Bluesin Santeri Heiskasen reisiluu meni poikki. Näin kertoi Hesari, Suomen ainoa valtakunnallinen.
En tiedä kuka hän on. Tärkeä varmaan? Mutta kun siinä on tuo "Blues" niin oletan hänen kuuluvan nykypäivän gladiaattoreihin. Mustan kumikiekon lätkijöihin.
Myönnän, että hyvin monen mielestä olen varmaan ilonpilaaja vailla vertaa, mutta mitä ihmeen väliä on sillä, jos "Bluesin Santeri Heiskasen reisiluu meni poikki"? Perheeni hyvinvointi ei siitä käsitykseni mukaan kärsi. Tuskin omanikaan.
Olisiko aika miettiä uudeksi, mikä yhteiskunnassamme on tärkeää? Meidän kaikkien elinehtojen toteutumiseen tai niitä vaarantaviin tapahtumiin vaikuttava uutisointi? Santerin reisluu tuskin on edes uutisen arvoinen.
torstai 13. marraskuuta 2008
George W Bushin perintö
George W Bush arvioi puheessaan tänään, että liian löysä raha ja velkaantuminen ovat finanssikriisin perussyyt. Esimerkiksi asuntolainaa annettiin ihmisille, joilla ei ollut niihin varaa. Sen jälkeen riskilainat paketoitiin instrumenteiksi, joiden arvoa sijoittajat eivät ymmärtäneet.
En suoraan sanoen halua jättää tätä vallitsevaksi totuudeksi. Ja sellaiseksihan se muodostuu, ellei joku sano, että keisarilla ei ole vaatteita.
Jenkkien sub-prime luototus pohjautuu demokraattien edelliseen presidenttiin Bill Clintoniin ja hänen visioihinsa. Tavoitteena oli tarjota mahdollisuus asuntoihin myös niille, joilla sitä ei sikäläisen katsannon mielestä ole. Ylivelkaantuneisiin, alityöllistettyihin, köyhiin ja kipeisiin sekä kaikkiin muihin eläinryhmiin joita sieltä vielä löytyykään.
Paine joko Funny Macciä tai Mae Westiä tai sen kavereita kohtaan kävi ylivoimaiseksi. Ja visio toteutettiin kokonaisuudessaan George W.:n kaudella.
Vain yksi puuttui. Seuranta ja valvonta. Sitä ei ilmeisesti George W.:n hallinto älynnyt panna ajan tasalle. Ja siksi kävi niinkuin on nyt käynyt.
Seuranta prakasi siinä vaiheessa, kun reittaajat eivät enää osaneet sanoa mitä missäkin paketissa on ja valvonta sen vuoksi, että reittaajat eivät enää osaneet sanoa mitä missäkin paketissa on. Tästä ideologisesta fiksaatiosta meidän seuraavan parin-kolmen vuoden tapahtumat johtuvat.
En suoraan sanoen halua jättää tätä vallitsevaksi totuudeksi. Ja sellaiseksihan se muodostuu, ellei joku sano, että keisarilla ei ole vaatteita.
Jenkkien sub-prime luototus pohjautuu demokraattien edelliseen presidenttiin Bill Clintoniin ja hänen visioihinsa. Tavoitteena oli tarjota mahdollisuus asuntoihin myös niille, joilla sitä ei sikäläisen katsannon mielestä ole. Ylivelkaantuneisiin, alityöllistettyihin, köyhiin ja kipeisiin sekä kaikkiin muihin eläinryhmiin joita sieltä vielä löytyykään.
Paine joko Funny Macciä tai Mae Westiä tai sen kavereita kohtaan kävi ylivoimaiseksi. Ja visio toteutettiin kokonaisuudessaan George W.:n kaudella.
Vain yksi puuttui. Seuranta ja valvonta. Sitä ei ilmeisesti George W.:n hallinto älynnyt panna ajan tasalle. Ja siksi kävi niinkuin on nyt käynyt.
Seuranta prakasi siinä vaiheessa, kun reittaajat eivät enää osaneet sanoa mitä missäkin paketissa on ja valvonta sen vuoksi, että reittaajat eivät enää osaneet sanoa mitä missäkin paketissa on. Tästä ideologisesta fiksaatiosta meidän seuraavan parin-kolmen vuoden tapahtumat johtuvat.
Taas saatiin mitalli
Suomi on ykkönen tuloerojen kasvuvauhdissa. Sitä kannattaa varmaan jollain juhlistaa? Siis siitä huolimatta, että emme vielä johda suurimpien tuloerojen tilastoa. Tosin OECDn pääsihteerin mukaan "Kasvavien tuloerojen jättäminen huomiotta ei ole vaihtoehto vaan erittäin vaarallinen tie, jolla on väistämättömiä sosiaalisia ja poliittisia seurauksia".
Monien mielestä tuloerojen kasvaminen ei ole lainkaan huono asia. Ja varmasti löytyy niitäkin, jotka toivovat kehityksen Suomessa jatkuvan kiihtyvästi nykyiseen suuntaan. Tulee mieleen muutamakin.
Perusteena useimmiten kaksi keskeistä näkökulmaa. Toinen on kapitalismin ja rajattoman mahdollisuuden ylistys. Suomalainen versio jenkkien Amerikan unelmasta. Toinen ajatus siitä, että ilman tätä mahdollisuutta kyvykkäimmät ja erityisesti heidän varallisuutensa jättävät maamme.
Ja hyväksyttäviä näkökulmia kumpikin. Mutta on myös muistettava, että maailma ei ole musta-valkea. Se ei ole kapitalismi - kommunismi dikotomian joko - tai eikä minimi - maximi. Meidän on aina ollut valittava optimi. Ja tunnetusti se ei ole helppo tehtävä. Ei varsinkaan kun ne, joiden tehtävä johtajuus asiassa pitkälti on, ja jotka lait joka tapauksessa säätävät, ovat jo pitkään osoittaneet täydellisen kyvyttömyytensä kumpaankin.
Suomen kaltaisen pienen kansan olemassaolo ja kansakunnan itsenäisyys pohjautuu tahtoon säilyä itsenäisenä. Yhteiskunnan jäsenten taloudellinen eriarvoisuus ei tuota tahtoa lisää. Ennemminkin vähentää. Ja siihen meillä ei yksinkertaisesti ole kansana eikä valtiona varaa.
Tuloerojen kasvu on saatava pysähtymään. Tuloeroja on alettava kaventamaan.
Monien mielestä tuloerojen kasvaminen ei ole lainkaan huono asia. Ja varmasti löytyy niitäkin, jotka toivovat kehityksen Suomessa jatkuvan kiihtyvästi nykyiseen suuntaan. Tulee mieleen muutamakin.
Perusteena useimmiten kaksi keskeistä näkökulmaa. Toinen on kapitalismin ja rajattoman mahdollisuuden ylistys. Suomalainen versio jenkkien Amerikan unelmasta. Toinen ajatus siitä, että ilman tätä mahdollisuutta kyvykkäimmät ja erityisesti heidän varallisuutensa jättävät maamme.
Ja hyväksyttäviä näkökulmia kumpikin. Mutta on myös muistettava, että maailma ei ole musta-valkea. Se ei ole kapitalismi - kommunismi dikotomian joko - tai eikä minimi - maximi. Meidän on aina ollut valittava optimi. Ja tunnetusti se ei ole helppo tehtävä. Ei varsinkaan kun ne, joiden tehtävä johtajuus asiassa pitkälti on, ja jotka lait joka tapauksessa säätävät, ovat jo pitkään osoittaneet täydellisen kyvyttömyytensä kumpaankin.
Suomen kaltaisen pienen kansan olemassaolo ja kansakunnan itsenäisyys pohjautuu tahtoon säilyä itsenäisenä. Yhteiskunnan jäsenten taloudellinen eriarvoisuus ei tuota tahtoa lisää. Ennemminkin vähentää. Ja siihen meillä ei yksinkertaisesti ole kansana eikä valtiona varaa.
Tuloerojen kasvu on saatava pysähtymään. Tuloeroja on alettava kaventamaan.
keskiviikko 12. marraskuuta 2008
Pojat puheissa, puutullin aikataulu rekkaparkkiin, hetkeksi
Venäjän ja Suomen pääministerit tapasivat toisensa. Varmaan ihan hyvä, että Suuri Naapuri tapaa pienempänsäkin aika ajoin. Ja kumpikin sai taas sulan hattuunsa.
Matti "Mainio" Vanhanen siitä, että hänen toimestaan Venäjä jäädyttää uhkaamansa puutullitariffit nykytasolle 9 - 12 kuukaudeksi. Eli ne eivät vielä vuodenvaihteessa nouse. Vasta ensi syksynä tai seuraavassa vuodenvaihteessa. Hyvä Matti. Tap, tap.
Vladimir Putin siitä, että hän ymmärsi Suomen metsäteollisuuden vaikeuksia ja kasvatti siksi Venäjän tärkeimmän kauppakumppanin stategisen teollisuuden ylimenokautta. Samalla hänellä oli luonnollisesti edelleen ilo toivottaa suomalaiset metsäteollisuusyritykset investoimaan Venäjälle. Rahoituksen osalta kaiken maailman tuet ovat kuulemma käytettävissä. Sen lisäksi kävi ilmi, että koeluontoisesti suomalaiset rekat saavat taas hetken ylittää rajan Vaalimaalla. Hän myös lupasi käydä itse tutustumassa tilanteeseen rajalla lähiaikoina. Kitos sinulle rakas Vladimir. Tap, tap.
Vähän tietysti särähti, että Venäjä on Suomen tärkein kauppakumppani. Mutta ei toisin päin. Vladimir ymmärtää miten autojen transitokauppa tilastoja värittää. Vaan ymmärsivätkö Matti ja Paavo?
Mistä ihmeen syystä itselleni syntyy ajatus, että juuri kirjoitin pelkkää paskaa? Eihän ole mahdollista, että maailman rahoitusjärjestelmän nykykriisi opettaisi; pakottaisi johtajat uudelleenarviointeihin? Ei varmaan.
Kyllä kyse varmaan on johtajien avarakatseisuudesta, neuvottelutaidosta, humanismista, ja jne. ja jne.
Toivottavasti Matti muistaa vielä kertoa Anulle, ettei sitä rekkaparkkiakaan enää kannata rakentaa? Ja, että asiaan palataan tarvittaessa, seuraavan nousukauden kokemusten perusteella.
Matti "Mainio" Vanhanen siitä, että hänen toimestaan Venäjä jäädyttää uhkaamansa puutullitariffit nykytasolle 9 - 12 kuukaudeksi. Eli ne eivät vielä vuodenvaihteessa nouse. Vasta ensi syksynä tai seuraavassa vuodenvaihteessa. Hyvä Matti. Tap, tap.
Vladimir Putin siitä, että hän ymmärsi Suomen metsäteollisuuden vaikeuksia ja kasvatti siksi Venäjän tärkeimmän kauppakumppanin stategisen teollisuuden ylimenokautta. Samalla hänellä oli luonnollisesti edelleen ilo toivottaa suomalaiset metsäteollisuusyritykset investoimaan Venäjälle. Rahoituksen osalta kaiken maailman tuet ovat kuulemma käytettävissä. Sen lisäksi kävi ilmi, että koeluontoisesti suomalaiset rekat saavat taas hetken ylittää rajan Vaalimaalla. Hän myös lupasi käydä itse tutustumassa tilanteeseen rajalla lähiaikoina. Kitos sinulle rakas Vladimir. Tap, tap.
Vähän tietysti särähti, että Venäjä on Suomen tärkein kauppakumppani. Mutta ei toisin päin. Vladimir ymmärtää miten autojen transitokauppa tilastoja värittää. Vaan ymmärsivätkö Matti ja Paavo?
Mistä ihmeen syystä itselleni syntyy ajatus, että juuri kirjoitin pelkkää paskaa? Eihän ole mahdollista, että maailman rahoitusjärjestelmän nykykriisi opettaisi; pakottaisi johtajat uudelleenarviointeihin? Ei varmaan.
Kyllä kyse varmaan on johtajien avarakatseisuudesta, neuvottelutaidosta, humanismista, ja jne. ja jne.
Toivottavasti Matti muistaa vielä kertoa Anulle, ettei sitä rekkaparkkiakaan enää kannata rakentaa? Ja, että asiaan palataan tarvittaessa, seuraavan nousukauden kokemusten perusteella.
Sananvapaudesta
On mielenkiintoista havaita, mikä meidän suomalaisten käsitys sananvapaudesta ja sen merkityksestä on. Täällä sitä nyt nimittäin ollaan takaisin bloggerissa.
Siihen en ota kantaa, etteikö julkaisu saisi oman toimituspolitiikkansa mukaisesti määritellä ehdot, joita se sivuilla käytetään. Tottakai se saa ja sen pitääkin saada. Enkä siihenkään ota kantaa, että se ensin explisiittisesti sallii ja vasta vajaan kahden viikon kuluttua kieltää nimimerkin käyttämisen. Toisilta linjavedot kestävät kestävät kauemmin kuin toisilta.
Mutta sitä ihmettelen, että maassamme mielipiteitä saisi esittää vain omalla nimellä ja ehkä vielä kuvallakin varmennettuna. Ei ihme, että meillä ei mistään asiasta asiallista, kehittävää ja rakentavaa keskustelua synny.
On monia tapoja tappaa keskustelu ja ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen perustuva luovuus. Yksi keskeinen liittyy nimimerkin käyttämisen oikeutukseen. Varsinkin näin pienessä maassa.
Meillähän erinomaisen helposti tärkeää ei ole mitä sanotaan vaan kuka sanoo. Esimerkiksi jos Raimo Sailas sanoo, että innovaatioyliopisto perustetaan hallinnollisin laatikkoleikein ja valtion sadoilla miljooneilla, joka ei ole mistään pois, kaikki nykyään tietävät, että se perustetaan. Täysin siitä riippumatta mitä kuka tahansa asiassa sen jälkeen esittää. Ja kukaan, jonka leipä tai edistyminen on Sailaksesta tai sen kavereista kiinni ei uskalla omalla nimellään asiasta, eriävää mielipidettä esittää.
Tämä typeryys alkoi joskus 1970-luvulla, kun UKK tai hänen perässähiihtäjänsä eivät sietäneet, että Kekkosta ja hänen kavereitaan arvosteltaisi nimimerkin suojista. Toisaalta jos arvostelit julkisesti, nimelläsi UKK ja kaverit kyllä panivat mahdollisuuksillesi topin. Kaikille. Näin luodaan valtaa ja voimaa ja henkilökulttia, suomettumista ja rajoittunut ajattelua.
Ja se vaikuttaa edelleen.
Siihen en ota kantaa, etteikö julkaisu saisi oman toimituspolitiikkansa mukaisesti määritellä ehdot, joita se sivuilla käytetään. Tottakai se saa ja sen pitääkin saada. Enkä siihenkään ota kantaa, että se ensin explisiittisesti sallii ja vasta vajaan kahden viikon kuluttua kieltää nimimerkin käyttämisen. Toisilta linjavedot kestävät kestävät kauemmin kuin toisilta.
Mutta sitä ihmettelen, että maassamme mielipiteitä saisi esittää vain omalla nimellä ja ehkä vielä kuvallakin varmennettuna. Ei ihme, että meillä ei mistään asiasta asiallista, kehittävää ja rakentavaa keskustelua synny.
On monia tapoja tappaa keskustelu ja ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen perustuva luovuus. Yksi keskeinen liittyy nimimerkin käyttämisen oikeutukseen. Varsinkin näin pienessä maassa.
Meillähän erinomaisen helposti tärkeää ei ole mitä sanotaan vaan kuka sanoo. Esimerkiksi jos Raimo Sailas sanoo, että innovaatioyliopisto perustetaan hallinnollisin laatikkoleikein ja valtion sadoilla miljooneilla, joka ei ole mistään pois, kaikki nykyään tietävät, että se perustetaan. Täysin siitä riippumatta mitä kuka tahansa asiassa sen jälkeen esittää. Ja kukaan, jonka leipä tai edistyminen on Sailaksesta tai sen kavereista kiinni ei uskalla omalla nimellään asiasta, eriävää mielipidettä esittää.
Tämä typeryys alkoi joskus 1970-luvulla, kun UKK tai hänen perässähiihtäjänsä eivät sietäneet, että Kekkosta ja hänen kavereitaan arvosteltaisi nimimerkin suojista. Toisaalta jos arvostelit julkisesti, nimelläsi UKK ja kaverit kyllä panivat mahdollisuuksillesi topin. Kaikille. Näin luodaan valtaa ja voimaa ja henkilökulttia, suomettumista ja rajoittunut ajattelua.
Ja se vaikuttaa edelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)