Maistelen mediamaksua

Riita ja huutohan siitä vielä tulee. Liian monella on liian paljon menetettävää. Ja vaikka puolueita ei juurikaan erota toisistaan, tämän asian tulkitaan varmasti olevan riittävän äänestäjäkohtainen ja tunteita herättävä, että ideologiat pääsevät hetkeksi näytille. Sotkemaan keskustelua.

Peruskysymyksiä on oikeastaan vain yksi: Tarvitsemmeko yhteiskunnan ylläpitämän median?

Olemme hyvin pieni kielialue. Uhanalainen oikeastaan. Sisäsiittoinen, pieni yhteiskunta. Kuitenkin meille on kehittynyt kulttuuri – ei, ei maan tapa - , joka on säilyttämisen ja kehittämisen arvoinen. Selviytymisemme jatkossakin riippuu osaamisesta ja joustavuudesta. Eikä ripaus sivistystäkään olisi välttämättä pahaksi.

Olemme nähneet miten markkinat pitävät huolen mediatarjonnasta näin pienillä markkinoilla. Musaa ja muzakia tulee kaikilta radiokanavilta. Kun sieltä puhetta pukkaa, yhdentekeväksi örveltämiseksi menee. Näköradion puolella nyt vallassa ovat sarjafilmit joista valitettavan suuri osa jenkkilästä, tosi-tvt ja erilaiset ”kilpailut”. Eihän niitä, ainakaan aikuinen ihminen jaksa edes katsoa. Lapset kyllä osaavat ulkoa mainoksetkin.

Hyväksyttävä se vaan on, meidän markkinamme ei tällä saralla takaa monipuolisuutta ja laatua. Se on yksinkertaisesti liian pieni. Vastaus itse esittämääni kysymykseen on kyllä. Tarvitsemme yhteiskunnan ylläpitämän median.

Lintilän komitea puuttui ilmeisesti lähinnä kysymykseen miten tuo media sitten rahoitetaan? Yhteiskunnalliset toiminnat meillä on pruukattu maksaa joko veroina tai maksuina. Mielestäni esitetty malli on nykyistä, maksuperusteista järkevämpi.

Mediamaksu? Maistuu ihan hyvältä. Varsinkin jos - anteeksi kun - se kattaa varmasti oikeuden käyttää läppäriä ja nettiä? Myös jatkossa. Ja pitäisi sen samalla myös taata nopeat nettiyhteydet kaikista talouksista.

Sen ainoa merkittävä haittavaikutus lienee se, että se saattaa luoda Yleisradion johdolle illuusion ”lopullisen” turvatusta valtion pohjattomasta rahalaarista ja johtaa mukavuudenhalun kasvuun. Eli erikseen tulisi vielä miettiä, mitkä ovat ne tavat, joilla YLEn laatu vähintäänkin pysyy nykyisellä tasolla ja miten laadun jatkuva kehittyminen turvataan? Mutta siihen on välineet kyllä löydettävissä.

Olemme itse asiassa uuden ajan kynnyksellä, tässäkin asiassa. Kauan sitten poistui radio-lupa. Nyt poistuu tv-lupa. Olemme irrottaneet luvan laitteista ja maksamme tämän jälkeen palvelusta ja mahdollisuuksista. Kyseessä ei siis saa olla YLE-maksu. Siis Mediamaksu? Miksi se olisi maksu ollenkaan? Voisihan se samalla olla Mediavero?

Mediavero maistuisi mediamaksua paremmalta, vaikka en verojen lisäämisen kannattaja olekaan. Päin vastoin.

PS.

Onhan siinä toki toinenkin iso haittavaikutus. Mutta se ei liene autettavissa? Eikä se vaihtele sen mukaan onko kyseessä maksu vai vero.

Santeri Heiskasen reisiluu

Bluesin Santeri Heiskasen reisiluu meni poikki. Näin kertoi Hesari, Suomen ainoa valtakunnallinen.

En tiedä kuka hän on. Tärkeä varmaan? Mutta kun siinä on tuo "Blues" niin oletan hänen kuuluvan nykypäivän gladiaattoreihin. Mustan kumikiekon lätkijöihin.

Myönnän, että hyvin monen mielestä olen varmaan ilonpilaaja vailla vertaa, mutta mitä ihmeen väliä on sillä, jos "Bluesin Santeri Heiskasen reisiluu meni poikki"? Perheeni hyvinvointi ei siitä käsitykseni mukaan kärsi. Tuskin omanikaan.

Olisiko aika miettiä uudeksi, mikä yhteiskunnassamme on tärkeää? Meidän kaikkien elinehtojen toteutumiseen tai niitä vaarantaviin tapahtumiin vaikuttava uutisointi? Santerin reisluu tuskin on edes uutisen arvoinen.

George W Bushin perintö

George W Bush arvioi puheessaan tänään, että liian löysä raha ja velkaantuminen ovat finanssikriisin perussyyt. Esimerkiksi asuntolainaa annettiin ihmisille, joilla ei ollut niihin varaa. Sen jälkeen riskilainat paketoitiin instrumenteiksi, joiden arvoa sijoittajat eivät ymmärtäneet.

En suoraan sanoen halua jättää tätä vallitsevaksi totuudeksi. Ja sellaiseksihan se muodostuu, ellei joku sano, että keisarilla ei ole vaatteita.

Jenkkien sub-prime luototus pohjautuu demokraattien edelliseen presidenttiin Bill Clintoniin ja hänen visioihinsa. Tavoitteena oli tarjota mahdollisuus asuntoihin myös niille, joilla sitä ei sikäläisen katsannon mielestä ole. Ylivelkaantuneisiin, alityöllistettyihin, köyhiin ja kipeisiin sekä kaikkiin muihin eläinryhmiin joita sieltä vielä löytyykään.

Paine joko Funny Macciä tai Mae Westiä tai sen kavereita kohtaan kävi ylivoimaiseksi. Ja visio toteutettiin kokonaisuudessaan George W.:n kaudella.

Vain yksi puuttui. Seuranta ja valvonta. Sitä ei ilmeisesti George W.:n hallinto älynnyt panna ajan tasalle. Ja siksi kävi niinkuin on nyt käynyt.

Seuranta prakasi siinä vaiheessa, kun reittaajat eivät enää osaneet sanoa mitä missäkin paketissa on ja valvonta sen vuoksi, että reittaajat eivät enää osaneet sanoa mitä missäkin paketissa on. Tästä ideologisesta fiksaatiosta meidän seuraavan parin-kolmen vuoden tapahtumat johtuvat.

Taas saatiin mitalli

Suomi on ykkönen tuloerojen kasvuvauhdissa. Sitä kannattaa varmaan jollain juhlistaa? Siis siitä huolimatta, että emme vielä johda suurimpien tuloerojen tilastoa. Tosin OECDn pääsihteerin mukaan "Kasvavien tuloerojen jättäminen huomiotta ei ole vaihtoehto vaan erittäin vaarallinen tie, jolla on väistämättömiä sosiaalisia ja poliittisia seurauksia".

Monien mielestä tuloerojen kasvaminen ei ole lainkaan huono asia. Ja varmasti löytyy niitäkin, jotka toivovat kehityksen Suomessa jatkuvan kiihtyvästi nykyiseen suuntaan. Tulee mieleen muutamakin.

Perusteena useimmiten kaksi keskeistä näkökulmaa. Toinen on kapitalismin ja rajattoman mahdollisuuden ylistys. Suomalainen versio jenkkien Amerikan unelmasta. Toinen ajatus siitä, että ilman tätä mahdollisuutta kyvykkäimmät ja erityisesti heidän varallisuutensa jättävät maamme.

Ja hyväksyttäviä näkökulmia kumpikin. Mutta on myös muistettava, että maailma ei ole musta-valkea. Se ei ole kapitalismi - kommunismi dikotomian joko - tai eikä minimi - maximi. Meidän on aina ollut valittava optimi. Ja tunnetusti se ei ole helppo tehtävä. Ei varsinkaan kun ne, joiden tehtävä johtajuus asiassa pitkälti on, ja jotka lait joka tapauksessa säätävät, ovat jo pitkään osoittaneet täydellisen kyvyttömyytensä kumpaankin.

Suomen kaltaisen pienen kansan olemassaolo ja kansakunnan itsenäisyys pohjautuu tahtoon säilyä itsenäisenä. Yhteiskunnan jäsenten taloudellinen eriarvoisuus ei tuota tahtoa lisää. Ennemminkin vähentää. Ja siihen meillä ei yksinkertaisesti ole kansana eikä valtiona varaa.

Tuloerojen kasvu on saatava pysähtymään. Tuloeroja on alettava kaventamaan.

Pojat puheissa, puutullin aikataulu rekkaparkkiin, hetkeksi

Venäjän ja Suomen pääministerit tapasivat toisensa. Varmaan ihan hyvä, että Suuri Naapuri tapaa pienempänsäkin aika ajoin. Ja kumpikin sai taas sulan hattuunsa.

Matti "Mainio" Vanhanen siitä, että hänen toimestaan Venäjä jäädyttää uhkaamansa puutullitariffit nykytasolle 9 - 12 kuukaudeksi. Eli ne eivät vielä vuodenvaihteessa nouse. Vasta ensi syksynä tai seuraavassa vuodenvaihteessa. Hyvä Matti. Tap, tap.

Vladimir Putin siitä, että hän ymmärsi Suomen metsäteollisuuden vaikeuksia ja kasvatti siksi Venäjän tärkeimmän kauppakumppanin stategisen teollisuuden ylimenokautta. Samalla hänellä oli luonnollisesti edelleen ilo toivottaa suomalaiset metsäteollisuusyritykset investoimaan Venäjälle. Rahoituksen osalta kaiken maailman tuet ovat kuulemma käytettävissä. Sen lisäksi kävi ilmi, että koeluontoisesti suomalaiset rekat saavat taas hetken ylittää rajan Vaalimaalla. Hän myös lupasi käydä itse tutustumassa tilanteeseen rajalla lähiaikoina. Kitos sinulle rakas Vladimir. Tap, tap.

Vähän tietysti särähti, että Venäjä on Suomen tärkein kauppakumppani. Mutta ei toisin päin. Vladimir ymmärtää miten autojen transitokauppa tilastoja värittää. Vaan ymmärsivätkö Matti ja Paavo?

Mistä ihmeen syystä itselleni syntyy ajatus, että juuri kirjoitin pelkkää paskaa? Eihän ole mahdollista, että maailman rahoitusjärjestelmän nykykriisi opettaisi; pakottaisi johtajat uudelleenarviointeihin? Ei varmaan.

Kyllä kyse varmaan on johtajien avarakatseisuudesta, neuvottelutaidosta, humanismista, ja jne. ja jne.

Toivottavasti Matti muistaa vielä kertoa Anulle, ettei sitä rekkaparkkiakaan enää kannata rakentaa? Ja, että asiaan palataan tarvittaessa, seuraavan nousukauden kokemusten perusteella.

Sananvapaudesta

On mielenkiintoista havaita, mikä meidän suomalaisten käsitys sananvapaudesta ja sen merkityksestä on. Täällä sitä nyt nimittäin ollaan takaisin bloggerissa.

Siihen en ota kantaa, etteikö julkaisu saisi oman toimituspolitiikkansa mukaisesti määritellä ehdot, joita se sivuilla käytetään. Tottakai se saa ja sen pitääkin saada. Enkä siihenkään ota kantaa, että se ensin explisiittisesti sallii ja vasta vajaan kahden viikon kuluttua kieltää nimimerkin käyttämisen. Toisilta linjavedot kestävät kestävät kauemmin kuin toisilta.

Mutta sitä ihmettelen, että maassamme mielipiteitä saisi esittää vain omalla nimellä ja ehkä vielä kuvallakin varmennettuna. Ei ihme, että meillä ei mistään asiasta asiallista, kehittävää ja rakentavaa keskustelua synny.

On monia tapoja tappaa keskustelu ja ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen perustuva luovuus. Yksi keskeinen liittyy nimimerkin käyttämisen oikeutukseen. Varsinkin näin pienessä maassa.

Meillähän erinomaisen helposti tärkeää ei ole mitä sanotaan vaan kuka sanoo. Esimerkiksi jos Raimo Sailas sanoo, että innovaatioyliopisto perustetaan hallinnollisin laatikkoleikein ja valtion sadoilla miljooneilla, joka ei ole mistään pois, kaikki nykyään tietävät, että se perustetaan. Täysin siitä riippumatta mitä kuka tahansa asiassa sen jälkeen esittää. Ja kukaan, jonka leipä tai edistyminen on Sailaksesta tai sen kavereista kiinni ei uskalla omalla nimellään asiasta, eriävää mielipidettä esittää.

Tämä typeryys alkoi joskus 1970-luvulla, kun UKK tai hänen perässähiihtäjänsä eivät sietäneet, että Kekkosta ja hänen kavereitaan arvosteltaisi nimimerkin suojista. Toisaalta jos arvostelit julkisesti, nimelläsi UKK ja kaverit kyllä panivat mahdollisuuksillesi topin. Kaikille. Näin luodaan valtaa ja voimaa ja henkilökulttia, suomettumista ja rajoittunut ajattelua.

Ja se vaikuttaa edelleen.

Pesäpaikka Uusi Suomi

Nopeasti tapahtuvat nykypäivän muutokset. Kun olin blogin täällä avannut kävi ilmi, että verkkolehti Uusi Suomeen voi kirjoittaa tulevaisuudessa tällainen tavallinen tossunkuluttaja ja nimimerkillä. Se oli mahdollisuus, josta en voinut kieltäytyä. Varsinainen bloginpito siirtyy siis sinne. Halutessasi selvittää mistä nyt kirjoitan mene sinne painamalla seuraavaa:

http://eaglesflysingly.blogit.uusisuomi.fi

Valitan jos olen aihettanut liian suuren vaivan.