Varastaako Kepu metsämme?

Metsähallitus hallinnoi yhtä kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Nyt sen hallintomallia yritetään yksityistää?

Aikooko tämä hallitus ulkoistaa myös valtiomme alueesta 1/3 osan, 4.000.000 hehtaaria? Olin ymmärtänyt, että nykyinen ja edelliset hallituksen ovat myyneet jo kaiken kansalaisomaisuutemme. Mutta ilmeisesti maa- ja metsätalousministeriö, Kepu ja Sirkka-Liisa Anttila yllättää jälleen?

Tähän mennessä lähes jokainen ulkoistuspäätös on ajanut kiville. Pahimmoillaan saadut rahatkin on jo alv-lisineen ja puunmyynnin myyntitulon alennuksien lisäksi siirrtetty Kepulandiaan.
Ja Vanhanen lienee edelleen sitä mieltä, että keskenalaisista asioista ei keskustella. Eikä hän näe syytä edes hallituksen eroamiseen.

Onko Kepulta mennyt se vähäinenkään tolkku mikä sillä joskus on ollut?

Tämä on skandaalina, jopa suurempi kuin Kepun junailema vaali- ja puoluerahoitusrevohka. Nyt meiltä kansalaisilta myydään jopa maamme jalkojemme alta. Eikä kukaan tiedä mitään. Eikä vastaa mistään.

Erotkaa Matti Vanhanen, Sirkka-Liisa Anttila, Mauri Pekkarinen et. kumppanit.

PS.

Olen esittänyt moneen kertaan huoleni siitä mitä seuraa siitä, että Kepu on miehittänyt valtaosan substanssiministeriöistä. Olen tähän asti olettanut, että he vallassaoloaikanaan harjoittamallaan rekrytointipolitiikalla jättävät ministeriöihin viidennen kolonnansa. Olen myös ollut huolissani verorahojemme ylenmääräisestä siirtämisestä Kepulandiaan. Mutta ilmeisesti suurinta huolta pitäkin kantaa siitä, että 4.000.000 hehtaaria, 1/3 maamme pinta-alasta siirretään Kepulandian pesämunaksi. Myytäväksi ulkopuolisille.

Saulin presidenttitien kunniaton loppu

Saulin presidenttitien kunniaton loppu
Eilen tuhoutui kansanedustaja Marja Tiuran poliittinen ura. Tänään Sauli Niinistön ura vakavasti otettavana, uskottavana presidenttiehdokkaana. Kävi Saulinkin osalta ilmi, että hän on jättänyt jo presidentinvaalien rahoitusilmoituksessaan erittelemättä mm. Nova Groupilta saamaansa vaalirahoitusta.

Samalla herää kysymys siitä missä määrin on oireellista, että ensimmäiset palauttajat osoittautuvat myös todella merkittäviksi ja todennäköisesti myös pitkäaikaisiksi yritysten vaalilahjomien vastaanottajiksi? Se miksi tulkitsen lahjoitukset lahjomiksi, pohjautuu kansanedustajain itselleen säätämän lain edellyttämän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin. Täytyy olettaa, että ainakin juristi Sauli Niinistön on tiedettävä mitä on laiksi säätämässä ja miksi moista lakia säädetään.

Entäpä sitten Kehittyvien Maakuntien Suomi ry. sen rooli ja perustaminen Kepun toimesta, sen tiloissa? Oliko niin, että härskinä tunnettu Jarmo Korhonen oli vain tehnyt poliittisen rahoituksen innovaation ja kaappauksen ja saanut yhdistys-virityksellään suuret sijoittajat myötämielisiksi rahoittamaan myös Kepua?

Varsin moni (4-5?) kokis-kansanedustaja saa kiittää Sauli Niinistön saamaa äänivyöryä paikastaan vuonna 2007. Yksi heistä on Eero Lehti. Ja yritykset maksoivat silloin (2006) rahansa suoraan Keski-uudenmaalla toteutetulle lehtikampanjan painotalolle. Mitä Eero Lehti omistaakaan Keski-Uudellamaalla?

Mitäköhän mieltä nyt ovat Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen? Onko suomalainen verisio demokratiasta kriisissä? Epäluotettaviksi ja kansalaisten arvomailman vastaisiksi ovat nyt osoittautuneet sekä Kepu että Kokoomus. Kokonaisuudessaan. Yritykset ostavat ääniä ajakseen omia tarkoitusperiään. Lahjovat puolueita. Ja puolueet sitä rahaa halajavat.

Blogillani Aamulehdessä http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/saulin-presidenttitie-tuhoutui käsittelen sen seurauksia yksityiskohtaisemmin.

Kun demokratian välineen eli puolueen puolue-eliitin ylläpitäminen tulee puolue-eliitin keskeisimmäksi tehtäväksi, se on aina tähän mennessä johtanut järjestelmän muuttumiseen. Tavalla tai toisella. Ennemmin tai myöhemmin.

Olipa hyvä, että Tarastin työryhmä katsoi tarvitsevansa aikalisän.

PS.

Jo aihetodisteiden perusteella on ilmeistä, että ainakin Kepu ja Kokoomus ovat jo pitkään hankkineet “äänensä” käyttämällä hyväksi yrityksiltä saamiaan lahjomia. Jo senkin vuoksi Eduskunta on hajotettava ja uudet vaalit järjestettävä mahdollisimman nopeasti. Täysin siitä riippumatta miten tilanteen oletataan vaalien seurauksen muuttuva. Muu ratkaisu on kansanvallan ylenkatsomista.

Voto Nulo - rosvot kiinni

Voto Nulo leviää Mexicossa Internetin välityksellä. Näin otsikoi New York Times:

Disgruntled Mexicans Plan an Election Message to Politicians: We Prefer Nobody

Joku Muu ymmärtää hyvin mexicolaisten viestin. Myös he ovat havainneet, että ensimmäisen kerran äänestäjillä on väline vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ohi vallan sylikoiran, eli valtamedian ja median yleensäkin, ohi puoluekoneistojen likaisiin lahjomaeuroihin sotkeutuvan eliitin, ohi poliitikkojen omien uskovaisten ehdollistettujen aseenkantajien, suoraan toisiin äänestäjiin. Siis heihin, joilla pitäisi olla lopullinen valta yhteiskunnan päätöksenteossa.

Varsinkin nykytilanteessa, jossa lahjomapohjainen Maan Tapa on jälleen alkanut avautua, ei tämän hetken saa, oman mukavuudenhalun ja tavanomaisen kesäraukeuden vuoksi, antaa taas mennä ohi jälkiä jättämättä. Sitä puolue-eliitti toivoo, sen varaan se laskee, on aina laskenut. Ja on aina tähän asti osoittanut, että se voi luottaa "Ryysyrannan Jooseppin" tuntemuksen varaan.

Käännämmekö jälleen pankolla kylkeämme? On aivan turhaa yrittää jälleen seuraavissa vaaleissa lohduttaa omaatuntoaan sillä, että ei yhden ihmisen äänellä kuitenkaan ole merkitystä. Kyllä sillä on, jos niitä ääniä Suomessa JOKU MUU saa paljon.

Anna äänesi vaikuttaa

Suuri päivä on koittanut. EU-parlamenttivaalien ennakkoäänestyksen ensimmäinen päivä. Nyt on mahdollista esittää konkreettiset kiitokset puolueillemme ja heitä edustaville kanssa sisarillemme ja -veljillemme.

Mistäkö kiittäisimme? Asioittemme hyvästä ja vastuullisesta hoitamisesta, luonnollisesti. Auvoisita tulevaisuudennäkymistämme, taloutemme hyvästä tilasta, sosiaali-ja terveysalan laadukkaasta ja kehittyvästä palvelutasosta, yli 300 000 työttömästä joiden määrä on vasta kasvunsa alussa, teollisuutemme murenevasta perustasta, ulkomaisille sijoittajille luovutetusta kansallisomaisuudestamme… Sanalla sanoen kaikesta.
!

Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että juuri nyt ei olisi kiitoksen paikka, saattaisit haluta protestoida? Se käy helposti jos käyt äänestämässä. Ja kirjoitat vaalilippuusi vaikka:

JOKU MUU

Se on ainoa reaalinen keino saada aikaan muutos EU-parlamentissa. Muutos Suomen eduskunnassa tulee tavallaan kaupan päälle. Perustelen miksi.
!

Vaalituloksen muuttuminen vaaleista seuraaviin edellyttää sitä, että äänestäjät toimivat eri tavalla kuin aikaisemmin. Muutokset kun ovat oireellisesti kuitenkin olleet sen verran suuria, että pelkillä uusien äänestäjien määrällä niitä ei selitetä. Eikä niitä selvitetä myöskään politiikan kartalla mahdollisesti tapahtuneilla muutoksilla. Äänestysaktiivissudella voi toki olla vaikutus. Mutta miksi? Miksi äänestää toisella tavalla kuin ennen? Päätä itse.

Kumpi on todennäköisempää:

* äänestäjä vaihtaa koska on tyytyväinen nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
* äänestäjä vaihtaa koska on tyytymätön nykyiseen henkilöön/puolueeseen?

Kumpi on todennäköisempää:

* vaihtaja on sitä oikeaa henkilöä/puoluetta etsivä äänestäjä?
* vaihtaja on jo riittävästi vaihtanut ja tuloksen nähnyt, tai muuten vaan syrjäytynyt?

Kumpi on todennäköisempää:

* nukkuu tyytyväisyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut” ?
* nukkuu tyytymättömyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut”?

Voisiko olla niin, että vasta vaali vaalilta äänestäjälle vähitellen selviää, että äänestämällä ei maassamme mikään äänestäjän kannalta muutu? Henkilöt vaihtuvat, puolueet vaihtuvat, mutta asiat etenevät yhä sakeammassa suossa? Puolue-eliitin määrää ja palkkoja lisätään, samalla kun äänestäjälle tärkeitä asioita leikataan ja palveluja huononnetaan? Vaalista toiseen. Eduskuntavaalien jälkeen esimerkiksi ensimmäinen tehtävä päätös on puoluetukien roima korottaminen. Voisiko löytyä uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon?

Mielestäni ei löydy, jos äänestäjät toimivat samalla tavalla kuin aina ennen. Siis tavalla, jolla ehdokkaiden asettajat toivovat heidän toimivan. Siis tavalla, että he korkeintaan äänestävät toista henkilöä/puoluetta kuin aikaisemmin. Että sillä tavalla ei ole mahdollista saada todellisia muutoksia aikaan, ovat aiemmat vaalit opettaneet.

No voisiko sitten löytyä todella uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon? Saada aikaan todellinen muutos?

!
Kirkkoveneen vastaus on ehdottomasti Kyllä


Liikkuva äänestäjä. Valitse uudella, luovalla tavalla. Sitä ei kukaan hoida puolestasi.

Käy äänestämässä.

Jätä mitättömäksi julistettava äänestyslippu. Ruksattu. Piirretty. Kirjoitettu. Mutta ei numeroita.

Mutta äänestä viimeistään EU-parlamenttivaaleissa 7.kesäkuuta 2009. Älä nuku.

Kirkkoveneen ja Ruksiliikkeen vaaliliitto.

Taas meitä kusetetaan

Viime laman työttömyyden huippu oli muistaakseni 2/1994, jolloin käytännössä työttömänä oli 777.000 henkeä. Alamme olla noin puolessa välissä. Siitä selvittiin silloin ja selvitään tästäkin. Toivottavasti. Tavalla tai toisella. Mutta syrjäytyneiden määrä jatkaa kyllä entistä kasvuaan.

Nuorisotyöttömyys on taas nousussa. Samoin miesten työttömyys. 233 000 työtöntä ja 90 000 lomautettua. Kun tuohon vielä ynnätään työvoimapoliittisten toimenpiteitten, työvoimakoulutettujen ja työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrät huidellaan varmaan lähempänä 400 000 työtöntä kuin 300 000. Naisten työttömyys lähtee merkittävään nousuun vasta vuoden kuluttua, mutta kestää samalla myös pitempään. Siis jos ja kun edelliskerran kaltainen työttömyys toistuu.

Mutta kuten pääministeri ja valtionvarainministeri ovat kerta toisensa jälkeen todenneet, meillä on paremmat lähtökohdat kohdata tulossa oleva, kuin mitä oli vajaat 20 vuotta sitten. Se mitä he eivät vielä koskaan ole vaivautuneet alleviivaamaan, että niin on tilannekin huomattavasti kimurantimpi. Nyt emme voi kovin paljon laskea metsän varaan emmekä juuri metallinkaan. Nokiakaan ei istu tuntemattomana kultamunaa hautomassa. Muita riittävän suuria suomalaisia yrityksiä ei enää taida ollakaan?

Eivät he myöskään ole sitä vaivautuneet kertomaan, että kun nousu alkaa - toivottavasti vuoden kahden kuluttua - vientimarkkinoilla on tunkua. Sillä moni muukin vientivetoinen maa on tyrkyllä tyydyttämään joskus jossain heräävää kysyntää. Mutta onneksi me suomalaiset olemme tunnetusti tehomyyjiä.

Mutta työttömyyden selviytymiskeinoista minun piti puhua.

* Siitä huolimatta, että maamme sankariyrittäjät ja oikeistolaisfalangi heräävät huutamaan ja vaatimaan: “Kyllä työtä osaavalle ja halukkaalle löytyy”, sitä ei tälläkään kerralla kannata ottaa todesta. He eivät yksinkertaisesti tiedä mistä puhuvat ja ymmärtävät siitä vieläkin vähemmän. Työttömän kannalta tärkeintä on huolehtia itsestään, läheisistään, osaamisensa kehittämisesta ja taloudestaan. Ehkä jopa tässä järjestyksessä.

* virkamiesten ja poliitikkojen esittelemien keinojen varaan ei työllistymistoiveitaan kannata rakentaa. Sitä kautta tarjoutuvia mahdollisuuksia kannattaa toki hyödyntää maksimiinsa asti. Sillä he istuvat niiden rahojen päällä, joiden varaan voivat innovatiivisimmat, ahkerimmat, härskeimmät ehkä jotain rakentaa. Mutta vain omaan arvioonsa tulevasta ja siinä olevista mahdollisuuksista kannatta luottaa. Ja yliaktivoida itsensä löytämään laillisia tapoja, joilla turvata toimeentulonsa jatkossa. Sen ei välttämättä tarvitse olla työ toisen palveluksessa.

* Olemme hyvää vauhtia (valitan kielikuvaa) siirtymässä massatyöttömyyteen. On lähes varmaa, että se ei hellitä ainakaan vuoteen. Toivottavasti edes silloin. Se tarkoittaa, että maassa taas kerran on valtava määrä osaamista vapaana kenen tahansa hyödynnettäväksi. Nyt jos koskaan kannattaisi taas heittäytyä terveellä tavalla itsekkääksi. Kannattaisi alkaa kerätä ympärilleen eri alojen erilaisia osaajia tavoitteena työllistyä, käyttämällä hyväksi kaikkien yhteistä osaamista. Mutta virkamiehet ja etujärjestöt kannattaa pitää kaukana, yhteistyöorganisaatioina.

* Edellisen kerran kokemuksiin viitaten, parhaiten tuntuivat työllistyvän henkilöt, joilla oli joustavuuden kykyä. Henkilöt, jotka pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin ylläpitämään ja kehittämään verkostojaan, jotka hyväksyivät ajatuksen siitä, että vanhalle alalle, aiemmankaltaisiin tehtäviin ei välttämättä enää ollut paluuta. Henkilöt, jotka olivat halukkaita tutustumaan hulluihinkin ideoihin ennen kannanottoa. Henkilöt, jotka, ehkä yllättäen olivat myös valmiita auttamaan muita. Jotka antoivat paljon, mutta saivat ehkä vieläkin edemmän.

Yhdestä kyllä varoittaisin. Varsinkaan silloin, kun työtä ei juurikaan ole tarjolla, siitä ei kannata ruveta toisten samassa tilanteessa olevien kanssa tappelemaan. Todennäköisesti kaikki tappelijat jäävät paitsi. Tiukkoina ja ankarina aikoina yhteistyö, yhteisöllisyys on parempi jatkuvuuden turva kuin itsekäs, muista piittaamaton tai vielä pahemmin, muita haittaava oman edun tavoittelu.

PS.

Maankuulu työttömyydentappaja Matti Vanhanen voi varmaankin, edes näin kriisin kunniaksi, hienosäätää hallituksensa ohjelmaa ja tavoitteita. Tavoitteeksi se voisi ottaa nykyisen työttömyyden puolittamisen ennen hallituskautensa päättymistä.

PPS.

EU-parlamentin vaaleissa äänestän Kirkkovenettä. Lisätietoja http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi

Totuus "vanhoista" puolueista

Suomen Eduskunnassa on kahdenlaisia puolueita. Vanhoja ja vielä vanhempia, 100 ja 50 vuotiaita. Kaikilla niillä on ollut mahdollisuutensa aina hallitusvastuuta myöden. Mikään ei menossa ole muuttunut paremmaksi siitä lähtien kun puolueet saivat ajettua läpi lain puoluetuesta muistaakseni vuonna 1968. Se irrotti kansalaiset kansanedustajista ja puolueista.

Siitä lähtien on puolue-eliitin ote poliittisesta päätösvallasta jatkuvasti kasvanut. Viimeksi sitä taas sementoitiin lisää juuri voimaan tulevalla vaalirahoituslailla, joka pitkän päälle johtaa siihen, että maassa ei enää tule valittua edustajaksi ketään ilman puolue-eliitin siunausta. Rahat kun loppuvat muilta.

Alhaiset äänestysprosentit pelaavat suoraan establishmentin, eli nykyisten puolueitten pussiin. Pitkällä aikavälillä ne synnyttävät paineen, joka jossain vaiheessa räjähtää.

"You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time. But you cannot fool all of the people all of the time."

Protesteja on yritetty vuosien mittaan monilla tavoin. V. Vennamo ja E. Poutiainen nostivat SMPn hetkeksi parrasvaloihin uskomattomalla vaalimenestyksellä. ”Protestiääniä” tuli oikealta ja vasemmalta. Sekin mahdollisuus tuhraantui keskinäiseen kinasteluun ja myöhempään hallitusvastuuseen. Jo yksin tämä esimerkki osoittaa, että protestiäänet jollekin äänestäjän mielestä pili-pali-puolueen huu-haa-henkilölle ei ole protesti ollenkaan. Se on valtakirja. Ja ne on tyritty monia, monia kertoja.

"In a time of universal deceit - telling the truth is a revolutionary act." - George Orwell

Kirkkoveneilyä ei Suomen poliittisessa historiassa käsitykseni mukaan ole koskaan harrastettu vaaliaseena. Aivan ymmärrettävistä syistä. Niin kauan kuin ihmisillä on edes jonkinlainen usko demokraattiselta näyttävän päätöksenteon kansanvaltaisuudesta, ajatus mitätöitävän äänestyslipun voimasta tuntuu naivilta, jopa epäjohdonmukaiselta. Se onkin käsitettävä viimeiseksi mahdollisuudeksi palauttaa kansanvalta kansalle.

"Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable." - John F. Kennedy

Internet on ihana. Se ei unohda, se muistaa ja avaa uskomattomia vaikuttamisen mahdollisuuksia, joita aiemmilla sukupolvilla ei ole ollut. Mutta ne mahdollisuudet eivät tule hyväksi käytettyä netissä, vain lukemalla. Jotain tarttis tehdä. Ja se edellyttää aktiivisten, vastuullisten äänestäjien äänestämistä. Kirkkoveneen äänestämistä.

Ne ovat vähän kuin airot siinä Kirkkoveneessä. ”Kyllä Herra airot antaa, itse täytyy soutaa.” Pohjalainen sananlasku

Yhteiskunnan on pakko asettaa markkinataloudelle pelisäännöt

“Nyt on yhteiskunnan aika ryhdistäytyä. Ilman toimivaa yhteiskuntaa ei ole markkinataloutta. Siksi yhteiskunnalla on oikeus asettaa markkinataloudelle haluamansa pelisäännöt.

Kovin rakentavaa ei ole keskustella siitä, mikä puolue on syyllinen.

Viimeisen viidentoista vuoden aikana demarit, kokoomus, keskusta, RKP ja vihreät ovat kaikki istuneet hallituksissa. Tästä on mentävä eteenpäin niin, että poliittisilla päätöksillä asetetaan järkevät rajat markkinatalouden toiminnalle. Jos eduskunta ei siihen pysty, se vahingoittaa markkinataloutta, vaikka markkinatalouden tulisimmat kannattajat eivät sitä tunnu uskovan.”

Näin kirjoitti Kalle Isokallio Iltalehden kolumnissaan toissa päivänä. Kirjoitti hän paljon muutakin aiheeseen liittyvää, mutta ne voi lukea ao. mediasta. Mutta jatkaisin tästä.

Jos hän olisi mennyt muutaman vuoden vielä taaksepäin Isokallio olisi havainnut, että kaikki eduskunnassa istuvat puolueet ovat istuneet hallituksessa ja saaneet osallistua demokratiamme sotkemiseen. Myös ne kaksi listasta puuttuvaa vanhaa puoluetta persut ja kristilliset. Joten täysin siitä riippumatta kuinka rakentavaa syyllisten löytäminen on, he ovat sitä kaikki tai eivät ketkään.

Toinen mielenkiintoinen lähtökohta on, että hän ottaa lähtökohdaksi puolueet. Ei yksittäisiä kansanedustajia tai ministereitä. Meillä ei kuitenkaan, onneksi, äänestetä puoluetta vaan henkilöä. Henkilöt, jotka tulevat valituksi useimmiten kuuluvat johonkin puolueeseen, josta saattavat kyllä lähteäkin. Puolueisiin sitoutumattomia kansanedustajia ei meillä nyt taida olla ensimmäistäkään. Siis Ahvenanmaan edustajan lisäksi. Se estyy käytännössä puoluetuen määräyksellä, että sitä jaetaan vain puolueille.

Kolmas on tuo viimeinen siteeraamani lause. Meillä eduskunnassa syntyy nopeasti päätöksiä vain silloin, kun puolueitten tai niitä edustavien kansanedustajien edut vaarantuvat. Muulla ei enää pitkään aikaan ole ollut väliä. Markkinataloudelle järkevien rajojen asettaminen ei kuulu niihin. Saattaa itse asiassa olla jopa etujen vastaista. Joten eipä kiirettä ollenkaan.

Alter egoni Kirkkovene julkaisi hetki sitten avoimen kirjeen Lontoossa, Britanniassa asuvalle Erkki Toivaselle. Sen saman voisi aivan hyvin osoittaa myös Kalle Isokalliolle. Olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä sitä, että ryhtiliikettä yhteiskuntaan tarvitaan. Mutta nykyinen puoluepoliittinen rakenne on tehnyt muutokset yhteiskuntaan mahdottomiksi. Mikään ei muutu, äänestipä valitsija ihan miten tahansa. Eli eduskunta ei pysty.

Mitä sitten tehtäis?

Siksi minä äänestän Kirkkovenettä EU parlamenttiin.

PS.

“Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable.”

- John F. Kennedy

Maistelen mediamaksua

Riita ja huutohan siitä vielä tulee. Liian monella on liian paljon menetettävää. Ja vaikka puolueita ei juurikaan erota toisistaan, tämän asian tulkitaan varmasti olevan riittävän äänestäjäkohtainen ja tunteita herättävä, että ideologiat pääsevät hetkeksi näytille. Sotkemaan keskustelua.

Peruskysymyksiä on oikeastaan vain yksi: Tarvitsemmeko yhteiskunnan ylläpitämän median?

Olemme hyvin pieni kielialue. Uhanalainen oikeastaan. Sisäsiittoinen, pieni yhteiskunta. Kuitenkin meille on kehittynyt kulttuuri – ei, ei maan tapa - , joka on säilyttämisen ja kehittämisen arvoinen. Selviytymisemme jatkossakin riippuu osaamisesta ja joustavuudesta. Eikä ripaus sivistystäkään olisi välttämättä pahaksi.

Olemme nähneet miten markkinat pitävät huolen mediatarjonnasta näin pienillä markkinoilla. Musaa ja muzakia tulee kaikilta radiokanavilta. Kun sieltä puhetta pukkaa, yhdentekeväksi örveltämiseksi menee. Näköradion puolella nyt vallassa ovat sarjafilmit joista valitettavan suuri osa jenkkilästä, tosi-tvt ja erilaiset ”kilpailut”. Eihän niitä, ainakaan aikuinen ihminen jaksa edes katsoa. Lapset kyllä osaavat ulkoa mainoksetkin.

Hyväksyttävä se vaan on, meidän markkinamme ei tällä saralla takaa monipuolisuutta ja laatua. Se on yksinkertaisesti liian pieni. Vastaus itse esittämääni kysymykseen on kyllä. Tarvitsemme yhteiskunnan ylläpitämän median.

Lintilän komitea puuttui ilmeisesti lähinnä kysymykseen miten tuo media sitten rahoitetaan? Yhteiskunnalliset toiminnat meillä on pruukattu maksaa joko veroina tai maksuina. Mielestäni esitetty malli on nykyistä, maksuperusteista järkevämpi.

Mediamaksu? Maistuu ihan hyvältä. Varsinkin jos - anteeksi kun - se kattaa varmasti oikeuden käyttää läppäriä ja nettiä? Myös jatkossa. Ja pitäisi sen samalla myös taata nopeat nettiyhteydet kaikista talouksista.

Sen ainoa merkittävä haittavaikutus lienee se, että se saattaa luoda Yleisradion johdolle illuusion ”lopullisen” turvatusta valtion pohjattomasta rahalaarista ja johtaa mukavuudenhalun kasvuun. Eli erikseen tulisi vielä miettiä, mitkä ovat ne tavat, joilla YLEn laatu vähintäänkin pysyy nykyisellä tasolla ja miten laadun jatkuva kehittyminen turvataan? Mutta siihen on välineet kyllä löydettävissä.

Olemme itse asiassa uuden ajan kynnyksellä, tässäkin asiassa. Kauan sitten poistui radio-lupa. Nyt poistuu tv-lupa. Olemme irrottaneet luvan laitteista ja maksamme tämän jälkeen palvelusta ja mahdollisuuksista. Kyseessä ei siis saa olla YLE-maksu. Siis Mediamaksu? Miksi se olisi maksu ollenkaan? Voisihan se samalla olla Mediavero?

Mediavero maistuisi mediamaksua paremmalta, vaikka en verojen lisäämisen kannattaja olekaan. Päin vastoin.

PS.

Onhan siinä toki toinenkin iso haittavaikutus. Mutta se ei liene autettavissa? Eikä se vaihtele sen mukaan onko kyseessä maksu vai vero.