Venäjän vientimme romahtaa
Voisinpa sanoa, että vaalit meni ja kaikki on taas maassa hyvin. Niin hyvin ei kuitenkaan taida olla? Epävarmuus, jonka yli on kuitenkin elettävä, ja jonka yli eletään, kasvaa koko ajan. Kun kokonaisuus on epäselvän sumun peitossa, kiintyy nyt huomio yksittäisiin asioihin.
Vientimme Venäjälle on taas romahtamassa. Tämä on luulon, ei tiedon asia. Näin päättelimme porukalla siitä, että autoja eri satamista Venäjälle rahtaavat rekat ovat huomattavasti vähentyneet. Ja ainakin tältä erää, toivottavasti valtiokin sen huomaa, siihen suunniteltuun rekkaparkkiin ei tarvitse enää rahojamme laittaa. Säästyy sitten tähdellisempään. Ei kuitenkaan uuteen IdeaParkkiin. Se ei ole tähdellistä.
Syy miksi oletan Venäjän viennin romahtavan on uskoni, että transitoliikenteen kuljetukset kirjataan Suomen vientitilastoon? Toki kai sitten myös Suomen tuontitilastoon, ties mistä? Eli tuontimmekin vastaavasti pienenee. Ja käsitykseni mukaan sitä tavaraa on sinne viime vuosina mennyt. Ja paljon. Parhaimmillaan 50 rekkakilometriä päivässä. Ja junakuljetukset päälle.
VRn rahtikuljetukset Venäjälle vähenevät rajusti. Rekkakuljetuksissa suomalaisten liikennöitsijöiden osuus lienee jo aika pieni? Mutta transitosatamat hiljenevät, tai ainakin rauhoittuvat. Ja niin rauhoittuvat myös määrätyt tieosuudet.
Kuka muuten omistaa ne maahan tuodut, Venäjälle matkalla olevat autot, vapaavarastoissa Suomen alueella? Ja muut tavarat? Ja kai joku maksaa vuokraakin siitä pläntistä? Jollekin. Taisi saada pitkäaikaisen vuokralaisen?
Puutulleihin tällä tuskin on vaikutusta. Päätetty mikä päätetty. Ison maan iso byrokratia ei pienten asioitten kanssa nyt ehdi näpelöidä. Mutta missä määrin tämä vaikutta Nord Streamin kaasuputkeen jää nähtäväksi.
Että tällaisia virikkeitä sain lukiessani nyt aamulla Arvopaperi-lehdestä, että Moskovan RTS-pörssin huippuarvosta toukokuusta 2008 on nyt hävinnyt 77%. Kovaa on pudottu ja syvälle, eikä pohjaa kai vielä näy. Edellisessä, silloin yli vuoden kurimuksessa hävisi 98 % huipusta, ennen käännettä 1999(?).
Median tekopyhyyden huippu
Koko ”kunnallisvaalikampanjan” ajan, maan ainoa valtakunnallinen päivälehti on tietoisesti – luonnollisesti - halunut vaieta alkukesän aikana julkisuuteen tulleista kansanedustajien laajamittaisista vaaliraharikoksista. Nyt sitten, kun noin puolet äänestäjistä on jo äänensä käyttänyt, se kyllä tekee asiasta ison jutun. Viimeisenä äänestyspäivänä. Kun kiinnittää huomiota ehdokasmainonnan määrään eilen ja tänään, ymmärtää miksi vasta nyt.
Kumpi on mielestäsi vilpillisempi? Lainvastaisen ilmoituksen vaalirahoituksestaan jättänyt valtapuolueen kansanedustaja vai virallisesti puolueeton sanomalehti, joka viimeiseen asti politiikasta ja poliitikoista myötäsukaan raportoi, kunnes ehdokkaat eivät enää voi äänestää jaloillaan?
Samalla se karsii keskustelupalstoiltaan asialliset kirjoitukset, joilla on tavoitteena lisätä äänestysaktiivisuutta ja vaikuttaa vaalin lopputulokseen.
Suuri osa lehdistöstä on puoluelehtiä. Ne eivät edes ota vastaan kansalaisten kommentteja. Elleivät ne vastaa lehden ”linjaa”. Ne toimivat ”sanan” eli Ainoan Oikean Totuutensa levittäjinä. Ja julkaisevat vain valikoidusti ja vain oman totuutensa. Mitä mieltä olet? Pitäisikö sanomalehtien ja erityisesti puoluelehtien lehdistötuki lopettaa?
Kuinka monta artikkelia olet muuten yleensäkään nähnyt vaalirahoituksesta? Siis kunnallisvaaliehdokkaiden kampanjoiden rahoituksesta? Ja olisi kai aika luonnollista seurata ehdokkaiden kampanjointia tästäkin näkövinkkelistä? Silloin kun sillä vielä voi olla vaikutusta äänestystulokseen. Luulisi lukijoita kiinnostavan? Varsinkin kun edellisten törttöilystä on vain muutama kuukausi. Ellei sitten?
Onko mielestäsi hämmästyttävää, että yksikään media ei ole millään tavalla ottanut kantaa Kirkkoveneeseen? Ei positiivista, ei negatiivista. Ja tietoa Kirkkoveneen ehdokkuudesta on taatusti ollut riittävästi tyrkyllä. Olisiko ihan tietoisesti haluttu vaientaa asia kuoliaaksi? Miksiköhän?
Voisin kuitenkin, ja mielestäni varsin perustellusti väittää, että kyseessä on näiden vaalien ainoa innovaatio. Ei asiana. Kaiken maailman kuvia ja merkkejä äänestyslipuista on löytynyt maailman sivu. Vaan toteutettuna, asiallisena kampanjana tarkoituksena vaikuttaa äänestyksen tulokseen ja äänestysaktiivisuuden kasvamiseen. Yksityisen kansalaisen toimesta. Pelkästään netin avulla.
Eipä kyllä ole otettu kantaa eräiden ilmeisten puolueaktivistien aivan ilmeisiin ylilyönteihin. Joista osa leimattaisi muussa yhteydessä rasistiseksi, valheelliseksi, joissakin tapauksessa jopa yksittäisen ihmiseen kohdistuvana kunnian loukkauksena. Mutta se kai tälläiseen kauneuskilpailuun kuuluu luonnostaan? Ainoa havaitsemani kannanotto oli Kauppalehden päätös estää kampanjointini KL:n keskustelupalstalla. Lukumäärää kun on helppo mitata, vaikka vain se luo laatua?
Kirkkoveneen eilinen arvio: ”Media on vapaaehtoisesti luopunut roolistaan neljäntenä valtionmahtina. Se on ottanut roolin vallan sylikoirana ja vaikuttamaan valmiiden portinvartijana. Sillä ei, kaupallisuuden lisäksi, enää ole muuta aatetta.” Raha se on kova konsultti. Hesarillekin. Ja Kauppalehdelle. Eikä Kirkkoveneestä mainosmarkkoja heltiä.
Mutta käy tänään viimeistään äänestämässä.
Ihan vaikka piruuttasikin.
Huomenna se ainakin on liian myöhäistä.
Elät historiallista aikaa, nauti siitä.
Taitaa se olla totta. Siis se, että nyt alkamassa oleva kansainvälisen rahatalouden kriisi on mittasuhteiltaan sellainen, mitä ei ennen ole nähty. Ei kukaan meistä nyt elävistä ainakaan. Se on jo pitkään ollut selvää, että olemme tilanteessa, johon ei valmiita ratkaisuja eikä rohtojakaan ole kellään.
Sen ainoan valtakunnallisen juttu tänään, globaalin talouskriisin seurauksista, pani miettimään. Vaikka ei ehkä pitäisi? Ehkä olisi sittenkin vain parempi panna päänsä pensaaseen?
Ensimmäiset havainnot eivät liittyneet kriisiin ollenkaan. Vaan esillä olleisiin tietoihin, ihan sellaisenaan.
- Kahdessakymmenessä vuodessa Kiinan BKT on kymmenkertaistunut.
- NL/Venäjän BKT on puolittunut samassa ajassa. Onhan sieltä irronnut väkeä ja maata, mutta silti surkastuminen on hurjaa. (Taisi taivaisiin noussut öljyn hinta olla Putinin muskelinäytön ainoa peruste ja viimeinen reaalinen mahdollisuus?)
- Siitä huolimatta, että Japanin taloutta on puolet ajasta vaivannut ihan ikioma talouskriisinsä, sen BKT on kuitenkin lähes tuplaantunut.
- Kun Neukkulan BKT oli yli 27-kertainen, on Venäjän BKT enää vajaa 6-kertainen, siis Suomeen verrattuna. Voiko tämä todella pitää paikkansa? Eikö sen pitänyt olla niin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä….heikäläistä? Ja heitä on kuitenkin edelleen 143 miljoonaa. Tässä on pakko olla virhe.
- Varsinkin kun meillä ei, ainakaan näihin verrokkeihin nähden, ole järin hyvin mennyt. Nokiasta huolimatta. Ilmentää varmaan sitä, kuinka todella karseat seuraukset lamasta olisi meille ollut, ilman Nokiaa.
Ja paljon muutakin esitetyistä tiedoista tuli mieleen. Ja jos siihen vielä mukaan otettaisi väestön kehitys tulisi mieleen vielä paljon enemmän.
Mutta sitten siihen, miksi nuo alussa esittämäni ajatukset heräsivät.
Nyt kun eri puolilla maailmaa vasta suunnitellaan, millä tavalla luottamus markkinoille palautetaan, on peliin heitetty suuruusluokkana 2.000 – 3.000 miljardia taalaa(ilmeisesti kyse on taaloista?). Suomessa, vastaavassa tilanteessa kuviteltiin, että lama rahoitetaan pitkälti Suomen Pankin edellisten vuosien voittovaroista, joita muistaakseni oli 4 miljardia markkaa; siis markkaa. Niihin arvioihin on sitten myöhemmin jouduttu laittamaan vähintään nolla perään.
Ei ole mitenkään tuulesta temmattua, että keskimäärin varmaan myös ulkomailla, tuntemattoman tilanteen ratkaisussa tehtäisi myös virheitä. Toivottavasti ei yhtä suuria. Mutta varmasti, jos joskus pääsemme laskemaan tämän kriisin taloudellista hintaa, se on selvästi nykyajatuksia suurempi.
Ja jo nyt puhutaan kuitenkin varallisuudesta, joka vastaa Venäjän kahden vuoden BKTtä. Tai Kiinan yhden vuoden BKT:tä. Tai Mexicon, Etelä-Korean ja Intian yhteenlaskettu yhden vuoden BKT.
Sehän revitään jostain. Ja mistäpä se muualta tulisi kuin globaalilta veronmaksajalta? Tavalla tai toisella.
Suurimmat uhat ja riskit:
- Yhdestä ismistä päinvastaiseen toiseen ismiin.
- Protektionismin kasvu valtioiden talouspoliittiseksi ohjenuoraksi.
- Kansainvälisen epätasa-arvon repeäminen.
- Hallitsemattoman talouskriisin kehittyminen paikallisiksi tai globaaliksikin väkivallaksi.
Hups. Se oli vahinko. Anteeks.
Fedin entinen pääjohtaja Alan Greenspan on todennut tehneensä virhearvioita säädellessään rahoitusmarkkinoita. Thanks Alan.Säänöstelemättömän markkinatalouden vakaa puolustaja myöntää tehneensä virheen.
En ole moista kyllä meidän ns. vastuuhenkilöiden suusta koskaan kuullut. Tuskin kuulenkaan. Tässä elämässä.
Hohhoijaa. Mitä tehtäis seuraavaksi?
PS.
Otsikko on lainaus tyttäreni vuorosanoista kun on tumpeloinut turhaan.
Pro Patria - Finis Finlandiae
Ympäri käydään, yhteen tullaan. Ensin yhden ismin nimissä myydään lähes kaikki, vuosikymmenien aikana yhdessä hankittu omaisuus markkinahintaan, joka jälkeenpäin osoittautuu alihinnaksi, ja sitten realiteettien iskiessä takaisin siirrytään päinvastaiseen ismiin. Ilmeisesti toivoen, että saisi itse tehdyn vielä tekemättömäksi? Vaan silleen maailma vaan ei toimi.
Ongelmaan olen minäkin jo puuttunut menneiden, kohta kahden vuoden aikana usein. Liiankin usein? Viimeksi syyskuun kuudentena.
Mutta Patria tuskin on hallituksen prioriteettien ylimmällä portaalla. Ei edes tämänlaisen. Suomi on perinteisesti vientivetoinen maa. Jos kuviteltu globalismi todella rojahti protektionismiksi, niin meidän tytäryhtiötaloudeksi jossain määrin jopa myyntikonttoritaloudeksi muuttunut maamme on todellisissa vaikeuksissa. Emmekä enää edes omista niitä tehtaita, koneita, laitteita, kiinteistöjä, jotka omistimme edellisen kurimuksen alkaessa. Ja valtionvelkakin on aivan eri sfääreissä.
Ja sitten tämä hallitus vielä antaa 50 miljardin “pankkitakuun” jonka yksityiskohdista sovitaan myöhemmin. Siis juuri se takuu, jota pankit eivät halua ja jota ei tarvita. Vielä. Mitäs me muuten tehdään, kun se joudutaan maksamaan? Veli on velka otettaessa. Veljenpoika maksettaessa. Vuosi palkatonta työtä ilman ensimmäistäkään kulua, yksinomaan siihen, että maa pysyy pystyssä. Kaikilta.
Suomelle puolustustaloudellisesti ratkaiseva tärkeän Patrian mahdollisen tukemisen, tarvittaessa, hyväksyy tässä maassa kuka tahansa joka vähänkään maan itsenäisyydestä piittaa. Transtechin tukemista, vastoin tilaajan, eli VR:n toivomusta saamme sensijaan maksaa hyvin kauan. Sillä luottamuksen puute on todellisuutta.
Ja se se onkin sellainen syöpä, että sen varaan ei yhteisöllisyyttä juuri kannata rakentaa.
PS.
Sattuneesta syystä ja vastoin aikaisempaa käytäntöäni julkaisen kirjoitukseni omalla sivullani. En kommenttina tämänpäiväiseen uutisblogiin.
PPS.
Äänestä ketä tai mitä tahansa. Mutta äänestä.
Anna äänestäjälle syy äänestää
Oikeuteni kirjoittaa Kauppalehden keskustelusivuille oli poistettu. Tilapäisesti 21.10 – 28.10. eli vaalien jälkeiseen aikaan.
En itse ole ehdokas, en edes politiikassa. En ole julkkis, en ole sitäkään koskaan ollut. Enkä sellaiseksi halua tulla. Mutta olen huolissani demokratian toteutumisesta Suomessa. Ja päätin selvittää voisinko äänestäjänä, ihan itse, parantaa demokratian toteutumista maassamme. Laillisesti, vastuullisesti ja tuloksellisesti.
Ajatukseni on äärimmäisen yksinkertainen. Antaa äänestäjälle syy äänestää. Saada äänestäjät huomaamaan, että tyhjä eli mitätön, mutta käytetty ääni, on viesti. Nukkuminen ei. Perusteluista tällä omalla sivullani ei varmaan ole aihetta enempää käsitellä. Niitähän löytyy. Laillisia, vastuullisia, totuudellisia. Ainakin minun mielestäni.
Ensin viestini oli kaksijakoinen 1. asiaan kuuluva yhteys 2. varsinainen viesti. Jossain vaiheessa jouduin, ajanpuutteessa, jättämään asiaan liittävän yhteyden yli suoraan asiaan. Viimeisenä oikeastaan vain muutama sana Tyyliin: Äänestä. Älä numeroa. http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi. Tunnettuuttakin kun alkoi olla, Kirkkovene kun on alkanut saada brändin piirteitä.
Olen elämäni aikana, muistaakseni kaksi kertaa joutunut ns. aiheettoman, nimettömän ilmiannon kohteeksi, valtion viranomaiselle. Kumpikin aiheutti varsin paljon turhaa työtä ja ymmärrettäviä hankaluuksia jatkaa yhteistyötä ao. viranomaisten kanssa. Kumpikaan ei koskaan johtanut mihinkään. Onneksi olin säilyttänyt riittävästi todisteita.
Toisin kuin silloin meillä on netti nyt. Netissä on se ihana ominaisuus, että jälki säilyy, ellei sitä tietoisesti tai vahingossa tuhota. Kävin vielä tarkastamassa. Riittävästi aineistoa löytyy kenen tahansa katsoa ja arvioida ja tuomita. Ainakin vielä nyt. Joka paikasta, omat sivuni mukaan lukien.
Nyt minua kiinnostaa
Kuka/ketkä tai mitkä ovat valittaneet?
Mistä he ovat valittaneet?
Ja kuka on Kauppalehdessä tehnyt päätöksen tässä asiassa? Ja miksi?
Ja toivoisin, että päinvastoin kuin keskiaikainen valtionhallinto, Kauppalehdestä tulisi myös vastaus. Kirjallisena. Sen voi lähettää vaikka kommenttina tälle sivulle.
Lapin Sanomista sen päätoimittajan työsopimuksen purkamisesta oppia ottaneena, ja jotta asia saisi riittävän huomion julkaisen tämän yhteenvedon kummallakin ”täysin kontrolloimallani” omalla sivulla, sen lisäksi, että se on lähetetty Kauppalehden päätoimittajalle, toimitukselle ja Alma Median toimitusjohtajalle.
Tämäkö on AlmaMedian linja sananvapauden ja demokratian turvaamiseksi? Toivon, että oikeuteni kirjoittaa Kauppalehden keskustelupalstoille palautetan välittömästi. Ennen kuin mahdollisuuteni vaikuttaa äänestysvilkkauden menee tällä kerralla umpeen.
Nimimerkki:
Eagles fly singly,
ducks in flocks.
Tämän yhteenvedon alkuperäinen, lyhentämätön versio on julkaisu Kirkkovene Valtuustoon blogilla noin 6 tuntia sitten.
Tässä sitä nyt ollaan
Tilanteessa, jossa sen paremmin Matti Vanhasen kuin Jyrki Kataisenkaan mielestä vielä muutama viikko sitten ei voinut edes olla kysymys. Kun meillä ei ole hätää; olemme oppineet lamasta; yritysten taseet ovat terveet, rata osaa…. Ja meillä kaikki on hyvin.
Mitä nyt?
Mitä seuraavaksi kerrotte?
Meille?
Miksi meitä taas kiusataan?
Historiasta minulle nuorena jäi käsitys, että me suomalaiset olemme äärimmäisen onnekas kansa. Mukavuudenhaluinen, ehkä laiskaksi asti, vähän herravihainen, ehkä kaunaiseen asti, mutta onnekas. Maailman kriiseissä meitä johtivat pystyvät, vastuunsa tuntevat ja sen myös kantavat, osaavat tekijät. Heidän siivellämme ja Sven Tuuvan otteella selvisimme. Tähän asti.
Meitä Sven Tuuvia täältä löytyy edelleen ihan riittämiin. Mutta missä ovat johtajat. (Jos määritelmää etsit, paina) Minne he ovat menneet? Ei heitä ainakaan valtion johdossa näytä olevan. Taas niitä tarvittaisi. Tarvittaisi todella.
Tämä Matti Vanhasen Turkoosihallitus tuntuu olevan niin sanotusti pihalla kuin se kuuluisa Lumiukko. Viimeisimmät ihmetyksen aiheet tulevat nykyisen kriisin (Kyllä. Tämä on talouskriisi. Se on jo alkanut. Oireita on uutiset täynnänsä.) hoitamisen tasosta, siis minun mielestäni asioitten hoitamattomuudesta. Pankkituen ehtojen epämääräisyys, valtion omistajapolitiikka, maahanmuuttajapolitiikka, aluepolitiikka, turvallisuuspolitiikka, maa- ja metsätalous, verotus, sosiaali….. katselee mihin tahansa, kaikki ”politiikat” ovat täysin sekaisin.
Meillä on kahden lautasen ongelma, eikä kumpikaan syöjistä johda. Meillä on ministereitä hallitus täynnänsä, eikä heidän johtajuudestaan, eikä paljon muustakaan, kukaan ota selvää. Lähinnä he tuntuvat sotkeentuvan toisiinsa. Kukaan ei ota kantaa kansalaisten tärkeäksi kokemiin asioihin siten, että siihen mitä sanotaan voisi luottaa, edes hetken. Isot ja pienet asiat, omat ja yhteiset edut, kotimaat ja ulkomaat… kaikki ihanan sotkuisessa leikkikehässä.
Jotenkin se vaan tuntuu niin kohtuuttomalta, että toistamiseen meillä on ilmeisen kokematon, osaamaton ja toimissaan tumpeloiva hallitus ja Tasavallan Presidentti vastaamassa kriisitilanteesta selviytymisestä. Ja nyt kyseessä on kannaltamme paljon vakavammasta tilanteesta kuin 1990. Vaikka vielä ei paljon mitään näy. Miksi meitä taas kiusataan?
Johtuisiko se sittenkin siitä tavasta, jolla nykyisin johtomme valitsemme? Vai onko onnekkuutemme vain loppu?
On se niin väärin.
Äänestä. Älä numeroa. Tiedät kyllä miksi.
Seuraavaksi rojahtavat rakennusliikkeet
Sopisivatko kansainväliset pelisäännöt pankkien pelastamisesta myös rakennusteollisuuden tukijaksi, siinä vaiheessa kun rakentajat alkavat huutaa valtiota ja kuntia apuun? Siis sitten kun kaikki korkeakatteiset tilaukset ovat taas hetkeksi taakse jääneitä iloja.
Perinteisesti julkinen valta joutuu lisäämään panostaan rakentamiseen, kun taantuma lopettaa muun rakentamisen. Silloin loppuvat hokemat rajoittamattoman vapaan markkinatalouden ylistyksestä ja vaaditaan valtiota ja kuntia kantamaan vastuutaan työttömien tukemisesta, osaamisen säilyttämisestä, yritysten pelastamisesta. Ja kaipa se hyvä on niin?
Minua on aina häirinnyt se, että samalla tuetaan verovaroin rakennusliikkeitä, jotka korkeasuhdanteessa taatusti ovat osanneet myös julkisen rakentamisensa hinnoitella markkinahintaan. Silloin saadut tulokset siirretään omistajille osinkona. Heti. Niin tietysti pitääkin. Siksi omistajat ovat tässä leikissä mukana.
Mutta nousua seuraa lasku ja sen jälkeen taas nousu. Aina. Voisi kuvitella, että rakennusliikkeetkin osaavat moiseen jo varautua? Miksi nousun voitot siirretään omistajille ja laskussa edellytetään veronmaksajan tukea? Eikö yrityksen pitäisi turvata oma jatkuvuutensakin ensisijassa omilla rahastoiduilla voittovaroillaan? Ja vaikka tyytyä edes vähäisempään voitonjakoon, kun muuallakin yhteiskunnassa menee huonosti?
Ehdotankin, että julkisen rakentamisen tuleviin tarjouspyyntöihin otetaan mukaan edellytys, että julkinen rakennuttaja pääsee jakamaan tarjouskilpailun voittajan nousukauden tuloksia. Olisiko jonkinlainen osakejärjestely tai pääomalaina tai muu vastaava mahdollinen? Kun en ole alan asiantuntija, en edes yritä. Jos tahtoa löytyy, löytyvät kyllä tarvittavat temputkin.
Jos sitten vielä käännettäisi arvonlisäveron maksuvastuu, loppuisivat samalla huolet rakennusalan harmaasta taloudesta ja rikollisesta veronkierrosta.
Voisiko tämä uusi, uljas yhteiskunnallinen visioni toimia?
PS.
Jos ajattelit äänestää ennakkoon, alkaisi olla aika. Ennakkoäänestys loppuu tänään. Reservinä enää varsinainen vaalipäivä. Sunnuntaina.
Jos äänestät voit ehkä saada aikaan muutoksen. Jos et äänestä voit olla 100 % varma, että mikään ei muutu. Aktiivisuus edellyttää tekoa. Siksi nukkuminen ei ole aktiivisuutta. Se on jo aikaa sitten menettänyt mielenosoitusarvon, jos sillä sitä koskaan on ollutkaan. Kirkkoveneellä on arvoa, demokratian toimivuuden turvatakeena.
Siksi, ja koska itse todella muutosta haluan, äänestin KIRKKOVENEen VALTUUSTOON.
Vaalivoittajan. Ainoan valtakunnallisen ehdokkaan.
Kävin äänestämässä. Äänestin tyhjää. Siis Kirkkovenettä.
Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Laman ensimmäiset suuret ruumiit
Ketkä ovat tulevan taloudellisen taantuman tai laman ensimmäiset suuret suomalaiset ruumiit?
Keskustelimme siitä tänään pienessä piirissä. Esitin mielipiteenäni, että ne olisivat Suomi-Soffa, Tokmanni ja Masku. Ja mikäli Nova-Group omistaa, joka niemeen notkoon saarelmaan nyt nousseet ao. yritysten hallit, niin sekin.
Yksi meistä oli vahvasti sitä mieltä, että paikalliset osuuskaupat, jotka mm. ABC-konseptinsa kautta selvästi ovat mukana kompuksessa, kyllä selviävät. Niitähän Kehittyvien Maakuntien Suomi on tarvinnut taatakseen nopeat paikalliset kaavakäsittelyt. Ja saattaa tietysti olla myös niin, että kiinteistöt, tai riittävän moni niistä on jo ehditty myydä ulkomaille, kuten tähän mennessä ainoa Ideaparkkikin. Silloin todennäköisesti saadut myyntivoitot ainakin hetken pitkittävät ao. yritysten elämää.
Kuten sanoin. Kyseessä on henkilökohtainen mielipiteeni. Mitä mieltä sinä olet?
PS.
Meinasi unohtua. Muistathan äänestää! Se on Suomen ja demokratian ainoa todellinen turvatakuu.
Hesari jäi kakkoseksi
Niinä viikonloppuina jolloin matkaamme Munkkiniemestä Heinolaan, jää sunnuntain Hesari lukematta. Aina noin klo 18.00 asti. Aika paljon on auttanut vapaa-ajan asuntoomme viimein tilattu laajakaista mutta kyllä sen vertaillessa havaitsee, että Erkko & kumppanit tuntee rahan arvon. Ja, vaikka ole Hesarin tilaaja, minulta edellytettäisi vielä lisämaksua, että koko lehden voisin lukea myös netistä. Ja paskat.
Mutta riemuni on rajaton, kun meikäläinen - aina silloin tällöin - havaitsee kirjoittaneensa jotain ennen suuren rahan Hesaria. Tänään kävi taas niin. Eilinen Hyssälän hössötykset taisi taas olla ajan hermolla.
Eihän kepulien aluepolitiikassa todellakaan ole tolkun häivää. Kepuleitten lääke kaikkiin jäsenkatonsa ongelmiin, on perinteisesti ollut ruikutus ja vaatimus aluepolitiikan tehostamisesta. Ihan hyvin syin sitä voi nimittää myös KEPUn pakkosiirtopolitiikaksi. Joko rahan tai ihmisten.
Lopettaisivat ruikutuksen ja keskittyisivät rakentamaan alueellisia vetovoimatekijöitä. Sellaisia, jotka imevät väkeä sinne missä meidän, kepuleiden mukaan, pitäisi asua. Mutta voi olla, että se ylittää tajuntahorisontin.
Nyt illalla kiinnittyi huomioni siihen, että Lapissa ja miksei muussakin Suomessa, huolestutaan niistä 30.000 tänä vuonna, ennusteen mukaan, pois jäävästä Lapin päiväretkeilijästä. Siitä taas tuli mieleeni kirjoitukseni Suomi ei elä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla, maaliskuulta 2007. Olen edelleen samaa mieltä kuin silloin.
Pisteenä sen kuuluisan iin päällä oli Hesarin juttu otsikoituna Viestintätutkija: Puoluejohtajat unohtivat yleisön HS:n tentissä. Mikä ihme nyt tuo on. Mutta äänestäjillä on nyt myös keinonsa muistaa puoluejohtajat. Kirkkovene.
Pitäisikö oikein organisoida Kirkkoveneen ikiomat vaalivalvojaiset?
Hyssälän hössötys
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (KEPU) kerää ilmassa leijuvia irtopisteitä. Sattumalta varmaan, myös näin kunnallisvaalien alla. Se hänelle sallittakoon. Keskustapuolue kuuluu perinteisesti aluepolitiikan keskeisimmäksi edistäjäksi. Ja sallittakoon se heillekin. Jos nimittäin Kepulandiaan, eli siihen Kehittyvien Maakuntien Suomeen, ei saada rahaa ja työtä, katoaa puolueen poliittinen painoarvo ja valta. Myös valtakunnan politiikassa. Ja eihän se sovi.
Koko maa täytyy pitää asuttuna. Monestakin syystä. Keskeisimpänä se, että maaseudun tyhjentäminen aiheuttaa sinne taloudellisen mustan aukon, joka kiihtyvällä vauhdilla imee muualla valtakunnassa luodut veroeurot. Ja esimerkiksi siksi, että tyhjiöt tapaavat täyttyä. Eikö siinä kuitenkin ole jotain ristiriitaista, kun jatkuvasti pitää hengissä ajatusta Karjalan palauttamisesta? Kun emme pysty nykyistäkään aluettamme pitämään kokonaan asuttuna?
Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy. Siitä konkreettisin viimeaikainen esimerkki on, nyt kai jo entinen Kemijärven sellutehdas. UKKn lahja kotimaakunnalleen. Ja keinotekoinen hajasijoittaminen se vain jatkuu, vuodesta toiseen. Ellei haluta hetken helpotusta rakentamalla siltarumpuja tai megaluokan teko-altaita, siirrellään valtion virastoja. Viimeisimpänä esimerkkinä Hyssälän hallinnonalaan kuuluva lääkelaitos, joka pitäisi kuulemma siirtää joko Kuopioon tai Ouluun. Eivätkä työn varsinaiset tekijät tahdo, eivätkä aio.
Tällä hetkellä tässä ”Kepu vastaan järki” kädenväännössä on sitten ilmeisesti menossa eri vaihtoehtojen vertailu. Tarkastelun kohteena on vaihtoehto jossa laitos muuttaa muualle, mutta henkilöstö jää Helsinkiin. Siis toteutuisi sama mikä on pitkälti toteutunut kun Maaseutuvirasto, siis entinen kepulaisten suojatyöpaika Maatilahallitus, päätettiin siirtää Seinäjoelle. Suuri osa, ellei jopa suurin osa henkilöstöstä toimii Helsingissä tai ”pendlaa” viikottain, tai ehkä jopa päivittän Helsingistä Seinäjoelle. Ja koska siitä taas aiheutuu, kustannusten lisäksi kaikenmoista muutakin haittaa pendlaajille, piti avainhenkilöiden palkkoja tietysti roimasti korottaa. Silloin ”Kepu vastaan järki” ottelun voitti, kuten valitettavan usein, KEPU.
Nyt vuorossa on siis Lääkelaitos. Ja irtopisteitä kahmitaan tärkeässä, vakavassa asiassa. Nimittäin mahdollinen siirto rampauttaa taatusti laitoksen toiminnan vuosiksi, ellei lopullisesti. Taloudellisesti siinä tuskin on mitään järkeä, kuten ei nykyisellä tavalla toteutetussa aluepolitiikassa muutenkaan. Jatkuva suunnittelu ja epävarmuus ei voi olla jättämättä jälkiä laitoksen työn tulokseen, työrauhaan ja henkilöstön välisiin suhteisiin, henkilöstön motivaatioon, uuden henkilöstön rekrytointiin, nykyisen henkilöstön haluun siirtyä muun työnantajan palvelukseen jne. Mutta se ei varmaan paljoa tässäkään päätöksessä paina.
Sillä on tästä prosessista yksi ylivoimainen etu. Julkisuus. Uskovaisten uskonvahvistus. Takametsien miesten hengen kohotus. Ehkä jopa karvalakkilähetystön lähettäminen tutustumismatkalle Helsinkiin, vuoden 1930 Talonpoikaismarssin parhaitten perinteitten mukaisesti? Hyssälän tomeruuden osoitus. Kepun kilven kiillotus. Ja ehkä sillä saa taas muutaman äänen Kuntavaaleissa 2008?
Siis muista äänestää.
Jos äänestät voit ehkä saada aikaan muutoksen. Jos et äänestä voit olla 100 % varma, että mikään ei muutu. Aktiivisuus edellyttää tekoa. Siksi nukkuminen ei ole aktiivisuutta. Se on jo aikaa sitten menettänyt mielenosoitusarvon, jos sillä sitä koskaan on ollutkaan. Kirkkoveneellä on arvoa, demokratian toimivuuden turvatakeena.
Siksi, ja koska itse todella muutosta haluan, äänestän KIRKKOVENEen VALTUUSTOON.
Vaalivoittajan. Ainoan valtakunnallisen ehdokkaan.
Käyn äänestämässä. Äänestän tyhjää. Siis Kirkkovenettä.
Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Suomi - Brändiä rakentamassa
Kirkkovene saa kansainvälistä huomiota. Soutajiin ovat liittyneet USA ja Ruotsi.
Kun allekirjottaneella ei edelleenkään ole muuta kuin kaksi kättä ja oma läppäri, täytyy varmaan olla ihan tyytyväinen? Ne varsinaiset verorahat kun kaadetaan sinne, missä niistä on eniten tarvetta. Tumpin nimittämään ja Köyhän Jorman johtamaan valtionkomiteaan. Varmaan he kohta ehtivät kokoilemaan?
USAssa on useita suomalaisia, joilla on äänioikeus Suomen kuntavaaleissa. Floridassa toimii myös pieni mutta informatiivinen nettiportaali usasuomeksi. Jopa meidän suomalaisten kannattaisi sitä kautta tutustua siihen, miten suomalaiset Yhdysvalloissa Suomen näkevät. Ja siitähän se Brändi sitten rakentuu. Valitan samalla sitä, että informatio- ja palvelumielessä Kirkkovene oli heidän kotisivuillaan tarjolla vasta kalkkiviivoilla. Ainakin Floridassa kaksipäiväinen äänestysmahdollisuus päättyi eilen. Mutta ehkä muissa osavaltioissa? Ja ainakin seuraavissa vaaleissa, ensi vuonna.
Tiedot Ruotsista ovat vaatimattomampia. Vielä. Ensimmäinen tilastomerkintä ruotsalaisen lehden sivuilta Kirkkoveneen kotisivulle siirtyjästä on eilen nähnyt päivänvalon. Maasta se pienikin ponnistaa. Ja vielä on aikaa.
Toivottavasti ei katajahan kapsahda.
PS.
Muistathan äänestää. Demokratia kun on tehokkain turvatae.
Nyt pamahti markkinatalous
Rakas suomalainen yhteiskuntamme pystyy kuulemma käsittelemään ja toimimaan aina vain yhden vaihtoehdottoman totuuden mukaisesti. Kun joku vaikuttaja tai vaikuttajain joukko naulaa teesinsä Median portille siitä tulee Ainoa Oikea Totuus (AOT). Esimerkkeinä käyköön Kekkonen, YYA, Suomettumisen pakko, Taistolaisuus, Lamaa edeltäneet kulutusjuhlat, Uusi talous ja lähiajoilta globalisaatio ja NATO jne., jne. Ja niin me tavallisten kansalaisten lammaslauma loikkaamme ajopuulle ja olemme tyytyväisiä kunnes karahka törmää kivikkoon ja pysähtyy. Sitten ihmetellään miksi näin kävi, arvataan tappiot ja valitaan seuraava AOT. Ja taas meitä viedään.
Viime aikojen karahka on globaalisuus ja sen vaikutukset. Syrjäkylät tyhjennetään ensin ihmisestä ja sitten kouluista, taajamat sairaaloista, varuskuntia lakkautetaan, yhteiskunnan ja yritysten toimintoja ulkoistetaan, monopoliyhtiöitten johtajille maksetaan optioita joita perustellaan kansainvälisellä palkkakilpailukyvyllä, rynnäkkökivääreitä tuhotaan 20.000 kappaletta kun varastotila maksaa, HUS miettii kiinteistöjensä myyntiä ja jälleenvuokrausta, merenkulku myydään pois, tuotannolliset yritykset siirtyvät ulkomaille, omistajat lyövät osakkeensa lihoiksi jne. jne. isoja ja pieniä asioita sekaisessa läjässä virran viemänä. Vuosikymmeniä kerättyjä pääomia siirretään yksityisten taskuun ja siirretään kulutukseen ja talteen, ulkomaille. Julkiseen taskuihin saadut kulutukseen ja nollatutkimukseen ja -tukiin. Investoinneiksi Suomeen niistä ei juuri mitään palaudu.
Mistä helvetistä on peräisin sellainen ajatus, että me emme itse voi tehdä mitään tälle kehitykselle?
Eikö tämä nyt ala jo muistuttaa hölmöläisten hommaa tai koiranpennun pelästyttämää kanalaumaa? Emme me voi jäädä paikoillemme ja ripottaa tuhkaa päällemme. Ei Suomi elä pelkällä elämysmatkailulla eikä metsälläkään. Eikä kokonaista valtiota voi ulkoistaa. Täällä on asuttava jatkossakin. Ainakin niitten jotka eivät ole tästäkään aallosta ole hyötyä saaneet. Mutta he saavat kyllä taas syyt niskoilleen ja kaupanpäälliseksi maksaa koko lystin.
Puhkeaako kohta taas yksi AOT-kupla?
Näin kirjoitin helmikuussa 2007
Nyt tiedämme mitkä kuplat tässä välillä poksahtivat. Niillä on yksi yhteinen nimittäjä. LUOTTAMUS. Vähänhän tuo kuulostaa YYA - aikaisen elokuvan nimeltä. Mutta siinä se on.
Ensin meni viimeinenkin usko puoluepolitiikkaan, keinona hoitaa meidän yleisiä ja yhteisia asioita. Viimeistää se solahti vessanpyttyyn KEPUn ja Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahavalehtelussa. Olihan siinä muitakin saamamiehiä, mutta eiköhän alkuunpanija istu Helsingin Töölöössä. Vaikka onhan tuo ollut koetteella jo aiemminkin. Ja sen jälkeenkin.
Nyt sitten pamahti globaali liberalistinen markkinatalous. Ja pamahti kunnolla. Sirpaleet eivät vielä ole edes tippumassa. Vasta menossa ylös. Siihen kun ei sitten enää ole paluuta. Ei mikään yhteiskunta enää uskalla. Rajat, säännöt, käskyt ja kiellot yleistyvät. Byrokratia pääsee taas terveeseen kasvuun. Ja tämän korjaaminen kestää. Toivottavasti rahat riittävät. Vastahan pankkijärjestelmään on päätetty varata ainakin 2.000.000.000.0000 rahaa. Ei sillä ole enää tässä väliä ovatko taaloja, puntia vai euroja. Toivottavasti rahaa piisaa jatkossakin.
Arvotaan seuraavat numerot: Maailmantalous, Työllisyys, USA, EU, NATO ja lisänumerona: Suomi.
Ja kaikki yhteisten pelisääntöjen, läpinäkyvyyden ja valvonnan puutteen vuoksi. Emme me todella taida oppia.
Mutta täytyy meidän jotain tehdäkin. Käydään ainakin äänestämässä. Kirkkovenettä.
Kirveistä, Salaisuuksista, Diskovaloista
Vaalisalaisuus on poliittisen päätöksenteon perusoikeus.
Toteutuuko se politiikassa? Entä 4. valtiomahdissa, lehdistössä? Vai onko sen puute yksi keskeinen syy rapistuvaan demokratiaamme? Leimakirveitä kun on vaikea heitellä, jos ei ole osoitetta.
Avoin vai salainen, suljettu lippuäänestys? Nimellä vai nimimerkillä? Samoista periaatteistahan näissä on kysymys.
Leimakirveen heittoa estääkseen, muistaakseni 1970-luvulla, Kekkosen-vastaisten nimimerkkikirjoitusten kasvun innoittamina, valtalehtien päätoimittajat ”suomettuivat” ja lopettivat julkaisemasta nimimerkillä kirjoitettuja juttuja. Paitsi joidenkin, erikseen valittujen, maksettujen asiantuntijoiden. Sekö muuten on suomettumisen syntyhetki?
Ennenaikaa salaisen, eli suljetun lippuäänestyksen toteuttaminen oli hankala ja aikaavievää. Ota kulho. Jaa liput. Kukin äänestäjä täyttää liput. Jokainen vuorollaan, jota valvotaan – siksi vaalivalvojat valvovat. Lasketaan liput, julkisesti - siksi ääntenlaskijat. Sitten julkistetaan päätös. Varmaan muistat Tvstä tutun; Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…. Vuonna 1956 sitä riitti viimeisessä äänestyksessä pitkään. 151 kertaa. Ei ihme, että sen käyttö minimoitiin. Silloin.
Nyt on toisin. Jokainen meistä näkee eduskunnan äänestyspäätöksen tuloksen, halutessaan reaaliajassa. Vihreinä ja punaisina lamppuina ja vielä yhteenlaskettuina numeroina JAA, EI, TYHJIÄ, POISSA. Paranisiko demokratiamme jo sillä, että nuo punavihreät diskovalot ruuvattaisi irti? Paranisiko se vielä enemmän sillä, että naapuri ei voisi seurata mitä nappia edustaja painaa? Senkään toteuttaminen kun ei juuri innovaatiota edellytä.
Politiikassakin tärkeimmät päätökset kyllä tehdään lipuilla, salaisena. Muun muassa henkilövalinnat kai edelleen lähes kaikki? Toivottavasti. Miksi muuten ei muita? Kun tekniikkakaan ei enää aseta esteitä. Vai onko niin, että vain henkilövalinnat ovat tärkeitä? Ettei kaverit näe ketä minä tuen. Saattaisi siinä helposti lähteä lentoon muunkinlaiset kirveet. Ja loppua tuet. Rahallisetkin.
Miksi tämän pohtiminen on tärkeää? Koska vaalisalaisuus on demokraattisen päätöksenteon onnistumisen ja toimivuuden keskeinen tae. Siksi, että voidaan olla varmoja tuloksen perustuvan äänestäjän omaan tahtoon. Ei esimerkiksi puolueen. Siksi kai niitä aika harvoin salaisina valtuuston ja eduskunnan äänestyksissä toteutetaan? Edustajaryhmän eli käytännössä puolueen, täytyy varmaan voida valvoa edustajiensa äänestyskäyttäytymistä.
Tämänlaisia mietteitä heräsi, kun valtuustoehdokas tivasi henkilöllisyyttäni ja arvosteli kritiikkiäni nimimerkin suojasta vaatien hyvien tapojen edellyttävän esittäytymistä. Ja näin vastasin hänelle:
”En itse ole ehdokas, en edes politiikassa. En ole julkkis, en ole sitäkään koskaan ollut. Enkä sellaiseksi halua tulla. Siksi minä en esittele itseäni. Se on minun oikeuteni ja valintani. Aivan kuin sinun päinvastainen valintasikin.”
PS.
Jos äänestät voit ehkä saada aikaan muutoksen. Jos et äänestä voit olla 100 % varma, että mikään ei muutu. Aktiivisuus edellyttää tekoa. Siksi nukkuminen ei ole aktiivisuutta. Se on jo aikaa sitten menettänyt mielenosoitusarvon, jos sillä sitä koskaan on ollutkaan.
Muka Vallan Vahtikoira = Puolueiden Sylikoira
Lehdistöä on perinteiseti pidetty neljäntenä valtionmahtina. Se aivan ilmeisesti haluaa vapaaehtoisesti luopua tästä oikeudesta. Siitä on tullut vallan, erityisesti valtiovallan siis puolueiden sylikoira. Ei se vahdi puolueita vaan keskittyy pitämään kansalaiset rauhallisina. Ja puolue-eliitin vallassa.
Äänestysvilkkautta pitäisi nostaa. Minä äänioikeutettuna Suomen kansalaisen tiedän omasta mielestäni paremman tavan kuin jatkuvasti rikottavien lupausten toistamisen tai lastensuojelurikoksen, äänioikeuden ulottaminen 16-vuotiaisiin lapsiin. Jättää uurnaan mitätön äänestyslippu.
Tein pikatestin muutamassa lehdessä, millä tavalla ne mahdollistavat lukijoiden osallistumisen. Lehtinä ovat Uusi Suomi, Hesari, Turun Sanomat, Aamulehti, Ilkka, Kaleva, Karjalainen ja Etelä-Suomen Sanomat. On niissä eroja. Siis kansanvallan toteuttajina.
Viestini oli seuraava:
“Nyt älä nuku. Tämä saattaa olla viimeinen kerta kun vielä voit äänestää
Onko äänestäminen sinulle kansalaisvelvollisuus vai kansalaisoikeus? Minulle se on lähes ainoa kansalaisoikeus.
Et voi vaikuttaa puoluekoneiston toimintaan, kuin niiden ulkopuolelta. Jo senkin vuoksi, että sisältä voit vaikuttaa korkeintaan yhteen. Siihen johon kuulut.
Sen voi muuttaa vain, jos viesti pannaan menemään kaikille puolueille, samanaikaisesti. Ja se taas edellyttää yhteistä tahtoa äänestää. Ei siis nukkumista, syrjäytymistä, lopullista toivonsa menettämistä vaan aktiivista toimenpidettä. Vaalilipun täyttämistä ja sen panemista postiin tai uurnaan.
Viime vaaleissa tapahtuneita muutoksia olen omalla blogillani kommentoinut. Mutta vaalien valtakunnallinen lopputulos oli (ulkomuistista) seuraava:
- Ehdokkaita äänestäneitä 58 %
- Äänestämättä jättäneitä 41 %
- Mitättömiä äänestyslippuja 1%
Mietipä minkälainen viesti äänestäjiltä puolueille menee, jos näissä vaaleissa lopputulos on seuraava:
- Ehdokkaita äänestäneitä 58 %
- Äänestämättä jättäneitä 10 %
- Mitättömiä äänestyslippuja 32 %
Siksi jokaisen, joka muutosta haluaa kannattaisi miettiä mitä äänestää. Ja äänestää sitä, mitä pitää järkevänä. Siksi koska itse todella muutosta haluan, äänestän KIRKKOVENEen VALTUUSTOON. Suurimman vaalivoittajan.
Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.”
Ja näin siinä kävi:
- Uusi Suomi otti vastaan, kaikkiin uutisiin ja kolumneihin - varioin aiheen mukaan
- Hesari julkaisi kaksi kolmesta - varioin aiheen mukaan, jokaisessa oli asiaa
- Turun Sanomat - ei ota vastaan kommenttejä
- Aamulehti - taisi onnistua
- Ilkka - käytössä hyvin pieni määrä tilaa, viesti piti leikata, en tulosta tarkastanut
- Kaleva - ei ole ainakaan vielä julkaissut
- Karjalainen - rekisteröitymisestä huolimatta, ei päästänyt kirjoittamaan
- Etelä - Suomen Sanomat - en löytänyt tolkullista kommentointi paikkaa
Joten tässä lehdistömme tila, tällaisen tavallisen tossunkuluttajan silmin. Vakavassa asiassa. Äänestysaktiivisuuden nostamisesta on kysymys. Siitä, että mahdollisimman moni käyttää sitä yhtä ainoaa ääntään, eikä nuku. Mutta ei ihme, että kansa mieluiten nukkuu.
Varsinainen 4. valtiomahti. Mutta on tämä netti niin kiva. 
Kivaa tämä median toiminta. Pyramiidikirjeen periaatteella yritän yksin pitää huolta siitä, että jokainen äänioikeutettu Suomessa myös äänestää.Älä sinä nuku. Lähetä tämän sivun linkki tai tämä sivu sähköpostina kavereillesi. Niin monelle kuin mahdollista. Ja pyydä lähettämään edelleen. Kyllä äänestysprosentti nousee. Mutta vain jos itse haluat. Jos juuri Sinä tyhdyt toimeen.
PS.
Tämä ei ole vitsi. Ei kepponen. Ei huono pila. Ja uskon todella, että jopa tuo äänestystulos on saataviisa aikaan. Mutta vain jos Sinä haluat. Ja viet viestin eteenpäin.
Nyt äänestämään, perkele. Ja vaikuttamaan.
Kivaa tämä median toiminta. Pyramiidikirjeen periaatteella yritän yksin pitää huolta siitä, että jokainen äänioikeutettu Suomessa myös äänestää. Tein myös pikatestin muutamassa lehdessä, millä tavalla ne mahdollistavat lukijoiden osallistumisen. Lehtinä ovat Uusi Suomi, Hesari, Turun Sanomat, Aamulehti, Ilkka, Kaleva, Karjalainen ja Etelä-Suomen Sanomat. On niissä eroja. Siis kansanvallan toteuttajina.
Viestini oli seuraava:
“Nyt älä nuku. Tämä saattaa olla viimeinen kerta kun vielä voit äänestää
Onko äänestäminen sinulle kansalaisvelvollisuus vai kansalaisoikeus? Minulle se on lähes ainoa kansalaisoikeus.
Et voi vaikuttaa puoluekoneiston toimintaan, kuin niiden ulkopuolelta. Jo senkin vuoksi, että sisältä voit vaikuttaa korkeintaan yhteen. Siihen johon kuulut.
Sen voi muuttaa vain, jos viesti pannaan menemään kaikille puolueille, samanaikaisesti. Ja se taas edellyttää yhteistä tahtoa äänestää. Ei siis nukkumista, syrjäytymistä, lopullista toivonsa menettämistä vaan aktiivista toimenpidettä. Vaalilipun täyttämistä ja sen panemista postiin tai uurnaan.
Viime vaaleissa tapahtuneita muutoksia olen omalla blogillani kommentoinut. Mutta vaalien valtakunnallinen lopputulos oli (ulkomuistista) seuraava:
- Ehdokkaita äänestäneitä 58 %
- Äänestämättä jättäneitä 41 %
- Mitättömiä äänestyslippuja 1%
Mietipä minkälainen viesti äänestäjiltä puolueille menee, jos näissä vaaleissa lopputulos on seuraava:
- Ehdokkaita äänestäneitä 58 %
- Äänestämättä jättäneitä 10 %
- Mitättömiä äänestyslippuja 32 %
Siksi jokaisen, joka muutosta haluaa kannattaisi miettiä mitä äänestää. Ja äänestää sitä, mitä pitää järkevänä. Siksi koska itse todella muutosta haluan, äänestän KIRKKOVENEen VALTUUSTOON. Suurimman vaalivoittajan.
Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.”
Ja näin siinä kävi:
- Uusi Suomi otti vastaan, kaikkiin uutisiin ja kolumneihin - varioin aiheen mukaan
- Hesari julkaisi kaksi kolmesta - varioin aiheen mukaan, jokaisessa oli asiaa
- Turun Sanomat - ei ota vastaan kommenttejä
- Aamulehti - taisi onnistua
- Ilkka - käytössä hyvin pieni määrä tilaa, viesti piti leikata, en tulosta tarkastanut
- Kaleva - ei ole ainakaan vielä julkaissut
- Karjalainen - rekisteröitymisestä huolimatta, ei päästänyt kirjoittamaan
- Etelä - Suomen Sanomat - en löytänyt tolkullista kommentointi paikkaa
Joten tässä lehdistömme tila, tällaisen tavallisen tossunkuluttajan silmin. Vakavassa asiassa. Äänestysaktiivisuuden nostamisesta on kysymys. Siitä, että mahdollisimman moni käyttää sitä yhtä ainoaa ääntään, eikä nuku. Mutta ei ihme, että kansa mieluiten nukkuu.
Varsinainen 4. valtiomahti. Mutta on tämä netti niin kiva.
Älä sinä nuku. Lähetä tämän sivun linkki tai tämä sivu sähköpostina kavereillesi. Niin monelle kuin mahdollista. Ja pyydä lähettämään edelleen. Kyllä äänestysprosentti nousee. Mutta vain jos itse haluat. Ja ryhdyt toimeen.
PS.
Tämä ei ole vitsi. Ei kepponen. Ei huono pila. Ja uskon todella, että jopa tuo äänestystulos on saataviisa aikaan. Mutta vain jos Sinä haluat.
Nyt me rikastutaan ja rajusti!
Tai ne siis kuulemma rikastuvat, jotka nyt ostavat ja myyvät osakkeita. Ihanaa kun molemmat.
Toinen hurjan päivän nousu pörsseissä. Hienoa. Ilmeisesti ns. markkinat uskoivat. Toivottavasti. Paljonhan sinne maailman veronmaksajien rahoja taas kaadettiin. USA 700 miljardia, UK 280 miljardia, Saksa 450 miljardia, Venäjä 115 miljadia…. yhteensä kai aika paljon?
Ja nämä ovat vasta lupauksia. Lopullista määrää ei tiedä kukaan. Voi olla, että se on tuplasti paljon tai puolet paljosta. Mutta ainakin hetkeksi ilo ja luottamus on palannut sijoittajien silmiin. Eivätkä he männä vuosina juuri suruihin ja murheisiin olleet tottuneet.
Toivotaan, että tilanne ei enää riistäydy yhteiskuntien, eli valtioitten, eli meidän käsistämme. Ja toivotaan, että perusteettomalle hulluttelulle ei enää jää tilaa. Ja, että valvonta nyt pelaisi.
Päästään taas käsiksi oikeisiin ajankohtaisiin aiheisiin. Sillä muutenkin olen sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat, sinun on tehtävä sekin itse. Äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON. Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Taas saatiin Nobel
Jos meni Nobelin rauhanpalkinto oikeaan osoitteeseen, niin meni Nobel Talouspalkintokin. Mitalia ei saanut kuitenkaan kukaan suomalainen.
Sen sai USAlainen Paul Krugman, jonka kolumnia yritän New York Timesissä aina aika ajoin seurata.
Ylen mukaan “Krugman on arvostellut voimakkaasti presidentti George Bushin hallinnon talouspolitiikkaa, joka hänen mielestään on johtanut nykyiseen rahoituskriisiin.” Ja aiheesta. Jo yksin sen vuoksi hän ansaitsisi tuon mitalin.
Samalla käytän tilaisuutta hyväkseni kiinnittääkseni huomiotasi kahteen erinomaiseen artikkeliin, jotka käsittelevät samaisen rahoituskriisin syitä. Molemmat jopa samasta lehdestä: Eilisen, eli sunnuntain 12.10.2008 Hesarissa.
Ensimmäinen: sivulla 2 Paavo Raution kolumni: Politiikka talouden kutsuvieraana.
Toinen: Minulta jo kadonneessa osassa E: Samat syyt toistuvat kapitalismin kriiseissä.
Ja nykyisen kriisin syyt on pakko tietää, jos aikoo korjata ne. Olipa korjaajana kuka tahansa.
PS.
Nythän on rahoituskriisissä välipäivä. Ensimmäinen testi on vast edessä huomenna aamulla kun Nikkei avaa ovensa ja iltapäivällä kun Wall Street palaa lomalta. Joten hengähdetään hetki.
PPS.
Mutta muuten olen kyllä sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat, äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Suomen kaksipäinen kotka syöksyy
Tasavallan Presidentin ja Eduskunnan vallan tasapainottelu on vaikeaa. Nyt oikeusministeri Braxin asettama, kuulemma asiantuntijoista – ei siis poliitikoista - koostuva työryhmä esittää Tasavallan Presidentin valtaoikeuksien rajaamista entisestään ja täsmennyksiä nykyisiin valtaoikeuksiin. Varmaan hyvä pohja perustuslain muutokselle? Ei ole.
Meillä on ollut varsin hyvin toiminut, pitkälti K.J.Ståhlbergin kirjoittama perustuslaki kai ilman muutoksia voimassa vuodesta 1919 aina Koiviston presidenttikauteen asti. Se toimi hyvin niin sotien kuin rauhojenkin aikana. Mutta lähinnä Kekkosen epäterveenpitkän presidenttikauden seurauksena, puolueet halusivat nostaa omaa valtaansa Tasavallan Presidentin vallan kustannuksella. Ymmärrettävää, että parlamentarismia haluttiin korostaa. Mutta näinhän ei tapahtunut. Vain politokratiaa, tai Erkki Toivasen lanseeraamaa kleptokratiaa, muutoksella edistettiin.
Ja nyt sitä pitäisi taas rukata. Miksi? Siksi koska puolueet eivät ole tyytyväisiä Tarja Halosen tapaan käyttää Tasavallan Prersidentin valtaoikeuksia. Eli taas yhden presidentin toiminta aiheuttaa puolueissa närää. Ja puolueet ovat nyt sattumalta vallassa, hallituspuolueita. Kaikista mielenkiintoisinta tässä on mielestäni se, että vahvaa presidenttiä perinteisesti kannattanut Kokoomus haluaisi nyt kaventaa presidentin valtaa ja vahvaa puoluevaltaa perinteisesti ajaneet Sosiaalidemokraatit nyt ajavat nykyisten valtaoikeuksien säilyttämistä.
Ja juuri siksi Tasavallan Presidentin valtaoikeuksia tulisi lisätä, eikä ainakaan kaventaa siten, että seurauksena olisi ”täysvallaton” edustuksellinen arvojohtaja. Päivänpolitiikka on nykyisin puolueitten välistä imagokamppailua, johon aika suuri osa kansalaisista on lopen kyllästyneitä. Siitä äänestysprosenttien jatkuva alenema kertoo, puolueitten edustajien päinvastaisista kommenteista riippumatta. Emme koe mutapainia ja lehmänkauppoja ainoaksi, emmekä edes järkeväksi tavaksi ajaa meidän yleisiä ja yhteisiä asioita.
Puolueitten päätöksentekijäin kannattaisi muistaa, että myös Tasavallan Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Siis vaalilla, ei gallupeilla tai puhelinäänestyksillä. Me äänestäjät katsomme, että yhteiskunnassa tarvitaan sekä kollektiivista päätöksentekoa, että yksilöllistä. Tilanteesta ja asioista riippuen. Me tarvitsemme varoventtiilin, joka pysäyttää puolueitten ilmiselvät virheratkaisut, edes hetkeksi. Ja pikatilanteissa henkilön, jonka uskomme olevan paras kantamaan vastuun tarvittavista vaikeistakin päätöksistä.
Jos, vastoin tässä esitettyä, puolueet kuitenkin päätyvät rukkaamaan perustuslakia, jälleen kerran, niin tehkää se sitten kunnolla. Poistakaa sitten koko Tasavallan Presidentti instituutio. Jakaa säästyvät varat keskenänne. Sillä tuskinpa te verojamme kuitenkaan pienentämään lähdette.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat, äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Superlotto tulee Suomeen, Yahoo!
No johan sitä on odotettukin. Vihdoin. Lisää sirkushuvia kaikelle kansalle tarvitaan. Niin kuin ei riittävästi rahareikiä pelaajilla jo nykyäänkin olisi. Toteuttajana toivottavasti edes sentään Veikkaus, poliittisten puolueitten lahja Suomen urheilulle ja kulttuurille. Voisi sen rahan huonomminkin käyttää. Ja rahat muulla tavalla kerätä.
Oletettavasti päätös on sen seurausta, että pelimahdollisuudet kansainvälisissäkin pörsseissä ovat sattuneesta syystä vähentyneet? Ja jos kupongin hinta on oikea, siitä taas moni pelimies itsensä vauhtiin vääntää. Mukaan kaikki, vauvasta vaariin!
Olen usein ihmetellyt millä ihmeen tavalla niin monet saadaan tekemään näin älyttömiä? Siis maksamaan vapaaehtoisia veroja. Siitähän tässä on kysymys. Toisaalta Kuluttajasuojalla saattaisi olla jotain sanottavaa myös tästä “tuotteesta”. Kyseessähän lienee sovellus laissa kielletystä pyramiidihuijauksesta? Kannattaisiko tehdä ilmianto?
Verohallinto ei sitten liene uskottava pelittäjä?
PS.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat, ainoa tapa on äänestää Kirkkovene valtuustoon.
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi
There is no fix
Was just skimming through the BBC International News. And I was allerted to the demand of a fix to the current international financial crises.
To my understanding, there is no fix. There is no Band Aid. The true cause of the present problems has to be identified. And it has not been. Not yet. And after that, and only after that, corrective action can be and must be taken.
Naturally, now is the time for interim action. Actions that aim to alliviate the present symptoms. No more. Understanding, that true cause has not been revealed.
But judging the current events, rationality does not seem to be in the forefront of present endeavors. Metafysics seems to be.
In confusion there is profit
Kävin, ihan piruuttani, klikkaamassa OMXn kehitystä kuvaavaa käppyrää, blogisivun vasemmassa reunassa. Kun, jo kauan aikaa sitten, halusin kiinnittää huomiota siihen , sitten kun osakkeiden tuotto, viiden vuodenkin perspektiivissä on mennyt pakkaselle. En vahingonilon vuoksi vaan siksi, että sen piti tapahtua. (Vahingoniloon ei ole pienintäkään syytä. Tämä katastroofi tulee koskemaan meitä jokaista. Ja pahasti.)
Nyt se sitten tapahtui. Tänään. Jopa tietokoneen antama pisin mahdollinen seurantajakso “max” näytti punaista. Eihän tuo sinänsä mikään ihme ole, kun max. ilmeisesti alkoi vuoden 1992 tammikuusta. Mutta kuitenkin. Tulkitsen sen siten, että kaikki se mitä olemme viimeisen, yli 16 vuoden aikana rakentaneet, lisäarvoa yhteiskunnallemme luoneet, arvioidaan nyt töpeksinnäksi. Sillä ei ole ollut mitään arvoa. Pufff, se vain hävisi nyt.
Kriisi on aina sekä uhka että mahdollisuus. Ja niin on myös nyt. Ja näin siitä huolimatta, vaikka taivaan kansi vielä maanantainakin repeäisi. Niin kauan on mahdollisuuksia, kuin on elämääkin. Siis inhimillistä.
Ainoa mitä tarvitaan on johtajuus. (Ei tarkoita, että tarvittaisi taas yksi väärä Messias.)
Mutta miten?
PS.
Muuten olen sitä mieltä, että
Jos muutosta haluat, äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Wollt ihr den totalen Krieg?
Muistatko kuka ja milloin? Autetaan. Pieni tummatukkainen mies. Jakaus oikealla. Pienet mustat räkäjarrut nenän alla. Paikkana muistaakseni Berliini? Jossain Urheilupalatsissa? Vuosi 1940? Palautuuko mieleen? Olet varmasti nähnyt elokuvaklipin.
Aivan, Aatuhan se. Karjumassa ylpeästi. ”Pyytämässä” tuhatpäiseltä kannattajajoukoltaan lupaa aloittaa Totaalinen Sota. Ja hurmiossa he lupasivat ”Sieg Heil, Sieg Heil, Sieg Heil”.
Taloudellinen sodankäynti on osa totaalista sotaa. Aatu mm. heitätti lentokoneista väärennettyjä puntia Englantiin. Laatikkokaupalla, romahduttaakseen sen talouden. Kivikautinen strategia, näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta oli aika lähellä onnistumista.
Aika on kehittynyt? Miljoonat ja miljardit liikkuvat nyt bitteinä. Ja aivan ilmeisesti niiden syntyä ja liikettä ei välitetty valvoa. Riittävästi. Ajattele miten olisi käynyt, jos Englanti olisi nukkunut!
En ole väittämässä, että venäläinen raha mahdollisti Islannin edistyksellisen pankkisektorin nousun. En siitä tiedä. En väitä, että venäläinen lainatarjous olisi tarkoitettu osaksi totaalista sotaa. En tiedä. Enkä väitä, että venäläinen tarjous Islannille olisi lähelläkään Venäläistä Rulettia. Sehän saattaa olla vaikka se kuuluisa “Hukkuvan oljenkorsi”.
Mutta toivon, että ne joiden pitäisi tietää, tietävät. Ja erityisesti, että he tietävät mitä nyt pitää tehdä. Varsinkin nyt, kun USA kieriskelee tuskissaan.
Ainakaan minä en totaalista sotaa elinaikanani, en myöskään lasteni elinaikana, toivo.
PS.
Mikäli lisätietoja näiden ”mustien” ajatusten perusteista etsit, niitä blogini on täynnä. Alkaen helmikuusta 2007.
PPS.
Muuten olen sitä mieltä, että
Jos muutosta haluat, äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Onko 4 miljardia Islannista oikea hinta?
Ilmeisesti ainakin markkinahinta nyt. Mutta eihän kauppoja vielä ole tehty. Ilmeisesti on vasta tarjottu. Eikä USA, ei EU eikä NATOkaan ole vastatarjousta esittänyt.
Mitä sillä saa?
- Lento-, ja laivastotukikohdan Grönlannin ja Euroopan välille.
- Lento-, ja laivastotukikohdan Yhdysvaltojen sekä Kanadan ja Euroopan välille.
- Vapaan pääsyn maailman merille.
- Purettua NATOn piirityksen Venäjän ympäriltä.
- Hajotettua NATOn noin vuoden kahden tähtäyksellä.
- EUn huomattavasti herkemmäksi ja myöntyväisemmäksi Venäjän intresseihin.
- Rajanaapurit ymmärtämään kuka on uusi kunkku maailmankylässä.
- Palautettua Äiti-Venäjän ylpeyden ja arvovallan.
Tuosta kaikesta hinta on Peenuts. Oli se sitten markkinahinta tai ei.
4 miljardia Islannista?
We have a bidder!
Se 4 miljardia euroa on muuten samaa suuruusluokkaa kuin se, jolla Jeltsin olisi aikoinaan ns. luovutetun Karjalan ollut valmis meille myymään. Ei muuten hassumpi tarjous.
Sillä revitään jumalaton aukko Putinin propagoimaan NATO-piiritykseen. Jos rahoitus toteutuu NATOn uskottavuus saa Georgiaakin suuremman tahran. NATOn = USAn luotettavuus on silloin mennyt.
On se vaan niin ihanaa, kun suomalainen päättämättömyys ja hitaus koituvat siunaukseksi. Emme ostaneet Karjalaa, emme liittyneet NATOon. Ja onhan meillä EU:n turvatakuu.
Sitä minä kyllä värhän harmittelen, että onnistuessaan tämä Suuri Puhallus tiputtaa Suomen hinnan aika vaatimattomaksi.
PS.
Taitaa tulle Nato-sopimuksen 5. artiklalle uusi mielenkiintoinen tulkinta.
Tallinna on toista maata
Mielenkiintoinen, uudenlainen matka menneisyyteen.
Kaikki alkoi jo oikeastaan pari viikkoa sitten, kun päätimme kaveriporukassa lähteä käymään tuolla Vanassa iloisessa, lahden toisella puolella. Siis kuten kaikki muutkin eläkeläiset. Tai niin luulimme.
Lähtö klo 8.00 ja paluu 20.30. Laivana ainoa vielä suomalaisomistuksessa oleva matkustajalaiva, ahvenanmaalainen Eckerö-linen Nordlandia. Niitä ihania, laivan näköisiä, ns. hitaita laivoja. Siis sellainen, joissa vielä on aikaa. Jutella ystävien kanssa, vaihtelevasti pienemmässä tai suuremmassa porukassa. Syödä aamiaista tai päivällistä, lukaista jotain tai kirjoittaa. Rauhassa. Kiireettömästi. Ja nauttia.
Kun joskus aiemmin olen laivalla Tallinnaan matkannut ne olivat “aina” täynnä. Arkisinkin. Vai muistanko väärin? Ei voi sanoa, että kumpaakaan suuntaan paatti tyhjänä olisi ollut, mutta tilaa riitti. Ja olivathan matkustajat valtaosaltaan eläkeläisiä. Siistejä tavallisia suomalaisia, virolaisia ja muitakin. “Sankarimatkailijoita”, siis kovaäänisiä osin ehkä iloisella tuulella olevia, taisi olla vain yksi 8 hengen pöydällinen.
Ei tarttettu mukaan passia. Henkilökorttiakaan kukaan ei kysellyt. Laivaan ja laivasta matka kummassakin päässä kesti 5 minuuttia. Kaukana olivat ne ajat, jolloin kuumassa peltiputkessa jonotettiin puolitoista tuntia maihinpääsyä Tallinnassa. Tai siitä kun kirpparilta kummallekin mukana matkustaneelle pojalleni ostamistani aidoista, identtisistä mutta tyhjistä pistoolikoteloista, toista ei tullivirkailijan mukaan saanut maasta viedä. Ja pois se otettiin.
Tallinnan silhuetti, joka ennen koostui Vanhasta kaupungista, Viru Hotellista ja Olympiasta oli saanut kyseenalaisiksi komistuksekseen taivaita kurkottelevia lasipilvenpiirtäjiä. (Juu, olen minä ne ennenkin nähnyt. Nyt ne vain kiinnittivät huomiota.) Mikä on yksi juttuni kirjoittamisen varsinaisista syistä. Päivän Hesari kun vahvisti, että ilmeisesti korkeimmat ovat edelleenkin puolityhjillään. Pyyntihinta, joka aikoinaan oli asetettu 8 370 euroon neliöltä oli nyt tullut 4 800 euroon. Eikä mene kaupaksi edes sillä. Ja ne taisivat olla jo tyhjillään hiihtoloman aikaan. Muistatteko vielä Suomessa asuntokaupan tilanteen laman aikana?
Kaupunki ja kaupunkilaiset olivat siistejä, hyvin pukeutuvia ja käyttäytyviä, ystävällisiä, ulospäin suuntautuvia keskieurooppalaisia. Eivät enää vuosiin ole olleetkaan niitä resuisissa, muodottomissa ja mauttomissa vaaterähjissä laahustavia umpimielisiä maatushkoja ja paappushkoja, jotka vielä 1990-luvun alkupuolella eivät välttämättä suomalaiselle uskaltaneet paljon puhuakaan. Mutta noin kymmenen vuoden poissaolon jälkeen, takaisin olivat ilmestyneet “trokarit”, katukaupustelijat jotka meille kerkesivät myydä villasukkia, -takkeja ja kaviaaria. Joko taloudellinen taantuma alkaa näkyä tässäkin?
Ainakin se näkyi talojen ja tyhjien tilojen myynti-ilmoituksista ikkunoissa. Taas oli tilaa halvalla saatavissa. Kauppoja, toimistoja, asuntoja, taloja. Vanhassa kaupungissa ja muualla. Miltä tuntuisi muuttaa Bistro Toompeanmäellä omaksi kesämökiksi? Holvatut huoneet ja kattoterassi merinäköalalla kaupanpäälle? Tai ehkä sittenkin kannattaa vielä odottaa vuosi tai kaksi. Sitten niitä ehkä saa jo eurolla tusinan?
Vanhuksia kun ollaan, noudatettiin lastemme ohjetta. Mentiin museoon. Itse asiassa kahteen. Venäjän suurlähetystön vieressä olevaan Historialliseen museoon ja Toompea 3 osoitteessa olevaan Okupatsiooni-museoon. Osoitti jälleen kerran, kuinka pienikin museo voi olla poikkeuksellisen kiinnostava. Suosittelen kumpaakin. Mutta erityisesti kehoitan käymään Miehitysmuseossa. Kuten yksi ystävistäni totesi; jokaisen suomalaisen peruskoulun opetusohjelmaan pitäisi kuulua pakollinen opintomatka sinne. Panisi miettimään ja auttaisi selventämään kansallisia prioriteettejä.
On se vaan niin kaunis tuo Tallinna. Härän sisäfilekin vain 20 euroa kilo. Tuomalla kotiin yhden kilon, maksaa matkat ja tuomalla kaksi, päivän ruoatkin. Avec.
Kiva ku tultiin. Tullaan toistekii. Ostoksillekii.
PS.
Muistathan äänestää jo Kuntavaaleissa 2008 KIRKKOVENE VALTUUSTOON
Politokratia vai kleptokratia?
Me suomalaiset valitsemme sekä kunnanvaltuustoon että eduskuntaan henkilön, yksittäisen ihmisen. Sellainen meidän vaalijärjestelmämme on. Nämä henkilöt ovat yleensä jonkun puolueen jäseniä, joten valitessamme henkilön, puolue tulee kaupanpäällisinä. Tai painolastina, arvomaailmasta riippuen.
Ja siitä koko soppa syntyy.Nimittäin kaikissa merkittävissä päätöksissä maamme systeemi toimii siten, että valitsemamme edustaja tekee mitä ”porukka/ryhmä päättää”. Ryhmäkuriksihan sitä kutsutaan. Ja sehän se on mielenkiintoinen eläin. Se nimittäin huolehtii siitä, että puolueen intressit tulevat huomioiduksi. Ei kansalaisten.
Olemme rakentaneet järjestelmän, jossa valtuusto- tai eduskuntaryhmät (ja voi siellä olla muitakin, siis sellaisia ulkopuolisia ”päättäjiä”, joita kukaan ei koskaan ole mihinkään valinnut) merkittävissä päätöksentekotilanteissa päättävät ensin puolueen kannan. Parhaassa tapauksessa ryhmä sitten tämän perusteella päättää ryhmän kannan. Sitten, tarvittaessa, sidotaan kaikki ryhmän jäsenet äänestämään yhteisesti päätetyn mukaisesti.
Sama toistuu puolueesta toiseen. Kun merkittäviä puolueita kulloinkin on neljä ehkä viisi (RKPtä ei lasketa), niin yksittäisten edustajien enemmistö helposti häviä puolueiden sisäisten yhteispäätöksen muodostamalle ryhmien enemmistölle. Eli demokratia ei toteudu ryhmäkurilla. Sillä toteutuu politokratia.
Lisäksi olemme ottaneet henkilövalinnoissa (kansanedustajat, kunnanvaltuuston jäsenet) käyttön järjestelmän joka perustuu ao. ryhmän vertailulukuun. Eli kaikkien porukkaan kuuluvien äänimäärä lasketaan yhteen ja siitä muodostuu vertailuluku, joka jaetaan ryhmään kuuluville henkilöille, heidän saamansa äärimäärän suhteessa. (Helppoa, eikö totta? Mielestäni hieno systeemi kuitenkin.) Ja ryhmien saamien kokonaisäänimäärien perusteella tulevat eustajamme eduskuntaan tai valtuustoon.
Lähihistoriassa konkreettisin esimerkki tästä matematiikasta lienee Eero Lehden ja Jukka Mäkelän (taisi siellä olla joku muukin) valitseminen kansanedustajaksi Sauli Niinistön äänillä, viime eduskuntavaaleissa. Tai Tarja Cronbergin jääminen valitsematta.
Ainoa ikävä puoli siinä on ominaisuus, että se aikaansaa edustajan riippuvuuden ryhmästään. Järjestelmä luo siis edellytykset puoluerälssin syntymiselle. Siis se antaa elämän ehdot sille porukalle, joka on valinnut ao. puolueen politiikan oman uransa pohjaksi. Puoluebyrokraatille. Sille näkymättömälle kädelle, joka ohjaa PUOLUEEN (AOT) ehdokasasettelua, ideologian puhtautta ja kannanottoja yksittäisissä päätöksissä. Siis sille hyvin, hyvin pienelle porukalle, joka käytännössä päättää ao. puolueen kannan nykyään.
Päinvastaisista väitteistä huolimatta kansallisen poliittisen päätöksenteon keskiössä eivät suinkaan ole nuo 200 kansan valitsemaa. Siellä ovat ne 5 – 10 henkeä per kolme tai neljä suurta puoluetta. Eli 15 – 40 henkeä politiikan kabineteissa. Eivätkä kaikki edes välttämättä vaaleilla mandatoitu. Ne 200 painavat nappia. Näiden 15 – 40 antaman ohjeen mukaan. Samalla tavalla toimii kunnanvaltuusto. Todellisten päättäjien määrä on luonnollisesti olennaisesti pienempi ja ulkopuolisten ”päättäjien” määrä suhteessa suurempi.
Sama juttu maakuntaliitoissa, kuntaliitoissa, kuntayhtymissä, sairaanhoitopiireissä jne. jne.
Siksi suomalainen demokratia ei ole demokratiaa ollenkaan. Se on politokratiaa. Ja se on suurin yksittäinen syy miksi kansalaisia EVVK. Ei vaikka juuri tämä tekee julkisesta sektoristamme niin äärettömän tehottoman ja meille veronmaksajille liian kalliin.
PS.
Tämä artikkeli on alkujaan julkaistu 3.10. tässä samassa blogissa. Siihen tuli muistaakseni 9 kommenttia. Hyviä. Kannattaa ehkä katsoa.
Kusessa ollaan
“Risto Ryti ja Dallapee orkesteri soittavat hymninsä: Kusessa ollaan.” Jotenkin näin kai se meni?
En kyllä vielä jaksa uskoa, että tässä on kaikki. Haluamatta olla ilonpilaaja; se on housuissa nyt. Tätä vauhtia ei edes OMX kauan kestä. Ajatelkaapa miten HEX olisi aikoinaan kestänyt.
Risto Rytin (jota arvostan Suomen 1. tai 2. sankarina) tilalle laittaisi Matti Vanhasen (jota en arvosta lainkaan). Dallapee orkesteri voi olla Korhosen, Kataisen tai Pekkarisen kööri. Mutta nyt sitten ollaan pahemmassa kuin kusessa.
Tämä alkaa vähitellen olla sitä ihteään. Jaa, että mitä? Sitä ei tiedä kukaan.
Tämä saattaa tuntua joistakin irvokkaalta, mutta nyt jos koskaan on syytä äänestää Kirkkovene valtuustoon. Joka kunnassa.
PS.
Olen tässä odotellut joko OMXn 5 vuoden sijoitus osakkeisiin painuu pakkaselle. Ei vielä. Oli juuri 8,8%. Plussalla. Kohta saa taas Golfkenttiä euron tusina.
PPS.
Jaatko kanssani sen käsityksen, että nyt niitämme mitä kylvettiin kahdeksan vuotta sitten Floridan “suomalaisalueella”? Eli kun George W. sai Korkeimman oikeuden päätöksellä tarkastuslaskennan jälkeen äänet.
Politiikassa odotettavissa äänivyöry
Demarien valtuustoryhmän puheenjohtaja Kai Kalima lausui tämänpäiväisessä Hesarissa totuuden sanoja kuntavaalien merkityksestä Helsingissä: “Saamme suurin piirtein samat paikat kun meillä on nyt.” Ja “Ihmiset tajuavat, että yhdellä tai kahdella paikalla ei tehdä Helsingissä yhtään mitään.”
Suomen Gallupin tekemässä haastattelututkimuksessa kerrotaan, että paikkamuutoksia on odotettavissa seuraavasti: Kok +1, Vihr. + 2, Sdp - 2, Vas. - 1, PS + 1, muut - 1. Kaikkiaan paikkoja näyttäisi olevan jaossa 85.
Ja mikä sitten kaupunginvaltuustossa, - hallituksessa, kaupungin toiminnassa sitten tämän tuloksen myötä muuttuu?
Ja aivan sama tilanne on joka ikisessä kunnassa. Antamalla äänesi kuten ennen, mikään ei muutu.
Jos haluat muutosta äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Varmasti ensialkuun tuntuu järjettömältä väittää, että muutos saadaan aikaan vain käymällä äänestämässä mutta jättämällä äänen, joka on pakko mitätöidä. Mutta perusteet löytyvät Kirkkoveneen omalta sivulta ja tämän blogin aiemmissa artikkeleissa.
Rakenna Pyramiidi kanssani
Internetti on yksilön työkalu massojen tavoittamiseksi. Eikä maksa mitään.
Nyt tämä työkalu olisi saatava tekemään oikeita töitä. Pitäisi todistaa, että väline on viesti. Pitäisi saada organisoitua kunnallisvaaliehdokkaan vaalikampanja. Apuna ei ole Kehittyvien Maakuntien Suomi, ei AY-liike, eivät puolueet eikä niiden peitejärjestöt. En ole edes hankkinut lupaa rahan keräämiseksi nettivetoomuksella, kuten Osmo Soininvaara.
Rahaa ei ole. Tietokonen ja nettiyhteys löytyy. Tähän mennessä kampanjaa on ilmeisesti lupautunut tukemaan kolme muuta. Tukiryhmää ei ole. Ei ainakaan vielä. Ja siitä huolimatta ehdokkaani tulee olemaan Kuntavaalien 2008 kansallinen ääniharava.
Mitkä ovat mielestäsi parhaat myyntiargumentit? Omani, ainakin osan niistä näet painamalla edellä olevaa linkkiä.
Ehdokkaalla pitää olla annettavaa ja sanottavaa. Mikä on suurin lupaus? Ensinnäkin tämä on ainoa tapa, jolla voidaan saada aikaan muutos. Toiseksi tämä toiminta on vastuunsa tuntevan kansalaisen toimintaa. Kolmanneksi tämä lisää äänestysaktiivisuutta. Neljänneksi saada puolueet ymmärtämään, että he ovat kansalaisten palvelijoita. Ja kaiken muun hyvän lisäksi, tästä voi tulla todella hauskaa.
Mikä olisi paras viestintästrategia? Ajattelin, että jokainen kannattaja lähettää edellämainitun linkin vähintään viidelle sellaiselle ystävälleen, joiden uskoo olevan kiinnostuneita, Ketjukirjeenä. Hän pyytää, toivottavasti omalla nimellään, että jokainen heistä lähettää sen edelleen viidelle. Ja lasten kännykirjeiden tapaa luvataan onnea ja autuutta viestin jatkajille, tuhoa ja turmiota viesti keskeyttäneille. 
Seitsemällä portaalla tavoitetaan koko Suomen väestön, vauvasta vaariin ja kahteen kertaan.
Tehokkain kampanjaseuranta menetelmä? Pyydämme, että jokainen käy kommentoimassa jotain yllämainitun blogin jotain artikkelia. Vaalivalvojaisissa näemme tuloksen. Ja vahvistuksen seuraavan päivän sanomalehdissä.
Unohtuiko jotain olennaista? Painotan: Tarkoitus ei ole aiheuttaa terroria eikä haittapostia. Tarkoitus on äänestää. Tarkoitus on ilmaista mielipide. Tarkoitus on voittaa vaalit.
PS.
Tämä viesti on osoitettu kaikille täysi-ikäisille kunnallisvaaleissa äänioikeutetuille. Jokainen äänioikeutettu vastaa itse itsestään. Tämä ei ole yllytys. Tämä on ehdotus.
PPS.
Kehittämisehdotuksia otetaan mielihyvin vastaan.
Lehdistön totuuden hetki?
Johan on ollut päivä.
Oletko muuten laskenut kuinka monta kunnallisvaali-ilmoitusta on tämän päivän Hesarissa? Entä Ilta-Sanomissa, jonka todella poikkeuksellisesti (mutta sattuneesta syystä) tänään ostin? Hesarin osalta päädyin kahdeksaan. Iltiksessä en havainnut ensimmäistäkään.
Kuntavaaleihin on enää kolme viikkoa aikaa ja mainonnan määrä on aikaisempaan verrattuna tuskin edes pisara meressä. Miten ehdokkaat kuvittelevat äänestäjien osaavan päättää? Uskomatonta? Eipä tietenkään. Poliitikkojemme vaalirahoitussotku viime keväältä, on ehkä tehnyt rahoittajat varovaisiksi? En ihmettelisi. Haluaisitko sinä taas uudestaan ottaa vastaan syytöksiä siitä, että olet rahoittanut poliittista toimintaa? Poliitikoilta itseltään? Vai olisiko niin, että poliitikot eivät uskalla enää hakea rahoitusta entisessä määrin? Ainakaan yrityksiltä? Eikä ainakaan yli 1.000 euroa yhdeltä? Vai olisiko niin, että hankinta ja maksut suoritetaan entistä peitellymmin ja todistamattomammin?
Jos pitäisi veikata, veikkaisin viimeistä. Mutta minähän olenkin tällainen vanha, paatunut kyynikko.
Mutta kyllä vaalien laheisyyden mediasta aistii. Poliitikkojen Idols-kilpailun voitti näistä kahdesta lehdestä arvioituna KEPU. Hurraa! Hurraa! Hurraa! Toisessa lehdessä juttu Tanja Karpelan nipistelyistä(?), toisessa Mauri Pekkarisen intohimosta. Vai olivatko samasta lehdestä? Vai toisin päin? Varmaan siellä oli juttuja muistakin ehdokkaista; Anne Sälylän lastenkasvatusotsikko vähän haiskahti. (En todellakaan tiedä onko hän ehdokkaana.) Onko Jorma Uotinen? (Eikä edes kiinnosta.)
Vähän kyllä säälittää lehdistön tilanne, jos nykyinen ilmoittelumäärä ei tuosta kasva. Taasko työttömyyttä tiedossa?
Jääviydestä ja päätöksenteosta
“Yrittäjäpuolueella” parituhatta ehdokasta otsikoi Kauppalehti tänään. Enpä tiennytkään, että Suomen Yrittäjät on jo rekisteröinyt itsensä puolueeksikin. Vaihtoiko Eero Lehtikin puoluetta?
Yrittäjinä kunnanvaaleissa ehdokkaaksi lähtevät sietäisivät mitallin. Heitä valtuustoista ilmeisesti puuttuu. Ellei sitten kunnanvaltuustoon hinkuamisen tarkoitus ole huolehtia omista kaupallisista eduistaan. Mitä pienemmästä kunnasta on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä itsensä jäävämisellä ei ole käytäntöön mitään vaikutusta.
Huomattavasti huolestuneempi meidän äänestäjien (ja veronmaksajien) pitäisi olla “kuntapuolueesta”. Tai oikeammin julkisen hallinnon palveluksessa olevien puolueesta. Luonnollisesti oman kunnan tai sen jäsenyyteen kuuluvien kuntainliittojen osalta erityisesti. Mutta myös niistä, jotka yleensä ovat julkishallinnon palveluksessa. Heidän kokous- ja äänestyskäyttäytymisensä lautakunnissa, valtuustossa ja hallituksessa saattaa olla muodollisesti laillista. Mutta vaikutusmahdollisuuksia ei voi käytännössä useinkaan rajata muodolliseen äänestyskäyttäytymiseen.
Hesari selvitteli kuntapuolueen kokoa pääkaupunkiseudulla. Lukuja en tarkkaan muista, mutta järjestys taisi olla Vantaa, Espoo, Helsinki. Vantaa muistaakseni yli puolet, Espoo noin kolmannes ja Helsinki sitä vähemmän. Ja nämä sentään ovat aika isoja kuntia.
Ja onhan meillä tässä yhdistysten luvatussa maassa sitten se kolmankin puolue, “järjestöpuolue”. Heillä on paljon yhteistä kuntapuolueen kanssa. Erityisesti kaksi tekijää tulee auttamatta mieleen. Harvan heistä tarvitsee itse hankkia palkkarahansa ja usein he toimivat kummallakin puolella.
Onkohan missään tehty kuntakohtaista selvitystä a) kuntapuoleen b) yrittäjäpuolueen ja c) järjestöpuolueen todellisista suuruuksista esimerkiksi viime kunnallisvaalien osalta? Jokaisen maamme kunnan osalta erikseen? Siihen kannattaisi veronmaksajan tutustua huomattavasti yksityiskohtaisemmen kuin veroluetteloon.
Ja edellämainitusta huolimatta en kannata äänioikeuden rajoittamista näiltä ryhmiltä. Mutta jääviyssäännökset tulisi kyllä ohjeistaa tarkasti. Ja antaa vielä suurennuslasi kaupan päälle.
Ai mutta pahus. Poliittisin perustein valittujen virkamiesten pitäisi ne valmistella ja poliittisesti valitun eduskunnan pitäisi asiasta ehkä säätää lakikin. Sorry.
Roskapankeista kuntavaaleihin
Me suomalaiset valitsemme sekä kunnanvaltuustoon että eduskuntaan henkilön, yksittäisen ihmisen. Sellainen meidän vaalijärjestelmämme on. Nämä henkilöt ovat yleensä jonkun puolueen jäseniä, joten valitessamme henkilön, puolue tulee kaupanpäällisinä. Tai painolastina, arvomaailmasta riippuen. Ja siitä koko soppa syntyy.
Nimittäin kaikissa merkittävissä päätöksissä maamme systeemi toimii siten, että valitsemamme edustaja tekee mitä ”porukka/ryhmä päättää”. Ryhmäkuriksihan sitä kutsutaan. Ja sehän se on mielenkiintoinen eläin. Se nimittäin huolehtii siitä, että puolueen intressit tulevat huomioiduksi. Ei kansalaisten.
Olemme rakentaneet järjestelmän, jossa valtuusto- tai eduskuntaryhmät (ja voi siellä olla muitakin, siis sellaisia ulkopuolisia ”päättäjiä”, joita kukaan ei koskaan ole mihinkään valinnut) merkittävissä päätöksentekotilanteissa päättävät ensin puolueen kannan. Parhaassa tapauksessa ryhmä sitten tämän perusteella päättää ryhmän kannan. Sitten, tarvittaessa, sidotaan kaikki ryhmän jäsenet äänestämään yhteisesti päätetyn mukaisesti. Sama toistuu puolueesta toiseen. Kun merkittäviä puolueita kulloinkin on neljä ehkä viisi (RKPtä ei lasketa), niin yksittäisten edustajien enemmistö helposti häviä puolueiden sisäisten yhteispäätöksen muodostamalle ryhmien enemmistölle. Eli demokratia ei toteudu ryhmäkurilla. Sillä toteutuu politokratia.
Lisäksi olemme ottaneet henkilövalinnoissa (kansanedustajat, kunnanvaltuuston jäsenet) käyttön järjestelmän joka perustuu ao. ryhmän vertailulukuun. Eli kaikkien porukkaan kuuluvien äänimäärä lasketaan yhteen ja siitä muodostuu vertailuluku, joka jaetaan ryhmään kuuluville henkilöille, heidän saamansa äärimäärän suhteessa. (Helppoa, eikö totta? Mielestäni hieno systeemi kuitenkin.) Ja ryhmien saamien kokonaisäänimäärien perusteella tulevat eustajamme eduskuntaan tai valtuustoon.
Lähihistoriassa konkreettisin esimerkki tästä matematiikasta lienee Eero Lehden ja Jukka Mäkelän (taisi siellä olla joku muukin) valitseminen kansanedustajaksi Sauli Niinistön äänillä, viime eduskuntavaaleissa. Tai Tarja Cronbergin jääminen valitsematta.
Ainoa ikävä puoli siinä on ominaisuus, että se aikaansaa edustajan riippuvuuden ryhmästään. Järjestelmä luo siis edellytykset puoluerälssin syntymiselle. Siis se antaa elämän ehdot sille porukalle, joka on valinnut ao. puolueen politiikan oman uransa pohjaksi. Puoluebyrokraatille. Sille näkymättömälle kädelle, joka ohjaa PUOLUEEN (AOT) ehdokasasettelua, ideologian puhtautta ja kannanottoja yksittäisissä päätöksissä. Siis sille hyvin, hyvin pienelle porukalle, joka käytännössä päättää ao. puolueen kannan nykyään.
Päinvastaisista väitteistä huolimatta kansallisen poliittisen päätöksenteon keskiössä eivät suinkaan ole nuo 200 kansan valitsemaa. Siellä ovat ne 5 – 10 henkeä per kolme tai neljä suurta puoluetta. Eli 15 – 40 henkeä politiikan kabineteissa. Eivätkä kaikki edes välttämättä vaaleilla mandatoitu. Ne 200 painavat nappia. Näiden 15 – 40 antaman ohjeen mukaan. Samalla tavalla toimii kunnanvaltuusto. Todellisten päättäjien määrä on luonnollisesti olennaisesti pienempi ja ulkopuolisten ”päättäjien” määrä suhteessa suurempi.
Sama juttu maakuntaliitoissa, kuntaliitoissa, kuntayhtymissä, sairaanhoitopiireissä jne. jne.
Siksi suomalainen demokratia ei ole demokratiaa ollenkaan. Se on politokratiaa. Ja se on suurin yksittäinen syy miksi kansalaisia EVVK. Ei vaikka juuri tämä tekee julkisesta sektoristamme niin äärettömän tehottoman ja meille veronmaksajille liian kalliin.
Ystävä lähetti postia
Miksi ihmeessä USAn pankit ryhtyivät rakentelemaan sub-prime luottoja? Sub-prime kun tarkoittaa juuri sitä mitä se sanoo - parasta kehnompaa. Kaikki kuluttajathan haluavat parasta, eivät koskaan kehnoksi tiedettyä. Lähtökohtaisesti lienemme ajatelleet, että markkinoiden lahjattomat ja luovat pankinjohtajat ne ahneuksissaan rakensivat. Jotenkin näin minä ainakin ajattelin. Mutta syy saattaa olla toinenkin.
“Check out this article from the September 30, 1999 edition of the New York Times:
In a move that could help increase home ownership rates among minorities and low-income consumers, the Fannie Mae Corporation is easing the credit requirements on loans that it will purchase from banks and other lenders.
The action, which will begin as a pilot program involving 24 banks in 15 markets — including the New York metropolitan region — will encourage those banks to extend home mortgages to individuals whose credit is generally not good enough to qualify for conventional loans. Fannie Mae officials say they hope to make it a nationwide program by next spring.
Fannie Mae, the nation’s biggest underwriter of home mortgages, has been under increasing pressure from the Clinton Administration to expand mortgage loans among low and moderate income people and felt pressure from stock holders to maintain its phenomenal growth in profits. [Emphasis added.]
The article goes on to predict that such a strategy might not cause problems during times of economic prosperity but that Fannie Mae could run into serious financial difficulty during an economic downturn.”
Judicial Watch, 501 School St. SW, Suite 500, Washington, DC 20024.
Syy löytyisi tämän mukaan - politiikasta. “Tie helvettiin on kivetty hyvillä tarkoituksilla.” Toisaalta, jos edellä esitetty pitää paikkansa, ja miksei pitäisi, yhteiskunnalla ja pankeilla oli 9 vuotta aikaa pitää huoli siitä, että päätöksen tiedostetut haittavaikutukset minimoitaisi. Mutta sitä ei sitten ilmeisesti ehditty tehdä?
Ein Volk. Ein Reich. Ein Führer.
USAn roskapankin synnytystuskat osoittavat jälleen kristallin kirkkaasti, milloin demokratia on haavoittuvimmillaan. Silloin kun siltä puuttuu arvovaltainen, luotettava johto. Jos tilanteeseen vielä liittyy lähitulevaisuudessa oleva kansanedustajien vaali, ikävien päätöksien tekeminen tulee entistä vaikeammaksi. Puhumattakaan tilanteesta, jossa kansakunta on samanaikaisesti monessa kriisissä ja tehtävät päätökset koetaan laajasti epäoikeudenmukaisina äänestäjiä kohtaan.
Nämähän ovat niitä yhteiskuntien käännekohtia. Sata vuotta sitten natisi erityisesti silloinen Venäjä. Vajaan kymmenen vuoden kuluttua Eurooppa oli, soittokuntien johtaessa marssia, ajettu I maailmansodan juoksuhautoihin, joista miljoonille tuli joukkohautoja. Sotaa seurannut hetken huuma, myös taloudellinen huuma, ei ratkaisuut yhteiskuntien ja kansanryhmien välisiä ristiriitoja, tulonjako-ongelmista puhumattakaan. Ei liioin, lähes joka maassa ainakin yritetty demokraattinen kansallisvaltio.
Ääriliikeitä ruokkivat epäoikeudenmukaiseksi koettu yhteiskunnallinen päätöksenteko ja erityisesti tulonjako, jonka koettiin keskittyvän ennen kaikkea päättäjien oman tulon, varallisuuden ja aseman edistämiseen. Ja kansalaisten kyllästyminen demokraattiseen puoluepolitikointiin avasi tien Valistuneen Diktaattorin tai ainakin Voimakkaan Johtajan vaatimusten vyörylle.
Ja siinä sitä sitten oltiin. Yksi toisensa jälkeen vahvan johtajan valtioita syntyi: Stalinin Neuvostoliitto, Mussoliinin Italia, Francon Espanja, Salazarin Portugal … Puola, Viro, Latvia, Liettua, Unkari… ja yht´äkkiä suurin osa Euroopan valtioista nojasi, omasta halustaan Vahvaan Diktaattoriin. Ja hänestä on lyhyt matka Epäinhimilliseen Hirmuhallitsijaan, josta kukaan ei enää pääse rauhanomaisesti eroon. Eikä päästy nytkään.
Joissakin maissa, myös Euroopassa, demokratia onneksi säilyi. Se antoi vielä yksittäiselle ihmiselle mahdollisuuden, saada sanansa kuulluksi. Kaukana tulevaisuudessa. Sitten joskus. Mutta eurooppalaisille ihmisille, jopa ihmiskunnalle, hinta oli hirveä.
Ja loppukin on historiaa. Ja olemme hyvää vauhtia etenemässä samaan, vanhaan suuntaan. Siihen alkava kansainvälinen talouskriisi luo mehevän, muhevan kasvupohjan.
Rakenna Pyramiidi kanssani
Internetti on yksilön työkalu massojen tavoittamiseksi. Eikä maksa mitään.
Nyt tämä työkalu olisi saatava tekemään oikeita töitä. Pitäisi todistaa, että väline on viesti. Pitäisi saada organisoitua kunnallisvaaliehdokkaan vaalikampanja. Apuna ei ole Kehittyvien Maakuntien Suomi, ei AY-liike, eivät puolueet eikä niiden peitejärjestöt. En ole edes hankkinut lupaa rahan keräämiseksi nettivetoomuksella, kuten Osmo Soininvaara.
Rahaa ei ole. Tietokonen ja nettiyhteys löytyy. Tähän mennessä kampanjaa on ilmeisesti lupautunut tukemaan kolme muuta. Tukiryhmää ei ole. Ei ainakaan vielä. Ja siitä huolimatta ehdokkaani tulee olemaan Kuntavaalien 2008 kansallinen ääniharava.
Mitkä ovat mielestäsi parhaat myyntiargumentit? Omani, ainakin osan niistä näet painamalla edellä olevaa linkkiä.
Ehdokkaalla pitää olla annettavaa ja sanottavaa. Mikä on suurin lupaus? Ensinnäkin tämä on ainoa tapa, jolla voidaan saada aikaan muutos. Toiseksi tämä toiminta on vastuunsa tuntevan kansalaisen toimintaa. Kolmanneksi tämä lisää äänestysaktiivisuutta. Neljänneksi saada puolueet ymmärtämään, että he ovat kansalaisten palvelijoita. Ja kaiken muun hyvän lisäksi, tästä voi tulla todella hauskaa.
Mikä olisi paras viestintästrategia? Ajattelin, että jokainen kannattaja lähettää edellämainitun linkin vähintään viidelle sellaiselle ystävälleen, joiden uskoo olevan kiinnostuneita, Ketjukirjeenä. Hän pyytää, toivottavasti omalla nimellään, että jokainen heistä lähettää sen edelleen viidelle. Ja lasten kännykirjeiden tapaa luvataan onnea ja autuutta viestin jatkajille, tuhoa ja turmiota viesti keskeyttäneille. Seitsemällä portaalla tavoitetaan koko Suomen väestön, vauvasta vaariin ja kahteen kertaan.
Tehokkain kampanjaseuranta menetelmä? Pyydämme, että jokainen käy kommentoimassa jotain yllämainitun blogin jotain artikkelia. Vaalivalvojaisissa näemme tuloksen. Ja vahvistuksen seuraavan päivän sanomalehdissä.
Unohtuiko jotain olennaista? Painotan: Tarkoitus ei ole aiheuttaa terroria eikä haittapostia. Tarkoitus on äänestää. Tarkoitus on ilmaista mielipide. Tarkoitus on voittaa vaalit.
PS.
Tämä viesti on osoitettu kaikille täysi-ikäisille kunnallisvaaleissa äänioikeutetuille. Jokainen äänioikeutettu vastaa itse itsestään. Tämä ei ole yllytys. Tämä on ehdotus.
PPS.
Kehittämisehdotuksia otetaan mielihyvin vastaan.
Lehdistön totuuden hetki?
Johan on ollut päivä.
Oletko muuten laskenut kuinka monta kunnallisvaali-ilmoitusta on tämän päivän Hesarissa? Entä Ilta-Sanomissa, jonka todella poikkeuksellisesti (mutta sattuneesta syystä) tänään ostin? Hesarin osalta päädyin kahdeksaan. Iltiksessä en havainnut ensimmäistäkään.
Kuntavaaleihin on enää kolme viikkoa aikaa ja mainonnan määrä on aikaisempaan verrattuna tuskin edes pisara meressä. Miten ehdokkaat kuvittelevat äänestäjien osaavan päättää? Uskomatonta? Eipä tietenkään. Poliitikkojemme vaalirahoitussotku viime keväältä, on ehkä tehnyt rahoittajat varovaisiksi? En ihmettelisi. Haluaisitko sinä taas uudestaan ottaa vastaan syytöksiä siitä, että olet rahoittanut poliittista toimintaa? Poliitikoilta itseltään? Vai olisiko niin, että poliitikot eivät uskalla enää hakea rahoitusta entisessä määrin? Ainakaan yrityksiltä? Eikä ainakaan yli 1.000 euroa yhdeltä? Vai olisiko niin, että hankinta ja maksut suoritetaan entistä peitellymmin ja todistamattomammin?
Jos pitäisi veikata, veikkaisin viimeistä. Mutta minähän olenkin tällainen vanha, paatunut kyynikko.
Mutta kyllä vaalien laheisyyden mediasta aistii. Poliitikkojen Idols-kilpailun voitti näistä kahdesta lehdestä arvioituna KEPU. Hurraa! Hurraa! Hurraa! Toisessa lehdessä juttu Tanja Karpelan nipistelyistä(?), toisessa Mauri Pekkarisen intohimosta. Vai olivatko samasta lehdestä? Vai toisin päin? Varmaan siellä oli juttuja muistakin ehdokkaista; Anne Sälylän lastenkasvatusotsikko vähän haiskahti. (En todellakaan tiedä onko hän ehdokkaana.) Onko Jorma Uotinen? (Eikä edes kiinnosta.)
Vähän kyllä säälittää lehdistön tilanne, jos nykyinen ilmoittelumäärä ei tuosta kasva. Taasko työttömyyttä tiedossa?
Jääviydestä ja päätöksenteosta
“Yrittäjäpuolueella” parituhatta ehdokasta otsikoi Kauppalehti tänään. Enpä tiennytkään, että Suomen Yrittäjät on jo rekisteröinyt itsensä puolueeksikin. Vaihtoiko Eero Lehtikin puoluetta?
Yrittäjinä kunnanvaaleissa ehdokkaaksi lähtevät sietäisivät mitallin. Heitä valtuustoista ilmeisesti puuttuu. Ellei sitten kunnanvaltuustoon hinkuamisen tarkoitus ole huolehtia omista kaupallisista eduistaan. Mitä pienemmästä kunnasta on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä itsensä jäävämisellä ei ole käytäntöön mitään vaikutusta.
Huomattavasti huolestuneempi meidän äänestäjien (ja veronmaksajien) pitäisi olla “kuntapuolueesta”. Tai oikeammin julkisen hallinnon palveluksessa olevien puolueesta. Luonnollisesti oman kunnan tai sen jäsenyyteen kuuluvien kuntainliittojen osalta erityisesti. Mutta myös niistä, jotka yleensä ovat julkishallinnon palveluksessa. Heidän kokous- ja äänestyskäyttäytymisensä lautakunnissa, valtuustossa ja hallituksessa saattaa olla muodollisesti laillista. Mutta vaikutusmahdollisuuksia ei voi käytännössä useinkaan rajata muodolliseen äänestyskäyttäytymiseen.
Hesari selvitteli kuntapuolueen kokoa pääkaupunkiseudulla. Lukuja en tarkkaan muista, mutta järjestys taisi olla Vantaa, Espoo, Helsinki. Vantaa muistaakseni yli puolet, Espoo noin kolmannes ja Helsinki sitä vähemmän. Ja nämä sentään ovat aika isoja kuntia.
Ja onhan meillä tässä yhdistysten luvatussa maassa sitten se kolmankin puolue, “järjestöpuolue”. Heillä on paljon yhteistä kuntapuolueen kanssa. Erityisesti kaksi tekijää tulee auttamatta mieleen. Harvan heistä tarvitsee itse hankkia palkkarahansa ja usein he toimivat kummallakin puolella.
Onkohan missään tehty kuntakohtaista selvitystä a) kuntapuoleen b) yrittäjäpuolueen ja c) järjestöpuolueen todellisista suuruuksista esimerkiksi viime kunnallisvaalien osalta? Jokaisen maamme kunnan osalta erikseen? Siihen kannattaisi veronmaksajan tutustua huomattavasti yksityiskohtaisemmen kuin veroluetteloon.
Ja edellämainitusta huolimatta en kannata äänioikeuden rajoittamista näiltä ryhmiltä. Mutta jääviyssäännökset tulisi kyllä ohjeistaa tarkasti. Ja antaa vielä suurennuslasi kaupan päälle.
Ai mutta pahus. Poliittisin perustein valittujen virkamiesten pitäisi ne valmistella ja poliittisesti valitun eduskunnan pitäisi asiasta ehkä säätää lakikin. Sorry.
Roskapankeista kuntavaaleihin
Me suomalaiset valitsemme sekä kunnanvaltuustoon että eduskuntaan henkilön, yksittäisen ihmisen. Sellainen meidän vaalijärjestelmämme on. Nämä henkilöt ovat yleensä jonkun puolueen jäseniä, joten valitessamme henkilön, puolue tulee kaupanpäällisinä. Tai painolastina, arvomaailmasta riippuen. Ja siitä koko soppa syntyy.
Nimittäin kaikissa merkittävissä päätöksissä maamme systeemi toimii siten, että valitsemamme edustaja tekee mitä ”porukka/ryhmä päättää”. Ryhmäkuriksihan sitä kutsutaan. Ja sehän se on mielenkiintoinen eläin. Se nimittäin huolehtii siitä, että puolueen intressit tulevat huomioiduksi. Ei kansalaisten.
Olemme rakentaneet järjestelmän, jossa valtuusto- tai eduskuntaryhmät (ja voi siellä olla muitakin, siis sellaisia ulkopuolisia ”päättäjiä”, joita kukaan ei koskaan ole mihinkään valinnut) merkittävissä päätöksentekotilanteissa päättävät ensin puolueen kannan. Parhaassa tapauksessa ryhmä sitten tämän perusteella päättää ryhmän kannan. Sitten, tarvittaessa, sidotaan kaikki ryhmän jäsenet äänestämään yhteisesti päätetyn mukaisesti. Sama toistuu puolueesta toiseen. Kun merkittäviä puolueita kulloinkin on neljä ehkä viisi (RKPtä ei lasketa), niin yksittäisten edustajien enemmistö helposti häviä puolueiden sisäisten yhteispäätöksen muodostamalle ryhmien enemmistölle. Eli demokratia ei toteudu ryhmäkurilla. Sillä toteutuu politokratia.
Lisäksi olemme ottaneet henkilövalinnoissa (kansanedustajat, kunnanvaltuuston jäsenet) käyttön järjestelmän joka perustuu ao. ryhmän vertailulukuun. Eli kaikkien porukkaan kuuluvien äänimäärä lasketaan yhteen ja siitä muodostuu vertailuluku, joka jaetaan ryhmään kuuluville henkilöille, heidän saamansa äärimäärän suhteessa. (Helppoa, eikö totta? Mielestäni hieno systeemi kuitenkin.) Ja ryhmien saamien kokonaisäänimäärien perusteella tulevat eustajamme eduskuntaan tai valtuustoon.
Lähihistoriassa konkreettisin esimerkki tästä matematiikasta lienee Eero Lehden ja Jukka Mäkelän (taisi siellä olla joku muukin) valitseminen kansanedustajaksi Sauli Niinistön äänillä, viime eduskuntavaaleissa. Tai Tarja Cronbergin jääminen valitsematta.
Ainoa ikävä puoli siinä on ominaisuus, että se aikaansaa edustajan riippuvuuden ryhmästään. Järjestelmä luo siis edellytykset puoluerälssin syntymiselle. Siis se antaa elämän ehdot sille porukalle, joka on valinnut ao. puolueen politiikan oman uransa pohjaksi. Puoluebyrokraatille. Sille näkymättömälle kädelle, joka ohjaa PUOLUEEN (AOT) ehdokasasettelua, ideologian puhtautta ja kannanottoja yksittäisissä päätöksissä. Siis sille hyvin, hyvin pienelle porukalle, joka käytännössä päättää ao. puolueen kannan nykyään.
Päinvastaisista väitteistä huolimatta kansallisen poliittisen päätöksenteon keskiössä eivät suinkaan ole nuo 200 kansan valitsemaa. Siellä ovat ne 5 – 10 henkeä per kolme tai neljä suurta puoluetta. Eli 15 – 40 henkeä politiikan kabineteissa. Eivätkä kaikki edes välttämättä vaaleilla mandatoitu. Ne 200 painavat nappia. Näiden 15 – 40 antaman ohjeen mukaan. Samalla tavalla toimii kunnanvaltuusto. Todellisten päättäjien määrä on luonnollisesti olennaisesti pienempi ja ulkopuolisten ”päättäjien” määrä suhteessa suurempi.
Sama juttu maakuntaliitoissa, kuntaliitoissa, kuntayhtymissä, sairaanhoitopiireissä jne. jne.
Siksi suomalainen demokratia ei ole demokratiaa ollenkaan. Se on politokratiaa. Ja se on suurin yksittäinen syy miksi kansalaisia EVVK. Ei vaikka juuri tämä tekee julkisesta sektoristamme niin äärettömän tehottoman ja meille veronmaksajille liian kalliin.
Ystävä lähetti postia
Miksi ihmeessä USAn pankit ryhtyivät rakentelemaan sub-prime luottoja? Sub-prime kun tarkoittaa juuri sitä mitä se sanoo - parasta kehnompaa. Kaikki kuluttajathan haluavat parasta, eivät koskaan kehnoksi tiedettyä. Lähtökohtaisesti lienemme ajatelleet, että markkinoiden lahjattomat ja luovat pankinjohtajat ne ahneuksissaan rakensivat. Jotenkin näin minä ainakin ajattelin. Mutta syy saattaa olla toinenkin.
“Check out this article from the September 30, 1999 edition of the New York Times:
In a move that could help increase home ownership rates among minorities and low-income consumers, the Fannie Mae Corporation is easing the credit requirements on loans that it will purchase from banks and other lenders.
The action, which will begin as a pilot program involving 24 banks in 15 markets — including the New York metropolitan region — will encourage those banks to extend home mortgages to individuals whose credit is generally not good enough to qualify for conventional loans. Fannie Mae officials say they hope to make it a nationwide program by next spring.
Fannie Mae, the nation’s biggest underwriter of home mortgages, has been under increasing pressure from the Clinton Administration to expand mortgage loans among low and moderate income people and felt pressure from stock holders to maintain its phenomenal growth in profits. [Emphasis added.]
The article goes on to predict that such a strategy might not cause problems during times of economic prosperity but that Fannie Mae could run into serious financial difficulty during an economic downturn.”
Judicial Watch, 501 School St. SW, Suite 500, Washington, DC 20024.
Syy löytyisi tämän mukaan - politiikasta. “Tie helvettiin on kivetty hyvillä tarkoituksilla.” Toisaalta, jos edellä esitetty pitää paikkansa, ja miksei pitäisi, yhteiskunnalla ja pankeilla oli 9 vuotta aikaa pitää huoli siitä, että päätöksen tiedostetut haittavaikutukset minimoitaisi. Mutta sitä ei sitten ilmeisesti ehditty tehdä?
Ein Volk. Ein Reich. Ein Führer.
USAn roskapankin synnytystuskat osoittavat jälleen kristallin kirkkaasti, milloin demokratia on haavoittuvimmillaan. Silloin kun siltä puuttuu arvovaltainen, luotettava johto. Jos tilanteeseen vielä liittyy lähitulevaisuudessa oleva kansanedustajien vaali, ikävien päätöksien tekeminen tulee entistä vaikeammaksi. Puhumattakaan tilanteesta, jossa kansakunta on samanaikaisesti monessa kriisissä ja tehtävät päätökset koetaan laajasti epäoikeudenmukaisina äänestäjiä kohtaan.
Nämähän ovat niitä yhteiskuntien käännekohtia. Sata vuotta sitten natisi erityisesti silloinen Venäjä. Vajaan kymmenen vuoden kuluttua Eurooppa oli, soittokuntien johtaessa marssia, ajettu I maailmansodan juoksuhautoihin, joista miljoonille tuli joukkohautoja. Sotaa seurannut hetken huuma, myös taloudellinen huuma, ei ratkaisuut yhteiskuntien ja kansanryhmien välisiä ristiriitoja, tulonjako-ongelmista puhumattakaan. Ei liioin, lähes joka maassa ainakin yritetty demokraattinen kansallisvaltio.
Ääriliikeitä ruokkivat epäoikeudenmukaiseksi koettu yhteiskunnallinen päätöksenteko ja erityisesti tulonjako, jonka koettiin keskittyvän ennen kaikkea päättäjien oman tulon, varallisuuden ja aseman edistämiseen. Ja kansalaisten kyllästyminen demokraattiseen puoluepolitikointiin avasi tien Valistuneen Diktaattorin tai ainakin Voimakkaan Johtajan vaatimusten vyörylle.
Ja siinä sitä sitten oltiin. Yksi toisensa jälkeen vahvan johtajan valtioita syntyi: Stalinin Neuvostoliitto, Mussoliinin Italia, Francon Espanja, Salazarin Portugal … Puola, Viro, Latvia, Liettua, Unkari… ja yht´äkkiä suurin osa Euroopan valtioista nojasi, omasta halustaan Vahvaan Diktaattoriin. Ja hänestä on lyhyt matka Epäinhimilliseen Hirmuhallitsijaan, josta kukaan ei enää pääse rauhanomaisesti eroon. Eikä päästy nytkään.
Joissakin maissa, myös Euroopassa, demokratia onneksi säilyi. Se antoi vielä yksittäiselle ihmiselle mahdollisuuden, saada sanansa kuulluksi. Kaukana tulevaisuudessa. Sitten joskus. Mutta eurooppalaisille ihmisille, jopa ihmiskunnalle, hinta oli hirveä.
Ja loppukin on historiaa. Ja olemme hyvää vauhtia etenemässä samaan, vanhaan suuntaan. Siihen alkava kansainvälinen talouskriisi luo mehevän, muhevan kasvupohjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti