Totuus "vanhoista" puolueista

Suomen Eduskunnassa on kahdenlaisia puolueita. Vanhoja ja vielä vanhempia, 100 ja 50 vuotiaita. Kaikilla niillä on ollut mahdollisuutensa aina hallitusvastuuta myöden. Mikään ei menossa ole muuttunut paremmaksi siitä lähtien kun puolueet saivat ajettua läpi lain puoluetuesta muistaakseni vuonna 1968. Se irrotti kansalaiset kansanedustajista ja puolueista.

Siitä lähtien on puolue-eliitin ote poliittisesta päätösvallasta jatkuvasti kasvanut. Viimeksi sitä taas sementoitiin lisää juuri voimaan tulevalla vaalirahoituslailla, joka pitkän päälle johtaa siihen, että maassa ei enää tule valittua edustajaksi ketään ilman puolue-eliitin siunausta. Rahat kun loppuvat muilta.

Alhaiset äänestysprosentit pelaavat suoraan establishmentin, eli nykyisten puolueitten pussiin. Pitkällä aikavälillä ne synnyttävät paineen, joka jossain vaiheessa räjähtää.

"You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time. But you cannot fool all of the people all of the time."

Protesteja on yritetty vuosien mittaan monilla tavoin. V. Vennamo ja E. Poutiainen nostivat SMPn hetkeksi parrasvaloihin uskomattomalla vaalimenestyksellä. ”Protestiääniä” tuli oikealta ja vasemmalta. Sekin mahdollisuus tuhraantui keskinäiseen kinasteluun ja myöhempään hallitusvastuuseen. Jo yksin tämä esimerkki osoittaa, että protestiäänet jollekin äänestäjän mielestä pili-pali-puolueen huu-haa-henkilölle ei ole protesti ollenkaan. Se on valtakirja. Ja ne on tyritty monia, monia kertoja.

"In a time of universal deceit - telling the truth is a revolutionary act." - George Orwell

Kirkkoveneilyä ei Suomen poliittisessa historiassa käsitykseni mukaan ole koskaan harrastettu vaaliaseena. Aivan ymmärrettävistä syistä. Niin kauan kuin ihmisillä on edes jonkinlainen usko demokraattiselta näyttävän päätöksenteon kansanvaltaisuudesta, ajatus mitätöitävän äänestyslipun voimasta tuntuu naivilta, jopa epäjohdonmukaiselta. Se onkin käsitettävä viimeiseksi mahdollisuudeksi palauttaa kansanvalta kansalle.

"Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable." - John F. Kennedy

Internet on ihana. Se ei unohda, se muistaa ja avaa uskomattomia vaikuttamisen mahdollisuuksia, joita aiemmilla sukupolvilla ei ole ollut. Mutta ne mahdollisuudet eivät tule hyväksi käytettyä netissä, vain lukemalla. Jotain tarttis tehdä. Ja se edellyttää aktiivisten, vastuullisten äänestäjien äänestämistä. Kirkkoveneen äänestämistä.

Ne ovat vähän kuin airot siinä Kirkkoveneessä. ”Kyllä Herra airot antaa, itse täytyy soutaa.” Pohjalainen sananlasku