Anna äänesi vaikuttaa

Suuri päivä on koittanut. EU-parlamenttivaalien ennakkoäänestyksen ensimmäinen päivä. Nyt on mahdollista esittää konkreettiset kiitokset puolueillemme ja heitä edustaville kanssa sisarillemme ja -veljillemme.

Mistäkö kiittäisimme? Asioittemme hyvästä ja vastuullisesta hoitamisesta, luonnollisesti. Auvoisita tulevaisuudennäkymistämme, taloutemme hyvästä tilasta, sosiaali-ja terveysalan laadukkaasta ja kehittyvästä palvelutasosta, yli 300 000 työttömästä joiden määrä on vasta kasvunsa alussa, teollisuutemme murenevasta perustasta, ulkomaisille sijoittajille luovutetusta kansallisomaisuudestamme… Sanalla sanoen kaikesta.
!

Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että juuri nyt ei olisi kiitoksen paikka, saattaisit haluta protestoida? Se käy helposti jos käyt äänestämässä. Ja kirjoitat vaalilippuusi vaikka:

JOKU MUU

Se on ainoa reaalinen keino saada aikaan muutos EU-parlamentissa. Muutos Suomen eduskunnassa tulee tavallaan kaupan päälle. Perustelen miksi.
!

Vaalituloksen muuttuminen vaaleista seuraaviin edellyttää sitä, että äänestäjät toimivat eri tavalla kuin aikaisemmin. Muutokset kun ovat oireellisesti kuitenkin olleet sen verran suuria, että pelkillä uusien äänestäjien määrällä niitä ei selitetä. Eikä niitä selvitetä myöskään politiikan kartalla mahdollisesti tapahtuneilla muutoksilla. Äänestysaktiivissudella voi toki olla vaikutus. Mutta miksi? Miksi äänestää toisella tavalla kuin ennen? Päätä itse.

Kumpi on todennäköisempää:

* äänestäjä vaihtaa koska on tyytyväinen nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
* äänestäjä vaihtaa koska on tyytymätön nykyiseen henkilöön/puolueeseen?

Kumpi on todennäköisempää:

* vaihtaja on sitä oikeaa henkilöä/puoluetta etsivä äänestäjä?
* vaihtaja on jo riittävästi vaihtanut ja tuloksen nähnyt, tai muuten vaan syrjäytynyt?

Kumpi on todennäköisempää:

* nukkuu tyytyväisyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut” ?
* nukkuu tyytymättömyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut”?

Voisiko olla niin, että vasta vaali vaalilta äänestäjälle vähitellen selviää, että äänestämällä ei maassamme mikään äänestäjän kannalta muutu? Henkilöt vaihtuvat, puolueet vaihtuvat, mutta asiat etenevät yhä sakeammassa suossa? Puolue-eliitin määrää ja palkkoja lisätään, samalla kun äänestäjälle tärkeitä asioita leikataan ja palveluja huononnetaan? Vaalista toiseen. Eduskuntavaalien jälkeen esimerkiksi ensimmäinen tehtävä päätös on puoluetukien roima korottaminen. Voisiko löytyä uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon?

Mielestäni ei löydy, jos äänestäjät toimivat samalla tavalla kuin aina ennen. Siis tavalla, jolla ehdokkaiden asettajat toivovat heidän toimivan. Siis tavalla, että he korkeintaan äänestävät toista henkilöä/puoluetta kuin aikaisemmin. Että sillä tavalla ei ole mahdollista saada todellisia muutoksia aikaan, ovat aiemmat vaalit opettaneet.

No voisiko sitten löytyä todella uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon? Saada aikaan todellinen muutos?

!
Kirkkoveneen vastaus on ehdottomasti Kyllä


Liikkuva äänestäjä. Valitse uudella, luovalla tavalla. Sitä ei kukaan hoida puolestasi.

Käy äänestämässä.

Jätä mitättömäksi julistettava äänestyslippu. Ruksattu. Piirretty. Kirjoitettu. Mutta ei numeroita.

Mutta äänestä viimeistään EU-parlamenttivaaleissa 7.kesäkuuta 2009. Älä nuku.

Kirkkoveneen ja Ruksiliikkeen vaaliliitto.

Taas meitä kusetetaan

Viime laman työttömyyden huippu oli muistaakseni 2/1994, jolloin käytännössä työttömänä oli 777.000 henkeä. Alamme olla noin puolessa välissä. Siitä selvittiin silloin ja selvitään tästäkin. Toivottavasti. Tavalla tai toisella. Mutta syrjäytyneiden määrä jatkaa kyllä entistä kasvuaan.

Nuorisotyöttömyys on taas nousussa. Samoin miesten työttömyys. 233 000 työtöntä ja 90 000 lomautettua. Kun tuohon vielä ynnätään työvoimapoliittisten toimenpiteitten, työvoimakoulutettujen ja työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrät huidellaan varmaan lähempänä 400 000 työtöntä kuin 300 000. Naisten työttömyys lähtee merkittävään nousuun vasta vuoden kuluttua, mutta kestää samalla myös pitempään. Siis jos ja kun edelliskerran kaltainen työttömyys toistuu.

Mutta kuten pääministeri ja valtionvarainministeri ovat kerta toisensa jälkeen todenneet, meillä on paremmat lähtökohdat kohdata tulossa oleva, kuin mitä oli vajaat 20 vuotta sitten. Se mitä he eivät vielä koskaan ole vaivautuneet alleviivaamaan, että niin on tilannekin huomattavasti kimurantimpi. Nyt emme voi kovin paljon laskea metsän varaan emmekä juuri metallinkaan. Nokiakaan ei istu tuntemattomana kultamunaa hautomassa. Muita riittävän suuria suomalaisia yrityksiä ei enää taida ollakaan?

Eivät he myöskään ole sitä vaivautuneet kertomaan, että kun nousu alkaa - toivottavasti vuoden kahden kuluttua - vientimarkkinoilla on tunkua. Sillä moni muukin vientivetoinen maa on tyrkyllä tyydyttämään joskus jossain heräävää kysyntää. Mutta onneksi me suomalaiset olemme tunnetusti tehomyyjiä.

Mutta työttömyyden selviytymiskeinoista minun piti puhua.

* Siitä huolimatta, että maamme sankariyrittäjät ja oikeistolaisfalangi heräävät huutamaan ja vaatimaan: “Kyllä työtä osaavalle ja halukkaalle löytyy”, sitä ei tälläkään kerralla kannata ottaa todesta. He eivät yksinkertaisesti tiedä mistä puhuvat ja ymmärtävät siitä vieläkin vähemmän. Työttömän kannalta tärkeintä on huolehtia itsestään, läheisistään, osaamisensa kehittämisesta ja taloudestaan. Ehkä jopa tässä järjestyksessä.

* virkamiesten ja poliitikkojen esittelemien keinojen varaan ei työllistymistoiveitaan kannata rakentaa. Sitä kautta tarjoutuvia mahdollisuuksia kannattaa toki hyödyntää maksimiinsa asti. Sillä he istuvat niiden rahojen päällä, joiden varaan voivat innovatiivisimmat, ahkerimmat, härskeimmät ehkä jotain rakentaa. Mutta vain omaan arvioonsa tulevasta ja siinä olevista mahdollisuuksista kannatta luottaa. Ja yliaktivoida itsensä löytämään laillisia tapoja, joilla turvata toimeentulonsa jatkossa. Sen ei välttämättä tarvitse olla työ toisen palveluksessa.

* Olemme hyvää vauhtia (valitan kielikuvaa) siirtymässä massatyöttömyyteen. On lähes varmaa, että se ei hellitä ainakaan vuoteen. Toivottavasti edes silloin. Se tarkoittaa, että maassa taas kerran on valtava määrä osaamista vapaana kenen tahansa hyödynnettäväksi. Nyt jos koskaan kannattaisi taas heittäytyä terveellä tavalla itsekkääksi. Kannattaisi alkaa kerätä ympärilleen eri alojen erilaisia osaajia tavoitteena työllistyä, käyttämällä hyväksi kaikkien yhteistä osaamista. Mutta virkamiehet ja etujärjestöt kannattaa pitää kaukana, yhteistyöorganisaatioina.

* Edellisen kerran kokemuksiin viitaten, parhaiten tuntuivat työllistyvän henkilöt, joilla oli joustavuuden kykyä. Henkilöt, jotka pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin ylläpitämään ja kehittämään verkostojaan, jotka hyväksyivät ajatuksen siitä, että vanhalle alalle, aiemmankaltaisiin tehtäviin ei välttämättä enää ollut paluuta. Henkilöt, jotka olivat halukkaita tutustumaan hulluihinkin ideoihin ennen kannanottoa. Henkilöt, jotka, ehkä yllättäen olivat myös valmiita auttamaan muita. Jotka antoivat paljon, mutta saivat ehkä vieläkin edemmän.

Yhdestä kyllä varoittaisin. Varsinkaan silloin, kun työtä ei juurikaan ole tarjolla, siitä ei kannata ruveta toisten samassa tilanteessa olevien kanssa tappelemaan. Todennäköisesti kaikki tappelijat jäävät paitsi. Tiukkoina ja ankarina aikoina yhteistyö, yhteisöllisyys on parempi jatkuvuuden turva kuin itsekäs, muista piittaamaton tai vielä pahemmin, muita haittaava oman edun tavoittelu.

PS.

Maankuulu työttömyydentappaja Matti Vanhanen voi varmaankin, edes näin kriisin kunniaksi, hienosäätää hallituksensa ohjelmaa ja tavoitteita. Tavoitteeksi se voisi ottaa nykyisen työttömyyden puolittamisen ennen hallituskautensa päättymistä.

PPS.

EU-parlamentin vaaleissa äänestän Kirkkovenettä. Lisätietoja http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi

Totuus "vanhoista" puolueista

Suomen Eduskunnassa on kahdenlaisia puolueita. Vanhoja ja vielä vanhempia, 100 ja 50 vuotiaita. Kaikilla niillä on ollut mahdollisuutensa aina hallitusvastuuta myöden. Mikään ei menossa ole muuttunut paremmaksi siitä lähtien kun puolueet saivat ajettua läpi lain puoluetuesta muistaakseni vuonna 1968. Se irrotti kansalaiset kansanedustajista ja puolueista.

Siitä lähtien on puolue-eliitin ote poliittisesta päätösvallasta jatkuvasti kasvanut. Viimeksi sitä taas sementoitiin lisää juuri voimaan tulevalla vaalirahoituslailla, joka pitkän päälle johtaa siihen, että maassa ei enää tule valittua edustajaksi ketään ilman puolue-eliitin siunausta. Rahat kun loppuvat muilta.

Alhaiset äänestysprosentit pelaavat suoraan establishmentin, eli nykyisten puolueitten pussiin. Pitkällä aikavälillä ne synnyttävät paineen, joka jossain vaiheessa räjähtää.

"You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time. But you cannot fool all of the people all of the time."

Protesteja on yritetty vuosien mittaan monilla tavoin. V. Vennamo ja E. Poutiainen nostivat SMPn hetkeksi parrasvaloihin uskomattomalla vaalimenestyksellä. ”Protestiääniä” tuli oikealta ja vasemmalta. Sekin mahdollisuus tuhraantui keskinäiseen kinasteluun ja myöhempään hallitusvastuuseen. Jo yksin tämä esimerkki osoittaa, että protestiäänet jollekin äänestäjän mielestä pili-pali-puolueen huu-haa-henkilölle ei ole protesti ollenkaan. Se on valtakirja. Ja ne on tyritty monia, monia kertoja.

"In a time of universal deceit - telling the truth is a revolutionary act." - George Orwell

Kirkkoveneilyä ei Suomen poliittisessa historiassa käsitykseni mukaan ole koskaan harrastettu vaaliaseena. Aivan ymmärrettävistä syistä. Niin kauan kuin ihmisillä on edes jonkinlainen usko demokraattiselta näyttävän päätöksenteon kansanvaltaisuudesta, ajatus mitätöitävän äänestyslipun voimasta tuntuu naivilta, jopa epäjohdonmukaiselta. Se onkin käsitettävä viimeiseksi mahdollisuudeksi palauttaa kansanvalta kansalle.

"Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable." - John F. Kennedy

Internet on ihana. Se ei unohda, se muistaa ja avaa uskomattomia vaikuttamisen mahdollisuuksia, joita aiemmilla sukupolvilla ei ole ollut. Mutta ne mahdollisuudet eivät tule hyväksi käytettyä netissä, vain lukemalla. Jotain tarttis tehdä. Ja se edellyttää aktiivisten, vastuullisten äänestäjien äänestämistä. Kirkkoveneen äänestämistä.

Ne ovat vähän kuin airot siinä Kirkkoveneessä. ”Kyllä Herra airot antaa, itse täytyy soutaa.” Pohjalainen sananlasku

Yhteiskunnan on pakko asettaa markkinataloudelle pelisäännöt

“Nyt on yhteiskunnan aika ryhdistäytyä. Ilman toimivaa yhteiskuntaa ei ole markkinataloutta. Siksi yhteiskunnalla on oikeus asettaa markkinataloudelle haluamansa pelisäännöt.

Kovin rakentavaa ei ole keskustella siitä, mikä puolue on syyllinen.

Viimeisen viidentoista vuoden aikana demarit, kokoomus, keskusta, RKP ja vihreät ovat kaikki istuneet hallituksissa. Tästä on mentävä eteenpäin niin, että poliittisilla päätöksillä asetetaan järkevät rajat markkinatalouden toiminnalle. Jos eduskunta ei siihen pysty, se vahingoittaa markkinataloutta, vaikka markkinatalouden tulisimmat kannattajat eivät sitä tunnu uskovan.”

Näin kirjoitti Kalle Isokallio Iltalehden kolumnissaan toissa päivänä. Kirjoitti hän paljon muutakin aiheeseen liittyvää, mutta ne voi lukea ao. mediasta. Mutta jatkaisin tästä.

Jos hän olisi mennyt muutaman vuoden vielä taaksepäin Isokallio olisi havainnut, että kaikki eduskunnassa istuvat puolueet ovat istuneet hallituksessa ja saaneet osallistua demokratiamme sotkemiseen. Myös ne kaksi listasta puuttuvaa vanhaa puoluetta persut ja kristilliset. Joten täysin siitä riippumatta kuinka rakentavaa syyllisten löytäminen on, he ovat sitä kaikki tai eivät ketkään.

Toinen mielenkiintoinen lähtökohta on, että hän ottaa lähtökohdaksi puolueet. Ei yksittäisiä kansanedustajia tai ministereitä. Meillä ei kuitenkaan, onneksi, äänestetä puoluetta vaan henkilöä. Henkilöt, jotka tulevat valituksi useimmiten kuuluvat johonkin puolueeseen, josta saattavat kyllä lähteäkin. Puolueisiin sitoutumattomia kansanedustajia ei meillä nyt taida olla ensimmäistäkään. Siis Ahvenanmaan edustajan lisäksi. Se estyy käytännössä puoluetuen määräyksellä, että sitä jaetaan vain puolueille.

Kolmas on tuo viimeinen siteeraamani lause. Meillä eduskunnassa syntyy nopeasti päätöksiä vain silloin, kun puolueitten tai niitä edustavien kansanedustajien edut vaarantuvat. Muulla ei enää pitkään aikaan ole ollut väliä. Markkinataloudelle järkevien rajojen asettaminen ei kuulu niihin. Saattaa itse asiassa olla jopa etujen vastaista. Joten eipä kiirettä ollenkaan.

Alter egoni Kirkkovene julkaisi hetki sitten avoimen kirjeen Lontoossa, Britanniassa asuvalle Erkki Toivaselle. Sen saman voisi aivan hyvin osoittaa myös Kalle Isokalliolle. Olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä sitä, että ryhtiliikettä yhteiskuntaan tarvitaan. Mutta nykyinen puoluepoliittinen rakenne on tehnyt muutokset yhteiskuntaan mahdottomiksi. Mikään ei muutu, äänestipä valitsija ihan miten tahansa. Eli eduskunta ei pysty.

Mitä sitten tehtäis?

Siksi minä äänestän Kirkkovenettä EU parlamenttiin.

PS.

“Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable.”

- John F. Kennedy