnin edellytys ja lopputulos. Ohjelmoitujen mutta ennen kaikkea satunnaisten kohtaamisten lisääminen synnyttävät innovaatioita. Neteistä ja verkostoista on hyötyä, varmasti. Mutta en vielä ole kuullut killeri-innovaatiosta joka olisi rakennettu useamman koulutuksen omaavan älykön chattiporukassa.
Viimeinen on monivalintakysymys, jossa saa valita vain yhden vaihtoehdon. Onko ajatuksena jälleen väestön koulutustason lisääminen? Älykköjen koulutustason lisääminen? Nykyisen korkeamman koulutuksen tason nosto? Korkeakoulutettujen määrän lisääminen? Väitöskirjojen määrän lisääminen? Vai suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn lisääminen? Vastauksella on merkitystä.
Väitän, että kansojen keskimääräinen älykkyys ei paljon vaihtele. Uskon, että se jakautuu Gaussin käyrän mukaisesti. 5,3 miljoonasta ei monia revitä huipulle. Olisiko yksi tie vähentää määriä laadun hyväksi. Ei kaupan kassa tarvitse korkeakoulututkintoa.
Täytyyhän sitä toki tässä vaiheessa vielä ajattelun aihettakin jäädä.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Kasva tai kuole
19.2.2007 15.24 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous
Ovatko investointi-ideat loppuneet vai uskoko on mennyt? Meiltä ja muilta?
Ulkomaiset sijoittajat toivat Suomeen viime vuonna pääomaa 2,1 miljardia euroa suorina sijoituksina, joista miljardi käytettiin liike- ja toimistokiinteistöjen ostoihin, ja loput yritysten ostoihin ja tytäryhtiöiden perustamisiin. Suorien sijoitusten määrä putosi edellisvuodesta 1,1 miljardia euroa eli 34,8 prosenttia. Miinus on iso, jos sitä vertaa muualla maailmassa tapahtuneeseen kehitykseen, sillä kansainvälisesti suorat ulkomaiset sijoitukset lisääntyivät viime vuonna 34 prosenttia, ja vanhoissa EU-maissa kasvua oli 32 prosenttia. (HS 15.2.2007)
Kun teollisuusyritysten kärki ilman Nokiaa käytti vielä vuonna 2003 tutkimukseen 420 miljoonaa euroa, viime vuonna potti oli 60 miljoonaa euroa pienempi. Jos Nokiaa ei huomioida, suuryritykset kuluttivat tutkimukseen viime vuonna vain alle 0,6 prosenttia liikevaihdostaan. (YLE Uutiset 16.02.2007)
Mitä tästä pitäisi ajatella? Pitäisikö olla huolissaan? Mitä voisi tehdä? Kuka tai ketkä tekevät jo nyt?
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Hyttysen ininää
19.2.2007 8.51 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka
Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn, kansallisen tehokkuuden jopa kansalaisen innovoinnin viimeinen institutionaalinen takuumies on Suomen puolustuslaitos. Maamme on lähtökohdiltaan rauhaa edellyttävä valtio. Tuskinpa se meistä suomalaisista johtuu vaan siitä, että meitä edelleenkin on vähän, nykyisinkin vain 5,3 miljoonaa. Pietarin, Lontoon tai Pariisin puolikkaan tai viidenneksen väkimäärällä Mexico Citystä ei maalaisjärjen puitteissakaan kannata kauheasti riitaa haastaa. Ja jos tappelemaan lähtee, niin turpiin tulee.
Tälläkin väkimäärällä on toimeentulomme kiinni tuonnista. EU on Kansainliiton jälkeen ensimmäinen kunnollinen yritys taata rauhan jatkuvuus Euroopassa ilman Yhdysvaltain asiaan puuttumista. Nykyjään kun rauhan puute saattaa merkitä automatisoitua, totaalista sotaa se voi johtaa ja on johtanut kymmeniin miljooniin uhreihin. Tältä pohjalta ajatellen, yksittäisten kansalaisryhmien tyytymättömyydellä EU:iin ei ole väliä, muuten kuin kehittämiskohteitten ilmaisimina.
Mannerheim, Halsti, Ryti, Paasikivi ja Kekkonen muodostavat, ainakin oman käsitykseni mukaan, ajallisesti varsin totuudenmukaisen kehityskulun realistisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan aikaansaamisessa. (Tiedä häntä onko oireellista, kun ensimmäiset kaksi olivat ammattisotilaita?)
Perinteisesti tonttiamme ovat havitelleet Ruotsi ja Venäjä. No joo, kaukana historiassa oli myös Tanskalla intressiä, mutta sillä nyt ei enää liene kamalasti hinkua. Saksan intressit ovat aina olleet välineellisiä; maamme ”kautta tai avulla”, ovat tavalla tai toisellä haluneet Venäjän kimppuun. Ainoastaan me suomalaiset voimme kuvitella heidän olevan kiinnostuneita meistä, meidän ihanan sinisten silmiemme vuoksi.
Hurrit pitävät mielellään mielestään tervettä etäisyyttä itäiseen naapuriimme. (Ennen aikaankaan ei aina uskallettu lausua pelottavan, kunnioitetun vastustajan nimeä ääneen, vaan käytettiin kiertoilmaisuja. Vertaa esimerkiksi Karhu ja hellittelynimi Mesikämmen.) Näinkin arvioituna rakas ryssä on ainoa, jolla on ollut jatkuvampaa kiinnostusta tulla meidän pihallemme. On yrittänyt ja joka kerta olemme turpiin saaneet. Heidän historiansa puitteissa ymmärrän kyllä, että jo yksin Pietarin turvallisuus on heidän kannaltaan sinänsä hyväksyttävä ja riittävä syy.
Uskottava puolustus, tai oikeammin sen puute, vei meidät mukaan toiseen maailmansotaan. Saamani käsityksen mukaan nykypuolustuksemme on varsin hyvässä kunnossa. Ymmärrettävästi kyseessä on mielipide. Nykyisenä avoimmuuden aikanakin paljon jää, varsinkin siviililtä, arvailujen ja uskon varaan. Uskottavuuden riittävyys ennaltaehkäisyyn sekä laadut että määrät olisivat kyllä muutenkin, ainakin minulle, täysi mysteeri.
Yllämainittu oli lyhyt johdanto (eine ganz kurtze Einleitung) tämänpäiväiseen varsinaiseen aiheeseen, joka on lyhyt.
Tässä kuussa on uutisoitu, yllämainittuun liittyen, kaksi mielenkiintoista asiaa. Toisessa kerrottiin, että USA ei ole valmis toimittamaan meille tahtomiamme täsmäpommeja. Toisessa, että maahamme jo tilatut raketit ja niihin liittyvät järjestelmät toimitetaan tässä kuussa. Sotavoimiemme puolustuksellisen luonteen huomioiden, kyseessä ovat puolustusaseet.
Oma huomioni kiinnittyi siihen, että kumpienkin kantama on yli 300 kilometriä. Puolustusaseita? Asiasta kiinnostuneen siviilin mielestä ensimmäiset ovat lyhyen kantaman risteilyohjuksia ja jälkimmäiset erilaisilla herätelaukaisimilla varustettuja pitkän kantaman raketteja?
Onko sotatekniikka kehittynyt siihen määrään, että 300 kilometrin toimintasäde on vielä laskettava puolustusta palvelevaksi? Onko sen säteen omaavia puolustusaseita (lentokoneet ja laivat pois lukien) syytä hankkia maahamme, vaikka ne mahtuisivat puolustusase-kriteerin puitteisiin? Jos näin on, niin kyseessä on kyllä ”kaukopuolustus”. Silloin lähipuolustuksemme ainakin täytyisi olla jo sellaisessa kunnossa, että siihen ei enää kannata satsata. Uskon ymmärtäväni aseistuksen harmonisointitarpeen ja -järjen Nato:n, eli muitten EU-maiden joukkojen kanssa. Mutta onko syytä tietoisesti kaivaa verta nenästään ja tehdä sitä jatkuvasti, onkin jo ihan toinen juttu.
Yllä oleva on vain mielipide. Ja on paljon muutakin, josta minulla on olemattomat tiedot.
Nimimerkki:
Judgement without information is called opinion.
Kuusi viisasta miestä
17.2.2007 16.49 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous
Päivän kommentit 16.2.2007
Ystäväni lähetti minulle kauniita - ei vaan upeita kuvia, jotka se ruotsalainen astronautti oli ottanut avaruudesta. Vasta nyt minulle konkreettisen käytännöllisesti selvisi mitä kolmas maailma pahimmillaan tarkoittaa. Katso Afrikkaa yöllä! (Pihkura, en osannut rakentaa linkkiä Googlesta.) (Ja täytyy joskus vetää lonkkaakin.)
Täytynee aloittaa runolla:
I have six honest, serving men.
They taught me all I know.
Their names are what and why and when.
And how and where and who.
Rudyard Kipling
Päivän Kommentteja 16.2.2007:
Tekes palveluihin 15.2.2007 visualradio
eaglesflysingly kommentoi:
Niin kalenterisi kertoi. Ja tänään vuorossa SCA.
Kuten varmaan havaitsit artikkelini pointti oli viimeisessä kappaleessa. (Hauskaa synttäripäivää vaan sinne Tekesiin.) Eikä sekään ollut ihmisen eikä ihmisten eikä organisaationkaan arvostelua. Arvostelen toimintatapojamme ja prioriteettejä yhteisiä rajallisia resursseja allokoidessamme.
Mitä noita toistamaan, totta joka sana. Kohtia 7, 8 ja 12 mielellään kommentoisin.
7. Me emme keksineet. Keksikö Nokia? Vai “Vielä vähemmän kun me suomalaiset enää omistamme metsäteollisuuttamme, omistamme Nokiaa. Lisäksi 10 - 15 vuotta sitten Nokia oli rapakunnossa ja odotti vain noutajaa. Mutta sitten “sattuma” korjasi satoa. Yritys oli juuri oikeaan aikaan, juuri oikeassa paikassa ja ilmeisesti onnistui saamaan juuri oikeanlaisen “Dream Team”in markkinoiden radikaalisti muuttuessa. ” (Sitaatti ei ole arvostelua, vaan ilmaus maailmankäsityksestäni.)
8. Ne ovat rajuja jo nyt ja varmasti rajummaksi muuttuvat. Niissä on oltava mukana. Toivottavasti toisessa rivissä. Toivottavasti ne eivät vaan käy liian rajuiksi.
13. Ei olekaan. Mutta ei se myöskään ole tyhmää. Mutta odotammeko liikaa? Uskallammeko jättäytyä laittamaan munamme yhteen koriin? Pitäisikö kehittää jotain muutakin, meidän “1 promillen keräämät” resurssit kun ovat rajalliset?
Nokialta 100 M$ Fund of Funds 16.2.2007
Hienoa!
Toivotaan, että suuri osa siitä samalla kehittäisi suomalaisia startuppeja ja pieniä toimivia osaamisyrityksiä Suomessa. Ei kun hakemaan.
Muut hakevat joka tapauksessa. Ja Nokia on yritys.
Taxit kauppoihin 16.2.2007 MediaMan
Et ilmeisesti pidä kauppiaista.
Voi olla, että et (tällä kertaa) edes ole kaukana (minun) totuudesta. Kaupalla, niin kuin kaikella muullakin liiketoiminnalla on toivottavasti terve kasvamisen halu. Niin muuten on lääketeollisuudella, lääkäriasemilla, sairaaloilla, STM:llä, Stakesilla…. En viitsisi mennä ihan tänne asti, mutta niin on sinulla ja minullakin. Ehkä eri asioissa, mutta kumminkin. Kun kasvu loppuu, kuolee.
Mutta asiasta: Kyllä ne neuvot lääkkeiden käyttämisestä tai ohjeet terveyden ylläpitämisestä ovat aika usein rajoittuneet purkissa olevaan käyttöohjeeseen. Ennen oli luonnollisesti toisin, joskaan ei paremmin. Apteekkari otti vähän sammakon takajalkaa, arsenikkia, lohikäärmeen pyrstöä…
Olen näiden muutaman päivän aikana huomannut kuinka rakastat USA:ta. Älä hermostu. Jo pitkän aikaa sitten, siellä käydessäni tarvitsin jotain lääkeainetta Key Westissä. Menin paikalliseen storeen, nimeä en muista. Siellä storen yhdessä kulmassa oli suljettu alue, jossa oli henkilökohtainen, ammattimainen palvelu. En tiedä oliko se paikallisen apteekin sivupiste vai kauppiaan palvelu asiakkailleen, mutta pillerini ja ohjeet niiden käyttämiseen sain. Mielestäni järjestely oli asiakkaan kannalta äärimmäisen toimiva. Sitäpaitsi, olen yhä elossa.
Kelpaisiko tämä?
Mietelause 15.2.2007 17.47 | vanhanaikainen |
Hei Vanhus
“H:n sopeutumista vaikeuttaa juuri se, ettei monilla firman johdossa ole kummempaa kokemusta pakkausalasta.”
Aika monessa suomalaisessa yrityksessä on käsittääkseni ollut tämä tilanne. Useilla se on edelleen. Ja lisää tulee. Olisiko “ammattijohtajuus” sittenkin ongelma? Itse olen suurten yritysten osalta ollut taipuvainen päinvastaiseen näkemykseen. Mutta tarkemmin ajatellen se voisi hyvin selittää suomalaisten suuryritysten lihoiksipanon. Vieläkin paremmin vähän pienempien. Samalla ehkä omalta osin maamme teollisuuden jämähtäneen investointiasteen? Lisäksi kun johdettavat yritykset on myyty palasina tai kokonaisina ulkolaisille, ei maassa enää tarvita koulutettua ammattijohtajien kööriä ollenkaan. Kierrätykseen!
Olisiko taas niiden “rakennusmestarien” aika, jotka perustavat suuria rakennusliikkeitä? (En uskaltanut laittaa rakennusliikkeitä sitaatteihin.) Tekijöistähän meillä on puute. Tuumailijoita riittää.
Tiikeri- ja orjanaiset 16.2.2007 11.39 | jutta
Maailmassa niin monta on ihmeellistä asiaa,
ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa:
urbaaneita naistiikereitä,
markkina-arvoteorian mukaisia alfanaisia,
narttunaisia,
orjanaisia
TAHTOO KOTIIN MAMMAN LUO!
Blogit ja Lehdistö Tehtävä 16.2.2007 14.10 | optimax |
PING!
Bongattu journo! (Lienee henkilö, jolla on jotain tekemistä toimittamisen kanssa?) Eihän se suuri synti ole, eihän….?
”Monet blogarit pitävät “mainstream media” journalisteja osana eliitti klubia, jotka asettavat omat etunsa ja taloudellisen toimeentulonsa ennen yhteiskunnallista velvollisuutta avoimen ja vapaan lehdistön aisankantajina.”
Tiedä blogareista, mutta mielestäni aika monet pitävät. Eivätkä läheskään kaikki ole ”tavallisia kansalaisia”, eivät edes blogareita. Mutta kuten yleistykset aina, tämäkin johtaa harhaan. Yksilöstä, etiikasta, moraalista, omastatunnosta… (haluatko, että jatkan?) se on kiinni. Sekä journon että kansalaisen. Ja meitähän on moneksi. Tuosta aisankannattamisesta en tiedä mittään. Siitä ole kuullut ihan muussa yhteydessä.
”Toisaalta, ammattijournot pitävät blogareita amatööreinä, joilla ei ole koulutusta, käsitystä, eikä myöskään toimituksellista vastuuta kirjoituksistaan.”
Jos tämänhetkistä enemmistöä (?) Presson blogareista pidetään amatööreinä, niin journoilla on amatöörimäinen koulutus. Uskoisin painopisteen kyllä ajan myötä muuttuvan. Muut meistä, eivät luonnollisestikaan kaikki ,vaikuttavat vähintäin yhtä koulutetuilta, käsitystä ja vastuuta omaavina kuin kuka tahansa toimittaja. Osa taitaa olla jopa sivistyneistöä…. Koulutusala saattaa olla kyllä toinen. Toisaalta kirjoittaminen opitaan ala-asteella.
Sehän tässä Presson blogissa on hyvä, että “editorial judgement” tulee kaupan päälle, vai mita ”Suomen syöjä”? Ei presso voi päästää edes netissä täydellistä törkyä läpi, eihän….? Monia muita blogistoja vaivaavat ällöttömyydet ja törkeydet ehkä karsiutuvat?
”Suurin omasensuuria motivoiva tekijä blogarille tulee netin kautta, jos kukaan ei viitsi lukea tai kommentoida kirjoituksia.”
Miksei. Mutta uskoisin osan myös juttelevan itsensä kanssa? ajattelevan? kokeilevan siipiään? härnäävän? testaavan ajatuksiaan? pyrkivän pysymään ajan hermolla…. Monia muitakin motiiveja saattaa olla. Vaara tuleekin sitten kun aletaan kokeilla rajoja. Mutta sehän on lehdistöllekin arkipäivää. Katso vaikka kielenkäytön muuttumista ajassa.
”Internet osaltaan edesauttaa sitä, että tärkeät yhteskunnalliset asiat nousevat pinnalle, mitä enemmän lukijat ottavat osaa keskusteluun.”
KESKUSTELU kai tässä on avainsana. Sitähän meillä ei saa aina edes käydä. (Nato yms. Mikä milloinkin) Ei pahemmin vielä tällä blogistollakaan vaihdeta infoa.
”Näin saadaan syntymään voimakas liike, jota yhteiskunnan päättäjät eivät voi pyyhkäistä syrjään.”
Kyllä se mahdollista on. Se on tahdosta kiinni. (Tämä kun on vielä aika uutta.)
”Kyllä herra airot antoi. Eikun soutamaan!
Jälkiviisaat kehään
16.2.2007 12.44 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka, Talous
Otsikko paljastaa vain sen, että kommentoin perjantain aina yhtä valoisaa hetkeä. Se pani taas miettimään. Nyt muistan enää kaksi teemaa. Siimeksen Saatesanat ja Kylmä Itätuuli.
Saatesanat on nopeasti käsitelty.
Ihanaa, että joskus puolue-aatelin edustajilta saa kommentin suoraan sydämestä. Ei entisen aateliston tarvitse olla diplomaattinen. Lisää tällaista! Jaakko voisi ehkä yrittää haastaa Suvi-Annen oikeuteen kunnianloukkauksesta, mutta tuskinpa sentään. Voisi tietysti toivoa, että Jaakko edes ottaisi itseensä, mutta tuskinpa sentään. Voisi myös toivoa, että vaikuttaisi äänestäjiin, mutta tuskin sitäkään, edes marginaaliin.
Itätuulesta muutama sana.
Ritva Santavuoren ajatus Venäjän kiinnostuksesta Itämereen varmaan pätee, osiltaan. Mutta se on jo muutaman vuosisadan ollut vain ensisijainen tavoite. Atlantille he ovat ymmärrettävästi halajaneet, heidän sijassaan mekin. Olisihan se kiva kasvattaa omaa tonttia muutamalla valmiilla, suomalaisella satamalla. Mutta käyttöoikeus niihin järjestyy varmaan muutenkin tarvittaessa. Tulpaksi jää kuitenkin Tanskan salmien pullonkaula. Ja sen Nato tai kuka tahansa muu alueen ”yksityisyrittäjä” kyllä osaa tarvittaessa korkata, anteeksi piti sanomani, tulpata. Ei kaikkea voi saada, ei ainakaan kerralla. Ei edes isot pojat. Miksi siis hankkia itselleen lisää hankalia hallittavia? Mutta mittatappiona; menköön jos on pakko.
Paasikiven muistelmien lisäksi kannattaa kyllä lukea myös Wolf. H Halstin kirja Suomen Puolustaminen. Kummassakin puhuvat asiantuntemus, Venäjän ja Suomen suhteet toisaalla, toisaalla maanpuolustuksen. Ensimmäinen on tiiliskivi toinen leppoisaa luettavaa vuodelta 1939. Tieto lisää tuskaa. Mutta samalla se rauhoittaa.
Sitä paitsi emme ole menossa kaksinapaiseen maailmaan. Ainakaan sellaiseen, jonka navat muodostuvat USA:sta ja Venäjästä. Ainakin Kiina, mahdollisesti Intiakin tulevat kohta rinnalle.
Siksi Putinilla on kiire. Venäjä on suurvalta. Suurvallalla on suurvallan ego. Egoa pojat parantaa voimalla. Ja valtion voima on tiukan paikan tullen sotilasvoimaa. Romut on syytä uusia nyt kun on varaa. Kun on voimaa sitä ei useimmiten tarvitse käyttää. Uskotaan.
Venäjän varustautuminen on nähtävä ennen kaikkea mahdollisuutena. Viimeksikin he varustivat itsensä henkihieveriin. Ja me suomalaisethan olemme kauppakansaa.
Päivän kommenttini 15.02.2007
15.2.2007 20.24 | hakki47 | Merkinnät, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä, Virkamiehet
Blogimme ylläpidon reagointi on ollut nopeaa. Nyt näkee jo ensimmäisellä silmäyksellä mitä on tapahtunut. Poistuessaan etusivulta jutut kyllä tuntuvat minulta häviävän bittiavaruuteen. Niiden seuraaminen on hankalaa. Juttu tai kirjoittaja, jota haluaisi seurata unohtuu jne. Kun seurattavaa on useammilla blogeilla,vaikkakin rajallinen määrä keskusteluja, niin ainakin minulle tulee aikapula. Varmaan tämä on käyttäjäspesiiffinen osaamisvaje?
Mietin samalla, mikä olisi - ainakin minulle - uusi tapa käyttää blogia yhteiskunnallisen keskustelun (Lue = kaikkea itseäni kiinnostavaa) generaattorina? Oletko sinä sitä miettinyt? Löytänyt vaihtoehtoja?
Päädyin seuraavaan:
Päivän päätteeksi liitän blogiini päivän aikana kirjoittamani kommentit. (Jos “Suomen syöjä” sallii) Siis ne, jotka itse haluan ja jotka olen itse kirjoittanut. Sisällän viittaukset samalla ao. blogeihin, jotta itse asia tulee sille kuuluvaan arvoon.
Olkoon tämä ensimmäinen kokeilu.
Poliitikolla aina oma lehmä ojassa 15.2.2007 optimax
eaglesflysingly kommentoi:
“Luonnon laki on se, että ihminen ajattelee aina ensin itseään ja lähimpiään Maslovin hierarkian mukaisesti. Eikä poliitikko ole yhtään sen kummempi.” Totta.
Tilanne on vähän samanlainen kuin rakkauteni venäläisiin. Yksilöinä ja seuraihmisinä loistavaa, inhimillistä ja avarakatseista, älykästä, inhimillistä seuraa. Naapurivaltiona jättävät aika paljon toivomisen varaa. Mieluiten pitäisin jonkun välillämme. Ehkä kummankin osalta yhteisenä nimittäjänä on historia.
Menemättä naapurin historiaan niin poliittisesta järjestelmästä on paljonkin mielipiteitä, liikaakin tähän kommenttiin. Mutta lyhyesti:
Olemme tehneet virheen antaessamme mahdollisuuden ryhtyä ammattipoliitikoksi meidän rahoillamme.
Olemme tehneet virheen, että rahoitamme puolueita sekä näkyvästi että piilossa siten, että kansanedustajat saavat päättää puoluerahoituksen volyymin.
Olemme tehneet virheen kun kansanedustajille delegoimamme valtaa ei vastaa todellisten päätöksentekijöiden (=puolueiden) vastuu meille (=äänestäjille). “Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.”
Ja nämä virheet tehtyämme, muutos on parlamentaarisilla keinoilla liki mahdoton.
AL, demokraattinen fasismi 15.2.2007 Mediaman
eaglesflysingly kommentoi:
Demokraattinen fasismi maistuu kyllä aika öklöltä yhdistelmältä.
Uskon ymmärtäväni määritelmäsi. Kuvaamassasi kyselytoiminnassa saadaan juuri kuvaamiasi vastauksia. Ne ovat todella vaarana demokratian aatemaailman toteutumiselle.
Voisitko ystävällisesti kuvata, esimerkiksi jossain seuraavista artikkeleistasi, millä tavalla demokraattinen fasismi poikkeaa nykyisestä demokratiasovellutuksestamme? Meidänkin “sivistyneen, kypsän demokratian periaatteisiin kuuluu, että yhteiskunnallisia asioita kysytään niiltä, joita asia koskee,” mutta muut päättävät mitä tehdään.
Kolmatta ja neljättä kappalettasi lukien tunnistan nykyversiomme selkeämmin kuin itse osaisin sen kuvata.
Jatketaanhan keskustelua?
AL, demokraattinen fasismi 15.2.2007 Mediaman
eaglesflysingly kommentoi:Sorry vaan MediaMan,
Edustuksellinen demokratia on oikeudenmukaisuuden tai ainakin mahdollisimman suuren tasapuolisuuden kukkanen. Parempaakaan ei ole kehitetty. Mutta “sen lauluja laulat jonka leipää syöt”. Meidän suomalaisten virheet:
Olemme tehneet virheen antaessamme mahdollisuuden ryhtyä ammattipoliitikoksi meidän rahoillamme.
Olemme tehneet virheen, että rahoitamme puolueita sekä näkyvästi että piilossa siten, että kansanedustajat saavat päättää puoluerahoituksen volyymin.
Olemme tehneet virheen kun kansanedustajille delegoimamme valtaa ei vastaa todellisten päätöksentekijöiden (=puolueiden) vastuu meille (=äänestäjille). “Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.”
Ja nämä virheet tehtyämme, muutos on parlamentaarisilla keinoilla liki mahdoton.
Virkamiehiä hirvittää 15.2.2007 Mediaman
eaglesflysingly kommentoi:
Yhteiskunnan avoimuuden lisääntymisellä voi tietysti olla positiivisia vaikutuksia. Toivoa sopii.
Itse kylläkin uskon Heinäluoman pelaavan.
Täytyy aina myös muistaa, että lupaukset eivät ole tarkoitettu pidettäväksi. (ei Heinäluomankaan) Toisaalta täytyy muistaa, että Heinäluoma on kansanedustajanakin, kun (voisinpa sanoa jos) tulee valittua, vastuussa vain puolueellensa.
Miksi valtion pitäisi omistaa riskikeskittymiä? 15.2.2007 ilkkalampi
eaglesflysingly kommentoi:
Minun veroeuroni eivät miltään osin ole tarkoitettu eduskunnan, hallituksen, tasavallan presidentin, valtionvarainministeriön eikä kenenkään näiden virkamiehen pelivälineeksi. Tämä täysin siitä riippumatta elämmekö suomalaisen uudessa taloudessa vai reaalitaloudessa.
Siltä osin kun valtioelinten em. virkamiehet katsovat niillä pelaamisen mahdolliseksi, vaadin palauttamaan oman osuuteni. Löydän sille kyllä paremman käyttöä.
Suomalainen, pelaa omillasi mutta älä minun rahoilla.
Päivä 24: Stora Enson alaskirjaus 2002 (case) 15.2.2007 Henri Elo
eaglesflysingly kommentoi:
Tehtäisikö lista otsikolla Suomen suurimmat investointimöhlit kautta aikojen: (Mukaan hyväksytään myös sellaiset jotka on tehty ulkomaille)?? Tämähän olisi kontribuutiomme samalla maamme talouselämän virtuaalimuistiin.
Aloitan yllä olevilla:
Enso - Kitimat
Kemira - Euroopan fosforit
StoraEnso - Consolidated Papers ?
Sonera - Saksan taivaalta 3 G lisenssit
Saapi puolestani jatkaa.
MEK lopettaa ulkomailla 14.2.2007 Janne Saarikko
eaglesflysingly kommentoi:
Ellet ole havainnut. Kaikki ulkoistetaan.
Vaikka MEK ei olekaan, ainakaan aina, ollut matkailuyritysten piirissä tehokkuudesta tunnettu, ovat kommenttisi enemmänkin kuin paikallaan. Toimintaa voi kehittää. Ei sitä välttämättä tarvitse hävittää. Kärjistetysti ilmaistuna, ulkoistamisessa ja tehostamisessakin saa käyttää järkeä. Todennäköisimmin toimeksiannon saajakin on ulkolainen yhtiö (siis lähinnä muualla kuin Suomessa toimiva?).
Mutta virkamiehenkin täytyy saada toimia muodin mukana. Nyt ulkoistetaan.
PS.
Kysymys: Milloin ulkoistamme SAK:n, EK:n ja Eduskunnan?
Vastaus: Ennen kuin meidät ulkoistetaan. Toivottavasti
Hyvä uutispäivä tänään (suppea oppijakso)
15.2.2007 11.12 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Virkamiehet
Pääkaupunkiseudulla tontteja jopa 150.000:lle
Niinpä niin. Ja se on vain kaavoitetulla alueella. Onko meissä itsessämme mätää? Rakennamme järjestelmän ja luovutamme kaavoitusmonopolin itsellemme. Sitten spekuloimme hinnalla, olimmepa sitten kunta tai valtio, mehän olemme kumpikin. Odotamme hinnannousua. Rakennusyritysten suurikin tonttivaranto on vielä jollain tavalla ymmärrettävissä. Heillä on edes kaatumisensa riski. Raimo Ilaskivi virassa ollessaan lensi katsomaan pääkaupunkiseutua ilmasta käsin. Tilaa on. Ja kun taivaalle katsoo, löytää vielä lisää.
Venäjä on erilainen naapuri
Puun vientitullin moninkertaistamisesta. Haluaisinpa nähdä kun Suomen edustajan ääni estäisi Venäjän WTO jäsenyyden. Tai itse asiassa, enpä haluaisikaan.
Vasemmistoliitto haluaa hallitukseen Sdp:n ja vihreiden kanssa
Vaalipropagandaa parhaimmillaan. Pedot haaskalla? Hei, vaalejakaan ei vielä ole käyty! Eipä silti, että niiden tulokselta mitään vaikutusta odottaisin. Mutta täytyyhän puoluerälssin viestittää kavereilleen haluistaan jo nyt.
Laadunvarmistus herättää ristiriitoja yliopistoissa
Kun julkiseen organisaatioon (ml. kunnat ja valtio) kopioidaan tehokkuuden ja laadun mittareita aivan toisesta toimintaympäristöstä, niin onko tuo nyt ihme? Ihme on ennemminkin etteivät ole jo ulos marssineet. Mutta sen estänee palkkapolitiikka, pätkätyöt? Ja tästäkin huolimatta mittareita tarvitaan. Mutta ei ohjausvaikutteisia löydy ainakaan apinoimalla.
Espoossa köyhyys on hyvinvointivajetta
Virkamiehelle ja poliitikolle hyvinvointivaje merkitsee samaa kuin maallikolle köyhyys. Että esimerkki on Espoosta on sivuseikka, mutta terävöittää kuvaa. Espoosta tulevat esimerkit ehkä jäävät vaan paremmin mieleen? Ellei pakkolunasteta tontteja tai hidastella toimeentulotukien maksamista niin peritään omista möhläyksistä johtuvia centtejä suurituloisten opettajien (?) palkoista.
Köyhyydestä, työttömyydestä, syrjäytymisestä puhuminen on sitä paitsi rumaa. Sillä siinähän samalla arvostelee osin oman toimintansa tuloksia. Sitä paitsi se voi tarttua. Mikäköhän taho tässäkin maassa on kekseliäin kiertoilmaisujen kehittäjä?
EU-parlamentti syytti jäsenmaita CIA:n salaisista vankilennoista
Eipä ollut onneksi Suomea listattu. Vaikka kyllä tännekin epäilyttäviä lentokoneita on laskeutunut. Ehkäpä ajat tältä osalta ovat meillä muuttuneet? Ehkä Leinon vangit ja juutalaispakolaisten karkoitukset olivat vain historian turbulenssin roiskeita? Voisiko siihen uskoa?
Lähde: HS 15.02.2007
Maailma on pelastettu!
Onko uusi sukupolvi edeltäjäänsä fiksumpi?
14.2.2007 12.11 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
“Miia Savaspuro: Miltei ajattelin tänään” - tämänpäiväisen kolumnin innoittamana.
Tuskinpa fiksumpi. Mutta varmasti erilainen. Onneksi. Eikö sitä voisi kutsua kehittymiseksi? Panepa vertailuun vielä yksi sukupolvi lisää, eli ne suurten ikäluokkien “menevät miehet”.
Kun he olivat lapsia ja nuoria he edustivat kaupungeissa lättähattuja, kimmoja ja rokkikansaa. Heidän juuri sodat läpikäyneet, usein siellä nuoruutensa kadottaneet, mahdollisesti lisäksi kodin ja rakkaansa menettäneet vanhempansa joutuivat käyttämän kyynärpäitään, keskittymään itseensä ja (vielä silloin) perheensä paremman elämän ehtojen turvaamiseksi. (sekä maalla että kaupungissa) Eivät he rokkareita arvostaneet, partaradikaaleista puhumattakaan. Eivätkä partaradikaalit olleet ensisijaisesti kiinnostuneita omasta menestymisestään. Heillekin, silloin “kiire ja stressi ovat so last year, tuottovaatimukset ja oman edun tavoittelu todella out.”
Tämä entinen rokkikansa mahdollisesti tahtoi tarjota omille lapsilleen kaiken sen mistä itse katsoivat 40-50 lukujen taitteessa jääneensä “materiaalisessa hyvinvoinnissa” paitsi. Vapaan rakkauden lisäksi he uskoivat vapaaseen kasvatukseen, vastakohtana vanhempien sotia edeltäneeltä ajalta peräisin oleva arvomaailma. Kansainvälisyys, taistolaisuus jne. kukoistivat. Valitettavan moni ehkä otti Summerhillin opit liiankin tosissaan. Vaikka työelämän alku oli maailman jatkuvassa talouskasvussa ehkä nykyistä helpompi, jossain vaiheessa oli varmaan alettava taistella etenemisensä ja työpaikkansa puolesta.
Heidän lapsensa, nykyiset kolme- nelikymppiset saivat materiaalisesti ja poliittisesti turvatun ympäristön, ainakin jos omat vanhemmat ja perhe selviytyivät laman yli edes jotenkin kuivin jaloin. (Työttömistä huolimatta ei lama suoraan kohdannut noin 1,5 miljoonaa työvoimaan kuuluvaa) He luovat nyt uraa narsismin ympäröimässä liberaalisessa markkinataloudessa ja globaalissa toimintaympäristössä. (Upea sanallinen yhdistelmä, eikö?) Joka tapauksessa heidän historiaansa kuuluvat kokemuksena, ja ehkäpä pienenä pelotteena lama, mielestäni aikaisempaan verrattuna vähempi vaatimustaso niin kotona kuin koulussakin heidän ollessa lapsia, Neuvostoliiton hajoaminen, kylmän sodan päättyminen ja maailman avautuminen ja Internetti! Ja nyt mahdollisuudet ovat rajattomat. Jos haluat edetä, ja nyt on avoimena koko maailma, niin vauhtia! Kaikella uhallakin! Sitä paitsi, kiire on vielä kivaa. Se on se “ikuista nuoruutta” elävä sukupolvi, joka ei tee lapsia, mutta jolla on jatkuva kiire töihin ja reissaamaan rinkka selässä Tongalta Islantiin. Mutta pullamössöydestä, itsekkyydestä, pinnallisuudesta ja oman edun tavoittelusta syytetyllä ikäluokalla alkaa kohta taistelu etenemisensä ja työpaikkansa puolesta.
Ja nyt Miian käsittelemä tutkimus kertoo pyörän jälleen pyörähtäneen. Joskushan sen pitää tapahtua. Hyvin olemme selvinneet tänne. Kiva kun on jatkajia tulossa.
PS. Joku kuvasi joskus ihmisen ja yhteiskuntien kehittymistä erilaisten asioiden suhteen sinikäyränä, jolla on positiivinen kulmakerroin. Olisiko niin? Ensimmäinen edellytys on tietysti häiriytymätön, rauhallinen ympäristö.
Ärsyyntymiskynnys lähenee
14.2.2007 8.25 | hakki47 | Politiikka, Asiakaspalvelu ja viestintä
Olisiko riittävän yksinkertaista ja asiakaslähtöistä merkitä ainakin eduskuntavaaliehdokkaiden blogit tavalla, jolla ne erottaa jo yhteislistauksessa? (Ehdokkaathan tarvitsevat erottautumista) Lukijoille tieto toimisi kumpaakin suuntaan: ne löytyisivät heti oman uskonvahvistuksen tai päätöksenteon tueksi tai kartettavaksi kokonaan tai valituilta osin niille, jotka eivät kumpaakaan enää kaipaa. Samalla käyntilaskurit osoittaisivat myös missä määrin niitä todella halutaan lukea. Nythän otsikko johdattaa turhaankin “mielenkiintoon”. Sitähän selkeästi myös käytetään hyväksi.
Blogin nimen näkyminen (kaikkienkin blogien) “Uusimmat artikkelit” luettelossa olisi monen mielestä myöskin osoitus entistäkin paremmasta palvelusta. Ehkä samoista syistä.
Ärsyyntymiskynnys lähenee. Kohta ratkaistaan viitsinkö tällä kerralla enää ollenkaan äänestää.
Hyvää ystävänpäivää kaikille blogisteille, ehdokkaille ja muille.
Pysyvä linkki | 10 kommenttia »
Kun provosoidaan pitää provosoitua
13.2.2007 10.10 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka
EMY:n aloittamaa kirjoitusta jatkaakseni: Mielenkiintoinen keskustelukulttuuri näillä uuden ajan nettiehdokkailla. Uusia mainosvälineitä otetaan käyttöön, niiden luonnetta miettimättä.
Minäkin olen jo kahta varmaa ja yhtä mahdollista blogiehdokasta kerennyt kommentoimaan. Eipä ole kommenttejani näkynyt. Ja sitten vielä ihmettelevät vaalikarjan vähäistä kiinnostusta politiikkaan yleensä ja vaaleihin erityisesti.
Jossain “valtavälineessä” julkaistava blogi - kuten nyt Presso/Kauppalehdessä - saattaa olla se itseriittoisen puoluepolitiikan raikastava henkinen “puhdistusaine joka suorastaan räjäyttää lian pois”. Palvelus demoratian toteutumiselle. Siinäkin mielessä avoin kirjeeni Ari Telanteelle on edelleen ajankohtainen.
Tosin kuinka kauan saamme tästä nauttia? Ennen pitkään tulee ”hatemailia”, ruokottomuuksia, mauttomuuksia ja osoitteen kytkyjä pornosivuille. Nautitaan siis niin kauan kuin voidaan.
Sille yhdelle mahdolliselle lähettämäni kommentin haluan julkaista sattuneesta syystä ja koska meillä vielä on maassa sananvapaus. (Niistä kahdesta varmasta en älynnyt ottanut kopiota.)
Nimimerkille Antero Manninen Reilusti. Oikealla.
Suomi on onneksi valmis vastaanottamaan pakolaisia. Uskoisin meidän mielellään ottavan vastaan myös siirtolaisia.
Tuskinpa sitä puhdasta suomalaisugrilaista verta montaakaan tippaa 5,3 miljoonassa suomalaisessa löytyy. Sitä paitsi nykyistä tilaamme (sekä yhteiskunnallista että ennen kaikkea taloudellista) meidän on pitkälti kiittäminen entisaikojen maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään.
Ethän ole ehdokkaan, ethän?
Ps: Toivoisin puolueitten viestintäsatraappien ohjeita ehdokkaille, heidän itsensä vuoksi.
PPs: Sääli kun aina joutuu odottamaan, ennen kuin voi uuden blogin julkaista. Tosin ymmärrettävää.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Suomen tulevaisuudessa ei ole lisäenergiatarvetta
12.2.2007 19.10 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ei edelleenkään usko, että ydinvoima olisi pysyvä ratkaisu ilmastonmuutokseen kirjoittaa Australian-lehti. Hän vertaa ydinvoimaa asperiiniin. Pitäisi ensin selvittää syy eikä lääkitä oiretta.
Olen samaa mieltä. Itse en juurikaan joudu asperiinia käyttämään, mutta olen ollut havaitsevinani aika monen sitä käyttävän, kun päätä särkee. Siitä, että tietää syyn ei käsitykseni mukaan kyllä paljon riemua revi kun jo särkee.
Olen siinäkin samaa mieltä presidentin kanssa, ettei ydinvoima ole lopullinen ratkaisu ilmastomuutokseen. Mutta jotain kai voitaisi yrittää tehdä esimerkiksi kansalliselle tasolla ennen lopullista ratkaisua? Odottaessamme lopullista ratkaisua (metsähake, puun pienkäyttö, biokaasu, ruokohelppi, kaura ja hamppu) on syytä harkita muita vaihtoehtoja. Voisimme varmaan kansallisella lainsäädännöllä määrätä esimerkiksi: Aurinkopanelit ja tuulivoima taloyhtiöille pakolliseksi.Lisätä Suomenhevoskantaa. Aurinkopaneelit ja propellit pakollisiksi kaikkiin kiinteistöihin. Sähkönjakelun Suomessa päättymään arkisin kello 18.00.
Mutta vakavasti ottaen: Missä ovat lyhyen aikavälin (1 - 10 vuotta) vaihtoehdot? Meidän rahamme eivät riitä ensimmäisenkään uuden vaihtoehdon kehittämiseen. Ei edes sen jälkeen kun valtio on kuitannut Branssonin (?) tarjoamat miljoonat.
Kansallisestihan meillä ei ole huolta. Suomi on pelastettu. Emme tarvitse edes 6. ydinvoimalaa. Suomen tulevaisuudessa ei ole lisäenergiatarvetta.
Kun Venäjä nostaa puun hinnan tasolle, jolla kaikenlaisen metsäteollisuuden vienti tulee kannattamattomaksi loppuu valtaosa metsäteollisuuden voimantarpeesta. Vaikka Venäjä vielä lopettaisi maakaasutoimitukset tulemme hyvin toimeen ylimääräisellä vesivoimakapasiteetilla. (Joudumme varmaan kyllä osan myymään saadaksemme vientituloja, Venäjälle luonnollisesti.) Öljyhanan umpeuduttua otetaan käyttöön häkäpöntöt puolustusvoimain kriisivarastosta, kalikkoja riittää.
Ilmeisesti leikillään joku ehdotti lopulliseksi ratkaisuksi käytetyn ydinmateriaalin laukaisemista raketilla avaruuteen. Idea on hyvä, mutta lasti väärä.
PS. Ilmastomuutos on kirjoittajan mielestä vakava asia, jolle pitää tehdä jotain eilen.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Kommentti Putinin Munchenin kärvistelyyn
12.2.2007 8.02 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka
Meidän ongelmamme ei ole ollut eikä ole nytkään USA. Tuskinpa koskaan voi ollakaan. Meidän ongelmamme on ollut, ei nyt ole, mutta voi taas joskus olla Venäjä. Silmäys karttaan ja historian kirjaan riittävät.
Samanlaisia imperialisteja ovat kumpikin, USA ja Venäjä. Toinen nyt hallitseva mestari, toinen haastaja. Tosin, kun Putin oli vaikeuksissa riensi George W. tukemaan – mutta oman uskontonsa, terrorismin vastaisen sodan vuoksi. Kun Bush joutui vaikeuksiin Vladimir käy kimppuun – oman uskontonsa, isovenäläisen imperialismin vuoksi. Sen nieleminen lienee hinta, joka maailman ainoan supervallan on maksettava ainoalle tämänhetkiselle haastajalleen. Mutta Kiina tulee kovaa.
Minua kyllä pohdituttavat Putinin regiimin aikaansaannokset. Eivät ne ainakaan demokratiaa ole lisänneet eivätkä jännitystä Euroopassa liennyttäneet. Huolestuttavinta eivät ole yksittäiset tapahtumat Tshetsheniasta Politpovskajaan tai öljyn valtausoikeuksien peruuttamisesta (käytännösä) ulkomaisilta, ärhentelyyn Münchenissä. Huolestuttavinta on porukka, jonka Putini on kerännyt ympärilleen, entisten KGB:n ja NKVD:n hyvä veli kerholaiset.
Mielestäni meidän suomalaisten pitäisi olla huolissamme ajan merkeistä. Edelleen helpoin tie, jota kautta Venäjä voi nopeasti (1 – 100 vuotta) edistää vapaata pääsyään maailman merille kulkee Suomen kautta. Tämän tiedostaminen ei välttämättä edelleenkään edellytä NATO:n jäsenyyttä. Sitä paitsi se mahdollisuus meni jo tällä kierroksella. Usko NATO – option olemassaoloon tarkoittaa uskoa kangastuksiin. Olemme kansana tehneet turvallisuuspoliittisen valintamme – itsenäinen liittoutumaton puolustus Euroopan Unionissa. (Tutki mitä tahansa mielipidetiedustelua viimeisten vuosien ajalta.) Eletään nyt sen kanssa ja tehdään edes ne ratkaisut, jotka siitä seuraavat.
Nyt on taas panostettava yhteistyöhön Venäjän kanssa. Sääli, että meilläkin on aina sen verran opportunisteja, että mahdollisimman hyvien naapuruussuhteitten ylläpito itä-naapurimme kanssa helposti unohtuu. Sääli, että emme ole sellainen kauppiaskansa, joka ymmärtäisi Venäjän läheisyyden taloudellisen mahdollisuuden.
Mutta on se sitten hyvä olla itsenäisen Suomen itsenäinen kansalainen.
Avoin kirje Kai Telanteelle
11.2.2007 16.48 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Talous
Valtakunnallinen päivälehti haastatteli sinua sunnuntaina Presson ongelmista. Johtopäätöksenä oli se tavallinen: Kuluja pitää karsia.
Tämänhän tiedät: Elinkeinoelämän kilpailuissa voittavat ne, jotka ovat ykkösiä alallaan. Toinen hyvä ajatus on toimia usein juuri päinvastoin kuin muut. Kolmanneksi: Palveluyritysten saneerauksesta alkaa helposti tuhon kierre, joka ei enää oikene.
Teen ehdotuksen: Pankaa Presson kehittämiseen täksi vuodeksi varaamanne panokset (kai niitä vielä on? en tarkoita yksin rahaa.) nettiominaisuuksien tai netin hyödyntämisen parantamiseen. Onhan tässä vielä kuluva vuosi?
Jos et muuta syytä keksi niin vaikka siksi, että niin tykkään tästä blogista ja täällä blogaavista asiantuntevista ihmisistä. Muilla lehdillähän ei juuri samalla tavalla toimivaa blogistoa kai olekaan.
Uskoisin investoinnin myös kannattavan.
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Puolueet pois politiikasta
11.2.2007 10.05 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka
Tänään valtakunnallisen päivälehtikilpailijan sivuilla oli kaksikin mielenkiintoista artikkelia. Janne Virkkusen Palataan Ståhlbergin ajatuksiin ja Timo J. Tuikan “Politiikka on poistunut politiikasta”.
Niistäpä “Niitä näitä”:
Virkkusen otsikko on hyvä ja johtopäätös väärä. Jos meillä on ollut hyvin toimiva, joustava perustuslaki voimassa 80 vuotta (ainoana ensimmäisen maailmansodan aikana/jälkeen itsenäistyneistä valtioista) niin voisiko ajatella, että se osaltaan on selviytymisemme nykytilanteemme syy? Saattaisiko olla niin, että luomalla suomalaisten asuttamaan maahan “kilpailutilanteen” vallankäytön ylimmällä tasolla, on onnistuttu muodostamaan terve poliittinen mekanismi? Kun kumpikin valtioelin on saanut valtuutuksensa kansalta voi kulloinkin vahvempi käyttää johtajuuttaan kansakunnan eduksi. Vahvuushan voi myös vaihdella vaalikauden aikana. Ja kriiseissä, jos koskaan, voimalla on olennaisin merkitys ei hyvillä aikomuksilla.
Kieltämättä Kekkosen pitkän kauden seuraukset maamme sisäpolitiikkaan pelottavat. Mutta herramanjee, mitä olisikaan tapahtunut jos puhdas nykyisenlainen imagomarkkinointiin ja henkilön tuotteistamiseen pohjautuva parlamentarismi olisi ollut voimissaan jo pitkälti ennen EU:iin liittymistä?
Tuikka puhuu nykyparlamentarismista ja pelkää sen muodostumista tuuridemokratiaksi. Kansanäänestyksen voisi korvata kerran neljässä vuodessa toteutettavalla SuperLotto - tilaisuudella. Meille äänestäjille tarjolla olevilla todellisilla vaihtoehdoilla voisimme toteuttaa ensimmäisen kierroksen jo nyt.
Kun vaihtoehtojen ominaisuuksissa ei ole eroa, satunnaisuus johtaa yhtä järjelliseen tulokseen kuin kallis vaalikin. (Samalla säästyisi rahaa johonkin tärkeämpään.) Kansalaisten kiinnostus vaaleihin osallistumiseen säilyisi nykyisenlaisena, seurataan mielenkiinnolla ja harmitellaan kun tuli vain 2 ja lisänumero. Jos vaivauduttiin viemään kuponki. Sama koskee presidentinvaalia, mutta pienemmässä määrin, henkilö kun kiinnostaa. (Vähän kuin Missikisat)
Ståhlbergiin palatakseni. Hänhän perustuslain pitkälti kirjoitti. Eduskunta hyväksyi ja valtionhoitaja Mannerheim kai vahvisti. Tämä perustuslaki ei tuntenut puolueita. Se perustui itsenäisiltä kansalaisilta valtuutuksen saaneisiin itsenäisiin kansanedustajiin jotka ovat ratkaisuissaan vastuussa itselleen, valitsijoilleen ja Jumallalle. (Muistinkohan oikein?)
Parhaiten kansakunnan etua palveleva perustuslain uudistaminen voisi tapahtua joko
palaamalla Ståhlbergin lähtökohtien tielle ja samalla rajata poliittisten puolueiden valtaa todellisessa lainsäädännössä ja päätöksenteossa tai
kehittämällä uusi puoluelähtöinen järjestelmä, jossa määritellään puolueiden tulosvastuun toteutuminen käytännössä. Sen jälkeen kansalaiset voivatkin äänestää puolueita kun tietävät miten saavat ne myös vastuuseen.
Koska tyhmyys tiivistyy joukossa kannatan itse ensimmäistä.
Virtuaalinen ryhmäkanne - eduskuntavaalit
10.2.2007 9.03 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka
Mediaman´in aiheelliseen kirjoitukseen Viinapullojen varoitustarroista kommentoin:
“Olen samaa mieltä. Nimet (104 kansanedustajan) julki ja jalkapuuhun kaiken kansan naurettavaksi.Kevyesti ei tätä kannattaisi ohittaa. Se osoittaa jälleen kerran kansanedustajien suomalaisten älyllisten kykyjen täydellistä aliarviointia.”
Mutta eihän tätä todellakaan pitäisi näin kevyesti nyt ohittaa! Tässähän olisi tilaisuus, ei yksinomaan puhua ja kirjoittaa vaan saada jotain merkittävää jopa aikaan. Sattumalta on jopa miljoonan taalan/euron paikka. (Vähän kuin Perloksen lopettamisen seurauksiin varautuvan Joensuun tukirahojen hankinta.) Nythän ne edustajat taas ovat tyrkyllä.
Vastaus on äänestäjien “virtuaalinen ryhmäkanne”. Saisivat ehdokkaat ja puolueet vähän kokemusta vuorovaikutteisesta kansanvallasta. Kun en vielä osaa linkkiä rakentaa niin suosittelen kiinnostuneille tutustumista blogiin
http://www.kariahintikka.fi/matrixx/blogs/ ja siellä artikkeliin
http://www.smartmobs.com/archive/2007/01/24/grassroots_camp….html
Jos joku nyt “viitsisi” ottaa johtajuuden, niin vaikuttamalla netin kaikilla mahdollisuuksilla (Itselle tulee mieleen ainakin blogit/kotisivut, keskusteluryhmät, äänestyskoneet, YouTube jne. - tietävämmät täydentäköön) saisimme todennäköisesti rukattua suomalaista politokratiaa demokratian suuntaan. Itse uskon, että se olisi kansanvallalle eduksi.
Ja nyt kyse on vain viitsimisestä. Virtuaalinen ryhmäkanne ei ole rahasta kiinni vaan tahdosta.
Tulovastuuta demokratiaan
9.2.2007 10.24 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka
Lukiessani Mediaman´in toivomusta saada demokratiaa valtaan, heräsi mielessäni toivomus saada tulosvastuuta demokratiaan. Nythän vaalien kautta tapahtuva tulosvastuu on fiktio.
Kieltämättä yksittäisillä ehdokkailla on tulosvastuu, mahdollisuus valitsematta jäämiseen. Mutta eihän edustajien mielipiteillä ole olennaista merkitystä. Viime vaiheessa sen tukkii eduskuntaryhmälle puolueen edellyttämä ryhmäkuri.Merkitystä on puolueilla, apparaatilla, jonka edustajia eduskuntaan valitut ovat.
On kai ollut jo kauan sitten selvää, että jämähdys kaiken muuttumattomuuteen johtuu demokratian muuttumisesta politokratiaksi?
Ellei tätä muuteta on turha toivoa demokratiaan valtaa ja äänestäjien kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamiseen. Millä ihmeellä yksittäinen äänestäjä saa yksittäisen puolueen vastuuseen?
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Äly hoi!
9.2.2007 9.17 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous
Martti Ahtisaaren pitäisi Toimihenkilöunionin puheenjohtajan Antti Rinteen mielestä erota Elqotecin hallituksesta, koska Elqotec on lähtenyt Suomesta ja aloittaa YT neuvottelut Lohjankin tehtaan toiminnan lopettamisesta. Miksi ihmeessä? Onko siinä jotain väärää jos yhtiön hallitus toimii yhtiön edun mukaisesti? Vai tarkoittaako Rinne, että yhtiön pitäisi säilyttää Lohjan tehdas ja maksaa palkkaa sen henkilöstölle työstä, jota se ei voi kannattavasti teettää?
Tosiasioiden tunnustaminen…
Valitettavasti Elqotecin tuotannollinen toiminta ei enää sovi Suomeen. Ei tervettä yritystä pidä kaataa sen vuoksi ettei se voi täällä kannattavasti toimia. Saappaat jalassa kaatuminen ei yrityselämässä ainakaan ole kunniakasta. Suomalaiset ihmiset ovat kyllä ennenkin toimineet yhtiössä joilla ei ole toimintaa maassamme.
Tietotekniikan ja elektronisen asioinnin mallimaa
8.2.2007 9.01 | hakki47 | Raha & valta, Virkamiehet
Eilen mentiin tyttären kanssa ilmoittautumaan kouluun. Tietokoneella tulostettu, postitse lähetetty kutsu oli toimitettu osoitteeseemme jo hyvissä ajoin, muutama viikko sitten. Vastaanotto oli ystävällinen ja asiallinen. Meille vanhemmille annettiin kaksi pakollisesti täytettävää lomaketta ja kaksi ”vapaaehtoisesti” täytettävää. Lainaksi saadulla lyijykynällä varustettuna mammamme istui peruskoulun pulpettiin ja täytti mukisematta neljään kertaan kaikki pyydetyt perustiedot ja kunkin lomakkeen erityiset tiedot. Sitten ne palautettiin koulun edustajalle, liekö ollut opettaja vai vahtimestari. Raksittiin listaan, että olemme käyneet. Todettiin lopuksi, että kouluun tutustumisen päivä on toukokuussa ja sitten lähdettiin kotiin. Näin menettelivät kaikki muutkin vanhemmat. Mukisematta.
Miksi sinne yleensäkään piti paikalle mennä? Miksi täytettäviä lomakkeita ei lähetetty kutsun ohessa? (Täyttäminen ei kyselyitä aiheuttanut.) Miksei kutsussa olleita perustietoja oltu siirretty lomakkeille, vaikka samanlaisille kuin kutsuissa? Miksi samoja perustietoja piti raapustella neljään eri paperiin? Eikö asian olisi voinut vähintäänkin hoitaa postitse loppuun asti?
Tai oikeasti, eikö ilmoittautuminen olisi ollut olennaisesti pienemmällä vaivalla ja pienemmillä kuluilla toteutettavissa netissä? Jos olisi joku joka ei osaa, voi tai halua hoitaa ilmoittautumista netin kautta, menköön kaikin mokomin panemaan postiin tai vaikka viemään paikan päälle.
Eihän siinä kauan mennyt, joku 15 – 20 minuuttia plus matkat. Jos samanaikaisesti olisi järjestetty joku tutustuminen, informaatio, ohjelma – ihan mitä tahansa – niin mikäs siinä. Ja olihan siinä varmaan laatuaikaa perheelle.
Mutta täyttämään lappusia!
In Search of excellence - Suomen menestystekijät
7.2.2007 16.03 | hakki47 | Raha & valta
Jäipä tuosta eilisestä päiväunesta sen lähtökohta kokonaan käsittelemättä.
Suomen menestystekijät.
Sehän se siellä uimahallissa kolahti. Kun löylyyn menee lauteilla istuu eri-ikäisiä yrmyjä, hiljaa itseksensä. Jos sisääntulija “päivään” toivottaa ehkä joskus joku vastaa; useimmiten muut vaisuna ympärilleen vaivautuneina luimistelevat. Mutta eivät ainakaan puhua pukahda. Onko tämä vain helsinkiläisten ongelma?
Muutama viikko sitten kävin uimassa maaseutupaikkakunnalla. Puhe ja porina kuului jo pesutiloihin. Taatusti vieraan ihmisen mukaantulo ei tahtia haitannut. Pääsinpä itsekin mukaan ja maailma pelastui.
Samanlaisiin tilanteisiin (kumpiinkin yllämainituista) olen vuosien myötä törmännyt monta kertaa. Erottavana tekijänä on säännönmukaisesti ollut Helsinki. Ja vuosien myötä lisääntyvässä määrin. Muualla jutellaan, Kehä III sisäpuolella ollaan hiljaa.
Jotenkin siitä tuli mieleen: voisiko avoimen vuorovaikutuksen mahdollistanut yhteisöllisyys olla ollut yksi menestystekijöistämme? Onko sekin katoamassa globaalisuuden henkilökeskeiselle alttarille? Vapaaehtoinen, iloinen, rajat ylittävä luovuus ei ainakaan kuki yrmyissä vaitonaisissa yhteisöissä.
Mutta ehkä todella puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.
PS. Se toinen menestystekijä on sattuma.
Päiväunia uima-altaassa
6.2.2007 15.32 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka
Kävinpä uimassa. Siinä lämpimässä vedessä lötkötellessä (aivan, kävin uimahallissa, en uimassa) oli taas aikaa ajatella isoja.
Lähtiessäni tuli Ylepeilista keskustelu tutkimuksesta tai selvityksestä jossa noin 20% metalliyrityksistä ilmoitti, että heillä ei ole toimintaa Suomessa enää 5 (viiden) vuoden kuluttua. Kuulemma täällä toimiminen ei enää lyö leiville. Lohdullista, eivätpähän enää sitten sotke paikkoja. Kuulemma tämä merkitsee vain noin 60.000 työpaikkaa. Suuret ikäluokat “hoitanevat” tämänkin.
Heräsi siitä samalla näkemys johtajiemme suuresta viisaudesta. Hehän toimivat yhä edelleen kuin Niilo Wälläri aikoinaan. Hänhän sai merenkulkumme jo henkihieveriin panemalla tarvittaessa (ja usein tarvitsi) jäänmurtajat tai satamat lakkoon talvella. Kyllä sillä Merimiesunionin jäsenten palkat ja työehdot nopeasti paranivat.
Hänen jälkeensä pojat panivat paremmaksi. Nythän merenkulusta jo loputkin on kaupattu ulkolaisille, joten siinä se kansallinen huoltovarmuus sitten meni. Eipä poliitikkojen tarvitse enää siitä huolta kantaa. Toivottavasti omistajat saivat hyvän hinnan. Sitä voi sitten iloisesti sijoitella maan rajojen ulkopuolelle. Mitä iloa siitä meille muille on…?
Siitä kääntyi ajatus maamme ja kansamme resursseihin ja menestystekijöihin. “Puita ja päitä” sanoi aikoinaan hyvä ystäväni, “toivottavasti ei kuitenkaan puupäitä”. Puitten osalta näyttää sentään vielä absoluuttisesti hyvältä. Metsää riittää edelleen koska siitä on hyvää huolta pidetty. Mutta riittääkö se?
Puuta löytyy aivan riittämiin myös lähempänä niitä markkinoita jotka kasvavat. Venäjällä, Kiinassa, Indonesiassa, Etelä-Amerikassa, Australiassa jne. Tyynen meren ympärillä on ihan riittämiin puita. Uutisista päätellen siellä kohta on myös riittävästi jalostuskapasiteettia. Mekin olemme onneksi mukana investoimassa ja rakentamassa. Perinteisestihän metsäteollisuus on osa kotimarkkinateollisuutta. Vain Suomessa ja Ruotsissa puunjalostus on muodostanut merkittävän osan maan vientituloista.
Ai niin, sitten viedään ne päät. Osaavimmat siirtyvät sinne missä osaamistaan voivat parhaiten käyttää, sinne missä ovat uusimmat tehtaat ja missä on palkanmaksukykyä. Osaamisen viennistähän me olemme aina osanneet huolehtia siten, että siitä ei lateja Suomeen jää. Ja ovatpahan lähtijät ainakin poissa työttömyystilastoista.
Jos sitten vielä joskus taantuma sattuisi iskemään loppuisi työ ensin niiltä jotka ovat kaukana markkinoista, joiden raaka-aineen hinta on korkea ja jotka eivät enää välttämättä osaa ihan tarpeeksi hyvin. Voitaisi sitten panna vientiin ne vähemmänkin osaavat.
“Mutta onhan meillä Nokia”, vannotaan. Onhan? Onhan!
Vielä vähemmän kun me suomalaiset enää omistamme metsäteollisuuttamme, omistamme Nokiaa. Lisäksi 10 - 15 vuotta sitten Nokia oli rapakunnossa ja odotti vain noutajaa. Mutta sitten “sattuma” korjasi satoa. Yritys oli juuri oikeaan aikaan, juuri oikeassa paikassa ja ilmeisesti onnistui saamaan juuri oikeanlaisen “Dream Team”in markkinoiden radikaalisti muuttuessa. Ja loppu onkin sitten historiaa. Ja sillä historialla me suomalaiset olemme ratsastaneet tähän päivään asti, vähentäen suhteellista omistustamme yrityksestä koko ajan. Nyt yrityksen liikevaihto ylittää valtion tuloarvion ja maahamme työn, verojen ja seurannaisvaikutusten kautta onneksi edelleen sataava manna, tulee yhtiöstä jota omistamme yhä vähemmän. Vieläkö muuten määrävähemmistön? Ja “what goes up must come down.” Globalisaatiolla ei ole kotimaata ei välttämättä globaaleilla yrityksilläkään. Kirjoilla voi olla missä vaan.
Ihania ajatuksia lämpimässä altaassa lököillessäni, auringon valaistessa valkeita hankia. Että voikin olla tuolla ulkona noin kaunista. Ja ei kun saunaan.
Nostetaanko haloo Elisan aloitusmaksusta? Kommentti
4.2.2007 12.10 | hakki47 | Merkinnät
Olisin kommentoinut takapiru :n pressobogissa esittämää yllämainittua kirjoitusta. Useasta yrityksestä huolimatta en onnistunut. Itsestä se johtuu - alku aina hankalaa. Menköön kommentti sitten omassa blogissani.
Kommentti oli seuraava:
Riippuu siitä mikä se haloo käytännössä olisi. Itse olen valmis osallistumaan halooseen á la Lordin henkilöllisyys ja Se-lehti. Markkinataloudessa kun ainoan reaktion yrityksessä saa aikaan lompakon kautta. Sillä, ei Se-lehtikään tietenkään imagomenetystä pelästynyt eikä tullut muuten vaan synnin tuntoon. Mutta kun ihmiset ostavat lehtiä tai ovat niitä ostamatta.
Olisi se myös hienoa jos, yksittäiselle kuluttajalle taloudellisesti merkityksellisessä asiassa, elinkeinoelämää “edustavan” lehden blogeilla kirjoittelevat toteuttaisivat maamme ensimmäisen (tai olkoon vaikka toisen) virtuaalisen “ryhmäkanteen” eturivin yritystä vastaan.
Ei kun kotisivua www. elisan hinnoittelu kuriin.xxx pykäämään.
Hard rock hallelujah…
Mikä on Yrittäjyyden matematiikka?
2.2.2007 14.02 | hakki47 | Merkinnät
Kun globalisaatio nyt näyttää vievän suomalaiset tuotannolliset suuryritykset muualle, mistä tulevaisuuden veronmaksajat hankkivat verotettavat tulonsa? Kaikki eivät voi, eivätkä ainakaan näin pienessä taloudessa voi koskaan, saada palkkaa valtiolta tai kunnalta. Ja samasta syystä kun ikiliikkujat eivät ole osoittautuneet toimiviksi. Jostain täytyy tulla lisää energiaa, lisäarvoa. Riittääkö väestöstä tarpeeksi yrittelijäisyyttä lisäarvoa luomaan? Kuinka monta yrittäjää Suomi kestää tai sietää? Kuinka monia voidaan yrittäjiksi usuttaa? Kuinka paljon on yrittäjiksi haluavia? Kykeneviä? Ryhtyviä?
Pyörittelen vastuuttoman huolimattomasti numeroita päässäni.
Jos tulevaisuudessa Suomeen yhtenä vuonna syntyvien määrä on noin 50.000 – 60.000, sanotaan vaikka 55.000 ja lähdetään siitä, että keski-ikä on noin 75 vuotta, olisi tällä tasaisella taulukolla väestö jatkossa noin 4,1 miljoonaa. Näistä työikäisiä 20 – 65 vuotiaat eli, 2,5 miljoonaa. Jos työvoimaan kuuluu 75 % työikäisistä (mitä ei nyt kuulu, ei lähellekkään) olisi työvoima tällä tasaisen vauhdin taulukolla vajaat 1,9 miljoonaa (nyt noin 2,4 miljoonaa). Eri tutkimusten mukaan vajaa 10 % työvoimasta on kyvykäs ja/tai halukas yrittäjäksi eli noin 185.000, siis neljänkymmenenviiden työikäisvuoden aikana – 4.100 yritystä per vuosi jos yksinyrityksiä. Kaikki näistäkään ei suinkaan yrittäjäksi ryhdy, mutta jos ryhtyisivät niin nykyisestä yrityskannasta vähenisi näin vain noin 30.000 – 40.000. Kaiken maailman tutkimusten mukaan noin 5 – 10 % yrityksistä pääsee kategoriaan ”kasvuyritykset”, eli tässä teoretisoinnissa 205 – 410 per vuosi. Riittäisikö meille tämä? Kauanko esimerkiksi Nokialla kesti kasvaa nykyiselleen? Kuinka monen perustetun yrityksen yhdistelmä nykyNokia, StoraEnso tai Metso on eli, montako täytyy syntyä, että se yksi on iso?
Ei kai syntperäisenä suomalaisena voi toivoa kuin Lottopottia: Samanlaista uutta, yrittelijästä maahanmuuttajien aaltoa kuin 1800–luvulla, joiden varassa Suomen 1900-luvun teollinen kasvu ja siten hyvinvointi on luotu. Tosi on….
Putin ja isovenäläinen itsetunto
1.2.2007 20.21 | hakki47 | Merkinnät
Kuka muuten kysyi ja mitä kun naapurin presidentti otti kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen? Eipä siinä mitään uutta tai yllättävää toteavat ulkoministeri ja pääministeri. Eipä niin. Ja onhan meillä se optio. Onhan?
Hei herra pääministeri! Hei herra ulkoministeri! Se juna meni jo! Jos Natoon olisi haluttu liittyä sen olisi jo pitänyt tapahtua muutama vuosi sitten. Se on tällä erää jo mennyt mahdollisuus. Pietarin paikka ei ole muuttunut, mutta naapurin itsetunto, jopa uho on noussut. Ja Pietari kasvaa. Lisäksi: menkää vaikka Google Earthilla katsomaan mitä Kannaksen länsirannalle ja Suomenlahden etelärannalle on jo rakennettu. Seuratkaa mitä muuta sinne on suunnitteilla. Ja ymmärtäkää millä tavalla Venäjän nykyhallinto rakentaa demokratiaansa, miten vähemmistöoikeuksia kunnioitetaan, miten valtion varallisuus keskittyy ja kasvaa, miten äänenpainot kovenevat.
Ollaan nyt realisteja; kaikki itsenäisen Suomen syntymisen ja säilymisen kohtalonhetket liittyvät venäjän/neuvostoliiton heikkouden hetkiin. Sekä vapaus/kansalaissodassa, talvisodan loppunäytöksessä että jatkosodan päättyessä muut asiat olivat tulleet tärkeämmiksi kuin ne muutamat liitettävissä olevat neliöt Suomen niemellä. Muut asiat (ja itsepäisen hullut suomalaiset) estivät jo päätetyt ratkaisut.
Neuvostoliiton juuri hajottua tai tätä seuranneessa epäjärjestyksessä Nato-jäsenyys olisi ollut mahdollista. Mutta sitä emme halunneet. Meillä turvallisuusratkaisuksi hyväksyttiin EU . Natosta ei silloin keskusteltu, ei ole uskallettu keskustella sen jälkeen, eikä se keskustelu enää kannata.
Nyt on tarvittaessa jatkettava itsenäisellä puolustuksella yhdistyneessä Euroopassa. Ja toivotaan, että EU on todella turvallisuusratkaisu. Muille se lienee enintään maatalouspoliittinen ratkaisu.
Wolf H. Halstin aikoinaan, tosin liian myöhään julkaistun kirjan “Suomen puolustaminen” ilmaisemat realiteetit edellytyksistämme turvata itsenäisyytemme pitävät onneksi edelleen paikkansa. Ehkä nyt yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen voisimme ottaa ne huomioon.
Pidetään samalla omasta puolustuskyvystämme mahdollisimman hyvää huolta. Toivottavasti sitä ei nyt tarvita.
Kuka muuten kysyi ja mitä?
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Alku aina hankalaa
1.2.2007 14.25 | hakki47 | Merkinnät
Huh.
Muutama tunti on nyt mennyt blogimaailmaan tutustuessa ja OMAA blogia avatessa. Mutta nyt se on tehty. Mitä tästä seuraa ja tuleeko sitä koskaan käytettyä onkin jo ihan eri juttu. Mahdollisten artikkelien kirjoitteleminen, kuvien lisäily ja linkkilaitosten rakentelu jääköön myöhempään.
Miksi muuten nähdä moinen vaiva?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)