lauantai 25. huhtikuuta 2009

Maistelen mediamaksua

Riita ja huutohan siitä vielä tulee. Liian monella on liian paljon menetettävää. Ja vaikka puolueita ei juurikaan erota toisistaan, tämän asian tulkitaan varmasti olevan riittävän äänestäjäkohtainen ja tunteita herättävä, että ideologiat pääsevät hetkeksi näytille. Sotkemaan keskustelua.

Peruskysymyksiä on oikeastaan vain yksi: Tarvitsemmeko yhteiskunnan ylläpitämän median?

Olemme hyvin pieni kielialue. Uhanalainen oikeastaan. Sisäsiittoinen, pieni yhteiskunta. Kuitenkin meille on kehittynyt kulttuuri – ei, ei maan tapa - , joka on säilyttämisen ja kehittämisen arvoinen. Selviytymisemme jatkossakin riippuu osaamisesta ja joustavuudesta. Eikä ripaus sivistystäkään olisi välttämättä pahaksi.

Olemme nähneet miten markkinat pitävät huolen mediatarjonnasta näin pienillä markkinoilla. Musaa ja muzakia tulee kaikilta radiokanavilta. Kun sieltä puhetta pukkaa, yhdentekeväksi örveltämiseksi menee. Näköradion puolella nyt vallassa ovat sarjafilmit joista valitettavan suuri osa jenkkilästä, tosi-tvt ja erilaiset ”kilpailut”. Eihän niitä, ainakaan aikuinen ihminen jaksa edes katsoa. Lapset kyllä osaavat ulkoa mainoksetkin.

Hyväksyttävä se vaan on, meidän markkinamme ei tällä saralla takaa monipuolisuutta ja laatua. Se on yksinkertaisesti liian pieni. Vastaus itse esittämääni kysymykseen on kyllä. Tarvitsemme yhteiskunnan ylläpitämän median.

Lintilän komitea puuttui ilmeisesti lähinnä kysymykseen miten tuo media sitten rahoitetaan? Yhteiskunnalliset toiminnat meillä on pruukattu maksaa joko veroina tai maksuina. Mielestäni esitetty malli on nykyistä, maksuperusteista järkevämpi.

Mediamaksu? Maistuu ihan hyvältä. Varsinkin jos - anteeksi kun - se kattaa varmasti oikeuden käyttää läppäriä ja nettiä? Myös jatkossa. Ja pitäisi sen samalla myös taata nopeat nettiyhteydet kaikista talouksista.

Sen ainoa merkittävä haittavaikutus lienee se, että se saattaa luoda Yleisradion johdolle illuusion ”lopullisen” turvatusta valtion pohjattomasta rahalaarista ja johtaa mukavuudenhalun kasvuun. Eli erikseen tulisi vielä miettiä, mitkä ovat ne tavat, joilla YLEn laatu vähintäänkin pysyy nykyisellä tasolla ja miten laadun jatkuva kehittyminen turvataan? Mutta siihen on välineet kyllä löydettävissä.

Olemme itse asiassa uuden ajan kynnyksellä, tässäkin asiassa. Kauan sitten poistui radio-lupa. Nyt poistuu tv-lupa. Olemme irrottaneet luvan laitteista ja maksamme tämän jälkeen palvelusta ja mahdollisuuksista. Kyseessä ei siis saa olla YLE-maksu. Siis Mediamaksu? Miksi se olisi maksu ollenkaan? Voisihan se samalla olla Mediavero?

Mediavero maistuisi mediamaksua paremmalta, vaikka en verojen lisäämisen kannattaja olekaan. Päin vastoin.

PS.

Onhan siinä toki toinenkin iso haittavaikutus. Mutta se ei liene autettavissa? Eikä se vaihtele sen mukaan onko kyseessä maksu vai vero.