Suomi on ykkönen tuloerojen kasvuvauhdissa. Sitä kannattaa varmaan jollain juhlistaa? Siis siitä huolimatta, että emme vielä johda suurimpien tuloerojen tilastoa. Tosin OECDn pääsihteerin mukaan "Kasvavien tuloerojen jättäminen huomiotta ei ole vaihtoehto vaan erittäin vaarallinen tie, jolla on väistämättömiä sosiaalisia ja poliittisia seurauksia".
Monien mielestä tuloerojen kasvaminen ei ole lainkaan huono asia. Ja varmasti löytyy niitäkin, jotka toivovat kehityksen Suomessa jatkuvan kiihtyvästi nykyiseen suuntaan. Tulee mieleen muutamakin.
Perusteena useimmiten kaksi keskeistä näkökulmaa. Toinen on kapitalismin ja rajattoman mahdollisuuden ylistys. Suomalainen versio jenkkien Amerikan unelmasta. Toinen ajatus siitä, että ilman tätä mahdollisuutta kyvykkäimmät ja erityisesti heidän varallisuutensa jättävät maamme.
Ja hyväksyttäviä näkökulmia kumpikin. Mutta on myös muistettava, että maailma ei ole musta-valkea. Se ei ole kapitalismi - kommunismi dikotomian joko - tai eikä minimi - maximi. Meidän on aina ollut valittava optimi. Ja tunnetusti se ei ole helppo tehtävä. Ei varsinkaan kun ne, joiden tehtävä johtajuus asiassa pitkälti on, ja jotka lait joka tapauksessa säätävät, ovat jo pitkään osoittaneet täydellisen kyvyttömyytensä kumpaankin.
Suomen kaltaisen pienen kansan olemassaolo ja kansakunnan itsenäisyys pohjautuu tahtoon säilyä itsenäisenä. Yhteiskunnan jäsenten taloudellinen eriarvoisuus ei tuota tahtoa lisää. Ennemminkin vähentää. Ja siihen meillä ei yksinkertaisesti ole kansana eikä valtiona varaa.
Tuloerojen kasvu on saatava pysähtymään. Tuloeroja on alettava kaventamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti